Kaukalossa sattuu ja tapahtuu, nyt vaan on sattunut ja tapahtunut enemmän kuin keskimäärin. Vähän klisee, mutta tiivistää aika hyvin sen, mitä ajattelen ylipäänsä. Syitä tässä kannattaa etsiä syvempää, ei pelkkiä näkyviä seurauksia.
Katsoin eilen illalla Elitserienin pleijareita ja siellä tuomarilinja oli aivan erilainen. Vastustajaa ajettiin kylmästi kyynerpäällä päähän kolme kertaa, yhdestä tuli kakkonen, muista ei penaltia. Kerran taklattu lähti koppiin, ilmeisesti aivotärähdys. Ongelma on myös Ruotsissa olemassa, mutta siellä siihen ei puututa. Ei sekään hyvä juttu ole, että noita ei vihelletä, mutta...
...Tällä hetkellä suurin yksittäinen syy suureen määrään ulosajoja on selkeä linjan puuttuminen. Pleijareissa tunne- ja vauhtitaso nousee ja pienessä kaukalossa tilanteet tulevat nopeammin. Yksi tuomari ei ehdi nähdä kaikkea, mitä pitäisi nähdä ja täten selkeitä rangaistuksia jää viheltämättä. Tästä rikotun joukkueen adrenaliinitaso nousee entistä enemmän ja jokainen viheltämätön rike poikii uusia kostorikkeitä. Sitten yksi rike meneekin monen pienen asian vuoksi niin paljon yli, että päätyovi aukeaa. Siis pelaajat eivät tiedä, mitä minäkin iltana saa tehdä ja mitä ei, jolloin lähdetään ajamaan ylikovaa, kädet ylhäällä tms. - sitten sattuu ja jeesustellaan sikailusta.
Lyhyesti oma näkemykseni.