On vaikea uskoa, että niitä tulisi, koska Suomen menoerät liittyvät rakenteellisiin asioihin, jotka on lailla säädetty. Ei ole muuta tietä kuin yrittää leikata juustohöylällä vähän sieltä ja vähän täältä niin kuin tähänkin saakka on tehty, mutta vaikka hallitus kuinka vaihtuisi, niin suuriin menoeriin ei pystytä puuttumaan.
Jos pystytään, niin kertokaa, että mihin.
Tämä oli hyvä pointti. Neljän vuoden hallitussykli tarkoittaa sitä, että hallituksen vaihtuessa uudella hallituksella on pari vuotta aikaa siivota edellisen jälkiä ja yrittää edistää omia näkemyksiä, jonka jälkeen pitää painaa jarrua ja miettiä uusia vaaleja. Tämä riitti aiemmin, ei enää, varsinkaan nyt kun maailma muuttuu nopeasti ja nopeat syövät hitaat.
Mielestäni populismi on myrkkyä meidän nykyiselle hallitusjärjestelmälle, ja siihen tulisi konkreettisemmin reagoida. Nyt kun Marin vei demarit liian kauas vasemmalle, että se voisi enää tehdä toimivaa yhteistyötä kokoomuksen kanssa, puoluekenttä jakaantui kahteen ideologisesti liian kaukana toisistaan olevaan blokkiin, jonka seurauksena molemmilla osapuolilla on hinku kumota toistensa aikaansaannoksia. Meillä on toki pari ideologisesti taipuvaista puoluetta keskellä (Keskusta ja RKP), jotka ahneena käyttävät tilannetta hyväkseen ja täyttävät taskunsa etuuksilla, koska kumpikaan blokki ei pysty muodostamaan toimivaa hallitusta, ellei lahjo heitä mukaan hallitukseen, mutta perinteinen sinipuna on historiaa.
Itse lähtisin kokeilemaan uudenlaista populismia kitkevää äänestysjärjestelmää, jonka uskoisin tuovan puolueita lähemmäs toisiaan, jotta voisimme rakentaa tasapainoisempia hallituspohjia. Äänestettäessä jokaisella olisi yksi plus-ääni ja yksi miinus-ääni. Tämä tarkottaisi sitä, että jos olet turhan kärjistävä ja kapeakatseinen tapaus, miinus-äänet todennäköisesti söisivät äänisaalistasi, etkä pääsisi olemaan niin isossa asemassa puolueessasi. Jos saisimme eduskuntaan enemmän kompromisseihin kykenevää väkeä, voisi myös harkita hallituskauden pidentämistä neljästä kuuteen vuoteen.
Toinen vaihtoehto olisi mielestäni se, että pääministeri ei tulisi yhdestäkään hallituspuolueesta, vaan he saisivat yhdessä palkata sopivan (pätevän) ja eturyhmistä irrallaan olevan henkilön ulkomailta, joka pystyisi katsomaan kokonaisuutta puolueettomalla tavalla, ja päättelemään siten mikä on yleisesti parhaaksi Suomen valtiolle. Pääministeri voisi sitten valita hallituspuolueista osaavimmat ministerit eri virkoihin. En ole miettinyt detaileja, mutta parhaillaan etujärjestöt pitävät huolta siitä korruptio kukoistaa, ja puolueet pyrkivät palvelemaan omiaan, ei kokonaisuutta - eli Suomen kansaa. Kyllähän Ohisalo poliisien asioista huolehtivana sisäministerinä on yhtä iso vitsi, kuin Ano Turtiainen olisi jonkinlaisena maahanmuuttoministerinä.