Silkkaa faktaa ja kokemuksia kuudesta näkemästäni ottelusta:
Henkilökohtaisesti voin täysin myöntää, että tällaista kauden avausta en sinisiltä osannut kuunapäivänä odottaa, vaikkakin usko menestymiseen kasvoi suurin harppauksin loistavien pelaajahankintojen ja organisaation puhdistuksen myötä. Pirnes, Kariya, Uhlbäck, Eskelinen, Peltonen, sekä nevöhöördit Little ja Eriksson. Jo pelkästään neljän kovan luokan kotimaisen värvääminen on Espoossa täysin tuntematon käsite. Tähän lisäksi vielä kolme erinomaista ulkomaalaishankintaa, niin lakkia voi jo päästä ottaa ja esittää nöyrä kumarrus akselille Holtari-Summanen. Tärkeänä asiana tulevaisuutta ajatellen ovat Nesteen ja uunituoreen Hesarin kanssa väännetyt sponsoripaperit.
Itse olen käynyt katsomassa kaikki pelit, viimeviikoista TPS-peliä lukuunottamatta. Hyvältä näyttää, vaikka parannettavaa toki vielä löytyy. Joukkue taistelee nyt poikkeuksellisesti aiempiin kausiin nähden joukkueena, eikä nippuna yksilöitä. Henki vaikuttaa olevan hyvissä kantimissa, eivätkä yksittäiset takaiskumaalit ja epäonnistumiset lannista joukkuetta, vaan aina jaksetaan yrittää. Matikainen, Vikeväinen ja Ropponen ovat tehneet loistavaa työtä Kake Heikkilän johdolla; otteluita lähdetään voittamaan, mistä sunnuntainen Jokerit-peli on hyvä esimerkki. Joukkue oli lähes koko pelin altavastaajana ja ahdistunut Narripakka hyökkäsi yhtenä rintamana kerta toisensa jälkeen. Joukkue taisteli, otti mustelmia ja kolhuja ja kapteeni Hirvosen osumalla kaivoi hanurista sen tarvittavan voittomaalin. KalPa-ottelu oli sitten se toinen ääripää missä huomasin muutoksia edellisiin kausiin. Osattiin pelata johtoasemassa, nautittiin pelaamisesta, jatkettiin vastustajan haastamista, vaikka peli oli jo ”voitettu”.”Voitettu”, niinpä niin. Aiempina kausina on omissa kolissut rankasti tämän ajattelun jälkiseuraamuksena ja lopulta ollaan jääty vain nuolemaan näppejä, kun vastustaja tulee rinnalle ja ohi aivan kalkkiviivoilla.
Ottakaamme tähän vielä hiukan statistiikkaa:
Sarjataulukossa Blues loistaa kakkospaikalla, 14 pisteellä. Joukkue on tehnyt ilahduttavasti seitsemässä ottelussa 24 maalia (kiitos KalPa-ottelun) ja päästänyt vain kymmenen.Ylivoimaa joukkue on päässyt pelaamaan 39 kertaa, joissa maalinteko on onnistunut 8 kertaa, yv-prosentin ollessa liigan keskikastia, 20,5%. Kahdesti on joukkuetta nöyryytetty alivoimamaalin muodossa. Alivoima on toiminut lähes moitteetta. Kahdesti on kiekko saatu Littlen selän taakse 25:llä yrittämällä. Alivoimaprosentti on heti mestari Kärppien jälkeen ollut toiseksi tehokkainta 92%:lla. Jocke Eriksson on kertaalleen uittanut limpun vastustajan reppuun alivoimatilanteessa, josta pääsemmekin sopivasti pisteiden tehtailuun.
pisteet:
Eriksson Joakim 4+5 =9 (sijoitus pistepörssissä, 1.)
Kohn Ladislav 3+4 =7 (6.)
Pirnes Esa 3+3 =6 (17.)
Kariya Steve 2+4 =6 (22.)
Uhlbäck Jaakko 3+2 =5 (35.)
Peltonen Kimmo 0+4 =4
(puolustajien pistepörssissä, 12.)
Pisteittä joukkueessa on varsinaisista pelimiehistä enää Ahosen Olli.
+/- -tilastossa kärkipaikkaa +4:llä pitävät hallussaan Pirnes (6-2), Määttä (5-1) ja Kalto (4-0), Nöyräsen Pentti on joukkueen ainoa pelaaja, jonka saldo on pakkasella (-1). Hobitti-Kariya on ollut jäällä useimmin vastustajan rangaistessa; saldo +-0 (4-4)
Jäähytilastoissa ei paljoa Blues-miehistö pääse kukkoilemaan, ISO-K:n ollessa Jyväskylän keikan suihkukomennuksen toimesta 27 minuutillaan sijalla kuusitoista. Seuraavina pahoina poikina ovat toimineet Peltonen (12) ja Pirnes (8). Sellainenkin tilastokummajainen löytyy, että kuumakallet Kohn ja Määttä ovat edelleen nollilla. Kaiken kaikkiaan joukkue on pelaillut aikalailla sääntöjenmukaisesti. Haakanan pelirangaistus poislukien on Blues saanut vain 60 minuuttia jäähyjä pelaamissaan 7 ottelussa, joka tekee alle 8,6 minuuttia ottelua kohden.
Laukaustilastoa johtaa Kohn 44 kudilla, Essi Pirneksen ollessa kintereillä luvun 41 myötä. Kolmantena oleva Kimmo Peltonen ei ole saanut maalihanoja vielä aukaistua, vaikka piiska on puhunut 34 kertaa. Paras osumatarkkuus on ollut Jasu Uhlbäckilla, kun hän on maalannut neljässä pelaamassaan ottelussa kolme kertaa, laukaus-% ollessa yli 27. Joakin Eriksson on onnistunut joka neljännellä yrittämällään.
Virallisia aloitustilastoja ei vielä ollut saatavilla, mutta mututuntumalla voisi arvioida seuraavasti:
Kapten Jocke on ollut aloituksissa itse varmuus. Häntähän on jo verrattu suureen ja mahtavaan aloittajasuuruuteen, itse Petri Pakaslahteen. Aloitustekniikan kanssa on vielä tekemistä, koska liian usein mies vedetään syrjään. Esa Pirnes on niinikään aloittanut melkoisen hyvällä prosentilla. Hurme ja Töykkälä kuuluvat aikalailla liigan fifty-sixty –aloittajiin; Voittoja tulee, mutta niin tulee tappioitakin. Ahonen on selvästi se heikoin lenkki.
Maalilla veteraani Little on pelannut omaperäisellä, flegmaattisella tyylillä kerrassan erinomaisesti. Hän on pelannut kaikki joukkueen seitsemän ottelua, päästämällä näissä vain yhdeksän maalia (ja Brosin rangaistuslaukuskilpailu-maalin). Ilvestä vastaan Neil pelasi myös uransa ensimmäisen nollapelin SM-liigassa. Päästettyjen maalien ka. on vain 1,27, torjuntaprosentin ylittäessä kirkkaasti 95:en. Pohjois-Amerikkalaiseen tyyliin Little ei kiekkoa kovin helposti sulje, vaan jättää kakkoskiekot puolustajille tai käyttää hyvää ja aktiivista mailatekniikkaansa itse kiekon purkuihin. Little ei ole heikkoa hetkeä vielä kokenutkaan, joten joukkueen kakkosmaalivahtina toimiva Matti Kaltiainen jäänee varsin vähäiselle peliajalle, mikäli tahti jatkuu samana.
Nyt näyttää todella hyvältä, mutta henkseleiden paukattimiseen ei todellakaan ole varaa. Ei muuta kuin uutta matoa koukkuun ja tiistaina Kerho kumoon tuoreilla jaloilla.
Henkilökohtaisesti voin täysin myöntää, että tällaista kauden avausta en sinisiltä osannut kuunapäivänä odottaa, vaikkakin usko menestymiseen kasvoi suurin harppauksin loistavien pelaajahankintojen ja organisaation puhdistuksen myötä. Pirnes, Kariya, Uhlbäck, Eskelinen, Peltonen, sekä nevöhöördit Little ja Eriksson. Jo pelkästään neljän kovan luokan kotimaisen värvääminen on Espoossa täysin tuntematon käsite. Tähän lisäksi vielä kolme erinomaista ulkomaalaishankintaa, niin lakkia voi jo päästä ottaa ja esittää nöyrä kumarrus akselille Holtari-Summanen. Tärkeänä asiana tulevaisuutta ajatellen ovat Nesteen ja uunituoreen Hesarin kanssa väännetyt sponsoripaperit.
Itse olen käynyt katsomassa kaikki pelit, viimeviikoista TPS-peliä lukuunottamatta. Hyvältä näyttää, vaikka parannettavaa toki vielä löytyy. Joukkue taistelee nyt poikkeuksellisesti aiempiin kausiin nähden joukkueena, eikä nippuna yksilöitä. Henki vaikuttaa olevan hyvissä kantimissa, eivätkä yksittäiset takaiskumaalit ja epäonnistumiset lannista joukkuetta, vaan aina jaksetaan yrittää. Matikainen, Vikeväinen ja Ropponen ovat tehneet loistavaa työtä Kake Heikkilän johdolla; otteluita lähdetään voittamaan, mistä sunnuntainen Jokerit-peli on hyvä esimerkki. Joukkue oli lähes koko pelin altavastaajana ja ahdistunut Narripakka hyökkäsi yhtenä rintamana kerta toisensa jälkeen. Joukkue taisteli, otti mustelmia ja kolhuja ja kapteeni Hirvosen osumalla kaivoi hanurista sen tarvittavan voittomaalin. KalPa-ottelu oli sitten se toinen ääripää missä huomasin muutoksia edellisiin kausiin. Osattiin pelata johtoasemassa, nautittiin pelaamisesta, jatkettiin vastustajan haastamista, vaikka peli oli jo ”voitettu”.”Voitettu”, niinpä niin. Aiempina kausina on omissa kolissut rankasti tämän ajattelun jälkiseuraamuksena ja lopulta ollaan jääty vain nuolemaan näppejä, kun vastustaja tulee rinnalle ja ohi aivan kalkkiviivoilla.
Ottakaamme tähän vielä hiukan statistiikkaa:
Sarjataulukossa Blues loistaa kakkospaikalla, 14 pisteellä. Joukkue on tehnyt ilahduttavasti seitsemässä ottelussa 24 maalia (kiitos KalPa-ottelun) ja päästänyt vain kymmenen.Ylivoimaa joukkue on päässyt pelaamaan 39 kertaa, joissa maalinteko on onnistunut 8 kertaa, yv-prosentin ollessa liigan keskikastia, 20,5%. Kahdesti on joukkuetta nöyryytetty alivoimamaalin muodossa. Alivoima on toiminut lähes moitteetta. Kahdesti on kiekko saatu Littlen selän taakse 25:llä yrittämällä. Alivoimaprosentti on heti mestari Kärppien jälkeen ollut toiseksi tehokkainta 92%:lla. Jocke Eriksson on kertaalleen uittanut limpun vastustajan reppuun alivoimatilanteessa, josta pääsemmekin sopivasti pisteiden tehtailuun.
pisteet:
Eriksson Joakim 4+5 =9 (sijoitus pistepörssissä, 1.)
Kohn Ladislav 3+4 =7 (6.)
Pirnes Esa 3+3 =6 (17.)
Kariya Steve 2+4 =6 (22.)
Uhlbäck Jaakko 3+2 =5 (35.)
Peltonen Kimmo 0+4 =4
(puolustajien pistepörssissä, 12.)
Pisteittä joukkueessa on varsinaisista pelimiehistä enää Ahosen Olli.
+/- -tilastossa kärkipaikkaa +4:llä pitävät hallussaan Pirnes (6-2), Määttä (5-1) ja Kalto (4-0), Nöyräsen Pentti on joukkueen ainoa pelaaja, jonka saldo on pakkasella (-1). Hobitti-Kariya on ollut jäällä useimmin vastustajan rangaistessa; saldo +-0 (4-4)
Jäähytilastoissa ei paljoa Blues-miehistö pääse kukkoilemaan, ISO-K:n ollessa Jyväskylän keikan suihkukomennuksen toimesta 27 minuutillaan sijalla kuusitoista. Seuraavina pahoina poikina ovat toimineet Peltonen (12) ja Pirnes (8). Sellainenkin tilastokummajainen löytyy, että kuumakallet Kohn ja Määttä ovat edelleen nollilla. Kaiken kaikkiaan joukkue on pelaillut aikalailla sääntöjenmukaisesti. Haakanan pelirangaistus poislukien on Blues saanut vain 60 minuuttia jäähyjä pelaamissaan 7 ottelussa, joka tekee alle 8,6 minuuttia ottelua kohden.
Laukaustilastoa johtaa Kohn 44 kudilla, Essi Pirneksen ollessa kintereillä luvun 41 myötä. Kolmantena oleva Kimmo Peltonen ei ole saanut maalihanoja vielä aukaistua, vaikka piiska on puhunut 34 kertaa. Paras osumatarkkuus on ollut Jasu Uhlbäckilla, kun hän on maalannut neljässä pelaamassaan ottelussa kolme kertaa, laukaus-% ollessa yli 27. Joakin Eriksson on onnistunut joka neljännellä yrittämällään.
Virallisia aloitustilastoja ei vielä ollut saatavilla, mutta mututuntumalla voisi arvioida seuraavasti:
Kapten Jocke on ollut aloituksissa itse varmuus. Häntähän on jo verrattu suureen ja mahtavaan aloittajasuuruuteen, itse Petri Pakaslahteen. Aloitustekniikan kanssa on vielä tekemistä, koska liian usein mies vedetään syrjään. Esa Pirnes on niinikään aloittanut melkoisen hyvällä prosentilla. Hurme ja Töykkälä kuuluvat aikalailla liigan fifty-sixty –aloittajiin; Voittoja tulee, mutta niin tulee tappioitakin. Ahonen on selvästi se heikoin lenkki.
Maalilla veteraani Little on pelannut omaperäisellä, flegmaattisella tyylillä kerrassan erinomaisesti. Hän on pelannut kaikki joukkueen seitsemän ottelua, päästämällä näissä vain yhdeksän maalia (ja Brosin rangaistuslaukuskilpailu-maalin). Ilvestä vastaan Neil pelasi myös uransa ensimmäisen nollapelin SM-liigassa. Päästettyjen maalien ka. on vain 1,27, torjuntaprosentin ylittäessä kirkkaasti 95:en. Pohjois-Amerikkalaiseen tyyliin Little ei kiekkoa kovin helposti sulje, vaan jättää kakkoskiekot puolustajille tai käyttää hyvää ja aktiivista mailatekniikkaansa itse kiekon purkuihin. Little ei ole heikkoa hetkeä vielä kokenutkaan, joten joukkueen kakkosmaalivahtina toimiva Matti Kaltiainen jäänee varsin vähäiselle peliajalle, mikäli tahti jatkuu samana.
Nyt näyttää todella hyvältä, mutta henkseleiden paukattimiseen ei todellakaan ole varaa. Ei muuta kuin uutta matoa koukkuun ja tiistaina Kerho kumoon tuoreilla jaloilla.