Varttuneemmat läsnäolijat kenties muistavat Maukka Perusjätkä -nimisen artistin kuohuvalta 1970-luvulta. Maukkahan niitti mainetta mm. esittämällä sukupolvensa sosiaaliseksi kannanotoksi muodostuneen viisun "Sota apatiaa vastaan". Jostain syystä tuo tuli mieleeni viime yön pimeinä tunteina sulatellessani Turkuhallissa hieman aiemmin kokemaani maailmanluokan elämystä...
"Meiltä viedään meidän rahat, meitä potkitaan päähän, meille sanotaan älä kysy, me emme ole mitään, inhoon vihaan inhoon, täältä tullaan vaan, tahdon sotaa apatiaa vastaan..."
No joo, tuon on täytynyt olla ylidramaattista soopaa jo syntyessään, enkä minä suinkaan aio rinnastaa omaa angstiani tai TPS:n tilannetta niihin epäkohtiin, mistä laulussa veisataan. Mutta tuolle mainiolle sloganille toki olisi käyttöä nykyäänkin.
Omalta kohdaltani fakta on se, että eilisiltana hallilta palatessa niin sanotusti otti päähän siinä määrin, että taju meinasi lähteä. Viljasiilomme jäällä tarjoiltiin hengettömäksi latistettua jääkiekon irvikuvaa, ja kuten eräs meistä jo totesi otteluketjussa, niitä kolmea tuntia ei koskaan saa takaisin.
Itse ottelu kokonaisuudessaan oli luokaton, kuvastaen valitettavan hyvin SM-liigan nykytilaa. Se ei kuitenkaan erityisesti jaksa harmittaa tällä hetkellä. Huonoja pelejä ja huonoja esityksiä niin koti- kuin vierasjoukkueeltakin on nähty useasti aiemminkin. Mutta se tapa, jolla mustapaitainen joukkue (jälleen) esiintyi kotiyleisönsä edessä alkaa lähennellä anteeksiantamatonta. Ja kuten kiusallisen hyvin tiedämme, kyseessä ei ollut yksittäistapaus, vaan surullinen tendenssi.
Viime aikojen esitykset kotijäällä ovat olleet niin kokonaisvaltaisen kammottavia, että niitä on vaikeata edes kuvata. TPS:n peleistä aistittavissa olevaa joukkueen/seuran henkistä tilaa alkaa pitkäpinnaisenkin kannattajankin olla vaikeaa hyväksyä millään tasolla. Seurajohdossa on epäilemättä tehty virheitä, ja hyväksi havaitulla linjalla jatketaan edelleen. Valmentajillakin (3 kpl) olisi mopon kurssissa ollut tarkistamisen varaa. Mutta minun huumorini loppuu siinä vaiheessa, kun TPS:n arvokkaassa peliasussa esiintyvät pelaajat ryhtyvät pettämään itseään, työnantajaansa sekä yleisöä - ihmisiä, joita varten ja joiden ansiosta he loppujen lopuksi esiintyvät. Nämä reppanat kutsuvat itseään ammattilaisiksi ja nostavat sen mukaista palkkaa - mutta esiintyvät kuin housuunsa virtsanneet lapset koulun joulukuvaelmassa.
Seurajohdon linjaukset, materiaalin riittämättömyys tai valmentajan tympeä luonne voivat olla osatekijöitä tässä farssissa, mutta pelaajille ne eivät ole millään muotoa hyväksyttäviä tekosyitä viime aikoina nähdylle haahuilulle.
Kaiken järjen mukaan tämän tason, miljoonien eurojen, investoinneissa tulosvastuutakin on jossain vaiheessa löydyttävä, joltain tasolta. Odotan mielenkiinnolla, milloin ja mistä. Nyt käsissä on vain ja ainoastaan rekkalastillinen apatiaa.
Eikä tässä vielä kaikki. Ennen surkean kiekkoillan ovat yleensä pelastaneet Kobrat. Nykyään heitäkin on vajaa "miehitys", ja sen ainoan kerran, kun neidot vaivautuvat tulemaan meikäläisen lähimaastoon, levynpyörittäjä katsoo asiakseen soittaa noin kymmenellä perättäisellä katkolla vain mainoksia, jonka jälkeen Kobrat jo vaihtavatkin paikkaa tanssimatta kertaakaan. Upeaa.
Älkääkä yhtään hymistelkö siellä. Eilen paikalle vaivautuneet turkulaiset ilmeisesti samaistuvat täysin rinnoin rakkaaseen seuraansa, sillä niin apaattista kansaa oli halli puolillaan (toinen puoli olikin tyhjillään). Fanikatsomoksi itseään nimittävä hajanainen lauma päätykatsomossa onnistui noin kaksi kertaa kiekumaan jotain, minkä saattoi pinnistämällä kuulla hallin vastakkaisella puolella. Muu väki oli ilmeisesti täysin tyytyväistä näkemäänsä, koska juuri kukaan ei vaivautunut edes protestoimaan näkemäänsä. Niinniin, TPS on itse aiheuttanut esityksillään yleisön vaisuuden, mutta ansaimmeko me lopulta mitään parempaa, jos emme tuon "parempaan" pysty itsekään?
Tästä pääsemmekin hiljalleen itse asiaan. Siis siihen, pitäisikö keskuutemme laskeutuneelle apatialle kenties tehdä jotain. Vai tyydymmekö vain loputtomaan valittamiseen, kunnes kyllästymme siihenkin? Muistan usein kuulleeni TPS-keskustelunkin yhteydessä argumentin mallia "valitan, koska välitän". Niinhän se on; jos homma ei yhtään kiinnostaisi ihmisiä, kukaan tuskin vaivautuisi valittamaankaan.
Mutta päämäärätön mariseminen kuluttaa itsensä loppuun, minkä itse kukin toivottavasti jonain päivänä huomaa. Itse ryhdyin viime yönä miettimään, tulisiko TPS-kannattajien "välittää" omistaan jollain konkreettisemmalla tavalla. Ne, joilla on omia lapsia (tai ovat muuten näitä paimentaneet) tietävät, että muksujakin pitää toisinaan kohdella hieman karummalla otteella. Ja sen voi aina oikeuttaa kertomalla itselleen: "teen tämän, koska välitän tästä lapsesta" tms.
No, rakkaalla lapsella on monta nimeä - ja Tepsi on yksi niistä. Esitänkin nyt kysymyksen: pitäisikö TPS:stä ja sen kohtaloista todella välittävien kannattajien, fanien jne. ryhtyä joihinkin konkreettisiin toimenpiteisiin
A) oman huolensa ilmaisemiseksi toden teolla
B) tilanteen korjaamisen edistämiseksi?
Tietyt suurisuut todennäköisesti määkivät mehuissaan hamaan loppuun saakka, ja ovat luultavasti salaa tyytyväisiä siihen, että asiat ovat huonosti, mutta miten on meidän muiden laita...
Täsmennettäköön vielä, että konkreettisilla toimenpiteillä en todellakaan tarkoita siihen, että käytämme seuraavat viikot mankuaksemme keskenämme tässä tai jossain tulevassa viestiketjussa siitä, kuinka huonosti asiat ovat. Jos asioiden halutaan muuttuvan, on tehtävä jotain, mikä näkyy seurajohdon tai pelaajienkin tutkalla muutenkin kuin satunnaisina väläyksinä.
Ja täsmennettäköön edelleen, että tämä ei myöskään tarkoita omien hylkäämistä vaikeina hetkinä. Kyllä meillä menestyksellä hemmotelluilla turkulaisilla pitää lopulta olla myös selkärankaa tukea joukkuetta, aina. Omien takana seistään vaikka pelattaisiin Suomi-sarjaa HC Salamoita vastaan ja Hayley Wickenheiser olisi juuri tehnyt 0-6 -maalin ja ensimmäisenä naisena hattutempun Tepsin verkkoon...
...öh, juu, takaisin asiaan. Tukeminen ei kuitenkaan välttämättä tarkoita suu supussa hiljaa seisomista. Mutta millä keinoin asiantilaan voitaisiin rakentaasti vaikuttaa? Lähtökohtaisestihan euro on ainoa valuutta ja Rahan Kieli ainoa merkitysjärjestelmä, joita kannattaa käyttää TPS-johdon kanssa asioidessa. Tilapäisesti voisi kuitenkin kuvitella käytettävän muitakin keinoja signaalina siitä, että kaikki ei valtakunnassa todellakaan ole hyvin.
Pitäisikö TPS-väen aloittaa email-kampanja, jossa kaikki kynnelle kykenevät kertoisivat harkitun mielipiteensä kaikille mahdollisille seurajohdon edustajille? Vai pitäisikö kansanjoukkojen ryhtyä keräämään addressia, jossa vaaditaan muutoksia? Tai miten olisi raivokkaan faniarmeijan mielenosoitus Ruissalon huvilalla (ei siellä nyt niin kylmä ole...)? Reagoisiko seurajohto, tai joukkue, massiiviseksi masinoituun joukkopoistumiseen kesken kotiottelun?
Ollako vai eikö olla? Onko järkee vai ei? Tupla vai kuitti? Siinäpä vasta kysymyksiä. Haluaako joku tarjota vastauksia?
Kiitos huomiostanne, tämänkään lukemiseen käyttämäänne aikaa ette saa koskaan takaisin...
"Meiltä viedään meidän rahat, meitä potkitaan päähän, meille sanotaan älä kysy, me emme ole mitään, inhoon vihaan inhoon, täältä tullaan vaan, tahdon sotaa apatiaa vastaan..."
No joo, tuon on täytynyt olla ylidramaattista soopaa jo syntyessään, enkä minä suinkaan aio rinnastaa omaa angstiani tai TPS:n tilannetta niihin epäkohtiin, mistä laulussa veisataan. Mutta tuolle mainiolle sloganille toki olisi käyttöä nykyäänkin.
Omalta kohdaltani fakta on se, että eilisiltana hallilta palatessa niin sanotusti otti päähän siinä määrin, että taju meinasi lähteä. Viljasiilomme jäällä tarjoiltiin hengettömäksi latistettua jääkiekon irvikuvaa, ja kuten eräs meistä jo totesi otteluketjussa, niitä kolmea tuntia ei koskaan saa takaisin.
Itse ottelu kokonaisuudessaan oli luokaton, kuvastaen valitettavan hyvin SM-liigan nykytilaa. Se ei kuitenkaan erityisesti jaksa harmittaa tällä hetkellä. Huonoja pelejä ja huonoja esityksiä niin koti- kuin vierasjoukkueeltakin on nähty useasti aiemminkin. Mutta se tapa, jolla mustapaitainen joukkue (jälleen) esiintyi kotiyleisönsä edessä alkaa lähennellä anteeksiantamatonta. Ja kuten kiusallisen hyvin tiedämme, kyseessä ei ollut yksittäistapaus, vaan surullinen tendenssi.
Viime aikojen esitykset kotijäällä ovat olleet niin kokonaisvaltaisen kammottavia, että niitä on vaikeata edes kuvata. TPS:n peleistä aistittavissa olevaa joukkueen/seuran henkistä tilaa alkaa pitkäpinnaisenkin kannattajankin olla vaikeaa hyväksyä millään tasolla. Seurajohdossa on epäilemättä tehty virheitä, ja hyväksi havaitulla linjalla jatketaan edelleen. Valmentajillakin (3 kpl) olisi mopon kurssissa ollut tarkistamisen varaa. Mutta minun huumorini loppuu siinä vaiheessa, kun TPS:n arvokkaassa peliasussa esiintyvät pelaajat ryhtyvät pettämään itseään, työnantajaansa sekä yleisöä - ihmisiä, joita varten ja joiden ansiosta he loppujen lopuksi esiintyvät. Nämä reppanat kutsuvat itseään ammattilaisiksi ja nostavat sen mukaista palkkaa - mutta esiintyvät kuin housuunsa virtsanneet lapset koulun joulukuvaelmassa.
Seurajohdon linjaukset, materiaalin riittämättömyys tai valmentajan tympeä luonne voivat olla osatekijöitä tässä farssissa, mutta pelaajille ne eivät ole millään muotoa hyväksyttäviä tekosyitä viime aikoina nähdylle haahuilulle.
Kaiken järjen mukaan tämän tason, miljoonien eurojen, investoinneissa tulosvastuutakin on jossain vaiheessa löydyttävä, joltain tasolta. Odotan mielenkiinnolla, milloin ja mistä. Nyt käsissä on vain ja ainoastaan rekkalastillinen apatiaa.
Eikä tässä vielä kaikki. Ennen surkean kiekkoillan ovat yleensä pelastaneet Kobrat. Nykyään heitäkin on vajaa "miehitys", ja sen ainoan kerran, kun neidot vaivautuvat tulemaan meikäläisen lähimaastoon, levynpyörittäjä katsoo asiakseen soittaa noin kymmenellä perättäisellä katkolla vain mainoksia, jonka jälkeen Kobrat jo vaihtavatkin paikkaa tanssimatta kertaakaan. Upeaa.
Älkääkä yhtään hymistelkö siellä. Eilen paikalle vaivautuneet turkulaiset ilmeisesti samaistuvat täysin rinnoin rakkaaseen seuraansa, sillä niin apaattista kansaa oli halli puolillaan (toinen puoli olikin tyhjillään). Fanikatsomoksi itseään nimittävä hajanainen lauma päätykatsomossa onnistui noin kaksi kertaa kiekumaan jotain, minkä saattoi pinnistämällä kuulla hallin vastakkaisella puolella. Muu väki oli ilmeisesti täysin tyytyväistä näkemäänsä, koska juuri kukaan ei vaivautunut edes protestoimaan näkemäänsä. Niinniin, TPS on itse aiheuttanut esityksillään yleisön vaisuuden, mutta ansaimmeko me lopulta mitään parempaa, jos emme tuon "parempaan" pysty itsekään?
Tästä pääsemmekin hiljalleen itse asiaan. Siis siihen, pitäisikö keskuutemme laskeutuneelle apatialle kenties tehdä jotain. Vai tyydymmekö vain loputtomaan valittamiseen, kunnes kyllästymme siihenkin? Muistan usein kuulleeni TPS-keskustelunkin yhteydessä argumentin mallia "valitan, koska välitän". Niinhän se on; jos homma ei yhtään kiinnostaisi ihmisiä, kukaan tuskin vaivautuisi valittamaankaan.
Mutta päämäärätön mariseminen kuluttaa itsensä loppuun, minkä itse kukin toivottavasti jonain päivänä huomaa. Itse ryhdyin viime yönä miettimään, tulisiko TPS-kannattajien "välittää" omistaan jollain konkreettisemmalla tavalla. Ne, joilla on omia lapsia (tai ovat muuten näitä paimentaneet) tietävät, että muksujakin pitää toisinaan kohdella hieman karummalla otteella. Ja sen voi aina oikeuttaa kertomalla itselleen: "teen tämän, koska välitän tästä lapsesta" tms.
No, rakkaalla lapsella on monta nimeä - ja Tepsi on yksi niistä. Esitänkin nyt kysymyksen: pitäisikö TPS:stä ja sen kohtaloista todella välittävien kannattajien, fanien jne. ryhtyä joihinkin konkreettisiin toimenpiteisiin
A) oman huolensa ilmaisemiseksi toden teolla
B) tilanteen korjaamisen edistämiseksi?
Tietyt suurisuut todennäköisesti määkivät mehuissaan hamaan loppuun saakka, ja ovat luultavasti salaa tyytyväisiä siihen, että asiat ovat huonosti, mutta miten on meidän muiden laita...
Täsmennettäköön vielä, että konkreettisilla toimenpiteillä en todellakaan tarkoita siihen, että käytämme seuraavat viikot mankuaksemme keskenämme tässä tai jossain tulevassa viestiketjussa siitä, kuinka huonosti asiat ovat. Jos asioiden halutaan muuttuvan, on tehtävä jotain, mikä näkyy seurajohdon tai pelaajienkin tutkalla muutenkin kuin satunnaisina väläyksinä.
Ja täsmennettäköön edelleen, että tämä ei myöskään tarkoita omien hylkäämistä vaikeina hetkinä. Kyllä meillä menestyksellä hemmotelluilla turkulaisilla pitää lopulta olla myös selkärankaa tukea joukkuetta, aina. Omien takana seistään vaikka pelattaisiin Suomi-sarjaa HC Salamoita vastaan ja Hayley Wickenheiser olisi juuri tehnyt 0-6 -maalin ja ensimmäisenä naisena hattutempun Tepsin verkkoon...
...öh, juu, takaisin asiaan. Tukeminen ei kuitenkaan välttämättä tarkoita suu supussa hiljaa seisomista. Mutta millä keinoin asiantilaan voitaisiin rakentaasti vaikuttaa? Lähtökohtaisestihan euro on ainoa valuutta ja Rahan Kieli ainoa merkitysjärjestelmä, joita kannattaa käyttää TPS-johdon kanssa asioidessa. Tilapäisesti voisi kuitenkin kuvitella käytettävän muitakin keinoja signaalina siitä, että kaikki ei valtakunnassa todellakaan ole hyvin.
Pitäisikö TPS-väen aloittaa email-kampanja, jossa kaikki kynnelle kykenevät kertoisivat harkitun mielipiteensä kaikille mahdollisille seurajohdon edustajille? Vai pitäisikö kansanjoukkojen ryhtyä keräämään addressia, jossa vaaditaan muutoksia? Tai miten olisi raivokkaan faniarmeijan mielenosoitus Ruissalon huvilalla (ei siellä nyt niin kylmä ole...)? Reagoisiko seurajohto, tai joukkue, massiiviseksi masinoituun joukkopoistumiseen kesken kotiottelun?
Ollako vai eikö olla? Onko järkee vai ei? Tupla vai kuitti? Siinäpä vasta kysymyksiä. Haluaako joku tarjota vastauksia?
Kiitos huomiostanne, tämänkään lukemiseen käyttämäänne aikaa ette saa koskaan takaisin...