Suomen on joku jälleen kerran tutkinut olevan Euroopan väkivaltaisin maa. Ei tainnut tällä kertaa vaatia edes hetken harmaalla alueella tallaamista sille ykkössijalle pääseminen. Verta on kyllä matkalla mestaruuteen ohennettu kaverin jos toisenkin toimesta, puukoin tihkuttamalla ärsyttäneen vastaantulijan suonesta hangille.
Kovasti on pyritty väkivaltaa ehkäisemäänkin, sen tiedän, mutta tie huipulle ehkäisevässä työssä on osoittautunut nyrkeillä raivattua mainetta kivisemmäksi. On se vaatinut ainakin enemmän hikeä, joskin verta ja kyyneleitä on riittänyt molemmille teille, eikä silti paraskaan väkivallan vastustaja maassa otsikoihin ole juuri päässyt.
Euroopan väkivaltaisimman maan nakkikioskin jonossa puukosta keuhkoonsa reiän saaneet, tai kotona siippansa jäljiltä silmät mustana murjottavat eivät huomiota saa. Ainahan täällä on tanssiin haettu pitkin iltaa naapurin emäntää, ja kun tämä on aikansa lähentelyä torjunut, on sekahaku vaihtunut miesten hauksi; naapurin isännän ensin hakiessa kirveen, ja sitten poliisin hakiessa naapurin isännän. Turha huolestua, ei niin suurta tragediaa, etteikö siinä nähtäisi kuorrutuksena kotoista komiikkaa.
Aina on syypääkin jälkeen päin haettu. Ei tosin vankilasta, koska siellähän on tunnetusti vain syyttömiä. Niitä, joiden perään olisi pitänyt paremmin katsoa.
* * * * *
Mistä puhutaan Euroopan väkivaltaisimmassa maassa sen hienoimpien jääkiekko-otteluiden alla? Siitä, miten hienous kaikkoaa ihmisten huonoon käytökseen jääkiekon ympärillä. Etikettiä tuntemattoman rahvaan möykkäämiseen, joista jotkut kehtaavat näyttää jopa tunteitaankin. Eivät juntit osaa istua aloillaan. Asun vuokralla leipomon omistajan asunnossa, joten ei ihme, että tilaan välillä kovaankin ääneen voivittuja katsomossa. Tarvetta ketään lyödä ei koskaan, kumma kyllä, ole ollut.
Samaan nippusiteeseen minut on silti hirtetty kuin pahimmatkin vaimonsa hakkaajat ja virtahevot olohuoneessa, julkisesti varoitettu antamasta ainakaan viinaa. Kyllä minä sen vielä kestän, mutta antaisivat edes olla sotkemasta läheisiäni osasyylliseksi ympärillä vallitsevaan pahaan.
En ole koskaan kuullut kenenkään syyttävän kahden euron möttösiä vääntävää kioskin myyjää siitä, että nakkipuljun jonossa humalaiset ottivat yhteen. Taksitolpan luona toista päähän lyömisen takia kukaan ei ehdota huolen totinen kurttu naamallaan, että taksitolpassa olisi syy. Vaan auta armias, jos samat sinappirinnuksiset ja kuhmupäiset taksitolpan toilailijat erehtyvät jäähallissa toisiinsa ärsyyntymään, on vika heti jääkiekkoilun.
* * * * *
Vaikka Rinkelinmäen jäähallin paikalla olisi yhä vain sorakuoppa, ja joukko suomalaisia keskivertohumalaisia käskettäisiin siellä kuopassa istumaan keskenään kolme tuntia, pääsisi jossakin vaiheessa kirosana varmasti irti, ja lopulta syntyisi tappelu. Kenties joukko tappeluita, tai jopa joukkotappeluita, mikäli välilyönnin säästäminen saa juomisen välissä käydyn lyömisen paremmin lööppiin sopimaan.
Euroopan väkivaltaisimmassa maassa juorulehden toimittajaksi tuntuu pääsevän, kunhan yhdyssanoja ei osaa oikein kirjoittaa. Muihin hommiin vaaditaan lisäksi jos jonkinmoista päättelykykyä, paitsi tietysti poliitikoksi alkamiseen, mihin riittää, kun päättää olla mahdollisimman huolestunut kaikesta siitä mistä juorulehdetkin.
Ministerin vallan turvin voisikin vallan mainiosti aloittaa purkamalla kaikki Euroopan väkivaltaisimman maan jäähallit takaisin hiekkakuopiksi. Huolestuneen kansan suosio olisi taattu. Kuka saatana viimeisenä jarruna laupiaalle puskutraktorin puhinalle enää on, sitä pitäisi vetää turpaan! Katsomoiden häiriökäyttäytyminen voitaisiin poistaa helposti hävittämällä kaikki katsomot maasta, jossa ei omaehtoiseen päättelyyn juuri kannata aikaansa uhrata.
Apina näkee – apina tekee, perusteltiin kansan perään katsomista vielä joskus sata vuotta sitten, kunnes vähitellen tunkkaisimmatkin konservatiivit alkoivat ymmärtää, että luettuaan paperille painetun anekdootin sillalta hyppäämisen riemusta eivät ihmiset, eivät edes kaikki poliitikot, välttämättä tunne himoa tarjottua käyttäytymismallia seurata. Toisin kuin minä, joka jääkiekko-ottelusta tullessani otan aina vauhtia Voudin Kellarin kadunkulmasta asti ja kirmaan taksiaseman ohi grillijonoa kohti, perkeleen höystämänä taklaamaan pussikaljan hidastaman naapurin pojan päin onnipussiaseman ikkunaa. Tuomittakoon teosta kaikki matkan varrella näkemäni, ei minua. Ajetaan puskutraktorilla katsomoita vastaan.
* * * * *
Iskettäköön sinne, mistä olen oppini saanut. Muotoillaan jäähalli viimein ohjuksin ja ammuksin Mogadishun maisema-arkkitehtuuria myötäileväksi! Rakennetaan tilalle maakunta-arkisto kaikkien niiden tutkimustulosten säilömiseksi, joissa todetaan, että kohun hälvettyä kaiken vaaralliseksi mielletyn tuomitsemispolitiikalla ei saavutettukaan muita tuloksia, paitsi vaalituloksia.
Holhoalan kunnallisarkisto olisi todella iso talo, kalliskin, mutta rahastahan ei kaiken syövän jääkiekon lopettamisen jälkeen kuulemma tälläkään paikkakunnalla olisi enää puutetta.
* * * * *
Anna anteeksi, jääkiekko, että jouduit minunlaisteni takia kärsimään.
Pitkä
Kirjoittaja on hämeenlinnalainen katsomosika.
Kovasti on pyritty väkivaltaa ehkäisemäänkin, sen tiedän, mutta tie huipulle ehkäisevässä työssä on osoittautunut nyrkeillä raivattua mainetta kivisemmäksi. On se vaatinut ainakin enemmän hikeä, joskin verta ja kyyneleitä on riittänyt molemmille teille, eikä silti paraskaan väkivallan vastustaja maassa otsikoihin ole juuri päässyt.
Euroopan väkivaltaisimman maan nakkikioskin jonossa puukosta keuhkoonsa reiän saaneet, tai kotona siippansa jäljiltä silmät mustana murjottavat eivät huomiota saa. Ainahan täällä on tanssiin haettu pitkin iltaa naapurin emäntää, ja kun tämä on aikansa lähentelyä torjunut, on sekahaku vaihtunut miesten hauksi; naapurin isännän ensin hakiessa kirveen, ja sitten poliisin hakiessa naapurin isännän. Turha huolestua, ei niin suurta tragediaa, etteikö siinä nähtäisi kuorrutuksena kotoista komiikkaa.
Aina on syypääkin jälkeen päin haettu. Ei tosin vankilasta, koska siellähän on tunnetusti vain syyttömiä. Niitä, joiden perään olisi pitänyt paremmin katsoa.
* * * * *
Mistä puhutaan Euroopan väkivaltaisimmassa maassa sen hienoimpien jääkiekko-otteluiden alla? Siitä, miten hienous kaikkoaa ihmisten huonoon käytökseen jääkiekon ympärillä. Etikettiä tuntemattoman rahvaan möykkäämiseen, joista jotkut kehtaavat näyttää jopa tunteitaankin. Eivät juntit osaa istua aloillaan. Asun vuokralla leipomon omistajan asunnossa, joten ei ihme, että tilaan välillä kovaankin ääneen voivittuja katsomossa. Tarvetta ketään lyödä ei koskaan, kumma kyllä, ole ollut.
Samaan nippusiteeseen minut on silti hirtetty kuin pahimmatkin vaimonsa hakkaajat ja virtahevot olohuoneessa, julkisesti varoitettu antamasta ainakaan viinaa. Kyllä minä sen vielä kestän, mutta antaisivat edes olla sotkemasta läheisiäni osasyylliseksi ympärillä vallitsevaan pahaan.
En ole koskaan kuullut kenenkään syyttävän kahden euron möttösiä vääntävää kioskin myyjää siitä, että nakkipuljun jonossa humalaiset ottivat yhteen. Taksitolpan luona toista päähän lyömisen takia kukaan ei ehdota huolen totinen kurttu naamallaan, että taksitolpassa olisi syy. Vaan auta armias, jos samat sinappirinnuksiset ja kuhmupäiset taksitolpan toilailijat erehtyvät jäähallissa toisiinsa ärsyyntymään, on vika heti jääkiekkoilun.
* * * * *
Vaikka Rinkelinmäen jäähallin paikalla olisi yhä vain sorakuoppa, ja joukko suomalaisia keskivertohumalaisia käskettäisiin siellä kuopassa istumaan keskenään kolme tuntia, pääsisi jossakin vaiheessa kirosana varmasti irti, ja lopulta syntyisi tappelu. Kenties joukko tappeluita, tai jopa joukkotappeluita, mikäli välilyönnin säästäminen saa juomisen välissä käydyn lyömisen paremmin lööppiin sopimaan.
Euroopan väkivaltaisimmassa maassa juorulehden toimittajaksi tuntuu pääsevän, kunhan yhdyssanoja ei osaa oikein kirjoittaa. Muihin hommiin vaaditaan lisäksi jos jonkinmoista päättelykykyä, paitsi tietysti poliitikoksi alkamiseen, mihin riittää, kun päättää olla mahdollisimman huolestunut kaikesta siitä mistä juorulehdetkin.
Ministerin vallan turvin voisikin vallan mainiosti aloittaa purkamalla kaikki Euroopan väkivaltaisimman maan jäähallit takaisin hiekkakuopiksi. Huolestuneen kansan suosio olisi taattu. Kuka saatana viimeisenä jarruna laupiaalle puskutraktorin puhinalle enää on, sitä pitäisi vetää turpaan! Katsomoiden häiriökäyttäytyminen voitaisiin poistaa helposti hävittämällä kaikki katsomot maasta, jossa ei omaehtoiseen päättelyyn juuri kannata aikaansa uhrata.
Apina näkee – apina tekee, perusteltiin kansan perään katsomista vielä joskus sata vuotta sitten, kunnes vähitellen tunkkaisimmatkin konservatiivit alkoivat ymmärtää, että luettuaan paperille painetun anekdootin sillalta hyppäämisen riemusta eivät ihmiset, eivät edes kaikki poliitikot, välttämättä tunne himoa tarjottua käyttäytymismallia seurata. Toisin kuin minä, joka jääkiekko-ottelusta tullessani otan aina vauhtia Voudin Kellarin kadunkulmasta asti ja kirmaan taksiaseman ohi grillijonoa kohti, perkeleen höystämänä taklaamaan pussikaljan hidastaman naapurin pojan päin onnipussiaseman ikkunaa. Tuomittakoon teosta kaikki matkan varrella näkemäni, ei minua. Ajetaan puskutraktorilla katsomoita vastaan.
* * * * *
Iskettäköön sinne, mistä olen oppini saanut. Muotoillaan jäähalli viimein ohjuksin ja ammuksin Mogadishun maisema-arkkitehtuuria myötäileväksi! Rakennetaan tilalle maakunta-arkisto kaikkien niiden tutkimustulosten säilömiseksi, joissa todetaan, että kohun hälvettyä kaiken vaaralliseksi mielletyn tuomitsemispolitiikalla ei saavutettukaan muita tuloksia, paitsi vaalituloksia.
Holhoalan kunnallisarkisto olisi todella iso talo, kalliskin, mutta rahastahan ei kaiken syövän jääkiekon lopettamisen jälkeen kuulemma tälläkään paikkakunnalla olisi enää puutetta.
* * * * *
Anna anteeksi, jääkiekko, että jouduit minunlaisteni takia kärsimään.
Pitkä
Kirjoittaja on hämeenlinnalainen katsomosika.