Seuraatko lintuja mielenkiinnolla ei bongaus mielessä

[L4E]

Seuraatko lintuja? En tarkoita mitään lukumäärien laskemisia vaan yleistä mielenkiintoa aiheeseen.
Itseäni on aina varsinkin vesilinnut kiinnostaneet. Viime keväänä kävi niin, että Helsingistä palatesseni vanhaa Porintietä, niin havaitsin valkoisen isohkon linnun pellolla olevassa lammessa. Mielenkiinto heräsi välittömästi ja siellähän oli pikkujoutsenia laulujoutsenien seassa. Jäät oli juuri lähteneet eli muuttomatka oli vielä kesken.

Tänä viikonloppuna tuli seurattua silkkiuikun pesimäpuuhia. Se ei kyllä pesäänsä halua paljastaa(kaislakasa pari metriä rannasta kuitenkin suojaisessa paikassa). Lähellekkun pääset niin aina lähtee pesästä.Todella ovela lintu. Ei koskaan uinut suoraan pesälle, vaan aina sukelsi kolmessa osassa pesälle(paiti yksi uros joka halusi näyttää, että kyllä mä pystyn ja veti vähän pitemmät lenkit). Ei mitään meriharakkamaista pelleilyä pesän vieressä vaan kylmäpäistä harkintaa. Vaikkakin osaahan tuo meriharakka tuon esityksensä hyvin vetää pesän vierellä läpi.

Toinen hieno seurannan kohde oli kanadanhanhi pesueineen. Komea näky tuolla saaristossa ja yllättävä rauhallinen ihmistä kohtaan.

Lokistakin tuli yllättävä havainto, sillä päästi muina miehinä pesänsä viereen(muna vaiheessa), mutta auta armias jos poikaset olisivat siellä jo olleet.

Näkyihän sillä saaristossa mutakin sorsalintuja mm. isokoskeloa, tukkasotkaa ja pilkkasiipeä.

Kirjosieoposta tuli hassu havainto, sillä nätisti pyshtyi viimevuoden kuivanneihin kaisloihin syömään(pomppeli kaislalta kaislalle). Ei olisi uskonut että nuo enää linnun painoa kestää.

Itse seuraan mielellään noita lintujen puuhastelua, mutta ei tulisi mieleenkään mennä minnekkään lintutorniin nököttämään montako lensi yli.

 

[Panzerfaust]

Olen aina tykännyt seurata varislintuja sekä lokkeja, johtuen sekä niiden helposta havaittavuudesta että ovat muuten vaan mielenkiintoisia otuksia, ja varikset kohtalaisen älykkäitäkin.

Minun(ja varmaan monen muunkin) yksi kesähuveistani landella on viedä kalan perkausjätteet haaskalintujen tapeltaviksi laiturille ja tsiigailla aurinkotuolista nokkimisjärjestyksen kehittymistä.

Tai harvemmin tuosta mitään tappeluja seuraa, kun käsikirjoitus etenee niin, että ensin joku yksinäinen kalalokki tulee kiertelemään apajaa kailottaen suuressa viisaudessaan kavereidensa lisäksi paikalle kaikki kilpakumppanit, joita tulee viidestä pariin kymmeneen ja kaikki vain kiertävät ja kaartavat, pitäen huolen, ettei kukaan muu vaan pääse herkullisiin suolenpätkiin kiinni.

Tätä kaakatusta ja hyörimistä ilmassa jatkuu minuutteja, kunnes sitten joku rohkea tekee aloitteen ja koko härdelli laskeutuu perässä. Ei kuitenkaan montaa suikaletta ehdi nokkiin kadota, kun paikalle ilmestyy paljon suurempia harmaalokkeja, yhdestä muutamaan, jotka taas ajavat kalalokit takaisin ilmaan tai pidemmälle mereen. Nämä sitten vetävät sekunneissa sisuksiinsa koko mätön, elleivät sitten ala tappelemaan, jolloin paikalle ilmestyy eräs sama varis, joka kantaa kalanroippeet jemmaan läheiselle saarelle poikasilleen, isompien harmaalokkien ottaessa erää vieressä.

Kerran muuten hävisi kolmekiloisen hauen pää kokonaisena harmaalokin vatsalaukkkuun. Nokalla vaan kalan päästä kiinni ja LUMPS! - sinne katosi, jättäen lokin kaulaan sellaisen hassun kumpareen, jonka se kyllä siinä meressa uiskennellessa sulatteli vatsaan asti, ilmeisen tuskattoman oloisena. Kovat on hapot.

Kuitenkin upeimmat lokkihavainnot tekee, kun silloin tällöin paikalle saapuu majesteettisia merilokkeja, joilla siipien kärkiväli on..niin en muista paljon, mutta suomalaisista linnuista vain kotkat ja huuhkajat tekevät suuremman vaikutuksen. Siinä yleensä kukkoilevat harmaalokitkin vetäytyvät suosiolla sivummalle, kun pari näitä jättiläislokkeja tulee haaskalle.


Kyseiseet lokkinäytökset ovat monelle suomalaiselle tuttuja(tai jopa arkea) kyllästymiseen asti, mutta minä se vaan jaksan vuodesta toiseen ihastella näitä "roskalintuja".

 

[krobbe]

Vähemmän tulee seurattua, mutta tälläisen bongasin toissa viikolla. En tiennytkään ennen tätä, kuinka ne aina osuvat.

http://p.vtourist.com/886898.jpg

 

[fiftyeight]

Lintuja on kyllä mukava seurailla. Meidänkin pihalla huitelee menemään jos jonkin näköisiä, kokoisia ja värisiä lentäviä olioita. Kattikin tykkää tarkkailla niitä ikkunalaudalta.

Mutta vielä mukavampaa se olisi kun tuntisi niitä ihan merkiltä. En voi lakata ihmettelemästä niitä ihmisiä, jotka pystyvät vain vilauksen nähtyään tai piipityksen kuultuaan sanomaan heti mikä lintu on kyseessä. (Epäilen, että huijaavat...)

Mutta kai sitä on tyydyttävä jaottelemaan lintulajit samalla tavalla kuin kaverini, jonka mukaan linnut jaetaan kolmeen luokkaan:
pikkulinnut, varikset ja erikoislinnut.

 

[teemu73]

Itse en linnuista kovin paljon ymmärrä, mutta mökillä etenkin alkukesäisin on mukava mennä aamuyöllä (ja miksei muulloinkin) istuskelemaan ulos ja kuuntelemaan pelkästään linnun laulua ja seuraamaan niiden pesintäpuuhia.

Kaupunkioloissa koen lähinnä rasittavaksi kaikki mahdolliset "roskalinnut", jotka lentää lehahtavat välillä melkein päälle.

 

[Sistis]

Joskus ala- ja yläasteaikana tuli seurattua lintuja melko aktiivisestikin. Sittemmin tuo harrastus jäi, mutta vieläkin tunnistan suurimman osan tavallisista linnuistamme sekä näöltään, että ääneltään. Ja on niitä silloin tällöin kiva katsella.

Suosikkini on ehdottomasti lehtokurppa. Maaseudulla näitä näkee varsinkin kevään ja alkukesän iltoina, kun ne lentelevät soidinlentojaan iltahämärässä. Vetävät sellaista käytännössä vakioreittiä putkeen muutaman minuutin välein päästäen kurnuttavaa ääntä ja välillä kimeän "psit"-huudon. Jos malttaa istua puolisen tuntia paikallaan, näkee todennäköisesti 5 tai 6 ylilentoa. Jos oikein onnistaa, näkee kaksikin kurppaa 'taistelemassa' kuin Schumi ja Häkkinen aikanaan.

Kotipuolessa Kanta-Hämeessä on satakieliä paljon. Siellä vielä asuessani oli mukavaa, kun palasi kylän baarista aamuyöllä kotiin auringon noustessa ja parin satakielen laulaessa läheisestä metsiköstä.

Kurkiaurat ja hanhien parvet ovat komeita. Armeijassa muistan, kun olimme kylmänä syyspäivänä ampumaradalla. Yhtäkkiä alkoi kauhea 'pajatus' ja varmaan 150:n metsähanhen parvi tuli suoraan edestäpäin lentäen aivan meidän ylitsemme. Ikään kuin vihollisen pommikonelaivue.

Pöllöjä näkee hyvin harvoin, eikä niitä täällä kaupungissa kuule. Niiden kohtaaminen säväyttää aina.

 

[wilco]

Tuleehan noita lintuja seurailtua, muutenkin kuin vain tappomielessä.

Tuossa tuli istuskeltua vappuna veneellä, kun siihen viereen laskeutui sorsauros paremman puoliskonsa kanssa ja välittömästi ilmestyi paikalle myös kilpakosija. No, Repehän nappasi tätä kilpakosijaa nokalla niskasta kiinni ja retuutti parinkymmenen metrin päähän ja palasi ränkättämään akalleen.

Hieman oli huvittava näky, kun sorsa retuuttaa toista oikein tosissaan.

Että silleen...

 

[bozik]

Tämä olisi ehkä pitänyt kirjoittaa johonkin tunnustuksia sisältävään ketjuun, mutta pikku hiljaa ovat linnut alkaneet minuakin kiinnostamaan. Ei ole kovinkaan kauan aikaa siitä, kun vielä olin täysin varma, että saavat siivekkäät pysyä kiikarimiesten harrastuksena. Kevään ja muuttolintujen myötä asenne on kuitenkin muuttumassa, olen jopa harkinnut itseni sivistämistä opiskelemalla muutaman lajin ja hylkääväni aikaisemman jaotteluni pääskysiin ja lokkeihin. Olisihan se veikeää kesämökin terassilla oluen ääressä elvistellä kavereille, että lehtokurppa se siellä huutelee, jäisivät kaverit takuulla monttu auki katselemaan.

Yksi suunnitelma tulevalle kesälle on siis jo olemassa. Lintukirja käteen ja tutkimaan minkä merkkisiä lentäjiä kesämökin läheisyydestä löytyy. Harrastusta voisin koettaa myös valjastaa hyötykäyttöön. Venevajassa pesivät pääskyset eivät lintusuosikkeihini kuulu ja kun keksin mistä nämä otukset eivät pidä, tulen huolehtimaan siitä, että tällaisiä asioita/otuksen kuvia venevajasta jatkossa löytyy.

 

[Murmeli]

Tulipas ketju kuin tilauksesta. Erityisesti en lintuja bongaile mutta viime torstaiyönä oli vaikea olla bongaamatta.

Oltiin makkaranpaistohommissa erään vesistön äärellä puolen yön maissa, kun yhtäkkiä alkoi kuulua joutsenen ääntelyä. Tapahtuma oli melko surrealistinen. Yksinäinen joutsen lensi ehkä n. vajaan 10:n metrin korkeudella suunnasta X suoraan suuntaan Y reitin kulkien lähes päämme yläpuolelta. Koko ajan tämä pulu huusi rytmikkäästi: "tööt - tööt - tööt (tauko) tööt - tööt - tööt (tauko)"

Kertokaas tietäjät, että onko tuo ihan normaalia vai näimmekö harvinaisen stressaantuneen yksilön?

Bongauksesta vielä, että kait kohtalaisen harvinaisen tapauksen näin teininä Paraisilla. Todisin muutaman metrin päästä joutsenen ja kanadanhanhen tappelua, joka kesti vielä melko pitkään. Harmi etten nuorena ollut valokuvauksesta kiinnostunut.

 

[bozik]

Viestin lähetti Murmeli
Kertokaas tietäjät, että onko tuo ihan normaalia vai näimmekö harvinaisen stressaantuneen yksilön?

Tietäjä en näissä asioissa ole, kuten aikaisemmasta viestistäni voi päätellä, mutta samalla lailla toimivat joutsenet myös kesämökkimme järvellä. Meteli on vieläpä kohtuullisen kova, joten kyllä tuollaisen ison lokin huomaa, kun se järven yllä lentelee. En siis usko linnun olevan stressaantunut, vaikuttaa ainakin omien kokemusteni perusteella ihan normaalilta tapaukselta.

 

[Sparrow]

Joskus nuorempana poikana, siinä 90-luvun alussa, tuli lintuja bongailtua hetken ihan ornitologimaisesti. Sittemmin harrastus jäi, mutta aina olen tykännyt lintujen touhuja seurata ja aina ne onnistuvat yllättämään ja ihastuttamaan. Tuorein erittäin positiivinen kokemus on onnellisuusketjussakin mainitsemani satakieli, joka järjesti minulle aamukonsertin viime viikolla. En ole kovin usein satakielen taiteellista laulua kuullut, vielä harvemmin nähnyt itse lintua. Upeaa kuitenkin, kerrassaan.

Viime kesänä puolestaan tutustuin isäni mökillä useampaan sinisorsapesueeseen (=heinäsorsa), jotka varsin ärhäkkäästi kerjäsivät ruokaa. On muuten hienoa, kun ranta joutuu n. 30 sorsan valtaamaksi ja kaikki nämä sorsat kävelevät perässäsi ruoan toivossa. Toki joukossa oli arempiakin yksilöitä, mutta valtaosa näistä veijareista söivät lähestulkoon sormetkin kädestä.

Aikoinaan olen myös syöttänyt kädestä joutsenperhettä. Ei mitään kaupungin lintulammikossa elävää kesyä perhettä, vaan ihan meren äärellä. Se on tosin ainoaksi kaltaisekseen kokemukseksi jäänyt, yleensä joutsenet ilmaisevat mielipiteensä voimakkaasti sähisten, jos ihminen uskaltautuu lähelle. Näin eritoten silloin, kun poikaset ovat mukana kuvioissa.

Linnut ovat hienoja otuksia, joista on mukava tietää vähän enemmänkin. On hienoa päästä opettamaan kaupungissa varttuneelle puolisolle eri lintulajeja, omien tietojen rajassa toki.

 

[Sistis]

Viestin lähetti bozik
Tietäjä en näissä asioissa ole, kuten aikaisemmasta viestistäni voi päätellä, mutta samalla lailla toimivat joutsenet myös kesämökkimme järvellä. Meteli on vieläpä kohtuullisen kova, joten kyllä tuollaisen ison lokin huomaa, kun se järven yllä lentelee. En siis usko linnun olevan stressaantunut, vaikuttaa ainakin omien kokemusteni perusteella ihan normaalilta tapaukselta.

Voisiko kyseessä olla tilanne, jossa ne ikään kuin suojelevat pesäänsä ja yrittävät pelottaa tunkeutujaa (sinua tai jotain muuta) pois?

 

[Murmeli]

Viestin lähetti Sistis
Voisiko kyseessä olla tilanne, jossa ne ikään kuin suojelevat pesäänsä ja yrittävät pelottaa tunkeutujaa (sinua tai jotain muuta) pois?

Meidän näkemämme eläin ei tuntunut millään tavalla ketään pelottelevan, sillä se lensi tosiaan luotisuoraan ja ääntely kuului ennen kuin (ja niin pitkään kun) joutsenta näkyi.

 

[bozik]

Viestin lähetti Sistis
Voisiko kyseessä olla tilanne, jossa ne ikään kuin suojelevat pesäänsä ja yrittävät pelottaa tunkeutujaa (sinua tai jotain muuta) pois?

Onhan tämä mahdollista. Aina kun olen kyseisen näytöksen nähnyt, se on tapahtunut niin, että itse olen illalla laiturilla tai saunassa (meteli kuuluu sinne) ja lintu lentää noin 100 metrin päästä ohi. Tiedän kyllä pariskunnan pesäpaikan ja sinne on saunalta/laiturilta matkaa arviolta 400 metriä. Pesän lähellä toki on muita mökkejä ja en osaa sanoa, josko jokin lähempänä oleva häiriö saa linnut lentoon. Kovaa meteliä ne kyllä pitävät lentäessään.

 

[Shayne]

Viestin lähetti Sistis
Voisiko kyseessä olla tilanne, jossa ne ikään kuin suojelevat pesäänsä ja yrittävät pelottaa tunkeutujaa (sinua tai jotain muuta) pois?

Hyh-hyh, kuinka likainen ja väsynyt kaksimielisyyteni pääsi valloilleen tämän viestin ansiosta. Pitäisi varmaan hakeutua joko hoitoon tai nukkumaan.

No jåå. Kaupunkilaislintujen käyttäytymistä tulee jonkin verran seurailtua, mutta kyllä merikotkan liitely on sellainen näky, joka parhaiten on jäänyt mieleen.

 

[eagle]

Niin tuosta joutsenesta, veikkaisin että kyseessä on ihan vain ilmoittaminen sinne kotipesään/poikasille. Monet linnuthan varoittavat pesästä, jotkut yrittävät pelotella, mutta tässä tapauksessa voisi olla todennäköisestä että lintu on lähtenyt poikueen kanssa liikkeelle(tosin kovin ovat varmasti pieniä vielä) tai muuten pesä ollut lähellä ja lintu on varoittanut jälkikasvua ja/tai toista osapuolta että lähellä on tunkeutuja.

 

[Dingman]

Mielenkiintoinen aihe! Itse olen joskus tarkkaillut lintuja enemmänkin, mutta viime vuosina harrastus on jäänyt vähemmälle. Ainoastaan pöllöjä käyn keväisin aktiivisesti kuuntelemassa. Siivekkäitä on kuitenkin todella kiva seurata ihan ajan kuluksikin. Tällä hetkelläkin työpaikan pihalla vipeltää pikkutylli ja sähkötolpan harusnarussa tsäkättää pikkulepinkäinen. Myös teerien soidinmenoa sai aamulla seurata alueella.

 

[L4E]

Viestin lähetti Murmeli
Kertokaas tietäjät, että onko tuo ihan normaalia vai näimmekö harvinaisen stressaantuneen yksilön?

Kyllähän tuo vaikuttaa jonkinlaiselta varoitusääntelyltä tai poikasten "kokoon kutsulta". Ei ainkaan oikein vaikuta pesän "hämäys puuhilta".

Tuo joutsen on muuten mahtava näky, kun se nostaa siipensä purjeiksi ja purjehtii tuulen mukana.

Niinkuin täälläkin on mainittu on noista siivekkäistä otuksista tietyt haitatkin. Mökillämme jouduimme viimekesänä kaatamaan lipputangon, kun käpytikka oli nakertanut latvan ihan muusiksi. Samoin on käynyt sähkötolpalle. Koska en halua otusta poiskaan ajaan niin päätin yrittää tehdä "käpytikan menevää" pönttöä pihalle. Katsotaan auttaako tuo asiaan. Tuo käpytikka on muuten osannut ottaa uuden teknikkan hienosti käyttöönsä, sillä soidinmenoissa osaa käyttää katulamppuja hyväkseen. Aikamoista kolinaa kun nakuttaa lampua nokallaan.

Lisätty:
Siitä päättelin, että pesäpaikkaa hakee, kun käpyjä ei paikkojen vieressä ole ollut. Joskus on tullut seurauttua, että käpyjen hakkuu paikan tekee yrityksen ja erehdyksen kautta. Ensin hakataa puuhun kolo sitten kokeillaa pysyykö käpy siellä. Jos ei, niin koloa isommaksi ja kokeilu uudella kävyllä. Tätä jatketaan niin kauan kunnes käpy pysyy kolossa ja sitä pystyy nakuttamaan siinä.

 

[Swift]

Kyllähän ne linnut kiinnostavat. Erityisen hienon tunteen aiheuttaa taivasalla lentävä kurki, joka on meikäläisen mielestä aivan uskomattoman upea lintu. Suuri siipienväli, komea lentoasento (muistuttaa mielestäni jotain esihistoriallista lentoliskoa) ja uljas olemus on jokaisen iltamyöhän uistelukeikan must-nähdä-juttuja.

edit: Eilen golf-kentällä ollessamme näimme muuten ensi kertaa Kanadanhanhen lentävän alle kymmenen metrin korkeudessa ylitsemme. Oli upea näky, voin sanoa.

 

[Huerzo]

Kevään tulon huomaa maaseudulla parhaiten äänimaailman rikastumisesta. Talvella korkeintaan tuuli ujeltaa, talitiainen tai varis konsertoi tahi jää paukkuu, mutta muuten äänimaailma on hyvin monotoninen. Kevään koittaessa korvat alkavat erottaa jos jonkinlaista piipittäjää, joista suurin osa on tuttuja, mutta kuitenkin outoja. Koti sijaitsee muutaman kymmenen metrin päässä järvestä ja samalla joen suusta, joten lintuja ei yksinkertaisesti voi olla keväällä havaitsematta, kun pienehköön virtauksen aiheuttamaan sulaan tungeksii monenlaista vesilintua.

Erityisen varma kevään merkki on joutsenten aloittama soidin aamun aikaisina tunteina. Siinä ovat hermot koetuksella, kun useampi joutsenpari vannoo lätäkössä ikuista rakkautta samalla kun vastapäisen talon asukkaat yrittävät nukkua. Samalla näyttämöllä ilmeisesti kevytmielisemmät sorsat yrittävät pitää ukoistaan/akoistaan kiinni. Seurauksena on hurjaa takaa-ajoa, kiertelyä, kaartelua ja tietenkin - karmeaa kaakatusta. Myöhemmin keväällä järvelle ilmestyy kuikka - miten pienestä (suhteellista) linnusta voikaan lähteä niin kova ääni? Ääni kuuluu muuten järvellä todella kauas. Toukokuun alussa alkaa myös käki kukkua, mitä on aiemmin pidetty kesän ensi merkkinä.

Että tällaista. Kaupungissa asustellessa lintujen seuraaminen on paljon "köyhempää", kun ne eivät pyöri ympärillä. Tai sitten olen vain tottunut niin paljon dramaattisempaan menoon, että pulut ja lokit eivät tunnu missään...

 

[Europoli]

Re: Seuraatko lintuja mielenkiinnola ei bongaus mielessä

Minusta lintuja on ihan älyttömän hauskaa seurata. Joka kauppareissullakin on pakko pysähtyä ihmettelemään joka ikistä matkan varrella näyttäytyvää siivekästä. Sama tosin koskee myös siilejä, oravia ja jäniksiä.

 

[Skoda]

Minä olen seurannut samaa mustarastaspariskuntaa koko kevään. Ahkerasti ovat ruokkineet poikasiaan pihamme antimilla: matoja, etanoita ja marjoja kuluu. Muutama viikko sitten poikaset tuotiin pihalle asti ja kaksi niitä vain näkyi olevan. Ilmeisesti osa oli joutunut parempiin suihin jo ennen.

Tänään sitten kuului aikamoinen säksätys pihalta ja niinhän siinä oli käynyt että jonkun kissa oli tappanut toisen poikasista. Hätistelin kissan tiehensä ja emo jäi siihen poikasta katselemaan. Muu pesue oli jo paikalta paennut. Linnunpoika päätyi multiin, emo huutelee sitä tuolla vieläkin. Muita ei ole toistaiseksi näkynyt.

Helvetin kissat. Menee vitutusketjun puolelle. Ensin vedellään kotona naamaan Whiskasia ja sitten huvin vuoksi tapetaan pikkulintuja. Eikä ollut pihallamme ensimmäinen kerta. Tässä maleksii päivittäin ainakin neljä eri kattia, voi vain kuvitella millaisen määrän tuhoa jo ne pelkästään saavat aikaiseksi.

Yksi poikanen jäi sitten tälle mustarastaspariskunnalle. Aika heikko saldo. Saapa nähdä kuinka kauan tämä viimeinen sinnittelee.

 

[kosh]

Viestin lähetti Sparrow
Tuorein erittäin positiivinen kokemus on onnellisuusketjussakin mainitsemani satakieli, joka järjesti minulle aamukonsertin viime viikolla. En ole kovin usein satakielen taiteellista laulua kuullut, vielä harvemmin nähnyt itse lintua. Upeaa kuitenkin, kerrassaan.

Vaikka tuo satakielen laulu kuulostaakin hienolta, niin kyllä välillä pistää vituttamaan se volyymi.
Kakkos asunnolla tulee herättyä muutaman kerran viikossa liian aikaisin tämän yli-innokkaan visertelijän huutelemiseen.
Illalla sitä kuunteleekin kyllä hymyssä suin.

Muutaman kerran vuodessa minullekin näyttäytyvä merikotka on oma suosikkini linnuista -on se vaan pirun mahtavan näköinen.
Myös haukkojen liitely herättää aina positiivisia fiiliksiä.

Tähän aikaan vuodesta on myös hauskaa katsella vesilintuja poikasineen uiskentelemassa -vielä kun tietäisi mikä kukin on merkiltään.

 

[L4E]

Viestin lähetti Skoda

Helvetin kissat. Menee vitutusketjun puolelle. Ensin vedellään kotona naamaan Whiskasia ja sitten huvin vuoksi tapetaan pikkulintuja.

Ei se kissan vika ole, vaan sen kissan omistajan. Ei ne luonnolleen mitään voi, mutta omistajat voisivat!

Lokit ja oravat ovat vastaavia poikasten saalistajia, joita valitettavasti on tullut nähtyä. Vaikka kuinka yrittäisit estää, niin olet kuitenkin myöhässä.

Luonto on perhanan julma.

 

[Skoda]

Näinhän se on. Lokkeja ja oravia voi kumminkin ymmärtää, kun ne kuuluvat sinne luontoon. Ne ovat linnun luonnollisia vihollisia. Niitäkin on kyllä ihan riittävästi. Sitten on vielä ihminen, joka metsästää esim. rastaita ja kottaraisia verkoilla Keski-Euroopassa. Pääskysilläkään ei ole helppoa.

Kissat eivät kuulu luontoon ja siitä asiasta pitäisi omistajien huolehtia. Meidän pihalta tulee joka tapauksessa näille viiksivalluille jatkossa äkkilähtö.