Niin, olen tuumaillut tässä kesän-syksyn mittaan sitä, miten seuran toiminnan painotukset lähinnä joukkueen ja pelin itsensä kantilta ovat mahtaneet muuttua viimekeväisen mestaruuden myötä.
Ei ole nimittäin kuin pari vuotta siitä, kun Arposen ja Junnon toimesta julkistettiin tavoitteet vuosikymmenen loppuun mennessä. Mestaruus oli tavoitteena, joukkueen rakentamisen perustuessa Oulun ja ympäristökuntien junioirikasvatuksen kehittämiseen sekä sen hyödyntämiseen ja selkeiden vahvistusten hankkimiseen.
Mestaruus tuli yllättävänkin nopeasti, tosin hyvän kauden ansaittuna päätöksenä. Uusia pelaajia nousi kantamaan pelillistä vastuuta ja selkeästi ns. divariajan rungosta joukkue kehittyi liigan vaatimusten tasolle. Vahvistusten taso nousi asteittain ja jo sille tasolle, että voitiin puhua liigan kärkimiehistä pelaajina.
Muutama vuosi sitten seura sai arvostetun Kivilinna -palkinnon, mikä osoitti myöskin sen, että toiminta oli kehittynyt isoin harppauksin. Tuo palkinto osoitti sen, että toiminta on laajapohjaista, menestyksekästä ja oikein kohdistettua. Vaan miten on tilanne jatkossa?
Mitä voimme tavallisina kuluttajina ajatella siitä, että meno näyttää olevan tänäpäivänä painottunut liigajoukkueen panostuksiin? Vai onko? Tätä voi pohtia myös tuon Oivan ansiokkaan analyysin luettuaan.
Onhan Kärpillä esim. säätiö, joka tukee pohjoisen junioritoimintaa esim. stipendein. Mutta, onko uhkakuva siinä, että menestystä tavoitellaan liiankin yltiöpäisesti? Toisaalta, seura tekee kiistämätöntä tulosta tällähetkellä ja kaikilla yritysten menestystä kuvaavilla mittareilla tulkittuna homma rokkaa. Eikä sinällänsä kokonaisuus ole mitenkään poikkeuksellista sen suhteen, minkälaisia satsauksia suuntaan ja toiseen tehdään.
Julmasti ne muutkin kärkiseurat rahaa pistävät pelkästään pelaajien liksoihin.
Olisi mielenkiintoista tietää, miten näitä asioita linjataan tällä hetkellä seurassa ja miten kokonaisuutta pyritään kehittämään. Pelillinen menestyminen on tärkeä juttu ja tavoitteet pitää olla satsauksien mukaankin jo korkealla.
Silti, johdonmukaisuutta ja viileyttä tarttis olla hommassa mukana; sopivasti annosteltuna. Ei liikaa, ettei pää jäädy. Eikä liian vähän, ettei koneisto ylikuumene.
Ei ole nimittäin kuin pari vuotta siitä, kun Arposen ja Junnon toimesta julkistettiin tavoitteet vuosikymmenen loppuun mennessä. Mestaruus oli tavoitteena, joukkueen rakentamisen perustuessa Oulun ja ympäristökuntien junioirikasvatuksen kehittämiseen sekä sen hyödyntämiseen ja selkeiden vahvistusten hankkimiseen.
Mestaruus tuli yllättävänkin nopeasti, tosin hyvän kauden ansaittuna päätöksenä. Uusia pelaajia nousi kantamaan pelillistä vastuuta ja selkeästi ns. divariajan rungosta joukkue kehittyi liigan vaatimusten tasolle. Vahvistusten taso nousi asteittain ja jo sille tasolle, että voitiin puhua liigan kärkimiehistä pelaajina.
Muutama vuosi sitten seura sai arvostetun Kivilinna -palkinnon, mikä osoitti myöskin sen, että toiminta oli kehittynyt isoin harppauksin. Tuo palkinto osoitti sen, että toiminta on laajapohjaista, menestyksekästä ja oikein kohdistettua. Vaan miten on tilanne jatkossa?
Mitä voimme tavallisina kuluttajina ajatella siitä, että meno näyttää olevan tänäpäivänä painottunut liigajoukkueen panostuksiin? Vai onko? Tätä voi pohtia myös tuon Oivan ansiokkaan analyysin luettuaan.
Onhan Kärpillä esim. säätiö, joka tukee pohjoisen junioritoimintaa esim. stipendein. Mutta, onko uhkakuva siinä, että menestystä tavoitellaan liiankin yltiöpäisesti? Toisaalta, seura tekee kiistämätöntä tulosta tällähetkellä ja kaikilla yritysten menestystä kuvaavilla mittareilla tulkittuna homma rokkaa. Eikä sinällänsä kokonaisuus ole mitenkään poikkeuksellista sen suhteen, minkälaisia satsauksia suuntaan ja toiseen tehdään.
Julmasti ne muutkin kärkiseurat rahaa pistävät pelkästään pelaajien liksoihin.
Olisi mielenkiintoista tietää, miten näitä asioita linjataan tällä hetkellä seurassa ja miten kokonaisuutta pyritään kehittämään. Pelillinen menestyminen on tärkeä juttu ja tavoitteet pitää olla satsauksien mukaankin jo korkealla.
Silti, johdonmukaisuutta ja viileyttä tarttis olla hommassa mukana; sopivasti annosteltuna. Ei liikaa, ettei pää jäädy. Eikä liian vähän, ettei koneisto ylikuumene.