Sisustaminen ei ole kovin yleinen keskustelunaihe äijälaumoissa, mutta silti sillä on melko paljon väliä. Vähän kuten ihonhoito ja pukeutuminen, ei niistäkään viitsi keskustelua yrittää iskeä tuntemattomassa porukassa, mutta samansieluisten kanssa juttu luistaa siinä missä kalastuksesta tai autoistakin.
Itse voin myöntää, että minulla ei ollut pitkään aikaan minkäänlaista sisustusmakua, tai edes ideaa sisustamisesta. Poikamiesboksi oli sänky, sohva ja ruokapöytä, eikä sillä ollut väliä, sattuivatko sävyt kohdilleen. Avioliiton ensimmäiset vuodetkin menivät hiukan samaan tyyliin omasta puolestani, koska vaimo ne touhut pääasiassa hoisi. Hauskaa sikäli, että pukeutumisestani olen ollut melko tarkka teinistä saakka, mutta sohvan kuosilla tai verhoilla ei ollut mitään väliä.
Pikkuhiljaa kuitenkin aloin kiinnostua erilaisista sisutusratkaisuista. Merkittävin syy tähän oli varmasti oma kämppä, johon vaimo viisaasti vaati minua ottamaan kantaa muutenkin kuin vain huoneiden sijainnin puolesta. Huomasin, että sama värisilmä, joka toimii vaatteissa ja kaikkinaisissa audiovisuaalisissa viritelmissäni, pelaa myös sisustuksen suhteen, ja että kotoisa fiilis voi olla lopulta aika palkitsevaa, kun sen loihtimiseen on itse osallistunut.
Kämpän myynnin ja uuteen asuntoon muuttomme yhteydessä osallistuin jo sitten aivan täysillä verhopohdintoihin sun muihin meininkeihin. Edelleen vaimo on se, joka kökkii netissä huonekalu- ja kangaskauppojen sivuilla liki harrastuksenaan, ja on hänellä kaupoissakin intensiteetti aivan eri tasolla kuin minulla. Silti on ihan palkitsevaa, kun kykenee osallistumaan tuohon touhuun vilpittömästi ja huomaa, että kykenee rakentelemaan varsin kivoja kokonaisuuksia pikkujutuilla. Ja välillä vähän isommillakin.
Pienituloisen lapsiperheen taloudessa ei juuri järjettömiä satsauksia tehdä. Vaimoni on onneksi varsin käytännöllinen ja luova sisustaja, ja on saanut loihdittua edullisia ratkaisuja eri puolille kämppää. Suuret linjat meillä vedetään Pentikin, Askon ja Ikean kaavalla. Ikeasta hankimme lähinnä nopeasti vaihtuvaa kamaa, viimeksi lisää kaappitilaa ja edukas atk-pöytä ynnä tv-taso. Askosta on tullut kaapattua keskihintaiset vuodesohva, tv-tuoli ja parisänky. Pentikin lipastot edustavat ainoina selkeästi hiukan hintavampaa roipetta, kun vaimoni halusi hankkia isoisänsä perintörahoilla jotain konkreettista. Sitten on tietenkin vanhoja ja entisöityjä huonekaluja anoppilasta ja vaimon isovanhemmilta.
Näin meillä. Tuleeko muita kaapista ulos?
Itse voin myöntää, että minulla ei ollut pitkään aikaan minkäänlaista sisustusmakua, tai edes ideaa sisustamisesta. Poikamiesboksi oli sänky, sohva ja ruokapöytä, eikä sillä ollut väliä, sattuivatko sävyt kohdilleen. Avioliiton ensimmäiset vuodetkin menivät hiukan samaan tyyliin omasta puolestani, koska vaimo ne touhut pääasiassa hoisi. Hauskaa sikäli, että pukeutumisestani olen ollut melko tarkka teinistä saakka, mutta sohvan kuosilla tai verhoilla ei ollut mitään väliä.
Pikkuhiljaa kuitenkin aloin kiinnostua erilaisista sisutusratkaisuista. Merkittävin syy tähän oli varmasti oma kämppä, johon vaimo viisaasti vaati minua ottamaan kantaa muutenkin kuin vain huoneiden sijainnin puolesta. Huomasin, että sama värisilmä, joka toimii vaatteissa ja kaikkinaisissa audiovisuaalisissa viritelmissäni, pelaa myös sisustuksen suhteen, ja että kotoisa fiilis voi olla lopulta aika palkitsevaa, kun sen loihtimiseen on itse osallistunut.
Kämpän myynnin ja uuteen asuntoon muuttomme yhteydessä osallistuin jo sitten aivan täysillä verhopohdintoihin sun muihin meininkeihin. Edelleen vaimo on se, joka kökkii netissä huonekalu- ja kangaskauppojen sivuilla liki harrastuksenaan, ja on hänellä kaupoissakin intensiteetti aivan eri tasolla kuin minulla. Silti on ihan palkitsevaa, kun kykenee osallistumaan tuohon touhuun vilpittömästi ja huomaa, että kykenee rakentelemaan varsin kivoja kokonaisuuksia pikkujutuilla. Ja välillä vähän isommillakin.
Pienituloisen lapsiperheen taloudessa ei juuri järjettömiä satsauksia tehdä. Vaimoni on onneksi varsin käytännöllinen ja luova sisustaja, ja on saanut loihdittua edullisia ratkaisuja eri puolille kämppää. Suuret linjat meillä vedetään Pentikin, Askon ja Ikean kaavalla. Ikeasta hankimme lähinnä nopeasti vaihtuvaa kamaa, viimeksi lisää kaappitilaa ja edukas atk-pöytä ynnä tv-taso. Askosta on tullut kaapattua keskihintaiset vuodesohva, tv-tuoli ja parisänky. Pentikin lipastot edustavat ainoina selkeästi hiukan hintavampaa roipetta, kun vaimoni halusi hankkia isoisänsä perintörahoilla jotain konkreettista. Sitten on tietenkin vanhoja ja entisöityjä huonekaluja anoppilasta ja vaimon isovanhemmilta.
Näin meillä. Tuleeko muita kaapista ulos?