Kaikkea sitä tuleekin luettua. Onhan se jo pitkään tiedossa ollut, että poliittinen keskustelu Suomessakin on hiljalleen kärjistynyt. Poterot on kaivettu ja moni niissä tuntuu uskollisesti pysyvän. Usein argumenteissa ei ole väliä sillä, mitä on tehty tai sanottu. Olennaisempaa usein tuntuu olevan, kuka on sanonut, tehnyt tai jättänyt tekemättä. On vihervasemmistoa, suvakkeja, persuja ja mitä kaikkea onkaan.
Mutta en uskonut, että vastaan tulisi jo keskustelua, jossa pyritään salakuvausta esittämään jotenkin normaalina, kun "pointti oli jotain muuta". "Mutta miten kadulla..." on jotenkin kovin kaukaa haettu vertaus. Avoin ulkotila, jossa ihmiset ovat kamerat kädessä jatkuvasti kuvaamassa muutenkin. Ei siitä kuvauksen kohteesta varmuutta voi ulkona olla. Sisätilat yleensä ovat siinä määrin rajatumpia, että kohteen määrittely on helpompaa.
Toki jotain kertonee sekin, jos "pyrkii mahdollisimman salaa kuvaa ottamaan"... Moni ei tarinaa tältä pohjalta hirveän positiivisena pitäne. Väittäisin, että valtaosa kansasta ei pidä salakuvausta mitenkään normaalina, ei hyväksyttävänä. Eivät ihmiset tahdo salakuvatuksi joutua, eivät vapaa-ajallaan tai muuten. Siitäkään huolimatta, että kaikenmaailman Hörköt tuntuvat yrittävän jonkinlaista paparazzi-kulttuuria Suomeen tuoda.
Mielestäni olisi oikein tavoiteltava tila yhteiskunnassa, ettei salakuvausta pyrittäisi jotenkin normalisoimaan edes puheen tasolla. On se kohde sitten pääministeri tai kuka tahansa, poliittisista kannoistaan, ammatistaan tai julkkisuusstatuksestaan riippumatta. Kameroita on nykyisin kaikkialla, ihmiset kuvaavat jatkuvasti. Se ei kenenkään salakuvaamisesta hyväksyttyä tee.