Sitaatteja "kirjoittamastasi kirjasta"

[Uleåborgir]

Kummallisen otsikon takana oleva ajatus on seuraava:

Muun muassa Sievisen Sussulta ja Avellanin Viiviltä on tullut tai on tulossa kirja. Opusten julkaisukynnys on tietenkin madaltunut huomattavasti aikaisemman julkisuuden myötä - oli se julkisuus sitten ansaittua tai ei - ja minua suivauttaa se.

Minua suivauttaa teosten arvattavissa olevan matala laatutaso ja harmi sellaisten aloittelevien kirjailijoiden puolesta, jotka eivät näiden mennessä jonossa kärkeen pääse julkaisemaan omaa kirjaansa.

Minua vituttaa lisäksi vielä se, että keltainen lehdistö julkaisee ennen kirjojen tulemista kirjakauppoihin "parhaita paloja" näistä vitun kirjoista. Siinä vaiheessa ainakin Uleåborgirin kiinnostus kirjoja kohtaan muuttuu pyhäksi raivoksi koko ilmiötä kohtaan.

Tässä Viivin sinkkuoppasta kirjan ulkopuolella julkaistuja "parhaita paloja":

Jesse ei totellut vaan veti käteni haaroihinsa. Tuntiessani jotain erittäin suurta ja kovaa hänen lahkeessaan päätin luopua periaatteestani.... ja kansipojan boa sai yöuinnilla kyytiä.

ONGELMA: Himoilevan ravintolaillan jälkeen tyyppi ei herutakaan.
RATKAISU : Näitäkin ikävä kyllä joutuu kokemaan. Turha nyt pihtaavaa miestä on kestettävä aamuun asti, joten kerro hänelle unohtaneesi, että isoäitisi tulee heti aamusta kylään ja hän ymmärtää lähteä. Tässä vaiheessa olet jo tilannut taksin. Ei pidä antaa ymmärtää jos ei ymmärrä antaa! Senhän tietää tytötkin

Sellaisia.

Juuri tällaisia parhaita paloja pyydän nyt kirjoittamaan tähän ketjuun. Mitä enemmän ne ovat hatusta, sitä parempi. Muista kuitenkin samaistua jonkintyyppisen kekkulin/ikäpissiksen asemaan näitä kirjoittaessasi.

Aloitetaan:

Sinkkupojan käytösopas

Aamiaisella söin hiukan munia ja pekonia ja otin väliin kulauksen kylmää kokista. Lissu tuli makkarista tukka pörrössä ja sanoi pilke silmäkulmassa "jaa säkin laitat munaa suuhun". "Juu", vastasin ja jatkoin "haluut säkin?".
Lissu tuli luokseni, vei vaaleatukkaisen päänsä alas ja saunatakkini alta kertoi munan maistuvan kalalle ja juustolle. Tyttö tykkäsi mausta ja sai palanpainikkeeksi laihaa piimää. Kai hänellä oli kovahko kankkunen, koska Lissu oksensi heti päälleni.

 

[Uleåborgir]

Hei, mä haluan sitaatteja hei!

C'mon huusi Lllleyton Hewitt. Luulisi nyt tällaiseen vapaan sanan ketjuun irtoavan muiltakin pikku anekdootteja.

Kemiran varjossa, 1 luku.

Oulussa on talvisin kylmä. Paska jäätyy kaareksi. Hän ajoi. Minä istuin pelkääjän paikalla. Eero kutsui koiraansa. Ikkuna aukesi. Minä en sitä avannut. Eero avasi. Sanoi että koira on hukassa. Kysyin onko kampea ulkopuolella. Ei ole. Oletsä joku taikuri, tivasin. Et ole, hän vastasi. Väärää sijamuotoa käytit, totesin. Aivan sama, se kuittasi. Lähen meneen, tokaisin. Mä jäädyn, se valitti. Pieraisin. Se lämmitti.

 

[Major Julli]

Major Julli: "Kalervo - Rautainen Kansleri", WSOY 2007, ISBN01923322-7

"Kalervo meni kuselle. Äheltäessään pyttyyn hän mietti, että vituiksi meni taas tämäkin sääntökokeilu. Nyt vielä lehdistö kirjoittaisi positiivisesti, mutta jouluna viimeistään olisi uusi ääni kellossa. Eniten kuitenkin Kalervoa harmitti yleisön reaktiot, porukka tuntui nuokkuvan lehtereillä.

Saatana kun olisi pistänyt sille Faselille luun kurkkuun, mutta itsekin tuli uskottua että yleisö olisi tykännyt, Kalervo ajatteli. Onneksi sentään Urpo vielä tuntui vakaasti uskovan asiaan. Araltakin oli tullut julkista tukea, mutta se johtui puhtaasti siitä, että hän oli ajoissa varautunut uuteen linjaan ja joukkueensa nyt menestyi.

Kolmas erä oli vielä surkeampi, ja hallilta kotiin ajaessaan Kalervo tunsi itsensä tosi masentuneeksi. Taidanpa soittaa Teemulle, mutta samassa Kalervo tajusi että länsirannikolla kaikki ovat nukkumassa vielä. Erkkakaan ei vastannut puhelimeen, ja suutuspäissään Kalervo pirautti vahingossa Summaselle.

- Mitä vittua, vastasi ääni toisesta päästä
- Haista paska, vastasi Kalervo ja löi luurin korvaan

Kalervo tunsi mielensä piristyvän, ja alkoi miettimään seuraavaa sääntömuutosta. Punaviiva pois, ei sehän on jo poistettu. Siniviivaa ei voi poistaa ajatteli Kalervo itsekseen. Mitähän tässä nyt tehdään, mietti Kalervo ja pysäytti autonsa pihaan. Juuri ennen kuin uni tuli vuoteessa silmään, Kalervo sai idean ja ryntäsi puhelimeen. Uninen Urpo vastasi kohteliaasti mutta närkästyneellä äänensävyllä:

- Terve, no mitäs nyt?
- Kuule Upi, poistetaan maalit kaukalosta!
- Siis miksi?
- No kun sen saatanan Sihvosen mukaan kaikki puolustuksen helpottaminen johtaa hyökkäyspelin korostumiseen. Tulee kato lisää maalipaikkoja ja ihmiset tykkää, on huoletonta puolustaa kun ei ole maalia omassa päässä
- Muuten ihan hyvä idea, mutta mihinkäs ne maalit sitten tehdään jos ei ole maalia johon niitä tehdä?
- Niin ... no, tossa on toisaalta pointtinsa ...
- Öitä, soitellaan huomenna taas

Kalervo istui vuoteenlaidalla puhelin kourassa. Perkele ei ole tää kiekkopomon elämä helppoa, ihmiset jos tietäisivät, niin eivät kritisoisi. Taaskin meni koko ilta funtsaamiseen ja tulos oli nolla. Mutta, huomenna saatana pannaan homma kuntoon ... Kalervo vaipui raskaaseen uneen ja pian talon täytti jykevä kuorsaus."