Avataanpa uusi mielenkiintoinen ketju, jossa käsitellään seuramme värikkään historian pahimpia johtojen sulamisia. On tietenkin makuasia, kuinka tällaisia top-listoja järjestellään, mutta tähän on koottu ainakin muutamia mieleenpainuvimpia. Järjestyksen muodostamisessa ovat vaikuttaneet otteluiden merkitys sekä johtoaseman laatu sekä menettämistapa. Tässäpä siis oma top-viitoseni:
1. 12.3.1985 SaiPa-KalPa 7-6 (0-2, 1-3, 6-1)
KalPa johti SM-liigan karsintasarjan ottelua parhaimmillaan jo 5-0 sekä hieman ennen viimeisen erän puoliväliä 6-2. Tuossa vaiheessa KalPa pelasi vieläpä kahden miehen ylivoimalla. Ottelussa jo hattutempun tehnyt Jouni Rinne laukoi SaiPan maalin ylärimaan, josta kiekko kimposi keskialueelle. Kotijoukkueen 19-vuotias helsinkiläislähtöinen hyökkääjä Kari Tuiskula karkasi siitä läpiajoon, kavensi pelin 3-6:een - ja KalPa romahti. KalPa pelasi ottelua pääsääntöisesti vain kolmella puolustajalla, ja väsymys alkoi vähitellen näkyä Jari “Börje” Järvisen, Tuomo Jormakan ja Esa Väliojan otteissa. Tuiskula teki myöhemmin vielä kaksi maalia lisää ja johdatti joukkueensa sensaatiomaiseen voittoon. SaiPa säilyi lopulta pääsarjassa ja Kuopiossa jouduttiin pelaamaan vielä vuosi ykkösdivisioonaa. (KalPa olisi pelannut seuraavalla kaudella pääsarjassa, mikäli se olisi pystynyt säilyttämään johtonsa ja karsintasarjan loput ottelut olisivat päättyneet, kuten ne päättyivät.)
Kari Tuiskulasta tuli noina maaliskuun päivinä melkoinen peikko KalPalle, sillä kahta päivää myöhemmin hän oli vielä mukana lappeenrantalaisten kaikissa maaleissa SaiPan hakiessa 3-2-voiton Kuopiosta. Kovin suurin mainetekoihin hän ei sen koommin urallaan pystynyt, sillä neljän kauden mittaisella liigaurallaan hän keräsi vain 21 pistettä 130 ottelussa. Valtaosan urastaan hän vietti Uudenmaan alueen ykkös- ja kakkosdivarin seuroissa.
2. 19.1.2019 KalPa-HPK 5-6 (0-1, 2-2, 3-2, 0-1)
Peli on sen verran tuore, että kaikki varmaan muistavat pääpiirteittäin illan tapahtumat. Kahden maalin johdon menettäminen ottelun viimeisen kolmen ja puolen minuutin aikana ei sinällään ole mitenkään poikkeuksellista, mutta kun otetaan huomioon, että KalPalla oli luvassa ylivoimaa ottelun loppuajaksi sekä ottelun tärkeys (voitolla olisi noustu yhdeksän pisteen päähän viimeisestä suorasta puolivälieräpaikasta - nyt ero venähti ratkaisevan tuntuiseen 13 pisteeseen). HPK:n nousun pohjusti A-maajoukkueessakin debytoineen Otto Leskisen pölhö jäähy, eikä epätasaista kautta pelaava maalivahti Denis Godla löytänyt “Toto” Schillaci -moodiaan ottelun ratkaisuhetkillä.
3. Puolivälieräsarja 22.3.-2.4.2012: KalPa-Blues, voitot 3-4. (KalPa-Blues 3-1, Blues-KalPa 0-1, KalPa-Blues 5-0, Blues-KalPa 3-1, KalPa-Blues 2-5, Blues-KalPa 4-3 (je), KalPa-Blues 1-4)
Moni varmaan voisi nostaa tämän ykköseksi, sillä onhan aika klassista tavaraa, kun runkosarjan voittaja romahtaa pudotuspeleissä 3-0-johdosta perussarjassa vasta yhdeksänneksi sijoittunutta vastustajaa vastaan. Runkosarjavoitosta huolimatta KalPan peli oli jo pidempään ollut “rikki” pitkin kevättalvea. Marraskuussa Venäjälle lähteneen Ari Ahosen tilalle ykkösmaalivahdiksi hankittu Mikko Koskinen oli torjunut kiekkoja loppiaisesta runkosarjan loppuun asti vaatimattomalla noin 85:n torjuntaprosentilla. Koskisen suoritusvarmuus oli pudonnut yllättävän dramaattisesti heti sen jälkeen, kun KalPa oli menettänyt parhaan puolustavan puolustajansa Ryan Lannonin loppukaudeksi Eetu Pöystin päätettyä hänen kautensa “IFK-taklauksella” (=sinänsä tarpeeton taklaus jo valmiiksi pysäytettyyn pelaajaan). Koskinen kuitenkin vaikutti ottelusarjan alkuvaiheessa päässeen normaalikuntoonsa.
Ottelusarjan kolmannessa pelissä nähtiin kuuluisa hetki, kun ottelun jo ratkettua Espoon Tommi Huhtala hyökkäsi maalinedustilanteessa silmittömästi Koskisen päälle. KalPan pakkipari (Kukkonen-Koistinen?) luisteli tilanteessa yllättäen vaihtoon ja jätti Koskisen hetkeksi puolustamaan itseään. Koskinen huitoi löi Huhtalaa takaisin kilvellään, mistä hänelle tuomittiin ottelun jälkeen pelikieltoa seuraavaan peliin. KalPan vakuuttava 5-0-voitto vei joukkueen ottelusarjassa jo 3-0-johtoon, joten tuskinpa monikaan kuopiolainen osasi ounastella, että vain viittä päivää myöhemmin Espoon Blues juhlisi Niiralan montussa ottelusarjan voittoa.
Koskisen pelikiellon vuoksi ottelusarjan neljännessä kohtaamisessa KalPan maalia vartioi heikkotasoinen kakkosmaalivahti Juha Toivonen, joka ei pystynyt estämään KalPan tappiota. Koskinen palasi sitten viidenteen peliin, mutta tässä vaiheessa sarja oli jo saanut uuden käänteen Bluesin hakiessa selvän 2-5-voiton Niiralasta. Jotakin oli selvästi muuttunut, kun vieraiden “ajokoirat” Jari Sailio ja Roope Talaja alkoivat dominoida kiekollista peliä.
Kuudenteen peliin KalPa vaikutti tulleen sisukkaammin ja johtikin peliä kahden erän jälkeen Espoossa ansaitusti 0-2. Paikkoja oli myös useampiin lisämaaleihin, ja vaikutti siltä, ettei mikään voinut estää KalPaa katkaisemasta lopultakin yllättäen venynyttä ottelusarjaa. Viimeisessä erässä alkoi kuitenkin sitten Koskisen klassinen sulaminen, kun Bluesin puolustajat pommittivat siniviivalaukauksillaan kiekkoja häkkiin. Ottelu päättyikin kuvaavasti puolustaja Oskari Korpikarin tällaiseen laukaukseen jatkoajalla.
Seiskapeli oli sitten vuorossa jo seuraavana päivänä, eivätkä KalPa tai Koskinen olleet pystyneet ollenkaan nollaamaan edellisillan nöyryytystään. Espoolaiset menivät jo ensimmäisessä erässä ratkaisevaan 0-3-johtoon. Varsinkin Mikko Koskinen vaikutti olevan täysin poissa tolaltaan. Kuvaavaa on, kuinka Niiralan montun seisomakatsomossa kymmenet aikuiset ukot tuntui valloittaneen suoranainen kauhu joka kerta, kun Bluesin pelaaja lähetti lingon keskialueelta. Tuntui siltä, että mikä tahansa kiekko saattoi yllättää Koskisen. Selkeä 1-4-tappio päätti sitten KalPan kauden. Onkin aika hämmästyttävää, että Mikko Koskisesta on sittemmin “kuoriutunut” eräs maanosamme tai jopa koko maailman ehdottomista huippuvahdesta. Kevään 2012 perusteella sellaista ei olisi voinut ikinä uskoa.
4. 26.12.2017 KalPa-Kärpät 6-5 (2-0, 3-0, 0-5, 1-0)
KalPa otti jatkoaikavoiton ja tärkeän lisäpisteen (ne pudottivat sijoitusta tällä listalla), mutta toki viiden maalin johtoaseman menetys viimeisessä erässä jäi varmaankin lähtemättömästi monen mieleen ns. “sulamisena”. Tulevat Suomen mestarit näyttivät tuona tapaniniltana, että ottelu kestää (vähintään) 60 minuuttia. Suoritus oli aika huikea, koska Kärpiltä oli toisen erän lopulla ajettu kärkipuolustajansa Shaun Heshka huitomisesta pihalle. Jonkin verran jossiteltavaakin toki jäi, kun Heshkan tilannetta lukuunottamatta koko illan pillin taskussaan pitänyt tuomari Jouni Saukkonen arpoi vajaa viisi minuuttia ennen loppua Santeri Lukalle kovin heppoisen kakkosen 5-3-johtoasemassa. Se sitten mahdollisti Kärppien lopullisen nousun.
Ottelun erikoisuuksiin kuului, ettei KalPa ottanut kolmannen erän paniikkihetkinään missään vaiheessa aikalisää tai vaihtanut maalivahtia, vaikka Denis Godla vaikutti kolmannessa erässä täysin väsyneeltä eikä vaikuttanut saavan kiinni rantapalloakaan. KalPalle on kuitenkin nostettava hattua, että se jaksoi kolmannen erään nöyryytyksestä huolimatta nousta jatkoajalle vielä taistelemaan voitosta.
5. 11.10.1990 KalPa-Hockey-Reipas 6-8 (2-1, 2-2, 2-5)
Kaivetaan nyt tällainen varhainen muisto KalPan ensimmäiseltä hopeakaudelta. On kuitenkin aika klassista tavaraa, kun toisen erän lopun 4-1-johto kotipelissä vaihtuu 6-8-tappioksi sarjanousijalle maalivahti Mika Rautio “sohiessa” tyhjää Erkki Laineen, Matti Hagmanin, Oldrich Valekin, Kari Elorannan, KalPa-tappaja “Mälli Mäkelän ja kaiken maailman Ari Häkkisten pommituksessa.
Tämä peli on ainoa kerta, kun olen heittänyt jääkiekko-ottelussa mitään jäälle, nimittäin suutuspäissäni tuli heitettyä KalPan kausiohjelma pelin päätyttyä nykyisestä C1-katsomossa. Niin toki tekivät kyseisenä iltana vähintäänkin kymmenet muutkin katsojat. Tämä ei toki oikeuta rikollisluonteista tekoani, joten vaikka asia lienee jo vanhentunut, esitän tässä kohtaa anteeksipyyntöni kaikille teostani kärsineille. Ja lupaan toki yrittää jatkossa parantaa tapani.
RUNNER-UP: 15.1.1989 KooKoo-KalPa 6-5
Nyt mennään hieman heikomman muistitiedon varassa, joten jätin tämän varsinaiselta listalta. KalPa meni pelissä viimeisen erän alkupuolen maaleillaan jo 2-5-johtoon ennen kuin alkoi KooKoon kiri Risto Kermisen, Gary Yaremchukin ja kumppaneiden johdolla. Mikko Juntusen katkeransorttinen selostus ottelun loppuhetkiltä (radiolähetyksen taustalla kuuluneiden voimakkaiden KOOKOO!-huutojen saattelemana) jäi elävästi mieleen. Savossa sijainneiden kotivastaanottimien äärillä oli jo valmistauduttu voittopasuunoiden törähtelyyn, mutta lopulta käteen jäi vain pyöreä nolla. Hauska sattuma oli, että edellisellä kaudella (10.10.1987) KalPa oli niin ikään menettänyt 2-5-johtonsa Kouvolassa, mutta sen talven sarjan heittopussina ollut KooKoo oli noussut “vain” 5-5-tasapeliin. On toki otettava huomioon, että 1980-luvun jääkiekossa tehtiin paljon enemmän maaleja kuin nykyään, joten tällaiset ottelujen käänteet eivät välttämättä olleet noihin aikoihin mitenkään tavattomia. (Tuon tammikuisen pakkaspäivän kenties iloisin keltamusta hetki oli samana päivänä rapakon toisella puolella tapahtunut Cade Fairchildin syntymä Duluthissa, Minnesotassa.)
No joo, jatkakaas listaa tai kertokaa muistojanne, jos joitakin herkkupaloja tulee mieleen. Näitä on oikeastaan aika hauska muistella näin vuosien jälkeen. Seuraava viihtyisä ketju voisi olla vaikkapa KalPan murskatappioketju...
1. 12.3.1985 SaiPa-KalPa 7-6 (0-2, 1-3, 6-1)
KalPa johti SM-liigan karsintasarjan ottelua parhaimmillaan jo 5-0 sekä hieman ennen viimeisen erän puoliväliä 6-2. Tuossa vaiheessa KalPa pelasi vieläpä kahden miehen ylivoimalla. Ottelussa jo hattutempun tehnyt Jouni Rinne laukoi SaiPan maalin ylärimaan, josta kiekko kimposi keskialueelle. Kotijoukkueen 19-vuotias helsinkiläislähtöinen hyökkääjä Kari Tuiskula karkasi siitä läpiajoon, kavensi pelin 3-6:een - ja KalPa romahti. KalPa pelasi ottelua pääsääntöisesti vain kolmella puolustajalla, ja väsymys alkoi vähitellen näkyä Jari “Börje” Järvisen, Tuomo Jormakan ja Esa Väliojan otteissa. Tuiskula teki myöhemmin vielä kaksi maalia lisää ja johdatti joukkueensa sensaatiomaiseen voittoon. SaiPa säilyi lopulta pääsarjassa ja Kuopiossa jouduttiin pelaamaan vielä vuosi ykkösdivisioonaa. (KalPa olisi pelannut seuraavalla kaudella pääsarjassa, mikäli se olisi pystynyt säilyttämään johtonsa ja karsintasarjan loput ottelut olisivat päättyneet, kuten ne päättyivät.)
Kari Tuiskulasta tuli noina maaliskuun päivinä melkoinen peikko KalPalle, sillä kahta päivää myöhemmin hän oli vielä mukana lappeenrantalaisten kaikissa maaleissa SaiPan hakiessa 3-2-voiton Kuopiosta. Kovin suurin mainetekoihin hän ei sen koommin urallaan pystynyt, sillä neljän kauden mittaisella liigaurallaan hän keräsi vain 21 pistettä 130 ottelussa. Valtaosan urastaan hän vietti Uudenmaan alueen ykkös- ja kakkosdivarin seuroissa.
2. 19.1.2019 KalPa-HPK 5-6 (0-1, 2-2, 3-2, 0-1)
Peli on sen verran tuore, että kaikki varmaan muistavat pääpiirteittäin illan tapahtumat. Kahden maalin johdon menettäminen ottelun viimeisen kolmen ja puolen minuutin aikana ei sinällään ole mitenkään poikkeuksellista, mutta kun otetaan huomioon, että KalPalla oli luvassa ylivoimaa ottelun loppuajaksi sekä ottelun tärkeys (voitolla olisi noustu yhdeksän pisteen päähän viimeisestä suorasta puolivälieräpaikasta - nyt ero venähti ratkaisevan tuntuiseen 13 pisteeseen). HPK:n nousun pohjusti A-maajoukkueessakin debytoineen Otto Leskisen pölhö jäähy, eikä epätasaista kautta pelaava maalivahti Denis Godla löytänyt “Toto” Schillaci -moodiaan ottelun ratkaisuhetkillä.
3. Puolivälieräsarja 22.3.-2.4.2012: KalPa-Blues, voitot 3-4. (KalPa-Blues 3-1, Blues-KalPa 0-1, KalPa-Blues 5-0, Blues-KalPa 3-1, KalPa-Blues 2-5, Blues-KalPa 4-3 (je), KalPa-Blues 1-4)
Moni varmaan voisi nostaa tämän ykköseksi, sillä onhan aika klassista tavaraa, kun runkosarjan voittaja romahtaa pudotuspeleissä 3-0-johdosta perussarjassa vasta yhdeksänneksi sijoittunutta vastustajaa vastaan. Runkosarjavoitosta huolimatta KalPan peli oli jo pidempään ollut “rikki” pitkin kevättalvea. Marraskuussa Venäjälle lähteneen Ari Ahosen tilalle ykkösmaalivahdiksi hankittu Mikko Koskinen oli torjunut kiekkoja loppiaisesta runkosarjan loppuun asti vaatimattomalla noin 85:n torjuntaprosentilla. Koskisen suoritusvarmuus oli pudonnut yllättävän dramaattisesti heti sen jälkeen, kun KalPa oli menettänyt parhaan puolustavan puolustajansa Ryan Lannonin loppukaudeksi Eetu Pöystin päätettyä hänen kautensa “IFK-taklauksella” (=sinänsä tarpeeton taklaus jo valmiiksi pysäytettyyn pelaajaan). Koskinen kuitenkin vaikutti ottelusarjan alkuvaiheessa päässeen normaalikuntoonsa.
Ottelusarjan kolmannessa pelissä nähtiin kuuluisa hetki, kun ottelun jo ratkettua Espoon Tommi Huhtala hyökkäsi maalinedustilanteessa silmittömästi Koskisen päälle. KalPan pakkipari (Kukkonen-Koistinen?) luisteli tilanteessa yllättäen vaihtoon ja jätti Koskisen hetkeksi puolustamaan itseään. Koskinen huitoi löi Huhtalaa takaisin kilvellään, mistä hänelle tuomittiin ottelun jälkeen pelikieltoa seuraavaan peliin. KalPan vakuuttava 5-0-voitto vei joukkueen ottelusarjassa jo 3-0-johtoon, joten tuskinpa monikaan kuopiolainen osasi ounastella, että vain viittä päivää myöhemmin Espoon Blues juhlisi Niiralan montussa ottelusarjan voittoa.
Koskisen pelikiellon vuoksi ottelusarjan neljännessä kohtaamisessa KalPan maalia vartioi heikkotasoinen kakkosmaalivahti Juha Toivonen, joka ei pystynyt estämään KalPan tappiota. Koskinen palasi sitten viidenteen peliin, mutta tässä vaiheessa sarja oli jo saanut uuden käänteen Bluesin hakiessa selvän 2-5-voiton Niiralasta. Jotakin oli selvästi muuttunut, kun vieraiden “ajokoirat” Jari Sailio ja Roope Talaja alkoivat dominoida kiekollista peliä.
Kuudenteen peliin KalPa vaikutti tulleen sisukkaammin ja johtikin peliä kahden erän jälkeen Espoossa ansaitusti 0-2. Paikkoja oli myös useampiin lisämaaleihin, ja vaikutti siltä, ettei mikään voinut estää KalPaa katkaisemasta lopultakin yllättäen venynyttä ottelusarjaa. Viimeisessä erässä alkoi kuitenkin sitten Koskisen klassinen sulaminen, kun Bluesin puolustajat pommittivat siniviivalaukauksillaan kiekkoja häkkiin. Ottelu päättyikin kuvaavasti puolustaja Oskari Korpikarin tällaiseen laukaukseen jatkoajalla.
Seiskapeli oli sitten vuorossa jo seuraavana päivänä, eivätkä KalPa tai Koskinen olleet pystyneet ollenkaan nollaamaan edellisillan nöyryytystään. Espoolaiset menivät jo ensimmäisessä erässä ratkaisevaan 0-3-johtoon. Varsinkin Mikko Koskinen vaikutti olevan täysin poissa tolaltaan. Kuvaavaa on, kuinka Niiralan montun seisomakatsomossa kymmenet aikuiset ukot tuntui valloittaneen suoranainen kauhu joka kerta, kun Bluesin pelaaja lähetti lingon keskialueelta. Tuntui siltä, että mikä tahansa kiekko saattoi yllättää Koskisen. Selkeä 1-4-tappio päätti sitten KalPan kauden. Onkin aika hämmästyttävää, että Mikko Koskisesta on sittemmin “kuoriutunut” eräs maanosamme tai jopa koko maailman ehdottomista huippuvahdesta. Kevään 2012 perusteella sellaista ei olisi voinut ikinä uskoa.
4. 26.12.2017 KalPa-Kärpät 6-5 (2-0, 3-0, 0-5, 1-0)
KalPa otti jatkoaikavoiton ja tärkeän lisäpisteen (ne pudottivat sijoitusta tällä listalla), mutta toki viiden maalin johtoaseman menetys viimeisessä erässä jäi varmaankin lähtemättömästi monen mieleen ns. “sulamisena”. Tulevat Suomen mestarit näyttivät tuona tapaniniltana, että ottelu kestää (vähintään) 60 minuuttia. Suoritus oli aika huikea, koska Kärpiltä oli toisen erän lopulla ajettu kärkipuolustajansa Shaun Heshka huitomisesta pihalle. Jonkin verran jossiteltavaakin toki jäi, kun Heshkan tilannetta lukuunottamatta koko illan pillin taskussaan pitänyt tuomari Jouni Saukkonen arpoi vajaa viisi minuuttia ennen loppua Santeri Lukalle kovin heppoisen kakkosen 5-3-johtoasemassa. Se sitten mahdollisti Kärppien lopullisen nousun.
Ottelun erikoisuuksiin kuului, ettei KalPa ottanut kolmannen erän paniikkihetkinään missään vaiheessa aikalisää tai vaihtanut maalivahtia, vaikka Denis Godla vaikutti kolmannessa erässä täysin väsyneeltä eikä vaikuttanut saavan kiinni rantapalloakaan. KalPalle on kuitenkin nostettava hattua, että se jaksoi kolmannen erään nöyryytyksestä huolimatta nousta jatkoajalle vielä taistelemaan voitosta.
5. 11.10.1990 KalPa-Hockey-Reipas 6-8 (2-1, 2-2, 2-5)
Kaivetaan nyt tällainen varhainen muisto KalPan ensimmäiseltä hopeakaudelta. On kuitenkin aika klassista tavaraa, kun toisen erän lopun 4-1-johto kotipelissä vaihtuu 6-8-tappioksi sarjanousijalle maalivahti Mika Rautio “sohiessa” tyhjää Erkki Laineen, Matti Hagmanin, Oldrich Valekin, Kari Elorannan, KalPa-tappaja “Mälli Mäkelän ja kaiken maailman Ari Häkkisten pommituksessa.
Tämä peli on ainoa kerta, kun olen heittänyt jääkiekko-ottelussa mitään jäälle, nimittäin suutuspäissäni tuli heitettyä KalPan kausiohjelma pelin päätyttyä nykyisestä C1-katsomossa. Niin toki tekivät kyseisenä iltana vähintäänkin kymmenet muutkin katsojat. Tämä ei toki oikeuta rikollisluonteista tekoani, joten vaikka asia lienee jo vanhentunut, esitän tässä kohtaa anteeksipyyntöni kaikille teostani kärsineille. Ja lupaan toki yrittää jatkossa parantaa tapani.
RUNNER-UP: 15.1.1989 KooKoo-KalPa 6-5
Nyt mennään hieman heikomman muistitiedon varassa, joten jätin tämän varsinaiselta listalta. KalPa meni pelissä viimeisen erän alkupuolen maaleillaan jo 2-5-johtoon ennen kuin alkoi KooKoon kiri Risto Kermisen, Gary Yaremchukin ja kumppaneiden johdolla. Mikko Juntusen katkeransorttinen selostus ottelun loppuhetkiltä (radiolähetyksen taustalla kuuluneiden voimakkaiden KOOKOO!-huutojen saattelemana) jäi elävästi mieleen. Savossa sijainneiden kotivastaanottimien äärillä oli jo valmistauduttu voittopasuunoiden törähtelyyn, mutta lopulta käteen jäi vain pyöreä nolla. Hauska sattuma oli, että edellisellä kaudella (10.10.1987) KalPa oli niin ikään menettänyt 2-5-johtonsa Kouvolassa, mutta sen talven sarjan heittopussina ollut KooKoo oli noussut “vain” 5-5-tasapeliin. On toki otettava huomioon, että 1980-luvun jääkiekossa tehtiin paljon enemmän maaleja kuin nykyään, joten tällaiset ottelujen käänteet eivät välttämättä olleet noihin aikoihin mitenkään tavattomia. (Tuon tammikuisen pakkaspäivän kenties iloisin keltamusta hetki oli samana päivänä rapakon toisella puolella tapahtunut Cade Fairchildin syntymä Duluthissa, Minnesotassa.)
No joo, jatkakaas listaa tai kertokaa muistojanne, jos joitakin herkkupaloja tulee mieleen. Näitä on oikeastaan aika hauska muistella näin vuosien jälkeen. Seuraava viihtyisä ketju voisi olla vaikkapa KalPan murskatappioketju...