Sininen tulevaisuus – uusi SMP?

[Swearengen]

Minä tämän Soinille vastalahjaksi ties mistä luvatun hillotolpan perään olen kysellytkin. Hyvä että selvisi, että se hillotolppa olikin sopeuttamiseläke.

Eiköhän hillotolpaksi jäänyt se koko vaalikauden jatkunut ulkoministerisalkku. Suurlähettilääksi Niinistö tuskin Soinia nimittää.

 

[Robin Big Snake]

Minä tämän Soinille vastalahjaksi ties mistä luvatun hillotolpan perään olen kysellytkin. Hyvä että selvisi, että se hillotolppa olikin sopeuttamiseläke.

Siis täh? Ministeripestihän ilmiselvästi se hillotolppa oli.

 

[dana77]

Eiköhän hillotolpaksi jäänyt se koko vaalikauden jatkunut ulkoministerisalkku. Suurlähettilääksi Niinistö tuskin Soinia nimittää.

Palkkioksi ulkoministerinä tekemistään palveluksista Soini sai olla ulkoministeri.

 

[Swearengen]

Palkkioksi ulkoministerinä tekemistään palveluksista Soini sai olla ulkoministeri.

Soini oli lähellä menettää ulkoministerisalkkuna, jos:

1) Soini olisi haastanut Sipilää ja Orpoa maahanmuuttokriisin aikana, toisin sanoen uhannut tarpeen vaatiessa vaikka hallituksesta lähdöllä. On ihan normaalia, että kannatukseltaan tasavertaisen puolueet laittavat hallituksessa ns. kovan kovaa vastaan. Soinille taas kävi (kärjistetysti) kaikki, kunhan ministeripaikka säilyy.

2) Soini ei olisi valmistellut loikkausoperaatiota. Halla-ahon Perussuomalaisiin jäädessään Soini olisi menettänyt ulkoministerisalkkunsa Terholle (jota Halla-aho ei tiennyt ennen loukkausoperaatiota tulevaksi "siniseksi"). Tämä siksi, että puheenjohtajan vaihtuessa on luonnollinen käytäntö, että raskain salkku ei jää edelliselle puheenjohtajalle.

Lisäksi koko ulkoministerisalkun valinta oli Soinilta perussuomalaisten näkökulmasta typerä ja itsekäs valinta. Soini halusi, että hänellä on kivaa, mutta ulkopolitiikka on kaikilla puolueilla konsensuspolitiikkaa, mistä käsin persulle tärkeitsiin asioihin on vaikeampi vaikuttaa. Ymmärrän, että Soinia valtiovarainministerin salkku pelotti, mutta hän päästi lisäksi sisäministerin salkun ns. suvaitsevaistoon lukeutuvalle kokoomukselle.

Soinin henkilökohtaiset motiivien kannalta ratkaisut olivat sinänsä ihan ymmärrettäviä. Hän pelasi hyvin hillotolppaansa varmistaen, mutta isona poikana osaa ehkä myös ottaa vastaan toimistaan nousevan kritiikin ja arvostuksen puutteen.

"Minä", "Minun", "Minulle" -plokeja kirjoittava Soini teki toki ihan itsensä näköisen uran.,

 

[dana77]

Soini oli lähellä menettää ulkoministerisalkkuna, jos:
1) Soini olisi haastanut Sipilää ja Orpoa maahanmuuttokriisin aikana, toisin sanoen uhannut tarpeen vaatiessa vaikka hallituksesta lähdöllä. On ihan normaalia, että kannatukseltaan tasavertaisen puolueet laittavat hallituksessa ns. kovan kovaa vastaan. Soinille taas kävi (kärjistetysti) kaikki, kunhan ministeripaikka säilyy.

2) Soini ei olisi valmistellut loikkausoperaatiota. Halla-ahon Perussuomalaisiin jäädessään Soini olisi menettänyt ulkoministerisalkkunsa Terholle. Tämä siksi, että puheenjohtajan vaihtuessa on luonnollinen käytäntö, että raskain salkku ei jää edelliselle puheenjohtajalle.

1) hallitus ei olisi ilman persuja pystyssä pysynyt, joten Soinin asemat olivat aivan yhtä hyvät kuin Sipilänkin. Jos Soini olisi pitänyt kiinni, Sipilä olisi menettänyt pm-salkkunsa.
2) en usko tähänkään. Ei ole mitään sääntöä, että puolueen johtajalla pitäisi olla raskain salkku. Usein on, mutta pidän todennäköisenä että nyt oli sovittu toisin. Soinihan nimenomaan tuki Terhoa.

 

[Swearengen]

1) hallitus ei olisi ilman persuja pystyssä pysynyt, joten Soinin asemat olivat aivan yhtä hyvät kuin Sipilänkin. Jos Soini olisi pitänyt kiinni, Sipilä olisi menettänyt pm-salkkunsa.

No juuri siksikin olikin naurettavaa, ettei Soini halunnut ottaa pienintäkään riskiä sen salkkunsa kanssa. Hänellä olisi ollut halutessaan jonkinlaista vipuvartta painostukselle, mutta häntä ei kiinnostanut muu kuin varmistella omaa asemaansa. Se pieni riski Soinilla iólisi ollut oli siinä, että PS olisi vaihtunut konfliktitilanteessa esim. RKP-KD-Vihreät -kolmikkoon.

Ei se riskien välttely lopulta yllättävää ollut, kun Soini julisti jo ennen hallitukseen menoa, että "siellä sitten kanssa pysytään". Etukäteen ennen salkkujakoa oli myös about kaikilla tiedossa Soinin ja Niinistön pakkomielteet tiettyihin salkkuihin. PS neuvotteluasema hallituksessa oli siis jo lähtökohtaisesti louvutettu silloisen johdon toimesta heikoksi.

2)Ei ole mitään sääntöä, että puolueen johtajalla pitäisi olla raskain salkku. Usein on, mutta pidän todennäköisenä että nyt oli sovittu toisin. Soinihan nimenomaan tuki Terhoa.

Ei sääntöä, mutta ihan normaali käytäntö se on. Joitain poikkeuksiakin löytyy, esim. muistaakseni Ville Itälä jätti aikanaan Sauli Niinistölle VM-salkun, vaikka voitti PJ-kisan. Kaikki pitivät tosiasiassa Niinistöä edelleen johtajana ja heikko Itälä jäi jonnekin unholaan. Joko johtoon oikeasti pyritään tai sitten ei. Asetelman tärkeys korostui etenkin Soinin kohdalla, jota pidettiin puolueen sisällä ihan syystä itsevaltiaana, joka halusi pitää kaikkia naruja käsissään.

Ja Soini tietysti tuki marionettiaan Terhoa, koska Terho oli luvannut julkisesti, että hän voittaessaan antaisi Soinin pitää ulkoministerin salkun. Halla-aho taas sanoi, että "Soinin arvovallalla varustettu henkilö varmaan itsekin ymmärtää vetäytyä tehtävästä kun uusi PJ valitaan" tjsp. ja teki suoremminkin selväksi, että raskaimman salkun kantaja vaihtuu PJ:n mukana.

Lauri Nurmen kirjan mukaan Soini muuten sai raivokohtauksen puoluetoimistolla, kun kuuli Halla-ahon edes harkitsevan PJ-skabaan lähtöä. Soinihan ei ollut silloin vielä ilmoittanut luopumisestaan. Toki sitten jälkikäteen Soini vähemmän yllättäen lehdessä uhosi, kuinka hän olisi helposti voittanut Halla-ahon.

Muita raivokohtauksia Soini sai hallitusaikana siitä, kun PS:n siloisesta eduskuntaryhmästä osa edustajia (muistaakseni 9) halusi vaatia hallitusohjelman maahanmuuttopoliittisia kirjauksia toimeenpantavaksi vastineeksi Kokoomuksen ja Kepun soten/himmeleiden tukemisesta.

 

[Tadu]

Makean nälän vaikutukseen toiminnan motiivina on kenties houkuttelevaa uskoa, mutta mielestäni siinä ei juurikaan mietitä vaihtoehtoja. Mitä olisi tapahtunut, jos Siniset eivät olisi irtaantuneet perussuomalaisista? Olisiko hallitus hajonnut? Olisiko pidetty uudet vaalit? Vai olisiko jatkettu samoilla puolueilla, mutta PS olisi pistänyt omat ministerinsä vaihtoon? Olisiko "päivässä ohi" Laurasta tehty puolustusministeri? Mitä nämä vaihdokset olisivat vaikuttaneet jo tehtyyn työhön? Puolustusministeri allekirjoitti 30.6.2017 Suomen liittymisen Britannian johtamiin nopean toiminnan joukkoihin. Myös Ruotsi liittyi samalla päivämäärällä kyseisiin nopean toiminnan joukkoihin. Miten asia olisi edennyt toisen puolustusministerin ollessa vetovastuussa? Halla-aholaisiin kuuluvan Huhtasaaren mukaanhan kukaan ei voi Suomea auttaa.

Todennäköisesti persut olisi potkittu pois hallituksesta ja PS korvattu kd:lla ja rkp:lla. Toinen vaihtoehto olisi sitten ollut uudet vaalit. Kolmas vaihtoehto olisi ollut hallitustyön jatkaminen nykyisillä puolueilla. Vaikka toki Orpo ja Sipilä väittivät etteivät kesällä 2017 tienneet mitään Soinin ja kumppaneiden loikasta, niin uskon tämän olleen tiedossa ja yhteistyö Halla-Ahon kanssa todettiin mahdottomaksi.

Emme tiedä mitä olisi tapahtunut, koska Soini ja kumppanit halusivat pitää kiinni ministerinpaikoistaan. Soinille ihan sama kun tulevaisuus on jo turvattu. Opetuslapsille kävi heikommin.

 

[dana77]

No juuri siksikin olikin naurettavaa, ettei Soini halunnut ottaa pienintäkään riskiä sen salkkunsa kanssa. Hänellä olisi ollut halutessaan jonkinlaista vipuvartta painostukselle, mutta häntä ei kiinnostanut muu kuin varmistella omaa asemaansa. Se pieni riski Soinilla iólisi ollut oli siinä, että PS olisi vaihtunut konfliktitilanteessa esim. RKP-KD-Vihreät -kolmikkoon.

Ei sääntöä, mutta ihan normaali käytäntö se on. Joitain poikkeuksiakin löytyy, esim. muistaakseni Ville Itälä jätti aikanaan Sauli Niinistölle VM-salkun, vaikka voitti PJ-kisan. Kaikki pitivät tosiasiassa Niinistöä edelleen johtajana ja heikko Itälä jäi jonnekin unholaan. Joko johtoon oikeasti pyritään tai sitten ei. Asetelman tärkeys korostui etenkin Soinin kohdalla, jota pidettiin puolueen sisällä ihan syystä itsevaltiaana, joka halusi pitää kaikkia naruja käsissään.

Ja Soini tietysti tuki marionettiaan Terhoa, koska Terho oli luvannut julkisesti, että hän voittaessaan antaisi Soinin pitää ulkoministerin salkun. Halla-aho taas sanoi, että "Soinin arvovallalla varustettu henkilö varmaan itsekin ymmärtää vetäytyä tehtävästä kun uusi PJ valitaan" tjsp. ja teki suoremminkin selväksi, että raskaimman salkun kantaja vaihtuu PJ:n mukana.

Otan näihin kolmeen kappaleeseen kantaa kohta kohdalta

1) olen kappaleesta samaa mieltä, joskin SDP olisi ollut ehkä yhtä todennäköinen vaihtoehto noille kolmelle puolueelle. Heitähän hallitukseen pyydettiin alunperinkin. Kummankin vaihtoehdon mahdollisuus silti häviävän pieni. Soinin toiminta oli varmasti naurattavaa niiden mielestä, joille maahanmuutto oli sydämen asia. Soinille ei ollut, eikä muuta ole koskaan väittänytkään, pikemminkin päinvastoin. Silti mikään tässä sanottu ei muuta sitä, että hillotolppa puheilla viitattiin ministeriajan jälkeiseen aikaan.

2) Itälä ja Terho ovat kelvollisia verrokkeja ja toimii indikaationa ettei Terhon valinta olisi ministerin paikkaa todnäk laittanut vaihtoon.

3) Sinänsä Halla-ahon lausunnot ovat varsin Soinimaisen löperöitä näin jälkikäteen arviotuna kun muistetaan että hetki sitten hän itse kertoi jotain sen suuntaista, että voi tulevaisuudessa astua syrjään jos hallitustilanne sitä vaatii.

 

[Tadu]

Kaikissa vaihtoehdoissa olettama on, että hallituksen kokoonpano olisi muuttunut. Mielestäni hallitus teki turvallisuuspolitiikan saralla oikeita ratkaisuita. Kaikki se olisi riskeerattu punavihreillä tai halla-aholaisilla.

Harmi etteivät äänestäjät hiffanneet, että Soini ja kumppanithan olivat tässä isänmaan asialla.

Nopean toiminnan joukkoihin liittyminen oli toki oikea ratkaisu.

 

[Jannacci]

Eniten huolettaa tässä se, että miten Suomen politiikan nyt käy ilman Soinia?

 

[dana77]

Harmi etteivät äänestäjät hiffanneet, että Soini ja kumppanithan olivat tässä isänmaan asialla.

Tai sitten isänmaan asia ei ollut heillä tärkeimpänä äänestyskriteerinä, vaan joku toinen asia jota puolue ei tarpeeksi ponnekkaasti ajanut.

 

[Barnes]

2011 jytkyä ei olisi tapahtunut ilman näitä maahanmuuttovastaisia voimia, mutta se olisi todennäköisesti tapahtunut ilman Soinia.

Vaikka PS:n vuoden 2019 tuloksen taustalla olikin maahanmuutto, Jytkystä jaksan edelleen olla sitä mieltä, että maahanmuutto oli vain Jytkyä edesauttanut tekijä eikä niinkään pääsyy. Puolueen kampanjassa maahanmuuttopolitiikka oli erittäin vaiettu aihe eurokriisin ja yleisen pettymysmielialan hyödyntämisen ollessa PS:n aseet. Kärkikaartikin (niin asemaltaan kuin äänimääriltään) oli vaalien jälkeen Mestaria lukuun ottamatta kaikkea muuta kuin nuivalaista siipeä.

Soinille maahanmuutto oli enemmänkin pakollinen riesa, jonka tuomat äänet hän toki oli valmis ottamaan. Joku voisi kysyä, kannattiko. Häntä varoitettiin monta kertaa halla-aholaisesta siivestä, mutta Timppa ilmeisesti kuvitteli olevansa jokin Suomen Paavi, jota PS:n kenttä ei uskaltaisi horjuttaa.

 

[Barnes]

Siniset eivät onnistuneet markkinoimaan itseään selkeästi minkään alan erityisenä puolestapuhujana.

Kovastihan nuo yrittivät olla autoilijan asialla. Harmi vaan, että samoilla vesillä kalastelivat Kokoomus, Keskusta ja Perussuomalaiset.

 

[dana77]

Soinille maahanmuutto oli enemmänkin pakollinen riesa, jonka tuomat äänet hän toki oli valmis ottamaan. Joku voisi kysyä, kannattiko. Häntä varoitettiin monta kertaa halla-aholaisesta siivestä, mutta Timppa ilmeisesti kuvitteli olevansa jokin Suomen Paavi, jota PS:n kenttä ei uskaltaisi horjuttaa.

Varmaan Soinin vastaus olisi ollut että kannatti. Jos hän olisi jättänyt Halla-aholaisten äänet ottamatta, niin nähdynlaista jytkyä ei olisi nähty ja Timo ei olisi todennäköisesti koskaan hallitukseen olisi päässyt. Toki munakasta ei voinut tehdä rikkomatta munia eli sellaista vaihtoehtoa ei vain olisi ollut, hän olisi sekä suosion että puolueen hallinnan pidempään voinut molemmat saada.

 

[Swearengen]

Siniselle tulevaisuudelle lisää takaiskuja:

Matti Torvinen, Masa (@TorvinenMatti) | Twitter

Suunnistaja, lakimies ja Sinisten puoluesihteeri (ja menneen vaalikauden ehkä tärähtänein tyyppi) Matti Torvinen ei lähde eurovaaleihin.

m:

Helmi kohta tuossa videoilmoituksessa:

"Siellä on hyviä ehdokkaita, jotka sitten pääsevät läpi ja saavat paljon ääniä. Itse tuen täällä taustalla"

Smurffit saivat eduskuntavaaleissa yhteensä koko maassa alle 30 000 ääntä. Ja nyt ollaan menossa eurovaaleihin...Ok.

.

 

[Analyzer]

Mielestäni Soinia on kohdeltu juuri niin kuin kuuluukin. Mediassa aivan asiallisesti kerraten nousu ja tuhoon johtaneet syyt. Jos erehtyy jotain iltalehden kommenttipalstoja lukemaan, niin ne on täynnä katkeraa öyhötystä asiasta kuin asiasta. Ei vain Soinista.

Nykyisillä perussuomalaisten kansanedustajilla on Sinisten morkkaamiseen aika vahva oikeutus. Soinin operaatio kuitenkin tähtäsi myös perustamansa puolueen tuhoamiseen. Hajoamisen jälkeen Soini on koittanut kaikella tarmollaan lyödä entistä puoluettaan milloin mistäkin asiasta.

Itse uskon, että Soini on alun perin ollut ihan ns aatteen miehiä. Hän sai paistatella suosiossa niin monta vuotta, että se vain lopulta nousi liikaa päähän. Hän näki kaiken menestyksen omana ansionaan. Kyllähän Soini on loppuviimein aika tyypillinen esimerkki narsistista.

Ensimmäinen suuri kompastuskivi oli hallitusohjelma. Loppuviimein siinä ei näkynyt nimenomaan Soinin puhumista teemoista juuri mitään. Taloustilanne oli vaikea ja leikata piti, mutta Soini olisi tarvinnut hallitusohjelmaan muutaman selkeän asian, joita hän olisi voinut äänestäjilleen markkinoida perussuomalaisten aikaansaannoksina. Omasta mielestäni hallitusohjelma oli hyvä, joten tämä ei ole omaa kritiikkiäni, vaan tarkastelen asiaa Soinin ja silloisen perussuomalaisten näkökulmasta.

Soinilla oli toki epäonneakin. Kreikan tukipaketti ja maahanmuuttokriisi osuivat pahimpaan mahdolliseen saumaan. Varsinkin jälkimmäisen kohdalla oli mahdotonta selvitä täysin kuivin jaloin. Nyt perussuomalaiset puheenjohtajansa johdolla näyttivät kuitenkin täysin aseettomilta maalaamansa uhkakuvan edessä, joka lopulta toteutui.

Kolmanneksi sitten tämä loikkaoperaatio. Suurin motiivi oli varmasti saada jatkaa ulkoministerinä.Taustalla oli myös arvio, että valtaosa jäljellä olevasta kannatuksesta seuraisi Soinin mukana. Soinin perintö jatkuisi sitten tässä uudessa puolueessa. Soini ei missään vaiheessa ymmärtänyt, että loppuviimein ihmiset kuitenkin äänestävät puolueita ja niiden teemoja, eikä henkilöitä. Tämä on oikeastaan aika ilahduttavaa huomata suomalaisessa politiikassa, että asia on näin.

Mielestäni oli myös täysin hävytöntä ja Soinin luonteenlaatua alleviivaava asia, että hän ei tullut sinisten vaalivalvojaisiin lainkaan. Se porukka uskoi sokeasti johtajaansa ja menetti oman poliittisen tulevaisuutensa sen takia, että olivat valmiita pönkittämään senseinsä ministeripallia. Toki myös uskoivat äänestäjien seuraavan Soinia ja parantavansa heidän oman uudelleenvalintansa mahdollisuuksia. Ja Soini, tämä suuri johtaja, ei edes vaivaudu paikalle, koska tietää ettei kukaan tule pääsemään läpi ja ei halua joutua kiusallisiin haastatteluihin. Rintamakarkuruudesta huudellut muille, mutta mitä tämä sitten on? Eurovaaliehdokkuudestaankaan ei ilmoittanut ennen kuin näki miten sinisille ek-vaaleissa käy. Kaikki pohjustus kyllä viittasi siihen, että haluja olisi ollut. Eipä sitten kiinnostanut lähteä taistelemaan puolueen olemassaolosta, kun läpimeno olisi ollut epävarmaa.


Historia tulee kyllä todella muistamaan Soinin, mutta aivan eri asioista kuin hän haluaisi. Tarina miehestä, joka kovalla työllä loi tyhjästä suuren puolueen. Tarina miehestä, joka humaltui vallasta ja menetti kosketuspintansa niiden rahvaiden asioiden ajamiseen, joidenka äänillä tuli valituksi. Tarina miehestä, jolle oma unelma ulkoministerin pestistä oli tärkeämpi, kuin ne työtoverit, joiden kanssa hän oli ilmiön nimeltä perussuomalaiset luonut.

Ainoa asia, mitä mies on suoraselkäisesti puolustanut on abortin kieltäminen. Sekin on niin helvetin itsekäs kanta, että sopii hyvin kuvaan.

 

[nahkis]

Ihan pätevä analyysi sinänsä, mutta tähän puuttuisin:

Mielestäni oli myös täysin hävytöntä ja Soinin luonteenlaatua alleviivaava asia, että hän ei tullut sinisten vaalivalvojaisiin lainkaan. Se porukka uskoi sokeasti johtajaansa ja menetti oman poliittisen tulevaisuutensa sen takia, että olivat valmiita pönkittämään senseinsä ministeripallia.

Kyllähän Hevisauruksen hajotessa nämä SauruXet tiesivät aivan hyvin, mihin olivat lähdössä. Varsinkaan "ministerikaarti", eli Niinistöt ja Terhot tuskin oikeasti ajattelivat asiaa minkään käsimerkkien, poliittisen kodin palamisen tai muun romantiikan kautta, vaan kylmän laskelmoivasti. Tiesivät, että Halla-aholle on tulossa hallituspakit, tiedostivat oman saavutetun asemansa menetysvaaran ja yksinkertaisesti veikkasivat väärää hevosta.

Jälkeenpäin voidaan miettiä, millä maol-taulukoilla ja algoritmeillä he laskivat, että kannatti loikata alas (poliittiseen) rotkoon vain sen takia, että saa olla ministeri 2 vuoden ajan. Mutta aivan itse ja omilla aivoillaan joka tapauksessa ratkaisun tekivät. Ei Soini sitä heidän puolestaan tehnyt.

 

[Analyzer]

Ihan pätevä analyysi sinänsä, mutta tähän puuttuisin:



Kyllähän Hevisauruksen hajotessa nämä SauruXet tiesivät aivan hyvin, mihin olivat lähdössä. Varsinkaan "ministerikaarti", eli Niinistöt ja Terhot tuskin oikeasti ajattelivat asiaa minkään käsimerkkien, poliittisen kodin palamisen tai muun romantiikan kautta, vaan kylmän laskelmoivasti. Tiesivät, että Halla-aholle on tulossa hallituspakit, tiedostivat oman saavutetun asemansa menetysvaaran ja yksinkertaisesti veikkasivat väärää hevosta.

Jälkeenpäin voidaan miettiä, millä maol-taulukoilla ja algoritmeillä he laskivat, että kannatti loikata alas (poliittiseen) rotkoon vain sen takia, että saa olla ministeri 2 vuoden ajan. Mutta aivan itse ja omilla aivoillaan joka tapauksessa ratkaisun tekivät. Ei Soini sitä heidän puolestaan tehnyt.

Jos olisit lainannut vielä yhden virkkeen enemmän, niin siinä olisi lukenut "Toki myös uskoivat äänestäjien seuraavan Soinia ja parantavansa heidän oman uudelleenvalintansa mahdollisuuksia".

Näin jälkikäteen tilanne toki näyttäytyy aika lailla erilaiselta mitä se siihen aikaan oli. Kyllähän kaikki nimekkäimmät perussuomalaiset siirtyivät sinisiin ja näytti siltä, että kokematon johtaja Halla-aho joutuu aivan tekemättömään paikkaan ja puolue ajautuu marginaaliin. On siellä moni ollut varmasti tiukan valinnan edessä. Vaikeaa se on varmaan oppi-isä tuollaisessa paikassa hylätä, kun on kuulunut siihen luotettujen rinkiin, joille loikasta kerrottiin. Ei kai kukaan voi täälläkään sanoa, että olisi kesällä 2017 voinut kuvitella tilanteen päättyvän 17-1 Halla-aho vs Terho? Puoluehajaannuksen jälkeen oma arvioni oli, että perussuomalaisille jää 6% kannatus ja soinilaisille sinisille samanmoinen 6 % kannatus. Väärässä olin.

 

[nahkis]

Mitä tulee itse "pääperkeleeseen", niin arvostan saavutustaan nostaa 3 hengen puolue 39 eduskuntapaikkaan. Moniko on Suomessa pystynyt samaan?

Kovan nosteen yhteydessä (2008-2015) sai kuitenkin yksi ja sama mies ehkä vähän "liikaa" liian lyhyessä ajassa.

Täytyy muistaa, että kyseessä ei ole mikään Väinö Tannerin tai Paasikiven kaltainen valtiomies, vaan ihan tavallinen espoolainen populisti, jonka poliittinen roolisuoritus perustui yhden ihmisen (Vennamo) matkimiseen ja koko urastaan ei olisi saattanut tulla mitään ilman Tony Halmetta.

Silti Soinia lellittiin mediassa, kuunneltiin kuin suurtakin gurua ja "kansan syvien rivien" puolue selvisi kaikista törttöilystään hauskoilla sutkautuksilla. Samalla suosio senkun vaan kasvoi.

Soini varmasti ymmärsi, että ilman Halla-aholaisia PS ei olisi mitään. Ennen ministeripestiä Soini saikin pidettyä pakkoavioliiton kasassa, mutta heti kun populistipuolue joutui hallitukseen ja keskittyminen herpaantui, niin alkoi selusta revetä.

Ja ei totta vie käy kateeksi pitää tuollaista porukkaa kasassa. Hakkarainen toikkaroi liivijengien bileissä, Hirvisaari vetää sieg hailia Seppo Lehdon videoissa ja Halla-aho kylvää kauhua netissä. Soini varmasti ajatteli 2017, että kun kerran homma on lipeämässä joka tapauksessa käsistä, niin hoidetaan nyt edes tämä ulkoministerin pesti kunnialla. Hän varmasti oli sen mielestään ansainnut, rakentamalla 3 miehen puolueen 20 vuodessa niin isoksi, että ylipäätään pääsi hallitukseen.

Mutta mitä mahtavat ajatella ne sadat tuhannet ihmiset jotka ovat äänestäneet Soinia ja puoluettaan yhteensä ainakin miljoonan äänen verran viimeisen 20v aikana? Luottaneet häneen ja uskoneet että PS on juuri se kansanliike jolla saadaan Suomesta parempi paikka elää?

"Rötösherrat kiikkiin" sanoi Vennamo. Ja kyllähän suomalaisessa politiikassa onkin kaikenlaista rötöstäjää riittänyt: talousrikollisia, Salora-jupakkaa, Jalasmökkiä, Jäätteenmäen pimitettyä muistiota ja vaalirahakohua.

Vaan kyllähän Soinin rötös on eräällä tavalla vielä pahempi. Kokoomuksen veroja vihaavat porvarit, Vassarien Paleface-anarkistit ja Kepun ja Demareiden häikäilemättömät eturyhmäpolitikot eivät tietyssä mielessä edes esitä olevansa muuta kuin mitä ovat.

Soinin kohdalla kaikki näkivät mitä paljastuu kun populistille tehdään ruumiinavaus: Leppoisan kansanmiehen mahasta ei paljastunut sala-alkoholisti, lehtolapsestaan vaikenija tai turvapaikanhakijapiilottelija. Sieltä kuoriutui itsekäs, empatiakyvytön ja politiikkaa laskelmoituna valtapelinä pitävä Alien. Sellainen joka hylkää omat samalla sekunnilla kun tilaisuus tulee, karkaa Kanarialle hyväuskoisten hölmöjen äänillä ja tuikkaa vielä mökit palamaan menneessään.

Joku on joskus sanonut: "Diktatuurin etu demokratiaan verrattuna on se, että diktatuurissa ainakin yksi ihminen on onnellinen".

Soinin PS oli todellakin "Ihmiselle hyvä" - ainakin sille yhdelle ihmiselle.

 

[Swearengen]

Erinomaisen tarkkanäköinen kirjoitus kokonaisuudessaan nimimerkiltä Analyzer.

Tätä puolta Soinista on syytäkin korostaa:

Mielestäni oli myös täysin hävytöntä ja Soinin luonteenlaatua alleviivaava asia, että hän ei tullut sinisten vaalivalvojaisiin lainkaan. Se porukka uskoi sokeasti johtajaansa ja menetti oman poliittisen tulevaisuutensa sen takia, että olivat valmiita pönkittämään senseinsä ministeripallia. Toki myös uskoivat äänestäjien seuraavan Soinia ja parantavansa heidän oman uudelleenvalintansa mahdollisuuksia. Ja Soini, tämä suuri johtaja, ei edes vaivaudu paikalle, koska tietää ettei kukaan tule pääsemään läpi ja ei halua joutua kiusallisiin haastatteluihin. Rintamakarkuruudesta huudellut muille, mutta mitä tämä sitten on?

Tuon tilanteen korniutta lisää tosiaan se, että Soini on mielellään viljellyt sotaisaa äijäretoriikkaa. Milloin hän on kuvainnollisesti "vanha samurai" tai milloin ihan oikein alikersantti (se on Soinin mielestä ilmeisesti suurikin ansio siksi, koska Halla-ahon on sivari), joka taistelee etulinjan poteroissa.

 

[Walrus21]

Aatoksia Soinista:

Oman tarkasteluvälini alkupiste ajoittuu jonnekkin 2000-luvun alkuun, jolloin en vielä ollut kovinkaan kiinnostunut politiikasta. Soinin hahmo jäi kuitenkin mieleen, sillä hän tuntui olevan loputtoman itsekylläinen ja varma asiastaan. Soinin haastattelut olivat hyvää viihdettä samalla tavalla kuin Halla-ahon ovat nykyisin.

Minusta Soini on aina ollut ammattipoliitikko. Hän ei ole samanlainen tutkimusorientoitunut järkeilijä kuin Halla-aho, vaan henkilö, joka näkee politiikan kilpailuna vallasta. Kun tarkastelee Soinin toimintaa, huomaa, että hän on aina ollut kuin kotonaan täysistunnoissa ja vaalidebateissa. Hän on vetänyt vaalitaistoja niin kovalla tarmolla, että toisinaan jopa oma terveys ja hyvinvointi on ollut laiminlyötynä.

En ole psykologian ammattilainen, kaikkea muuta, mutta väitän kuitenkin seuraavaa: jokaisella meistä on tarve saada tunnustusta jostain meille tärkeästä asiasta. Halla-aho on mielestäni tyypillinen yliopistoviisas, joka haluaa tulla kohdelluksi älykkäänä argumentoijana, joka voi tarvittaessa todeta olevansa poliittisten kahnausten yläpuolella. Soini taas on hahmo, jolle sosiaalisen hyväksynnän ja vallan hamuaminen ovat oikeassa olemista tärkeämpiä arvoja. Näin ollen onkin väistämätöntä, että Soini on parhaimmillaan politiikassa, jossa taistoa käydään kollektiivisen tajunnan määrittelystä.

Kuuntelin joitakin viikkoja sitten Ville Niinistön luentoa, jossa hän linjasi poliitikon tärkeimmäksi ominaisuudeksi sen, että on varma omasta arvopohjastaan; että tietää, mitä mieltä on mistäkin asiasta. Soini on aina tiennyt: hän on pysynyt aborttikannoissaan, kristillisessä maailmankuvassaan ja smp-henkisessä agraariväestön agitoinnissa. Tavallaan Timo Soini on politiikan Arttu Wiskari; roolihahmo, joka on vähän vanhahtava ja yksinkertainen mutta kuitenkin kotikutoinen ja lämminhenkinen.

Soinihan ei ole itse mikään unohdetun kansan hyljeksitty ottolapsi, vaan yliopiston käynyt espoolainen eliitin jäsen. Hän on kuitenkin osannut rakentaa itsestään erinomaisen julkikuvan, jossa yhdistyvät kansanmiehen imago ja lukeneisuus. Soini on ollut maakuntien ja lähiöiden hiljaisten äänitorvi, joka on uinut valtakunnan politiikan sisäpiiriin ja oppinut talon tavoille. Itse arvostan Iivisniemen Vennamossa juuri sitä, että hän hyväksyy politiikan toimintatavat ja siihen liittyvän kulttuurin. Tässä aihealueessa on Halla-aholla paljon tekemistä, sillä hän tuntuu välillä ärsyyntyvän sellaisistakin asioista, jotka kuuluvat perustavanlaatuisesti poliittiseen prosessiin.

Pitkän pohjuksen jälkeen päästäänkin itse asiaan, eli Soinin poliittisen pankkiholvin pesänselvitykseen. Perinnönjako oli varmasti Timon omissa suunnitelmissa sulava prosessi, jonka piti taata hänelle hiljainen mutta kunniakas vetäytyminen valtaistuimelta. Mielestäni oli väistämätöntä - ja monessa mielessä perusteltua - että Soinin poppoo joutui lopulta kantamaan vastuunsa vaalivoitoista; hallitukseen oli mentävä. Tämä oli tiedossa jo hyvissä ajoin, sillä persujen vastuunväistely oli johtanut edellisellä (2011-2014) kaudella heikkoon hallituskoalitioon. Jytky II oli itse asiassa jopa ensimmäistä kovempi suoritus, sillä kannatuksen vakiinnuttaminen ilman näkyviä tuloksia on aina haastavaa. Hyvä tulos keväällä 2015 olikin alkusoittoa Soinin vetäytymiselle: hän oli vihdoin siinä asemassa, josta käsin puolueen kannatus tulisi vääjäämättä laskemaan.

Olisiko Soinin sitten pitänyt jättäytyä vielä kerran oppositioon? Tällöin hän olisi jäänyt poliittisen historian muistiin vastuunpaikoilijana, jonka sekalainen seurakunta ei sittenkään ollut hallituskelpoinen. Soini teki sen, minkä hän oli jo vuosia ennen odottanut tapahtuvan: lähti säätytalolle mielessään kompromissikoalitio, jossa vuosien työn tehneet vaaliharavat palkittaisiin ministerinsalkuilla. Vaalitulos oli kuitenkin niin hyvä, että Soini joutui ikävään valintatilanteeseen ulkoministerin ja valtiovarainministerin välillä. VVM olisi ollut todellista myrkkyä kannatukselle, sillä edessä olivat Kreikka kolmonen ja kovat leikkaukset julkiseen sektoriin. Talouskriitikkona ja EU-möykkääjänä profiloitunut Soini ei yksinkertaisesti voinut olla rahaministerinä höyläämässä suomalaisten vähävaraisten elintasosta.

Halla-aholaiset olivat Soinille pakollinen öykkäriporukka, joka oli otettava mukaan puolueen toimintaan mutta jonka maailmankuva haastoi puheenjohtajan "juutalais-kristillisen arvopohjan". Paketti pysyi verrattain hyvin kasassa, kunnes maahanmuuttosiipi paisui suuremmaksi kuin soinilainen maaseudun protestiliike. Ajauduttiin tilanteeseen, jossa puolueen sisäinen valtarakenne oli murroksessa: enemmistölle oli annettava enemmän valtaa, mutta samalla diktaattorin valtuuksilla toimivan puoluejohtajan asema asettuisi huonoon valoon.

Soini lienee olettanut, että puolueen kannatuksen lasku ajoittuisi sopivasti siihen hetkeen, kun hän vetäytyy politiikasta. Kevään 2019 vaalit oltaisiin käyty jo Terhon johdolla, jolloin Soinille avautuisi alibi huonoon vaalimenestykseen - eihän hän enää ollut vetämässä ohjaksista.

Halla-ahon voitettua puheenjohtajakisan oli Soini kuitenkin ongelmissa, sillä puolueen perintö uhkasi valua viemäristä alas. Mitä oli jäljellä siitä lähiöiden ja kirkkokansan protestiliikkeestä, jota Soini oli vuosikymmenet rakentanut? Halla-aholaisten "vallankaappaus" tuntui varmasti iskulta vasten kasvoja; poliittisen nousun Soinin siiveellä tehneet suorittivat isänmurhan ja veivät puolueen osaksi eurooppalaista oikeistopopulismia.

Taustalla on varmasti ollut myös paljon henkilökohtaista hybristä, joka on jäänyt Soinilta itseltään huomaamatta. Soinin kirjoja lukemalla saa kuvan itsekeskeisestä tyypistä, joka haluaa pidellä kaikkia lankoja käsissään. Vaikka Soini on aina ymmärtänyt joukkovoiman merkityksen, politiikka on sittenkin tainnut olla hänelle vain kilpajuoksu, jossa maaliivan ensimmäisenä ylittänyt yksilöurheilija paistattelee palkintopallilla seppele kaulassa. Tässä mielessä puheet hillotolpasta ovat perusteltuja.

Näen kuitenkin asian niin, että Soini ei tehnyt ratkaisujaan ainoastaan henkilökohtaista etuaan ajatellen, vaan mukana oli myös vilpitöntä poliittisen aatteen puolustamista. Puolueen oltua kaksi vuosikymmentä agraaris-populistinen, olisi aikamoinen perintö jättää äänivalta toimijoille, jotka eivät Soinista pitäneet tai hänen arvomaailmaan kunnioittaneet. Samalla oltiin myös viemässä sitä ainoaa palkintoa, joka Timolle on 20-vuotisesta oppositiotaipaleesta suotu: ulkoministerin salkkua. Ryhmä, jonka Soini oli jo aiemmin ristinyt kapeakatseisiksi kiihkoilijoiksi, oli luotsaamassa puoluetta äkkinäiseen suunnamuutokseen.

Vaikka moni muistaa Soinin halla-aholaisten kaitsijana, ei hänen puolueensa ole koskaan hylännyt täysin maahanmuuttokriittisyyttä. Muistan seuraavan radiohaastattelun jostain 2000-luvun alkuvuosilta:

Toimittaja: tänä vuonna on syntynyt näin ja näin monta Mohammed-etunimen saanutta lasta. Näetkö tämän ongelmana suomalaisen kulttuurin ja yhtenäisyyden kannalta?
Soini: ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä. Maassa on kuitenkin toimittava maan tavalla.

Tällainen pragmaattinen mutta kriittinen suhtautumistapa olikin osana perussuomalaista politiikkaa aina vuoteen 2017 asti. Vanhan sanonnan mukaan Soini kasvatti kyytä povella. Hän teki sen kuitenkin tietoisena siitä, että jonain päivänä hampaat saattavat napsahtaa nilkkaan. Nyt se päivä tuli aavistuksen liian aikaisin.

Minulle Soini jää mieleen taitavana sanankäyttäjänä, joka osasi ottaa tilanteen kuin tilanteen haltuun. Hän oli elementissään, vaikka estradina olisi ollut ruotsinkielinen vaalitentti; jopa ne kääntyivät Timon eduksi. Soinin ajama konservatiivinen aatemaailma oli ja on omasta näkökulmastani vastenmielinen, mutta se edustaa suurten ihmisjoukkojen ajattelua. Kannatuspohja tuskin on kadonnut, mutta se saattaa kanavoitua jatkossa muualle. Voi olla, että osa jättää äänestämättä. Toisaalta voidaan olettaa, että iso osa äänestäjistä hyväksyy radikaalimman Halla-ahon, kunhan tietyt arvokysymykset pysyvät ohjelmassa.

Kevään vaaleissa saatiin jo esimakua muutoksesta. Halla-aho ei esitellyt vanhoja soinilaisia ratkaisuehdotuksia, kuten oppisopimuskoulutusta, vanhuspalvelujen parannusta tai kuntademokratian vahvistamista. Halla-aho asemoi sen sijaan itsensä yksinäiseksi tuumailijaksi, jonka katsojat samanaikaisesti toivoivat ja pelkäsivät voittavan tylsät norsunluutorniin kiivenneet arvokortin heristelijät. On kuitenkin huomioitava, että Halla-aho on nyt samassa tilanteessa kuin Soini alkuaikoina: hän on onnistunut luomaan nahkansa poliitikkona, mutta kannatus tulee toistaiseksi sellaisista politiikan segmenteistä, joiden tuella ei hallitusvastuuseen nousta. Voi olla, että Halla-aho onnistuu siinä, missä Timo Soini onnistui, mutta yhtä hyvin hän voi epäonnistua. Aika näyttää.

 

[Analyzer]

On myös hyvä muistaa, että Soinin ja kumppaneiden ensisijainen suunnitelma oli heittää Halla-aholaiset ulos eduskuntaryhmästä puoluekokouksen jälkeen. Tämähän olisi ollut mahdollista puoluevaltuuston päätöksellä. Jos yksikin varapuheenjohtajan paikka olisi livennyt soinilaisille, niin heillä olisi ollut enemmistö. Olisi siinä ollut Halla-aholla hieno tehdä ek-kampanjaa... Siinä ei paljon puolueen tulevaisuus Soinin mieltä painanut. Jälleen sitä minäminä-osastoa.

Halla-ahohan onneksi ymmärsi tämän esikuntineen. Halla-ahon ja J.Niinistön välit olivat tuolloin hyvät ja Halla-aho oli julkisesti sanonut, että Niinistö saisi jatkas puolustusministerinä. Tästä huolimatta Halla-aho tuki avoimesti Huhtasaarta ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi, vaikka ehdolla olisi myös J. Niinistö. Tämä kertoo sen, että hajulla siellä oltiin, mitä saattaisi olla tapahtumassa.
Btw. Halla-aho kertoi puheenjohtajakamppaniassaan etukäteen, että Soini ei saisi jatkaa ulkoministerinä, jos hänestä tulisi puheenjohtaja. Sen paikan olisi saanut Terho.

Näitä kun muistelee, niin ei game of thrones ole juuri mitään. Kunnon poliittista shakkia.

 

[Analyzer]

Tuossa puoluekokouksessahan oli viimeisenä asialistalla myös yksi "vanhan vallan" ajama sääntömuutos, että ministerivalinnat alistetaan puoluejohdon sijaan puoluevaltuustolle. Jonka ylivoiman säilymiseen siis uskottiin vielä pj-vaalin jälkeenkin. Uusi kasvo Torvinen oli revetä lavalla housuistaan, kun juuri tätä äänestystä varten kehitetty monimutkainen värilappujärjestelmä kaatui outouteensa ja jouduttiin perinteiseen sähköiseen äänestykseen. Missä pykälää ei tietenkään hyväksytty.

Tämä olikin päässyt itseltä kokonaan unohtumaan. Siihen nähden on hiukan huvittavaa, että Lindströmit, Elovaarat ja kumppanit jaksavat veisata edelleen virttä, että kaikki tapahtui vasta puoluekokouksen shokeeraavan päätöksen jälkeen.
Uuden puolueen perustaminen on toki voinut kypsyä vasta myöhemmin, jos ollaan oltu varmoja, että tämä Halla-aholaisten ulosheitto eduskuntaryhmästä tulee onnistumaan. Uusi puolue on ollut toissijainenvaihtoehto, koska rahat jäivät tässä vaihtoehdossa Lex Soinin myötä perussuomalaisille. Tähän myös viittaa Soinin juudas-plokikirjoitus. Ei ollut tarkoitus jättää puoluetta, vaan olla kunnioittamatta puoluedemokratiaa. Temppuna se olisi ollut kyllä vielä törkeämpi, kuin uuden puolueen perustaminen. Sen takia on halpamaista puhetta väittää, että kaikki tapahtui vasta puoluekokouksen jälkeen, vaikka se voikin pitää paikkansa uuden puoueen perustamisen osalta. Se ei tee tätä asiaa yhtään kauniimmaksi, koska alkuperäinen suunnitelma oli vielä rumempi.

 

[dana77]

Minkälaisen kuvan se antaa Halla-ahosta että ainoat henkilöt joiden tukeen pystyi luottamaan varapuheenjohtajavaaleissa oli id:tä kannattava hörhö ja naisia ahdisteleva rikollinen alkoholisti.

 

[Zeic]

Sampo Terhon kulttuuri mieltymykset on ainakin asialliset. Mies joka lukee Waltaria ja Tolkienia, sekä kuuntelee Led Zeppeliniä, Rushia ja Kingston Wallia ei voi olla läpeensä huono. Älyä luultavasti on, mutta karismaa ei johtajaksi ollut riittävästi.