Näinä päivinä kärppäfanin sydän vuotaa verta. Eilen täyden pistepotin Raksilasta hakivat vuorollaan idän ihmeet virtuoosimaisen Vladimir Machuldan johdolla.
SaiPalle on annettava tunnustus siitä, että se tuli - vastoin odotuksia - Ouluun pelaamaan jääkiekkoa, eikä perinteisestä karjalaisesta kusipäähockeysta ollut juuri tietoakaan. Joukkue kaatoi Kärpät tämän omalla perinteisellä aseella eli luistelulla ja uskomattoman tehokkaalla ylivoimien hyväksikäytöllä. Machuldan ylivoimakentän juonikkuus ja terävyys olivat ehkäpä alkukauden parasta Raksilassa nähtyä erikoistilannepelaamista. SaiPa oli myös kaksinkamppailuissa rinnanmitan edellä, vaikka ei sortunut kahvaamiseen kuin muutamissa yksittäistapauksissa.
Oululaisittain ilta jätti suuhun hyvin kitkerän maun: hyökkäyspään ketsuppipullo kyllä aukesi, mutta punaista nestettä tihkuikin lopulta pohjoisen näätäeläimen oman nahan alta. Kärpät pelasi omalla tasollaan vain ajoittain toisessa ja kolmannessa erässä. Hyökkäyspelin juonikkuus oli paljolti Viuhkolan ketjun (laidoilla Koskenkorva ja Laukkanen) varassa, ja ennakkoon kovimmat ykkös- ja kakkoskentät jatkoivat kulkuaan varjojen mailla. Ihmettelen suuresti, kuinka kauan viime kauden leaderit Palsola, Lievers ja Potaichuk saavat jatkaa alisuorittamistaan. Puolustuspäässä puhtaita papereita ei voi antaa kenellekään: alakerran miehistä ehkä vähiten floppasi maalivahti Korhonen, joka pelasi viidestä takaiskusta huolimatta kohtuullisen pelin.
SaiPa ansaitsi terävämpänä joukkueena vierasvoittonsa, eikä Kärpät voi laittaa tällä kertaa tappiota Rouva Fortunan piikkiin. Kärpät ei tule ottamaan eilisen kaltaisella velttoilulla ja huolimattomuudella yhtään sarjapistettä, ja olisi ollut jopa huutava vääryys, jos noin 15-20 minuuttia kunnollista jääkiekkoa esittänyt joukkue olisi saanut ottelusta pisteenkin. Muutamien yksilöiden ajoittainen yritys ei riitä. Ottelussa kärppäläisittäin huolestuttavinta oli se, että joukkueen työmäärä oli pudonnut viime kotiottelusta ja pelitapa tai sen toteutus oli täysin sekaisin. IFK:ta ja Jypiä vastaan käydyistä kotiotteluista oli otettu selkeästi takapakkia näillä osa-alueilla, heikkoon maalinedustapelaamiseen ja kaksinkamppailujen häviämiseenhän on totuttu jo aiemmissa otteluissa.
Nähty taapertaminen ei ole koko totuus Kärpistä. Uskon edelleen vakaasti, että joukkueen materiaali tarjoaa oikein käytettynä mahdollisuudet jopa mitalitason joukkueen rakentamiseen. Ennen jossakin vaiheessa ehkä välttämättömäksi tulevaa valmentajanvaihdosta olisi kuitenkin miellyttävää nähdä vastuunottamista myös joukkueen kokeneemmalta kaartilta, joka on esittänyt leadershipiä vain hetkittäisinä väläyksinä. Oman lahjakkaan juniori-ikäluokan rahkeet kun eivät vielä riitä pelien ratkomiseen.
Torstaina Raksila muuttuu taas Mad Houseksi, kun kaksi raiteiltaan olevaa, suhteellisen nimekästä ryhmää hulluttelevat keskenään. Kriittiseksi tekijäksi voinee huoletta nostaa kahden huippumaalivahdin, Thomasin ja Myllyksen kohtaamisen.
SaiPalle on annettava tunnustus siitä, että se tuli - vastoin odotuksia - Ouluun pelaamaan jääkiekkoa, eikä perinteisestä karjalaisesta kusipäähockeysta ollut juuri tietoakaan. Joukkue kaatoi Kärpät tämän omalla perinteisellä aseella eli luistelulla ja uskomattoman tehokkaalla ylivoimien hyväksikäytöllä. Machuldan ylivoimakentän juonikkuus ja terävyys olivat ehkäpä alkukauden parasta Raksilassa nähtyä erikoistilannepelaamista. SaiPa oli myös kaksinkamppailuissa rinnanmitan edellä, vaikka ei sortunut kahvaamiseen kuin muutamissa yksittäistapauksissa.
Oululaisittain ilta jätti suuhun hyvin kitkerän maun: hyökkäyspään ketsuppipullo kyllä aukesi, mutta punaista nestettä tihkuikin lopulta pohjoisen näätäeläimen oman nahan alta. Kärpät pelasi omalla tasollaan vain ajoittain toisessa ja kolmannessa erässä. Hyökkäyspelin juonikkuus oli paljolti Viuhkolan ketjun (laidoilla Koskenkorva ja Laukkanen) varassa, ja ennakkoon kovimmat ykkös- ja kakkoskentät jatkoivat kulkuaan varjojen mailla. Ihmettelen suuresti, kuinka kauan viime kauden leaderit Palsola, Lievers ja Potaichuk saavat jatkaa alisuorittamistaan. Puolustuspäässä puhtaita papereita ei voi antaa kenellekään: alakerran miehistä ehkä vähiten floppasi maalivahti Korhonen, joka pelasi viidestä takaiskusta huolimatta kohtuullisen pelin.
SaiPa ansaitsi terävämpänä joukkueena vierasvoittonsa, eikä Kärpät voi laittaa tällä kertaa tappiota Rouva Fortunan piikkiin. Kärpät ei tule ottamaan eilisen kaltaisella velttoilulla ja huolimattomuudella yhtään sarjapistettä, ja olisi ollut jopa huutava vääryys, jos noin 15-20 minuuttia kunnollista jääkiekkoa esittänyt joukkue olisi saanut ottelusta pisteenkin. Muutamien yksilöiden ajoittainen yritys ei riitä. Ottelussa kärppäläisittäin huolestuttavinta oli se, että joukkueen työmäärä oli pudonnut viime kotiottelusta ja pelitapa tai sen toteutus oli täysin sekaisin. IFK:ta ja Jypiä vastaan käydyistä kotiotteluista oli otettu selkeästi takapakkia näillä osa-alueilla, heikkoon maalinedustapelaamiseen ja kaksinkamppailujen häviämiseenhän on totuttu jo aiemmissa otteluissa.
Nähty taapertaminen ei ole koko totuus Kärpistä. Uskon edelleen vakaasti, että joukkueen materiaali tarjoaa oikein käytettynä mahdollisuudet jopa mitalitason joukkueen rakentamiseen. Ennen jossakin vaiheessa ehkä välttämättömäksi tulevaa valmentajanvaihdosta olisi kuitenkin miellyttävää nähdä vastuunottamista myös joukkueen kokeneemmalta kaartilta, joka on esittänyt leadershipiä vain hetkittäisinä väläyksinä. Oman lahjakkaan juniori-ikäluokan rahkeet kun eivät vielä riitä pelien ratkomiseen.
Torstaina Raksila muuttuu taas Mad Houseksi, kun kaksi raiteiltaan olevaa, suhteellisen nimekästä ryhmää hulluttelevat keskenään. Kriittiseksi tekijäksi voinee huoletta nostaa kahden huippumaalivahdin, Thomasin ja Myllyksen kohtaamisen.