Tulipahan itsekin kotiudutta Hlinnaan takaisin. Eilen oli muutakin bilettä tarjolla mutta kun Dave Mustaine saapui Tampereelle ei vaihtoehtoja oikeasti ollut alunperinkään.
Perjantaina tuli jo otettua valmistujaisjuhlien päälle järkyttävät rähinäkännit, älyttömät päädyt, mutta tulollaan ollut krapula lähti tasoittamalla Suomiviinalla, heti kun kykeni.
Kebapmestasta Hämeenkadulla piti hakea pohjia doksuilulle, nottei happo yllättäisi. Oli muuten ensimmäinen kerta kun kuulin venäläisturkkilaisessa mättöpaikassa Queenia kajareista...niin, "Killer Queen" tulis sitten repeatilla kuusi kertaa putkeen! Sen jälkeen omistaja vaihtoi Helloweeniin, aika hc-kebap siis, etten sanoisi! Katu-uskottavuutta...
Tenuttelua ennen festareihin sisälle siirtymissä portin ulkopuolella. Eräässä vaiheessä neonpunaiset hiukset ja ohuet pöksyt päällään pitävä rokkityttö lyöttäytyi seuraan...pian selvisi että rahaahan se hakee. Koitti saada minua ostamaan lippua! "Ei sulla ois vipata 37 euroa..." Vastaukseksi totesin että hetkeä aiemmin mulla oli yksi ylimääräinen lippu, olet myöhässä...jutustelu ja vinkuminen jatkui, teki tytöllä pizzaakin mieli, "Missähän täs ois pizzeria, ei sullois ees femmaa heittää?"
Tyttö ei heti tajunnut kun nostin käteni pystyyn, luuli että koitin hyvästellä häntä...minähän vain tarjosin sitä femmaa!
Se olikin lienee ainoa edes kohtuullisen hyvä läppä mitä sinä iltana meigältä irtosi.
Siirryimme sisälle kun Teräsbetoni oli loppupuolella settiään. Solistin ääni oli hiukan vahvempi kuin levyllä, ja kansa viihtyi, mutta aika kertakäyttöinen vitsihän tuo bändi on. Etenkin kun näki miten solisti piteli bassokitaraansa, kuin joku helvetin Sting, kainalossa perkele. Ei sovi hevarille, ei alkuunkaan, rohkeasti vain pikkusormi pystyyn.
Sentenced veti melko vahvasti, pidän itsekin uudesta levystä, se on aika hyvä...tietty osaa biiseistä vaivaa samankaltaisuus mutta sinne joukkoon mahtuu muutama niin makea melodinen soolo ja pätkä että kyllä kai se kuitenkin ikävä tulee.
Pääsetti Megadethiähän sinne eniten mentiin katsomaan. Dave Mustainella oli joukko tuntemattomia palkkasotureita mutta etenkin toinen kitaristi veti omast osuutensa hyvin. Biisit jakautuivat taas ihan koko uralle, Cryptic writingsilta olisi toki kuunnellut mieluummin useammankin biisin. Setti oli niin tiukka että mukaan mahtui about lähemmäs 20 biisiä, kohokohtia vakiolopetusten Holy Warsin ja Peace sells...but who's buying ohella etenkin Skin of my teeth, In my darkest hour, Hangar 18 ja uuden levyn paras biisi Back in the day. Yksi legenda lisää nähty eikä turhaan...kuulosti kyllä myös siltä että tulemme vielä jatkossakin näkemaan Mustainen Suomessa vaikka huhuja lopettamisestakin on kuulunut.
Huusivatko ne suomentajat muuten "Paavo Mustonen" vai "Taavi Mustonen", siis Daven nimeä Suomeksi...olin toki jo tuiskeessa joten ei sitä tarkkaan muista. Hyvä läppä.
Doriksessa oli muuten eräs erittäin ihana tuleva ex-tyttöystävä johon törmäsin pari viikkoa sitten junassa, jäi mieleen silloin ja nysse oli tuola!