Syytän mediaa, että tämä on edes mahdollista.
Flow festarit ja Sanna Marin oli jo mediahuomiossa sellainen, että tämä setämies meinasi ärähtää. Mutta koska tiesin, että kuraa tulisi, niin
@LuKi hillitsi itsensä.
Euroopassa on sota, oikea sota jonka toinen osapuoli, aggressiivinen hyökkääjä, on Suomen olemassaolon "kohtalonkysymys" Venäjä. Tämän seurauksena Suomen jo valmiiksi vaikea talouden tila sakkaa entistä pahemmin ja energiakriisi kyykyttää niin yrityksiä kuin yksityishenkilöitä. Tuleva talvi hirvittää Suomessa ja koko Euroopassa. Korona ei ole kukistettu ja osin siitä johtuen, osin rakenteellisista sekä poliitikkojen löysistä puheista johtuen valtiota odotetaan hätiin pelastamaan terveydenhuollon kriisiä. Siihenkin pitäisi löytyä rahaa, vaikka velkaantumistahti laittaa Suomen EKP:n papereissa jo Italian ja Kreikan porukkaan.
EKP otti hätätoimet käyttöön vaivihkaa – Tilastot puhuvat selvää kieltä Italiasta, Kreikasta, Espanjasta, Portugalista sekä Suomesta
Jos hallituksella ei ole kylliksi vakavaa tekemistä, niin pöydälle voi ottaa Uniperin/Fortumin paperit, jotain varmaan tarvitsisi tehdä. Tai selvittää venäläisten viisumiasiaa, Pyhäjoen voimalasotkuja, soten toteutumista, oppivelvollisuuden pidentymisen sujumista. Tai jos edes sitä työmarkkinoiden uudistamista voisi vihdoin aloitella, kun nyt halutaan lisätä menoja vuotavasta pussista koulutukseen ja esiopetuksen pidentämiseen.
Setämiehellä on se etu, että elämänkokemusta riittää useammalle hallituskaudelle. Marinin hallituksen haasteet ovat pahimmat oman elämänkokemukseni aikana ja olen sentään kuunnellut pala kurkussa Ahon hallituksen päätöksiä ja Viinasen leikkauslistoja. Nuorena aikuisena asiat osuivat kipeästi omalle kohdalle, mutta ymmärsin ns. "paskan osuneen tuulettimeen" koko kansan osalta. Viinasta en rakastanut, mutta pakko oli kaveria arvostaa. Jos Aho tai Viinanen olisivat "osoittaneet uutta poliittista kulttuuria, halunneet murtaa rakenteita" tms. paskaa bile-eskoina ja bileiiroina, niin vitutus olisi ollut suurta kansan kärvistellessä voimattomana kovien haasteiden keskellä.
Kaipaisin politiikkaa takaisin, en someteatteria. Haluaisin myös, että luottamustehtävässä olevat poliitikot, joista pääministeri on tärkein niin valtansa kuin esikuvansa osalta, puhuisivat ja esiintyisivät kansalle tilanteen vakavuuden mukaisesti. Itse nukkuisin paremmin, jos pääministeri ei lupailisi uusia etuisuuksia tai lisähenkilöstöä, saati bilettäisi julkisesti kuin lukiolaispartyissä, vaan sanoisi odotettavissa odotettavissa olevan verta, hikeä ja kyyneleitä, mutta sen päässä näkyy toivo. Ja esiintyisi sen mukaan. Viihdejulkkiksen ja pääministerin ei pitäisi olla yksi ja sama hahmo, ei samaan aikaan.
Median ei pitäisi myöskään sekoittaa viihdettä ja politikkaa, ei ainakaan näin vakavana aikana. Päämisterin pitäisi laittaa puhumaan noista kriittisistä asioista, ei kirppismekon hinnasta.