Skidinä Koivu oli varmaan yksi suurimmista inhokeista seurajoukkueissa. Syyn voi päätellä jo pelkästään tilastoista; se oli niin saatanan hyvä ja pelasi vielä pahimman kilpakumppanin edessä. LToisaalta maajoukkueessa tuo oli huikea ja taisi jopa päätyä pariin piirustukseen aiheeksi. Kertonee jotain siitä, että ala-asteikäinenkin pystyy suhtautumaan noin pelaajaan, joka kuitenkin kylvetti omaa joukkuetta säännöllisesti.
NHL-ura on Suomen mittakaavassa varsin menestyksekäs, vaikka lopulta aivan kovimpaan kärkeen ei Kapteeni päässytkään ja seurajoukkuetasolla suurin mahdollinen sinetti jäi saavuttamatta. Vain aivan poikkeuksellinen yksilö voi tuolla vamma- ja sairaushistorialla, koolla ja taustoilla nousta Canadiensin kapteeniksi, pelata noin pitkän ja menestyksekkään uran ja aiheuttaa hyviä fiboja kaikkialla. Yksi suurimmista suomalaisista NHL- ja MJ-pelaajista ikinä, mitattiin sitä sitten uralla tai symbolisella sydämen koolla.
Hieno ihminen ja urheilija kaikkiaan. Yksi tarina tuli nyt päätökseen, mutta uskon vakaasti meidän vielä kuulevan Kapteenista. Tuolla kunnianhimolla varustettu kaveri tulee saavuttamaan vielä pelaajauran jälkeen paljon, tapahtui se sitten kiekkopiireissä, Suomessa, Yhdysvalloissa tai missä tahansa.
