Sarjakuvia...

[dingus]

Tuolla alempana oli puhetta keräilykohteista niin ajattelin avata ihan uuden aiheen yhdelle keräilemälleni asialle, sarjakuville.

Aku Ankka tulee ilman muuta nyt, aina ja iankaikkisesti, lisäksi löytyy vähän yli 200 taskukirjaa hyllystä, pitäisi varmaan puuttuvat haalia kasaan, uusiakin puuttuu joten katsellaan. Don Rosan "Sammon salaisuus" ja se Roope-kirja jonka nimeä en nyt muista löytyvät hyllystä, Barksin juhlasarjat olisivat mukava lisä mutta taitaa olla aika nihkeästi saatavissa nykyään ja kun opintotuetkaan eivät älyttömät ole niin jääköön...

Toinen sarjakuva mikä on lyönyt läpi on Peter O'Donnelin käsikirjoittama Modesty Blaise joka ilmestyy - tai ainakin on ilmestynyt - useissa suurissa päivälehdissä. Modesty Blaisesta on tehty myös elokuva mutta itse en yhtään pidä siitä, sarjakuvat joista omistan puolet ilmestyneistä ja kirjat joita löytyy kaikki suomeksi käännetyt ovat enemmän minun mieleeni. Kovin useasti ei enää uusia sarjakuvia putkahtele, ja kun vanhempia löytyy silloin tällöin antikvariaatista niin uskon saavani ajan myötä täydellisen kokoelman. Sarjakuvia on lähinnä Agentti-X9 lehdissä, joten siinä sivussa on kertynyt jonkinmoinen kokoelma myös Rip Kirbyä ja Garthia ym., mutta ne eivät kyllä ole hankintani kohteena.

Kolmas innostus on uudelleen herännyt kiinnostus Tex Willereihin - loistavia lehtiä. Muutaman vuosikerran olen ostanut antikvariaatista tänä talvena ja pakko on sanoa että hyviä ovat.

 

[Roku]

Sarjakuvista

Tex Willereitä olen kerännyt minäkin jo useamman vuoden ajan. Joskus pikkupoikana mulle tuli tilattuna kyseinen lehti muistaakseni kahden-kolmen vuoden ajan. Sitten kun alkoi muut asiat (kalja, tupakki, autot&tytöt) kiinnostaa, lopahti kiinnostus lukemiseen täydellisesti, niin sarjakuvien kuin kirjojenkin osalta. Kaikki siihen asti säilyttämäni Aku Ankat (lehdet ynnä taskukirjat), Asterixit, Lucky Luket, Texit sun muut kannoin divariin.

Sittemmin onkin kyrsinyt raskaasti. Aloitin lehtien uudelleen keräilemisen Asterixeista, jotka minulla onkin kaikki. Jatkoin siitä Lucky Luken keräilyllä, mutta niitä en ole vielä onnistunut kaikkia haalimaan. Samoin aloitin Tex Willerien keräilyn. Muutama vanhempi vuosikerta Tex Willereitä puuttuu vielä. Mukava niitä Texejä on vieläkin lueskella joskus.

Aku Ankkoja en sentään ole vielä alkanut haalia. Toki se meille tulee lapsille tilattuna, mutta siinä olisi niin kova savotta niiden vanhojen numeroiden keräämisessä, että saa jäädä.

Pahkasiat minulla on kaikki. Niitä en onneksi silloin aikoinaan hävittänyt. Nämä uusimmatkin numerot tuli uskollisesti ostettua aina lehden lakkauttamiseen saakka, vaikka enää kymmeneen vuoteen ei Pahkasiassa ollut samanlaista hurjaa huumoria mistä lehti tuli tunnetuksi.

 

[obi-wan]

Löytyyhän noita

Aku Ankkoja meinaa. Tullut 2 vuotiaasta asti (joku tekosyy isällä täytyi olla) ja aikasempia keräillyt sedältä ja isän varastoista.Eli lehtiä on melkoinen pino.Taskukirjoja mulla ja velipojalla on yhteensä noin 200 ja aina kun divariin menee niin kokoelma kasvaa.Onhan osa kylläkin heikossa kunnossa mutta parempi niin kuin ei ollenkaan.Lisäksi ollaan veljen kanssa yhteistyössä kerätty kaikkea A.Ankka sälää kuten kalentereita, nämä uudet postimerkki ja -korttijutut ja paljon muuta sälää.

Muita sarjakuvia ei oikein ole tullut keräiltyä paitsi Heavy Metalleita löytyy useampi kappale.

Yksittäisenä sarjakuvahelmenä täytyy mainita yksi Marvelin parin vuoden sisällä ilmestyneistä spesiaaleista, nimeä en tarkkaan muista mutta Daredevil-juttu se oli.Kaappasin sen velipojalta mukaan junamatkalla ja olin myyty.Paras yksittäinen lukemani sarjakuvatarina,ikinä ennen ei ole sarjakuva niin paljoa mukaansa temmannut.

 

[teemu73]

Mä olen kans haalinut Aku Ankkoja paljon. Itselleni lehti on tullut vuodesta 1980 ja divareista ja kirppiksiltä oon onnistunut keräämään kaikki vuodesta 1972 eteenpäin ja vanhempia irtonaisia numeroita löytyy myös.

Roope-Setä -lehdestä, joka alkoi ilmestyä 1978, olen myös kerännyt koko sarjan.

Aku Ankan taskukirjoista en ole pitänyt, koska sain päänsärkyä aikoinaan kun joka toinen aukeama oli mustavalkoinen... Sitä paitsi liian useat kirjat koskevat pelkästään Mikki Hiirtä, josta en ole koskaan pitänyt...

Muuta Ankka-aiheista luettavaa löytyy hyllystä mm. Päivästä päivään sarjat sekä erilaiset Parhaita tarinoita -sarjat.

Buster ja erityisesti Super-Mac oli 1980-luvulla numero yksi!

 

[Tj]

Re: Löytyyhän noita

Viestin lähettänyt käyttäjä rayman
iksittäisenä sarjakuvahelmenä täytyy mainita yksi Marvelin parin vuoden sisällä ilmestyneistä spesiaaleista, nimeä en tarkkaan muista mutta Daredevil-juttu se oli.Kaappasin sen velipojalta mukaan junamatkalla ja olin myyty.Paras yksittäinen lukemani sarjakuvatarina,ikinä ennen ei ole sarjakuva niin paljoa mukaansa temmannut.

Olisikohan kyseessä ollut Mega-Marvel 3/2000 ja sen Daredevil - tarina Guardian Devil, jossa mentiin varsin raamatullisissa tunnelmissa alusta loppuun koko 180 sivua? Minusta ainakin tuo kyseinen lehti on yksi kaikkien aikojen parhaita yksittäisiä sarjoja jonka olen lukenut. Käsikirjoituksesta vastasi muuten Kevin Smith (mm. Dogma) ja tarina onkin aivan rautaa.

 

[Moto]

Minä olen luottanut sarjakuvissa kahteen A:han eli Aku Ankkaan ja Asterixiin. Muutamia Karvinen-allbumeita on, mutta eipä paljoa muuta löydy.

Aku Ankka kokoelmaani:

Kansioissa vuosikerrat 1990-nykypäivä, vuodesta 1979 alkaen lojuu pölysiä irtonumeroita siellä täällä. Sikäli oli hyvä vuosi aloittaa tuo kansioihin kerääminen, että Don Rosan ensimmäiset jutut ilmestyivät Akkarissa silloin.

Taskukirjat 1-254, jostain numerosta 40 ja risat alkaen kaikki ensipainoksia. Ainakin 255 on ilmestynyt ja vielä puuttuu, varmaan senkin hankin, vaikka taskukirjojen taso on laskenut pelottavasti viimeisen kymmenen-viidentoista vuoden aikana. Niitä numerottomia erikoispainoksiakin löytyy suurin osa, en oikein tiedä, mitä kaikkia on ilmestynyt.

Juhlasarjat. Kaikki löytyy. Heräsin siihen sarjaan vuotta liian myöhään, joten ykkönen ei ole ensipainos, kolmas muistaakseni.

Vuosikertanäköispainokset, kaikki ensipainoksina.

Don Rosan Kadonneen Kirjaston Vartijat omistuskirjoituksella. Rosan albumit Roope Ankan Elämä ja Teot sekä Sammon salaisuus.

Minä Aku Ankka ja Minä Roope-Setä jättikirjat.

Ja joitain satunnaisia albumeja, kuten Aku Ankan parhaita.

Asterixeja taitaa puuttua kaksi, Asterix Hispanjassa ja Belgiassa. Ensipainoksia eivät toisin ole kuin n. 10 viimeisintä.

Kuten näette, sarjakuvamakuni on aika "lapsellinen". Kaikenlaiset supersankarisarjkakuvat ja "liian hyvin piirretyt" eivät ole koskaan oikein napanneet.

 

[obi-wan]

Tj

Bingo! Sehän se oli. Muistan kanssa katselleeni aluksi ihmeissäni kun huomasin kirjoittajan nimen. Silent Bob kirjoittaa myös hyvää sarjakuvaa.

 

[Paitselo]

Sotasarjiksia...

Meikäläinen on kerännyt sotaisampia sarjakuvia. Kokoelmasta löytyy vuosikertoja Siivet- ja Korkeajännitys-sarjiksista 1960-luvulta lähtien ja päättyen tuonne 1980-luvun alkuun. Varsinkin nuo 1960-1970 lukujen Korkkarit ja Siivet-lehdet olivat komeasti piirrettyjä. Jokainen kuvaruutu oli lähes "taideteos", ja esim. 1960-luvun Siivet-lehteä piirsivätkin monet englantilaiset sotaveteraanit, joten miehillä oli vähän niinkuin "syvempää" näkemystä siihen piirtämiseensä.
Löytyypä kokoelmastani myös varhaisia 1960-luvun Avaruuden Korkeajännityksen Jet-Ace Logan seikkailuja.
Jonkun verran on tullut kerätyksi myös Tex Willeriä, Tarzania, Teräsmies ja Teräspoika-sarjiksia sekä 1970-luvulla kovassa suosiossa olleita Shokki-sarjiksia...

 

[jukkavuorio]

Marvel oli sitä jotakin

itse on tullut pienempänä kerättyä marvelin sarjakuvia. kyllä, niitä kaikkia.
minulla OLI upea kokoelma hämähäkkimiehiä (80-90 luvun), ryhmä-äksiä (80-90 luvun), conaneita (vaikka mitä ja milloin ilmestyneitä), ihmenelosia (80-luvun), hulkeja (80-luvun), kostajia (niitä 70-luvulla ilmestyneitä!), marveleita sun muita.
oli amerikkalaisia, ruotsalaisia ja norjalaisia.

ja sitten minä onneton menin ja myin ne divariin......vaivaisella 300 markalla! sitä on tullut kaduttua monen monen monen monta kertaa, mutta silloin sitä muka tarvitsi rahaa....hitto!

mutta joka tapauksessa, marvelin universumi on aina ollut mielestäni todella todella mielenkiintoinen.

laitankin tähän nyt top kympin kaikkien aikojen mielenkiintoisimmista marvel-sankareistani:

1. wolverine
2. conan
3. tohtori doom
4. daredevil
5. xavier
6. phoenix (myöhemmin suomennettu feenix)
7. helvetin tulen klubi kokonaisuudessaan
8. enkeli
9. loki
10. painajainen

+ muut onhan niitä vaikka kuinka paljon.

ai niin ja salatut sodat oli jotain ihan käsittämättömän mielenkiintoista.
kyllä!

 

[Potaichuk #67]

En jaksanut lukea noita pitkiä kirjoittamianne tekstejä, mutta Lassi ja Leevi on paras sarjakuva heti Akun jälkeen! :)

 

[Flazor]

Aku Ankkaa on tullut keräiltyä jo viimeiset 10-12 vuotta. Ja AA tulee nyt, aina ja iankaikkisesti, kuten dingus asian osuvasti ilmaisi.

Tex Willereitä on myöskin vino pino tuossa kirjahyllyssä. TW on ainakin minun mielestäni yhdessä AA:n kanssa maailmankaikkeuden paras sarjakuva. Lucky Luket ja Asterixit ovat niinikään tuleet tutuiksi, mutta eivät vedä vertoja legendaarisille Tex Willereille.

Ah,

 

[Arnold]

Minulle on tullut <b>Aku Ankka</b>, tämä housuton vipeltäjä, vasta yhdeksän vuoden ajan. Eikä loppua näy Akulle :). Sitä ennen tosin itselleni tuli pari muuta legendaarista sarjakuvalehteä. Ne olivat <b>Maailman vahvin Nalle</b> ja <b>Nakke Nakuttaja</b>. Nalle taisi tulla mulle pari vuotta, jonka jälkeen Nakke tuli ehkäpä viitisen vuotta ja sen jälkeen tosiaan alkoi Akun "ura".

Muita mitä on tullut luettua, niin ovat ainakin <b>Mustanaamio</b> ja vähän "irstaampi" <b>Myrkky</b>.

 

[Tj]

No kerrankin sellainen aihe johon voi kommentoida jonkinlaisena asiantuntijana... eli. Monien muiden Jatkoaikalaisten tavoin luen <i>Aku Ankkaa</i>, mutta ainoastaan ennen 90-lukua ilmestyneitä numeroita. Nykyään em. julkaisun taso on suorastaan hävettävän huono Don Rosaa lukuunottamatta. Taskukirjojakin minulla on kaapeissa isot kasat, melkein kaikki väliltä 1-100, josta alamäki alkoi. Nykyään myös Taskukirjojen taso on aivan - etten jopa sanoisi - perseestä.

<i>Lucky Lukeja ja Asterixejakin</i> löytyy vinot pinot kaapeista, ja myös niissä on ollut valitettavasti viime aikoina havaittavissa selkeä tasonlasku. Ei ole enää sitä samaa fiilistä.

Myös Tex Willerit vetoavat minuun sellaisen tietyn poikamaisuuden ja seikkailullisuuden vuoksi. Viime aikoina on tullut kierreltyä ahkerasti divareja irtonumeroita ostellessa, mutta siinähän on se huono puoli että tarinat tuppaavat aina jäämään inhottavasti kesken. Ja tästä sen verran, että jos jollain olisi lainata / myydä numeroista 3/80 ja 9/86 eteenpäin sen verran, että menossa olevat tarinat Viidakon Murhenäytelmä ja Sierra Madren salaisuus saisi lukea loppuun. Muuten pyörin vielä haudassakin arvuutellen, miten niissä kävi.

Muita suosikkeja ovat nykyajan filosofiaa loistavasti tarjoavat Lassi ja Leevi, Tove & Lars Janssonin vanhat Muumi-sarjakuvat (eivät siis nämä uudet markkinavoimien pilaamat lälly-muumit), Friikkilän veljekset, Piko & Fantasio ja Tintti. Myös Alan Mooren Helvetistä - kvintologia (?), joka käsitteli varsin seikkaperäisesti ja yksityiskohtaisesti Viiltäjä-Jackin mysteeriä, oli todella upeaa luettavaa.

Ja sokerina pohjalla kaikkein paras - Neil Gaiman ja upea <i>Sandman</i>. Luin monta vuotta sitten muuramen kirjastossa Nukketalo 1 - albumin ja olin myyty - lisää oli saatava. Tarinat Hob Gadingin ikuisesta elämästä ja siitä, kuinka Saatana kyllästyi ja sulki Helvetin... kertakaikkiaan upeaa. Uppoaako muihin tällainen "vaativampi" sarjakuva?

 

[Moto]

Olen pikkuisen eri mieltä Tj:n kanssa Aku Ankan nykytasosta, sillä minusta 90-luvulla mentiin jossain määrin parempaan suuntaan. Mielestäni Aku Ankka oli noin vuosina 1985-1989 todella syvältä hanurista, siis jopa lapsen silmin, ikää tuolloin oli 9-13 vuotta ja olin vähällä lopettaa koko lehden tilaamisen.

Don Rosa pelasti lehden ja myös muutamia muita helmipiirtäjiä tuli mukaan yhä useammin, kuten Marco Rota ja paras Mikki-piirtäjä sitten isoisän aikojen, eli Ferioli. Mikki Hiirestä en tosin juuri tykkää. Tusinapiirtäjistä ehkä paras on Branca. Sen sijaan jopa Carl Barksin ylistämästä William van Hornista en tykkää sitten pätkääkään. Piirrostyyli on jotenkin ärsyttävää ja tarinatkin lähinnä noloja, miljoonien valovuosien päässä Barksin tai Rosan parhaista kertomuksista.

Asterixeissakin on tapahtunut melkoinen tason lasku sitten Goscinnyn kuoleman. Ainoat todella onnistuneet Uderzon "soolot" ovat mielestäni Asterixin harharetket ja jotenkin sympaattinen Syvä kuilu. Sen sijaan Ruusu ja Miekka on ehkä kautta aikojen huonoin Asterix, eikä niissä muissakaan juuri hurraamista ole.

 

[tsei_tsei]

Aku Ankkaahan kaikki ovat lukeneet. Ihan ok. Lisäksi on tullut luettua juuri paljon Marvel-lehtiä ja Korkeajännityksiä. Lassi ja Leevikin menee, kuten Lucky Luket ja Tintit.

Näiden lisäksi on tullut luettua myös jonkin verran ns. taidesarjakuvia. Enki Bilalin tuotokset ovat erityisesti minun mileeni. Muutaman noista omistankin, mutta pääosin kirjastosta olen hakenut. On nuo sarjakuvalehdet muuton takia vielä vähän hakusassa, niin lisää nimiä en pysty sanomaan.

Onko täällä muita ns. taidesarjakuvien ystäviä?

EDIT: Ja kun avaa ne silmät viestejä lukiessa, niin hetihän löytyy näit "vaativampien" sarjakuvien ystäviä. Täytyykin käydä kirjastossa katselemassa noita Tj:n mainitsemia teoksia. Sulle suosittelen Enki Bilalia.

 

[Tj]

Bilalista

Ainakin Hirviön Uni ja Kylmä Päiväntasaaja löytyvät kirjahyllystä ja muistelisin pari muutakin joskus lainanneeni kirjastosta. Hienoa jälkeä.

Sitten muutama ensimmäisestä viestistä unohtunut: <i>Will Eisner</i>. Jos lähikirjastosta löytyy Näkymättömiä ihmisiä tai Tarinoita Bronxista, niin kannattaa kokeilla mikäli Eisnerin tuotanto ei ole tuttua. Todella raadollisia tarinoita.

Myös Judge Dredd - ja Nemesis - tarinat ovat ihan mukavaa luettavaa, enkä kaihtaisi Blake & Mortimer - seikkailujakaan (joista muuten tuli taannoin varsin tasokas animaatiosarja ykköseltä). Kotimaisen Petri Hiltusen sarjakuvatkin ovat varsin tasokkaita, esim. Aurinkotanssi, Ontot kukkulat, Harmaan jumalan hetki, näin muutamia mainitakseni.

 

[Viikate]

Aku Ankkaa minäkin olen kaikista innokkaimmin lukenut, ja nimenomaan Barksia. Aku Ankan Parhaita yritän kerätä aina saatavuuden ja rahatilanteen realiteetit huomioon ottaen. Juhlasarjat ja vanhojen vuosikertojen näköispainokset ovat siellä ostan-sitten-kun-on-paljon-rahaa -osastossa...

En minäkään kyllä ole huomannut suurta eroa 80-luvun lopun ja 90-luvun AA-lehtien välillä... Aika syvällä suossahan se lehti rämpii, toisaalta syynä voi olla maailman muuttuminenkin. En vain voi sille mitään, että aina kun näen uusien lehtien seikkailuja, joissa on internet ja kännyköitä, tekee mieli kaivaa vanhat sarjat taas kerran esille... Eli uusi teknologia on omiaan särkemään sitä Aku Ankka -maailmaa, mihin kaikki parhaat kertomukset sijoittuvat.

Don Rosa on OK, mutta hirveästi en hänen tekeleistään ole koskaan innostunut. Barksiin nähden Rosa on kuin Heinolan Kiekko verrattuna TPS:aan: jotain yhtäläisyyksiä löytyy, mutta samalle viivalle en heitä silti laittaisi.

Muita loistavia sarjakuvia:

Mämmilä. Pienen maaseutukunnan kasvatille todellisempaa kuin todellisuus itse. Suosittelen ehdottomasti maksimiannostusta, eli kaikkien albumien lukemista yhteen putkeen, esimerkiksi yksi päivässä, vaikkapa loma-aikaan. Ei aina hauska eikä jännittävä, mutta sitäkin kiehtovampi, vangitsevampi. Ainoa sarjakuva, missä ajan kuluminen ja ne samat uudet keksinnöt, mitä juuri AA:n kohdalla kritisoin, tuntuvat kuuluvan asiaan.

Pulteri / Velho. Molemmat Johnny Hartin kirjoittamia, ja sitä kautta yhteen nivottavissa. Loistavaa huumoria, hauskempaa sarjakuvaa saa hakea.

Kramppeja & Nyrjähdyksiä. Loistava etenkin Christer Nuutisen piirtämänä. Pauli Kallion käsikirjoittamista sarjakuvista se paras, koska arjen sattumuksiin perustuva huumori ja tarinoiden perusasetelma kohtaavat toisensa.

Dilbert. Hieno yhdistelmä mahdollisimman harmaata tapahtumaympäristöä ja absurdia huumoria. Sitä paitsi insinööreille nauraa aina mielellään...

Mies. Taitaa olla hauskinta, mitä herrat Frangen & Heikura ovat koskaan tuottaneet. Valitettavasti jäänyt melko vähälle huomiolle esim. Alivaltiosihteeriin nähden. Kekseliäisyydessään ylittämätön.

Far Side. Eli Gary Larsonin "sarjakuva", joka on suomennettu ainakin Kaukanapoissaksi ja Harhamaksi... Eläinten ja ihmisten rinnastaminen on aina hedelmällinen huumorin lähtökohta.

Matt Groeningin helvetti-sarjakuvat. Kyynisyydessään hykerryttäviä.


Muutamia huonoja tai suorastaan surkeita sarjakuvia:

Voitto Virtanen. Veikkaaja on lehtenä mitä on, mutta sarjakuva oli jopa siinä ympäristössä heikko. Hampaattomampaa heh-heh-huumoria saa hakea, eikä sittenkään löydä.

Pölhölä ja Pöhköläinen. 1920-1930 -luvuilla Hakkapeliitta-lehdessä ilmestynyt sarjakuva havainnollistaa sen tosiseikan, että suomalainen sarjakuva on kehittynyt vähintään yhtä nopeasti kuin suomalainen jääkiekko.

Kato hei! Diskoksen kotisivujen sarjakuva. Jääkiekko olisi todella hedelmällinen hauskan sarjakuvan aihepiiri, mutta tässä pelin koomiset ainekset on onnistuttu haaskaamaan varsin lahjakkaaksi.

 

[teemu]

Viikate, aivan! Juuri nykyajan teknologian mukaan tuominen Aku Ankkoihin on omiaan pilaamaan lukunautinnon.

 

[Skeletor]

Aku Ankka nyt on tullut jo 20 vuotta ja tulee varmasti vielä uudet 20 vuotta. Taskukirjoja on kaapit täynnä, Roope-Setä lehteä tuli pari vuotta. Myös Karvinen ja Kattimatti on tullut tilauksena nuorempana. Legendaarisin lehti on kuitenkin ollut (Aku Ankan jälkeen) nuorempana luettu He-Man lehti. He-Manin taistelu ilkeätä Skeletoria vastaan oli sellainen ilmiö, että sitä tuli katsottua tv:stä, ostettua krääsänukkeja ja hankittua mukavat määrät lehtiä. Vieläkin vanhemmilta videokaseteilta saa kuulla legendaarisen lausahduksen: "Master of the Universe".....

 

[Ghost]

No Aku Ankkaa luonnollisesti on tullut luettua. Myös juhlasarjoja sun muita. Toinen suosikki on Asterix ja Obelix, joista on ainakin minulle ollut ihan oikeasti hyötyä lukion opiskelussa. Karvista tulee myös luettua ja huoneessani on kaikki kaapit vuorattu Karvis-kalenterin kuukausikuvilla. Lassi ja Leevi on myös sellainen sarjakuva, jota ihan mielellään lukee. Ja vanhoina hyvinä aikoina tullut Nakke oli aivan ehdoton.

 

[Xtrmntr]

Minä olen kyllä sarjakuvien suhteen aika vähäruokainen. Viikatteen mainitsema Matt Groeningin Helvetti-sarja on kyllä aivan loistavaa luettavaa, ja myös miehen muut tuotokset saavat hymyn huulille. Toinen sarjakuva, joka vielä uppoaa on Calvin ja Hobbes. Loistavaa ja ironista kerrontaa elämästä yksinkertaisen, mutta hienon piirtämisen säestämänä. Ja molempien tuotokset ehdottamasti alkuperäisellä kielellä, suomennettuna kumpikin menettää mielestäni alkuperäisen idean. Muita sarjakuvia en sitten enää luekaan.

 

[Heretic]

joitakin kuvasarjasuosikkejani...

...enimmäkseen nuoruusvuosiltani - on näemmä tämä(kin) hyvä harrastus "vähän" päässyt unohtumaan... kele.

Suuntautuminen nimenomaan länsi-eurooppalaiseen sarjakuvaan alkoi (tietysti Asterixin, Tintin ja Lucky Luken ohella), kun allekirjoittaneelle tuli tilattuna heti alusta saakka (oli kai vuosi 1973?) Ruutu-niminen mainio jatkosarjakuvalehti, sekä myöhemmin 70-luvulla sen manttelinperijä Non Stop.
Ymmärtämätön perheenpää tosin teki yhä anteeksiantamattoman munauksen muuttoprojektin yhteydessä joskus vuonna 76 ja lemppasi Ruutu-collectionini roskiin - Non Stopit onnistuin sentään säilyttämään, huh.

Näissä julkaistuista sarjoista muodostuivat lemmikeikseni muiden muassa:
- <b>Franquin</b>in loistavat <i>Piko & Fantasio</i> (esimerkkeinä vaikkapa huikea Zorbul-trilogia ja Bretzelburgin huipputehokas VolkPolizei :) ) sekä yhden sivun hervoton huumoritrippisarja <i>Niilo Pielinen</i>
- <b>Walthery</b>n muodollisestikin pätevä lentoemosankaritar <i>Natasha</i>
- <b>Leloup</b>in reipasotteinen aasiatar <i>Yoko Tsuno</i> (joskin Yokon viimeiset "avaruusseikkailut" menivätkin minusta överiksi)
- <b>Pratt</b>in tajunnanvirtoja koetteleva <i>Corto Maltese</i>
- <b>Peyo</b>n ritariaikainen Johannes ja Pirkale (jossa muuten Strumffitkin suorittivat ensiesiintymisensä, ennen oman sarjansa saamista - ja ne ovat siis <b>Strumffeja</b> eikä mitään helvatun smurffeja! (alkuperäinen nimi <i>Les Schtroumpfs</i>)
- <b>Berck/Cauvin</b>-parin väsäämä amerikkalaisten gangsterielokuvien parodia <i>Sammy Day</i>.

Ei maar, kyllä se onkin näköjään kaivettava vanhat aarteet taas esiin ja lukaistava läpi!

P.S. Kuinka kummassa kukaan ei ole muistanut listata suosikkiensa joukkoon <b>Milo Manaraa</b>??? :D

 

[dingus]

Aku Ankan taskukirjojen erikoisnumeroita on ilmestynyt muistini mukaan 10 kappaletta, ja itsellä taitaa olla kaikki paitsi ihan eka ONNEKSI OLKOON AKU ANKKA. En ulkoa muista ilmestymisvuosia enkä edes kaikkien nimiä, mutta voin kyllä listan pistää.

Tex Willereitä kannattaa ostaa - jos mahdollista - vuosikertoina. Tosin siinäkin on se paha puoli että kustantaja on ollut ovela ja yleensä tarinat jäävät kesken vaikka ostaisi vuosikerran. Itselläni oli aiemmin TW:tä, mutta sittemmin möin ne pois. Nyt kiinnostuksen uudelleen herättyä olen ostanut kolme vuosikertaa (-85, -86, -87) ja lisää olisi tarkoitus hankkia -88 muodossa heti kun on ylimäääräistä rahaa ja antikvariaatista löytyy.

Asterix, Lucky Luke ja Tintti ovat myöskin huippuja, niitä vain on tullut kirjastosta lainailtua, itse en omista yhtään.

 

[Peetu]

Omat sarjakuvani

Tottakai heti kärkeen on mainittava Aku Ankka. Noin kymmenen vuotta tuli tilauksena kunnes kiinnostus hetkellisesti lopahti. Nyt ottaisin taas uudestaan mutta ei taida ihan opiskelijan budjeti riittää. Piirtäjistä mainittavimmat ovat itse kuningas, Carl Barks ja uusi suosikkini Don Rosa. Aikanaan Rosan tarinat puhalsivat akkariin uutta henkeä kun olin jo menettänyt toivon lehden tason suhteen. Don Rosan "Roope Ankan Elämä ja Teot" löytyy hyllystä ja mahtava onkin mutta muita miehen suomeksi ilmestyneitä albumeita en ole vaan saanut vielä hankittua.

Marvelin lehtiä on tullut myös luettua. Ykkösenä Marvelin lehdistä on ollut Hämähäkkimies jota viime vuosikymmenellä luin aika ahkerastikin, tosin niihin aikoihin kun Todd McFarlane lopetti Hämähäkkimiehen piirtämisen niin lopetin minä sen lukemisen. Ei nyt pelkästään McFarlanen lopettamisen takia mutta uudet juonikuviot eivät innostaneet... Mutta kyllä McFarlanen piirtämät Venomin ja Hämiksen yhteenotot olivat mannaa. Tai sitten aika kultaa taas muistoja.

McFarlanen uudesta Spawn sarjakuvasta innostuin sen ilmestymisen aikoihin kovastikin mutta nyt innostus on hieman laantunut. Lehden "pääsarja" jaksaa vielä kiinnostaa mutta en jaksa lukea täyteenä tulevia "sivusarjoja". Taitaa itse ukko McFarlane olla keskittynyt enemmän pohtimaan uusia keinoja rahastukseen (surkea leffa ja kaiken maailman oheiskrääsää)

Calvin and Hobbes on myös kova sana. Ja kuten Xtrmntr tuolla totesi niin ehdottomasti alkuperäiskielellä! Kun tämän sarjakuvan "löysin" niin sitten olikin pakko ahmia kaikki kaverilta löytyvät albumit ennätysvauhtia.

Siinäpä ne tärkeimmät.

P.S. Heretic: kyllähän ne Manaran Clickit on ihan hauskoja ;)

 

[Tykki]

Laatusarjakuvaa

Yhdyn täysin Tj:n mielipiteeseen siitä, että Ankka-taskukirjat olivat parhaimmillaan välillä 1-100. Ja lehdet huononivat radikaalisti 80-luvulla, Rosan ollessa enemmän kuin tervetullut poikkeus.

Sarjakuva-harrastus on sittemmin jäänyt vähän taka-alalle, mutta kaapista löytyvät yhä Lassi & leevi -albumit lukuunottamatta # 2. Ja kyllä, myös legendaarinen Lassi & leevi albumi # 1 löytyy! Jos jollain sattuisi tuo # 2 löytymään jostain "arkistosta", voisin olla halukas maksamaan siitä käyvän hinnan...Larsonin "Kaukana poissa" on myös mainio sarja, jota mieluusti täydentäisin. Nyt löytyy vain albumi # 4...

Lisäksi löytyy ankka-jättikirjoja, ne kaikki hyvät: Minä aku Ankka, - Roope-setä, - Mikki Hiiri, - Hessu, Me Tupu, Hupu ja Lupu, Mikin Suuret Seikkailut, Aku Ankka joka päivä 365 ja Mikki Hiiri joka päivä 365...jäikös jotain puuttumaan? No lisäksi jotain Aarrearkkua ja sen semmoista, mutta ne eivät ole läheskään edellämainittujen tasoisia...Ja Rosat löytyy myös.

Kuka muistaa 70-luvulta sarjakuvalehden Non Stop ja sen edeltäjän Ruutu -lehden? Niistä ei sarjakuvalehdet enää paranane...Non Stoppeja on kaapissa vino pino. Niille, joilla ei kyseisestä lehdestä ole tietoa, voin kertoa että niissä esiintyy sellaisia huippusarjiksia jatkokertomusmuodossa kuin Sammy Day, Strumffit, Natasa, Johannes & Pirkale, Lucky Luke, Tintti ja Niilo Pielinen (strippeinä) jne. Todella mainio lehti. Lapsuusajan järkytys oli, kun lehden julkaiseminen lopetettiin. Se oli niin väärin, niin väärin...Reilun vuoden ajan lehteä julkaistiin albumi-muodossa, jotka sinällään olivat aivan mainioita, mutta sitten nekin loppuivat...nyyh.

Kaiken kaikkiaan voisi sanoa, että useimmat aikaisemmin hyvät sarjakuvat ovat menettäneet maagisen kosketuksensa nykypäivään tultaessa. Juonet ja piirrostyylit ovat huonontuneet lähes kautta linjan (Aku Ankka, Asterix, Lucky Luke yms.) Sääli, todellä sääli.

----
Edit: poistin tahattomia hymiöitä, kun olin lyhentänyt "numero"-sanan tavalla n:o