Myönnän ihan suoraan, että olen jollain tavoin koukussa lehtien yleisönosastoihin. Tämä taisi alkaa jo joskus yläasteikäisenä, kun lueskelin Hämeen Sanomien yleisönosastoa. Silloin se ei tainnut olla vielä joka lehdessä, vaan julkaistiin pari kolme kertaa viikossa. Etenkin muutaman vakiokirjoittajan tuotokset saivat minut vakuuttuneeksi siitä, että mielipidepalstat ovat ehdottomia helmiä lukemiston joukossa. Missä muualla pääsee yhdellä istumalla tutustumaan niin monenlaiseen elämänasenteeseen, ajattelumaailmaan ja arvomaailmaan kuin mielipidepalstalla? No kaljabaareissa ehkä, mutta ei nyt mennä siihen.
Sattuneesta syystä nykyään luen eniten Aamulehden yleisönosastoa. Käytännössä se tulee luettua jokaisesta lehden numerosta. Jokin aika sitten käyttöönotettu mahdollisuus kirjoittaa mielipidekirjoitus tekstiviestillä on entisestään syventänyt kiinnostustani kyseistä palstaa kohtaan. Kun kirjoitusten lähettäminen on helpompaa, on kynnys lähettää niitä madaltunut ja se myös näkyy kirjoitusten tasossa. Muutaman läheltä piti -tilanteen jälkeen olen ymmärtänyt ensin nielaista suuni tyhjäksi ja lukea mielipide vasta sitten. Ikinä ei tiedä, mitä sieltä silmille tulee.
Myönnän ihan suoraan, että pidän suurta osaa kirjoituksista huvittavana. Mikä tahansa kirjoitus, jossa faktatieto on korvattu vahvalla näkemyksellä, kuvitelmalla ja asenteella, on huvittava - ehkä monen mielestä tämä avauskin. Se komiikka on aitoa, ja siksi siitä ei voi olla pitämättä. Kirjoituksille nauraminen ja itseni tunteminen noita kirjoittajia fiksummaksi henkilöksi ei kuitenkaan ole läheskään ainoa motivaationi lueskella mielipidekirjoituksia. Monet kirjoitukset antavat uusia näkökulmia asioihin, joista en aiemmin ollut edes kiinnostunut tai tuovat ennestään tuntemattomia asioita tietoisuuteeni. Joskus harvoin mielipidepalstalla käydään julkista keskustelua, ja jos keskustelijoilla on sana hallussa, niin lukija on koukutettu.
Saman voi tottakai kokea niin Jatkoajan keskustelupalstalla kuin muillakin netin keskustelupalstoilla, mutta pidetään mahdollinen keskustelu vain sanomalehtien ja aikakauslehtien yleisönosastokirjoituksissa, jooko? Miten on, onko moni muu jäänyt noihin koukkuun?
Sattuneesta syystä nykyään luen eniten Aamulehden yleisönosastoa. Käytännössä se tulee luettua jokaisesta lehden numerosta. Jokin aika sitten käyttöönotettu mahdollisuus kirjoittaa mielipidekirjoitus tekstiviestillä on entisestään syventänyt kiinnostustani kyseistä palstaa kohtaan. Kun kirjoitusten lähettäminen on helpompaa, on kynnys lähettää niitä madaltunut ja se myös näkyy kirjoitusten tasossa. Muutaman läheltä piti -tilanteen jälkeen olen ymmärtänyt ensin nielaista suuni tyhjäksi ja lukea mielipide vasta sitten. Ikinä ei tiedä, mitä sieltä silmille tulee.
Myönnän ihan suoraan, että pidän suurta osaa kirjoituksista huvittavana. Mikä tahansa kirjoitus, jossa faktatieto on korvattu vahvalla näkemyksellä, kuvitelmalla ja asenteella, on huvittava - ehkä monen mielestä tämä avauskin. Se komiikka on aitoa, ja siksi siitä ei voi olla pitämättä. Kirjoituksille nauraminen ja itseni tunteminen noita kirjoittajia fiksummaksi henkilöksi ei kuitenkaan ole läheskään ainoa motivaationi lueskella mielipidekirjoituksia. Monet kirjoitukset antavat uusia näkökulmia asioihin, joista en aiemmin ollut edes kiinnostunut tai tuovat ennestään tuntemattomia asioita tietoisuuteeni. Joskus harvoin mielipidepalstalla käydään julkista keskustelua, ja jos keskustelijoilla on sana hallussa, niin lukija on koukutettu.
Saman voi tottakai kokea niin Jatkoajan keskustelupalstalla kuin muillakin netin keskustelupalstoilla, mutta pidetään mahdollinen keskustelu vain sanomalehtien ja aikakauslehtien yleisönosastokirjoituksissa, jooko? Miten on, onko moni muu jäänyt noihin koukkuun?