Tämä pitää kyllä paikkaansa. UKK on suomenkielisessä metallissa melkolailla ylittämätön teos, joka ei tunnu vanhentuneen vuosien aikana pätkääkään.
Minulle kävi päinvastoin: harvoin tuntuvat vuodet kuluttaneen mitään levyä niin paljon kuin UKK:ta. Huomista (tämänpäiväistä) keikkaa odotellessa kuuntelin levyn pitkästä aikaa ajatuksella alusta loppuun. Räväkkä metallilevy se on edelleen, mutta ei missään nimessä sellainen kuin aikoinaan hehkutettiin ja itsekin fiilistelin. Paljon hyvää, vähän huippua.
Raja olikin sitten jo ilmestyessään valju. Pari loistoraitaa eivät pelastaneet kokonaisuutta. "Muistipalapelit" on rasittava kappale ja maistuu edelleen niin halvalta festarikansan huoraamiselta, että sylettää.
Nyt on Viimeinen Atlantis ollut kovassa kulutuksessa. Todella tyylikäs teemalevy. Vaikka Hyyrynen ei ole tekstittäjänä ihan maamme taitavinta osastoa, kokonaisuuden rakentamisessa hän on nyt osunut napakymppiin. Tällainen eepos ihmisen ja luonnon(voimien) vinksahtaneesta suhteesta on yhtenäinen, kiinnostava ja toivottavasti herättää ajatuksia niissäkin kuuntelijoissa, jotka aiemmin ovat vain keskittyneet hukkaamaan muistipalapelinsä palasia. Uh, kuulostinpa nyt hurskaalta, mutta olkoon.
"Eloonjäänyt" on todennäköisesti tämän vuoden hienoin biisi. Parinkymmenen kuuntelukerran jälkeen kertosäe nostattaa edelleen karvoja pystyyn. Hieno melodia, upea teksti.
Mutta... Eka demo on aina paras, eikös? No ei vaan, mutta kyllä ykköslevy on mulle edelleen se kaikkein kovin. Se potkaisee edelleenkin täysillä persuksille. Ei sitä suoraviivaista raivokkuutta noin vain toisteta, mutta toisaalta, miksipä tarvitsisikaan. VA on innovatiivinen ja kunnianhimoinen, eri tavalla hieno levy. Tulevaisuudeltakin uskaltaa odottaa hyvää.
