Sota ja sen outous.

[Ruutiveijari]

Tänään kahvilassa istukellessa tuli eräs asia mieleen sotaan ja sen ilkeään "pääasiaan", tappamiseen, liittyen.

Kuvitelkaa tilanne: Suomi aloittaa sodan Ruotsia vastaan. Teidät kutsutaan omaan sijaintiinne/osastoonne/miksi sitä ikinä kutsutaankaan. Kykitte jossain kuusen juurella muutaman päivän, ei mitään tekemistä. Ympäriltä kuuluu välillä räjähdyksiä, ehkä huutoja ja aseiden ääntä.
Lopulta saatte käskyn edetä, sanotaan vaikka läheiseen kylään. Yön turvin lähdette tutkimaan, neljän ihmisen porukassa. Päädytte hiljaiseen kylään, ihmiset on poistuneet ja jäljellä on oman hengityksenne ääni ja hiljaiset komennot joukkonne komentajalta. Kunnes räjähtää. Kaverinne ammutaan viereenne, itse juoksette sisään viereiseen taloon sen rikki ammutusta ovesta.
Metallin maku suussa, päässä vain yksi ajatus: pakoon, juoksette yläkertaan. Juoksette ensimmäisestä avoimesta ovesta sisään ja suoraan Ruotsalaisen nuoren miehen eteen. Kummallakaan ei ole asetta, omanne putosi kesken ammuskelun pihalle. Molemmat vedätte puukon esiin...

Pienen painin ja muutaman haavan jälkeen saatte kammettua vastustajan maahan ja tämän puukon pois kädestä. Tässä tulee minulle se ongelma: pystyykö tappamaan toisen?

Edessänne makaa juuri täysikään päässyt Ruotsalainen nuorukainen. Luultavasti yhtä viaton sodan alkuun kuin tekin, luultavasti tahtoisi yhtä paljon vain päästä kotiin. Pystyisittekö oikeasti väkisin painamaan sen puukon tässä vaiheessa jo pelosta itkevän nuorukaisen sydämeen?

Helpolta se tuntuu ajatellessa, sehän on sotaa ja ihmiset eivät ole ihmisiä vaan vihollisia.

Mutta pystyisittekö, oikeasti?

 

[Jii]

Aika rajua ajatelmaan näi aamutuimaan.

Jos ruotsalaisella on vain aikomus lähteä kotiin ja poika siinä itkeä tihuuttaa, niin miksi se pitäisi ottaa hengiltä. Vai onko itkeminen ruotsalaisten salainen ase? Ottaisin Gunnarin mukaan ja veisin komppanien päälikön luokse, eiköhän siitä pari päivää saisi lomaa.

Tositilanteessa voisin painaa liipasimessa tai survasta puukolla, jos oma henki on kyseessä.

PS. sodan ajan tehtäväni tietäen voin sanoa että en etene enkä kyyki kuusen juurella...

 

[punaiset_lasit]

On tietenkin eri asia painaa nappia jossain kaukana ja tappaa satoja ihmisiä, kuin tappaa yksikin ihminen puukolla.

Kuvaamassasi tilanteessa (esim. omat kuollut ruotsalaisten ampumana) olisi kuitenkin sen verran adrenaalinia veressä ja pelkoa perseessä, että kyllä ruotsalainen kuolisi. Asia sitten kyllä vaivaisi lopun ikää, mutta sodassahan siinä ollaan.

Mitä, jos et tappaisikaan ruotsalaista, mutta hän peloissaan/vihassaan sitten puukottaakin sinut? Kyse on kuitenkin tilanteesta "sinä tai hän". Kuinkahon moni alkaisi ajattelemaan moraalisia asioita kyseisessä tilanteessa?

Ai niin, minähän en asettani kadottaisi...

 

[JustinCase]

Aika mielenkiintoinen pohdiskeltava, mitä on mahdoton tietää, ennenkuin on itse siinä tilanteessa. Mutta luultavasti olisi henki otettava pois, ei siinä muu auta. Sota on raakaa, voittajana täytyy tulla ulos, oli hintana mikä tahansa.

Tosin aseella ammuttaessa olettaisin tilanteen olevan "helpompi."
Itse en ole ajatellut kyllä koskaan joutua sotaan, olen jopa ajatellut pakenemista pois jonnekin kauas sellaisen sattuessa. Pelkuruutta? Ehkä, mutta en vain ole valmis uhrautumaan...Ainakaan vielä.

 

[Kelpie]

Melkoisen vaikea kysymys. Houkuttelevaa olisi sanoa, että jättäisin ruotsalaisen henkiin ja joko yrittäisin ottaa vangiksi tai sitten antaisin mennä. Mutta, tuossa tilanteessa ei yhtään tiedä, onko muita vihollisia lähellä ja miten lähellä omat ovat. Entä jos ruotsalaisen jättää henkiin, ja hän huutaa lähelle oleville kavereilleen, että täällä on yksi vihollinen? Todennäköisesti puukko tulisi painettua vihollisen rintaan/kurkkuun, ja sitten kärsittyä siitä seuraavat henkiset painajaiset - mikäli talosta itse hengissä pois pääsisi.

No, sodanajan sijoitus on minulla sellainen, että jos vihollisen näen, niin monessakin eri paikassa on asiat menneet todella pahasti päin helvettiä.

 

[juudas]

Ryanin puukkotaistelukohtaus oli todella hirveä. Jopa niin hirveä, että tämän toteaminen ei saa oloani lainkaan neitimäiseksi.

(Kun nyt puukkokamppailusta tuli puhe.)

 

[Ruutiveijari]

Viestin lähetti juudas
Ryanin puukkotaistelukohtaus oli todella hirveä. Jopa niin hirveä, että tämän toteaminen ei saa oloani lainkaan neitimäiseksi.

(Kun nyt puukkokamppailusta tuli puhe.)

Tästä osittain itsellenikin tuli koko tilanne mieleen. Jos oletettaisiin, että olisit eksynyt vaikka joukoistasi. Että olisit yksin, ei sitä vihaa joka syntyy ystäviesi kuoleman katsomisesta elimistössäsi. Olisit vain pelokas. Ei tietoa, miten lähellä on muita, omia tai vihollisia. Ja sitten kohtaat tämän kyseisen nuorukaisen. Menee vielä vaikeammaksi.

 

[finnishninja]

En pystyisi!

Eräs kolleegani on vanha portugalilainen gerillasotilas ja on toiminut palkkasoturina monessa kahakassa. Hän vastasi kysymykseeni toisen tappamisesta: "Aina kun ammut kohti niin mies putoaa, joko osuman johdosta tai sitten hän suojautuu kun kuulee luodin joka viuhahtaa ohi. Jos näet hänet myöhemmin kuolleena niin et voi koskaan tietää olitko se sinä joka osuit vai joku muu". Hän ei ole varma pysyisikö tappamaan kylmäverisesti ihmisen puukolla.

 

[vilpertti]

Minä tapan vihollisen sulkakynällä, tai niin minulle tehtiin selväksi ystävällismielisten alikersanttien toimesta...

Tekisin niin juonikkaasti, että esittäisin sille ruotsalaisparalle tappavani hänet puukolla, jonka seurauksena mokoma paskantaisi housuunsa ja pyörtyisi. Sitten siitä ei olisi vaaraa, etsisin teippiä ja tukkisin sen suun ja sitoisin raajat.

Sen jälkeen lähtisin hakemaan rakastani pihalta, paikantaisin viholliset ja tuhoaisin heidät katsomalla ilkeästi heidän suuntaan. Olen siinä aika hyvä. Tämän jälkeen keräisin mahdolliset henkiinjääneet ja tekisin heille saman tempun kuin aikaisemmalle peräänantavalle sotilaalle. Suomalaisen ja ruotsalaisen sotilaan erohan on se, että suomalainen on peräänantamaton. Sanoisin ruotsalaisille: "jaak skall flytta häär nookra finska soldaattarna som skall taa dig po sääkkerheetterna. Ventta liitten". Ruotsalaiset sotilaat jäisivät sen jälkeen aloilleen odottamaan turvaan pääsyä, ja minut ylennettäisiin kenraalipäällikköpresidentiksi nohevan toiminnan ansiosta.

 

[Sistis]

Niin... tähän voisi sanoa Rokan sanoin:
"Älä sää ala leikkiin omantuntos kanssa. Mää teen sellaset asiat aina jälestpäin. Ne on paljon isommat herrat, jotka päättää. Rokan Antti vaan sotii."

Tai jotenkin tonnepäin.

 

[JustinCase]

Tuli vielä tällainen juttu mieleen: Tv:stä tuli joku leffa, missä nuoret keskusteli ruokapöydässä siitä, että mitä tekisi jos voisi palata ajassa taaksepäin ja istuisi jossain baarissa samaan pöytään nuoren Adolf Hitlerin kanssa. Tietäisit, mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja Hitlerin teot. Tappaisitko hänet vai mitä?

 

[vilpertti]

Mitä sitä turhia menneitä muuttamaan, tulevaisuudessakin on tarpeeksi. Eikä sitä edes sitten tiedä, olisiko itse syntynyt jos maailma olisi mennyt eri reittiä. Stalin olisi tullut ja miehittänyt Suomen jne...

 

[Duvel]

Mukavaa, että on elokuvat herättävät ajatuksia.

Jos, teitä kiinnostaa tietää, miten ihminen pystyy toisen ihmisen sodassa tappamaan ja miltä se tuntuu, niin keskustelkaa niiden ihmisten kanssa, jotka sen parhaiten tietävät. Tunnetko yhtään yli 75-vuotiasta suomalaista miestä?

 

[Ruutiveijari]

Vähän alkuperäisestä kysymyksestä poiketen tuli mieleen udella, että mihin päin täältä porukka sota-aikaan sijottuisi?

Itsellä ei tietoa, epilepsian takia lykkäystä nyt pari kertaa saanut. Saas nähdä taas vuoden päästä kutsunnoissa mihin lykkäävät.

 

[vilpertti]

Esikuntatehtäviin, enempää en saa kertoa. Muuten joutuisin tappamaan kaikki ketkä lukevat tätä palstaa.

 

[Suomi-Salama]

Viestin lähetti Sistis
Niin... tähän voisi sanoa Rokan sanoin:
"Älä sää ala leikkiin omantuntos kanssa. Mää teen sellaset asiat aina jälestpäin. Ne on paljon isommat herrat, jotka päättää. Rokan Antti vaan sotii." Tai jotenkin tonnepäin.

Rokan Antti oli Kannakselta, ei se siis tuota sää-mää kieltä puhunut. Muutenhan tuo meni jokseenkin asiana oikein.

Niin, eipä sitä tappamista voi etukäteen tietää. Kukaan sotaa kokematon ei voi sanoa, miten hän käyttäytyisi sotatilanteessa. Mutta jos ajatellaan tuota esimerkkitapausta, voisin kuvitella mahdollisuuksieni mukaan ottavani vangin. Mitäpä sitä turhaa tappamaan?

SA-tehtävien ja joukkojen julkistaminenhan on oikeastaan ETS-tietoa, mutta sanottakoon sen verran, että tuonne Kymenlaakson suuntaan oma tieni kulkisi kevyen IT-jaoksen johtajaksi.

 

[ruoto]

Jos sota syttyy lähden puolustamaan Helsinkiä!!!! Mieluummin vaikka Raumaa puolustamaan...

 

[Sistis]

Meikäläinen huseeraisi jossain Etelä-Suomessa huolehtimassa, että joukkojen viestiyhteydet pelaavat. Samalla vastaisin muutaman hengen ryhmästä ja tilanteen vaatiessa ottaisin vastuulleni koko joukkueen.

 

[Germanicus]

The Lock

Mielenkiintoinen tilanne.Puukkohipan jälkeen edessäsi makaa itkevä Ruotsalainen.Tähän tarinaasi voisi laittaa vielä lisäyksen.Olette molemmat pakoitetut viettämään siellä talossa yhteistä aikaa melko pitkään,sillä ulkopuolella raivoaa kiivas taistelu.Viet tämän Ruotsalaisen mukanasi kellariin,jonka luukun yllättäen löysit.

Sisällä kellarissa tunnette hetken ajan edes jonkinlaista turvallisuutta.Kyseinen vihulainen yrittää siinä hetken aikaa istuttuaan näytellä kuviaan perheestä,joka häneltä jäi sinne jonnekin.Tässä tilanteessa huomaat,että sinä et ymmärrä yhtikäs mitään,mitä kaveri yrittää sinulle sanoa.Yrität luonnollisesti vastata Englanniksi,mutta toinen ei tällä kertaa ymmärrä.

Olette tavallaan patti tilanteessa,kumpikaan ei halua poistua talosta,sillä ulkona on moninkertainen mahdollisuus menettää henkensä.Sinä taas et ole löytänyt mitään,millä voisi tämän vihollisen sitoa.Muistamme alkutilanteen,miten esim minä voisin luottaa kyseiseen viholliseen,joka hetki sitten yritti tosissaan saada minulta henkeä pois.Miten pystyisin tälläisessa tilanteessa,missä molemmat pelkäävät henkensä puolesta ja missä kumpikaan ei ymmärrä toistensa kieltä,toimimaan siten,että kumpikaan ei henkeään menetä.

Jos kommunikointiin ei ole mahdollisuutta,ja jos et pysty kyseistä vihulaista tekemään muulla keinoin vaarattomaksi kuin tappamalla hänet,on vastaus helppo.Loppuelämäksi siitä varmaankin henkiset vammat jää,mutta tilanteessa tilanteen mukaan.Mitä te tekisitte kyseisessä skenaariossa,siellä kellarissa?

Ps:Minä en henkilökohtaisesti ymmärrä juuri mitään Ruotsin kielestä,sen takia tämän heitin.

 

[Monte-Cristo]

Hitler-kysymykseen: en varmaankaan tappaisi, sillä ilman Aatua ei minua todennäköisesti olisi. Eikä varmaan aika montaa muutakaan meistä.

 

[Oiva]

Helppoa ku...

Jos joku saisi minut tappamaan jonkun, niin siihen ei riittäisi niin mitätön syy kuin sota, tai Suomi tai jotain muuta yhtä pöyristyttävän typerää.

Tällaista vaihtoehtoa ajatellessa ei voi kuin kiittää siitä, että minulle ei tuputettu pienenä väkisin arvoja ja nekin mitkä tuputettiin olen älynnyt vaihtaa jo aikoja sitten omiini.

Siis: Ei en helvetissä tappaisi yhtikäs ketään tuossa tilanteessa.

Peace...

 

[belenos]

tuskin tappaisin mutta toivottavasti ei tule sotaa, itse en pysty tappamaan edes kissaa.. no hyttyset ja kärpäset kuolee kyllä jos kiini saan :)

luultavasti ottaisin vangiksi jos siis olis pakko joutua tohon tilanteeseen.

 

[jepujee]

Viestin lähetti theLock


Kuvitelkaa tilanne: Suomi aloittaa sodan Ruotsia vastaan.

1) Miksi Suomi halusi aloittaa sodan?
Jos syy on oku niistä harvoista, jotka itse hyväksyisin, lähtisin
viivana kinkereille. Jos taas kyseessä olisi hulppea "rakennetaan Suur-Suomi" -suunnitelma, voisi jäädä lähtemättä.

2)Toivottavasti en ole niin pyörryksissä, että pakenen yläkertaan.

3) Jos näin kuitenkin käy, tunnetuin seurauksin,pitää valita minä tai joku tuntematon ja kun painissa niskanpäällekin päästiin, niin kyllä lähtisi naapurilta henki pois kuin sahapukilta.
Tosin en alkaisi tökkiä sydämeen, ei se finninaamainen,
Gangsta Rappia kuunteleva pipopäinen hampuusi kuitenkaan mikään Vampyyri ole. Eiköhän sitä valitsisi "äänettömämmän" vaihtoehdon.

Palaan ensimmäiseen kommenttiini: jos itse hyväksyisin hyökkäyksen, olisin valmis toimimaan sen mukaisesti.
Näin ollen jokainen rintamalta sodan aikana löytyvä olisi potentiaalinen vihollinen, joka henkiin jätettynä voi maksaa oman tai maanmiesteni hengen. Jos jälkeenpäin kuulisin, että pummi, johon tapaamani hepun tuntomerkit sopivat, on juossut 10 kiloa aniittia hanurissaan naapurijoukkueen leiriin ja tappanut 12 suomalaista, se vasta söisikin miestä vielä vanhainkodissakin!

Mites se menikään? Ei sodassa tapeta ihmisiä, vaan tuhotaan vihollinen.

Toivottavasti en joudu koskaan todistamaan olevani tämän suhteen sanojeni mittainen mies.

 

[äijä]

Viestin lähetti theLock
Tänään kahvilassa istukellessa tuli eräs asia mieleen sotaan ja sen ilkeään "pääasiaan", tappamiseen, liittyen.

Kuvitelkaa tilanne: Suomi aloittaa sodan Ruotsia vastaan. Teidät kutsutaan omaan sijaintiinne/osastoonne/miksi sitä ikinä kutsutaankaan. Kykitte jossain kuusen juurella muutaman päivän, ei mitään tekemistä. Ympäriltä kuuluu välillä räjähdyksiä, ehkä huutoja ja aseiden ääntä.
Lopulta saatte käskyn edetä, sanotaan vaikka läheiseen kylään. Yön turvin lähdette tutkimaan, neljän ihmisen porukassa. Päädytte hiljaiseen kylään, ihmiset on poistuneet ja jäljellä on oman hengityksenne ääni ja hiljaiset komennot joukkonne komentajalta. Kunnes räjähtää. Kaverinne ammutaan viereenne, itse juoksette sisään viereiseen taloon sen rikki ammutusta ovesta.
Metallin maku suussa, päässä vain yksi ajatus: pakoon, juoksette yläkertaan. Juoksette ensimmäisestä avoimesta ovesta sisään ja suoraan Ruotsalaisen nuoren miehen eteen. Kummallakaan ei ole asetta, omanne putosi kesken ammuskelun pihalle. Molemmat vedätte puukon esiin...
Lopeta kaman käyttö!
Pienen painin ja muutaman haavan jälkeen saatte kammettua vastustajan maahan ja tämän puukon pois kädestä. Tässä tulee minulle se ongelma: pystyykö tappamaan toisen?

Edessänne makaa juuri täysikään päässyt Ruotsalainen nuorukainen. Luultavasti yhtä viaton sodan alkuun kuin tekin, luultavasti tahtoisi yhtä paljon vain päästä kotiin. Pystyisittekö oikeasti väkisin painamaan sen puukon tässä vaiheessa jo pelosta itkevän nuorukaisen sydämeen?

Helpolta se tuntuu ajatellessa, sehän on sotaa ja ihmiset eivät ole ihmisiä vaan vihollisia.

Mutta pystyisittekö, oikeasti?