Kaksisuuntainen mielialahäiriö (eng. bibolar disorder) on ehkä kauheinta mitä psykiatrinen lääketiede on meille opettanut. En kiistä etteikö liika vaistoilla eläminen voisi olla haitallista, mutta monesti vain ulkopuoliselle. Toki sitten, jos henkilö joka käyttäytyy paljon tai aina impulsiivisesti on sellainen joka ei tiedä paikkaansa maailmassa ja on epävarma asioista, se voi olla jälkikäteen myös haitallista itse tekijälle. Tämä taas johtuu kulttuurista, jossa elämme. Tukahdutetaan ihmisten impulsiivista käyttäytymistä = kielletään ja säädetään uusia turhia lakeja ja lakimuutoksia.
Olin eilen puistossa, jossa oli paljon populaa. Olin allapäin henkilökohtaisista syistä, mieli teki lähteä pois (vaisto), koska pelkäsin tekeväni ärsytyksessäni jotain mitä katuisin, mutta jäin, koska toimin järkeni pohjalta (vaiston vastavoima). Asetuin vaistoani vastaan ja minä opin jotain jälleen itsestäni. Kuuntelin siis vaistojani (pelkoa, häpeää, kaipuuta etc.) ja tavallaan tukahdutin itse hiljalleen vaistoni ja lopulta pääsin irti näistä tunteista ja minulle tuli ilo olla siinä hetkessä ja paikassa. Lähdin sitten melko pian pois. Jos olisin alistunut vaistoilleni tuossa tilanteessa ja lähtenyt pois puistosta, olisi tunteeni leimahtaneet yhä suuremmaksi vihaksi ja olisin voinut olla (kokemuksesta tiedän) itselleni tai muille vahingoksi.
Vähän ristiriitaista tekstiä, mutta varmaan he ainakin ymmärtävät, jotka ovat jotain samansuuntaista kokeneet.
Kun antautuu vaistoilleen ja kuuntelee niitä estoitta, oppii itsestään.
Edit. Kaikki mielen ''häiriöt'' ovat kesytettävissä luonnollisilla tavoilla (puhumalla jne.) ja kemikaaliset lääkkeet psykiatriseen hoitoon ovat kirous jotka ovat keksineet narsisti-psykopaatti-sosiopaatit mielettömässä fantasiassaan. He eivät yleensä halua kesyttää näitä ''häiriöitään'' vaan he haluavat kehittää niitä tuhoisampaan suuntaan.
