Olympialaisiin on vielä aikaa mutta laitetaanpa tänne maajoukkuepuolelle myös Saksan maajoukkueen ja saksalaispelurien asetelmat tulevia koitoksia varten. Samaan aikaan kun pelataan Sweden Hockey Gamesia niin myös Deutschland Cup on käynnissä, joten se toimii tärkeänä näyttöpaikkana monille.
Saksa aloittaa Olympia-kisat noin viikkoa aikaisemmin kuin Suomi ja muut isot maat pelaamalla karsintoja. Saksan kanssa samassa lohkossa ovat Slovakia, Latvia ja Itävalta. Lohkon selkeä suosikki on Slovakia ja olisi kyllä jonkun sortin ihme jos joku muu maa pääsisi 8 maan lopputurnaukseen. Latviaa ja Itävaltaa vastaan Saksan asetelma on vielä hyvä mutta Slovakiaa vastaan tarvittaisiin onnea, omien kavereitten ehdotonta onnistumista ja mielellään Slovakkien asennevammaa. Kaiketi kaikki tuo on kuitenkin urheilussa mahdollista joten katsotaan. Pari vuotta sitten asiasta ei olisi voinut haaveillakaan mutta viime kevään MM-kisojen muistot pitävät uskoa yllä. Jos kuitenkin käy että Saksa jää lohkon ykkössijan ulkopuolelle niin sillä taitaa olla enää yksi sijoitusottelu Salt Lakessa. Näin ollen maan vähäiset NHL-avut jäisivät todennäköisesti lepäilemään kotiinsa. Lisähuomautuksena pakko todeta että jos/kun Slovakia pääsee lopputurnaukseen niin vaihtaako se koko joukkueensa NHL-miehiin?
Saksan valmentaja Hans Zach on kova valmentaja, jonka kuri on myös ankaraa. Mies on herättänyt kovasti ristiriitaisia tunteita niin faneissa kuin mediassakin mutta tosiasia on tunnustettava. Zach on nostanut todella syvällä uineen Saksan maajoukkueen takaisin A-tasolle ja Olympialaisiin. Hän on nuorentanut joukkuetta kovalla kädellä ja pari vuotta sitten koetut tuskat uudella joukkueella on alkanut kantamaan hedelmää. Löytyy varmasti pelaajia jotka eivät Zachin valmennuskaudella mahdu joukkueeseen mutta toivottavasti hän pystyy rakentamaan joukkueen jonka itse haluaa.
Maalivahdit:
Niin ei epäilystäkään kuka on Saksan number one! ”Olie the Goalie”, ”Godzilla” eli Olaf Kölzig. Edelliskauden Vezina-voittaja on loistomolari, joka ei kuitenkaan harrasta mielettömiä teatraalisia paraatitorjuntoja, joten ehkä sen takia on jopa jossain piireissä ala-arvostettu! Kölzigiä ei tietenkään ole alkusarjan karsinnoissa, joten veräjänvartija on DEL-liigasta. Paikasta taistelevat varsin tasaisesti Marc Seliger, Christian Künast ja Robert Müller. On toki vielä muutamia outsidereita mutta ainakaan alkukausi ei ole lupaillut että veskari löytyisi tämän kolmikon ulkopuolelta. Nuori lahjakkuus Dimitri Pätzöld on vielä aivan liian vihreä tähän turnaukseen. Ainoana todellisena jokerina voisi pitää Oliver Jonasta. P-Amerikan junnuliigoissa kehittynyt Jonas tuli viikko sitten Saksan liigaan ja on aloittanut pirteästi mutta miehen näyttöjen täytyy olla huippuluokkaa, kuitenkin sen verran puskista hän on tullut. Veikkaisin että Seliger ja Künast ovat ne kaksi joiden varaan lasketaan.
Puolustus:
Aloitetaan P-Amerikan miehillä, jotka saadaan siis mukaan vain jos alkukarsinnoista selvitään. Saksan lätkän mittapuulla mitattuna Uwe Krupp 36v(198cm/110kg) on ehdoton legenda. Kahden ja puolen vuoden poissaolon jälkeen jääkaapin kokoinen Krupp on tehnyt hienosti comebackin, johon kukaan ei varmasti uskonut. Todella harmi että nyt on taas edessä ainakin kahden viikon pakkolepo olkapäävamman takia. Detroitissa uskotaan vahvasti että Krupp pystyy yhä auttamaan tiimiä. Krupp on isokokoinen peruspakki, joka hoitaa oman pään mutta olisi myös ylivoimissa laukauksensa kanssa kovaa kamaa.
New Jerseyn Sascha Goc on varmasti turhautunut kaveri. 22-vuotias Goc(189cm/105kg) on Devilsien puolustuksen ehdottomia prospecteja ja on kausi kaudelta parantanut peliään farmissa Albany River Ratsissa. Viime kaudella hän jo maisteli NHL:ää 11 matsin verran(+/- oli hyvä +7) ja saalisti Albanyssä 55 matsissa 39 pistettä. Vertailuna on hyvä käyttää Tapparassa aikoinaan esiintynyttä Josef Boumediennea, joka sai Albanyssä viime kaudella vähemmän pisteitä vaikka pelasi yli 20 matsia enemmän!! Tämän syksyn campilla Goc näytti puhjenneen kukkaan. Hän keräsi kovat kehut leirillä ja sai ylistystä sekä valmentaja Robinsonilta että joukkueen kapteeni Scott Stevensiltä, joka jopa halusi pelata nuorukaisen rinnalla! Kruunauksena Goc vielä voitti joukkueen sisäisen lämärikisan ja hänellä on nyt ”virallisesti” Devilsien kovin lämäri. Monet Devilsien fanit ja paikalliset mediaedustajat eivät tunnu vakuuttuvan miehestä ja povasivat häntä ennen leiriä Devilsien puolustuksen depth-chartissa vasta sijalle 9, edellä mm. Boumedienne…mutta niin vain kävi että kun kausi alkoi niin Sascha oli iskenyt itsensä kuuden ensimmäisen pakin joukkoon ja sai pelata kauden ensimmäisissä otteluissa niin ylivoimaa kuin alivoimaakin ja jääaikaa kertyi yli 20 minsaa, mutta…koko Devils-joukkue pelasi laimeasti ja myös Goc hermoili. Robinsonin mielestä hän reagoi tilanteisiin liian hitaasti ja käsky kävi takasin Albanyyn. Siellä on tuttu meininki jatkunut ja pisteitä on tullut piste/peli, ehdoton puolustuksen liideri. On varmastikin vain ajan kysymys koska uusi näyttöpaikka tulee tai sitten olisi jo toivottavaa että nuorukainen treidataan heikompaan joukkueeseen, koska hän tulee ehdottomasti kuulumaan NHL-pakistoon monta tulevaa kautta. Kuten varmasti on käynyt ilmi on Goc aika vahvasti hyökkäävä kiekollinen puolustaja mutta tuolla koolla uskaltaa myös odottaa niittejä.
Kolmas P-Amerikan saksalainen on jälleen isokokoisiin pelureihin kuuluva Edmontonin Sven ”Boots” Butenschön(193cm/103kg). Jouduttuaan monta kautta nielemään Pittsburghin pelaajapolitiikkaa hänet viimeinkin treidattiin viime keväänä Edmontoniin ja myönsi olleensa todella onnellinen siirrosta. Pingviineissä Sven pelasi neljän kauden aikana 32 ottelua saalistaen yhden syöttöpisteen mutta pelit farmissa sujuivat vahvasti, noin 40 pisteen kausia siellä ja toimi myös farmissa kapteenina. Viime keväänä hän pelasi uransa parasta peliään Oilersissa. 7 ottelussa tehot 1+1 ja todella hyvin hoidettu oma tontti. Play-offeissa hän oli 7’s pakki, joten peliaikaa ei tullut. Kesällä oli epäonnea, kun mieheltä piti olkapää operoida. Training-campilla hän ei saanut osallistua fyysisiin vääntöihin ja ehti pelata vain kaksi treenimatsia. Ne kuitenkin menivät mainiosti ja Edmontonista ilmoitettiin että Butenschön lähetetään kahdeksi viikoksi kuntoutumaan farmiin Hamilton Bulldogseihn. Onni ei kuitenkaan ole ollut miehelle myötä. Nimittäin Oilersin pelit ovat sujuneet varsinkin puolustukselta mallikkaasti ja samoista viimeisistä pakkipaikoista hänen kanssaan taistelleet Sean Brown ja Scott Ferguson ovat olleet syksyn suurimpia yllättäjiä. Kaiken lisäksi sopimuserimielisyydet Tom Potin kanssa sovittiin, joten Svenin tilanne on jälleen aika v-mäinen. Hamiltonissa hän on myös noussut ykköspakiksi ja tehot 2+2 on joukkueen puolustajista selkeästi paras.
”Boots” on myös varsin hyvä kiekollisena mutta on ennen kaikkea kehittänyt itsestään erittäin varman ja nöyrän omassa päässä. Olikin jännä lukea miten Pittsburghin farmia seuranneet kritisoivat Butenschönin asennetta ja pehmeää peliä omassa päässä, kun taas Edmontonin fanit ovat kehuneet vuolaasti Svenin takuuvarmaa työskentelyä. Monet huomauttavatkin että hän on kiekollisena parempi kuin Brown ja Ferguson ja pystyisi varmasti samaan puolustuspäässä. Koska hän saa lopullisen ”breikkinsä” NHL:ssä? Toivottavasti jo talvella? Saksan maajoukkueen suhteen miehen tilanne on kuitenkin pykälien tuhoama. Jo 17-vuotiaana Jenkkeihin lähtenyt Sven on hankkinut myös ymmärrettävästi USA:n kansalaisuuden ja koska hän ei ole vuosiin enää pelannut Euroopassa ei hän myöskään saa edustaa Saksaa IIHF:n kilpailuissa…täysin idioottimaista! Elän toivossa että joku päivä hän vielä luistelisi Saksan kotka rinnassaan mutta saa nähdä! Jos Goc ja ”Boots” olisivat helmikuussa farmikomennuksella niin olisi jopa pientä teoreettista toivoa heidän saamisessaan kisoihin ennen aikojaan? Lienee kuitenkin taas toiveajattelua.
Näiden kolmen äijän jälkeen onkin sitten katsottava mitä kotimaan liigasta löytyy.
NHL:ssä Ottawassa 99-00 kaudella yhden ottelun pelannut Erich Goldmann, 25v( 190cm/100kg) on kyseenalainen tapaus. Pelattuaan kolme kautta farmia hän palasi viime kaudella umpisurkeaan Moskitos Esseniin, jossa tälläkin hetkellä pelaa. Goldmannin pitäisi olla peruspakki, joka putsaa oman maalinedustan. Kun hän keskittyy omaan tekemiseensä niin kaikki on ihan OK, mutta miehellä on pakkomielle aina yrittää jotain liikaa. Jonkun pitäisi kertoa herralle ettei hän ole uusi Bobby Orr! Ehkä siirto parempaan joukkueeseen voisi todella auttaa. Kuvaavaa on myös ettei hän ole varsinaisesti saksalaisfanien suurimpia suosikkeja. Kokemus on kuitenkin tärkeää ja lienee joukkueessa. Itse näkisin hänet ehkä juuri ja juuri kolmannessa pakkiparissa.
Kiekollista osaamista DEL-liigassa edustavat kokenut ja taitava Mirko Lüdemann 27v(180cm/83kg), joka on tietyllä tavalla Saksan maajoukkueen puolustuksen päähahmo. Ilkeämpi versio Marko Kiprusoffista tulee aina mieleen. Myös NHL-kytköksistä on ollut jo kauan puhetta mutta lähtee kuulemma vain yhden suunnan sopimuksen tullessa kohdalle. Tätä kautta ovat häirinneet vammat mutta kyllä se kiekko hyvin on liikkunut. Ehdottomasti joukkueessa.
Nuoret Dennis Seidenberg(182cm/80kg), Christian Ehrhoff(188cm/80kg)ja Christoph Schubert(190cm/90kg) varattiin kaikki viime kesänä NHL:ään, eikä syyttä! Vasta parikymppiset nuorukaiset ovat Saksan lätkän tulevaisuuden ehdottomia helmiä. Seidenberg ja Schubert vakuuttavat kiekonkäsittelytaidoillaan mutta hoitavat myös puolustamisen ja Ehrhoffia on jo verrattu Darius Kasparaitikseen, joten pommeja riittää! Kaikki ovat saaneet hyvän roolin kovissa DEL-joukkueissaan, joten kehitys jatkuu varmasti hyvänä. Seidenberg valittiin keväällä Saksan joukkueen parhaaksi pakiksi MM-kisoissa, joten paikka tiimissä on selviö. Ehrhoff ja Schubert kuuluvat nuoresta iästään huolimatta myös kisakoneeseen. Vanhoista konkareista Daniel Kunce on ilahduttanut syksyn aikana. Kunce voisi tuoda ylivoimaan tiettyä rauhallisuutta. Myöskin erittäin kokeneet Jochen Molling ja Brad Bergen voisivat toimia todellisina peruspakin stereotyyppisinä varamiehinä.
Hyökkäys:
Saksalaisilla on NHL:ssä kaksi kovaa pelimiestä, joiden molempien kausi on alkanut terävästi. Tietysti kyseessä ovat San Josen Marco Sturm 23v(183cm/90kg) ja Edmontonin Jochen Hecht 24v(190cm/93kg). Sturm on Mike Riccin jälkeen arvatenkin San Josen tärkein puolustava hyökkääjä, jolle on tälle kaudelle viimeinkin suunniteltu ratkaisevampi ja hyökkäävämpi rooli. Nuoresta iästään huolimatta Marcolla alkoi jo viides kausi taalaliigassa ja toistaiseksi tällä kaudella tehot ovat 4+2. Erittäin nopea ja aktiivinen pelaaja, joka Saksan vuosinaan teininä pelasi sentterinä ja paljolti rakensi peliä. San Josessa rooli muuttui nopeasti vasemmaksi laidaksi, johon se myös on vakiintunut.
Hechtillä alkoi nyt kolmas kokonainen kausi ja hän on paljolti aina saanut varsin hyökkäävän roolin niin St.Louisissa kuin nyt Oilersissakin. Hechtin laukaus paranee koko ajan, eikä olisi ehkä Saksan vuosina ikinä uskonut että tämä luontainen pelinrakentaja koulitaan rapakon takana laitaan sniperiksi ja maalintekijäksi. Hechtin uran ehdoton highlight ajoittuu ironisesti samaan hetkeen kun oma seurajoukkue koki todella kovia. Keväällä 2000 St.Louis putosi dramaattisesti San Josea vastaan play-offien ensimmäisellä kierroksella mutta ensimmäisen kierroksen jälkeen koko liigan play-off pistepörssiä johti Jochen Hecht tehoin 7 ottelua, 4+6=10. Hecht sai myös rajusti loppuvaiheessa jääaikaa ja nimet kuten Turgeon ja Young saivat tyytyä vähempään. Tällä kaudella Hecht on ollut tasaisen hyvä ja tehot ovat 4+4.
Yleisesti Sturmia kyllä pidetään lahjakkaampana ja parempana kuin Hechtiä. Vaikea sanoa tuohon mitään ratkaisevaa. Asenne on molemmilla kohdallaan mutta varsinkin Sturmilla on selvä taistelijan luonne ja ehkä tuo kääntää vaa’an lievästi hänen puolelleen.
Suomalaisille erittäin tuttu Jan Benda 28v(190cm/97kg) pelasi neljä kautta sitten 9 matsia Washingtonissa ja myöskin hyvän farmivuoden. Sen jälkeen hän tietenkin viihtyi kolme vuotta täällä SM-liigassa. Jokainen varmasti muistaa Bendan pelityylin kovana kulmavääntäjänä ja loistavana maskimiehenä. Maajoukkueessa äijän taistelutahto on myös loputon. Tänä kesänä hän teki sopimuksen Edmontonin kanssa mutta vaikka leiri meni mukavasti putosi hän viimeisten joukossa lopullisesta Oilers-joukkueesta. Farmiin hän ei enää halunnut jäädä ja itse asiassa täytyy myöntää etten ole tietoinen miten pelit tällä hetkellä sujuvat ja missä!? Käsitykseni olisi että kesäisestä lentokenttäfiaskosta huolimatta hän kiekkoilisi Kazanin joukkueessa. Toivottavasti palaisi ainakin DEL-liigaan sieltä jostain. Ehdottomasti maajoukkueen tukipilareita.
Stefan Ustorf, joka myös on entisiä Washingtonin miehiä palasi monen P-Amerikan vuoden jälkeen takaisin Saksaan ja pelit ovat hiljalleen alkaneet luistaa Mannheimissa tältä älykkäältä pelintekijältä. Ihmettelisin suuresti jos ei maajoukkuepaita ole talvella päällä. Ustorfista puhun enemmän DEL-kirjoituksessani joka löytyy Euroliigapalstalta. Pidän häntä maajoukkueen ykkössentterinä.
Saksan nuoret hyökkääjät ovat erittäin mielenkiintoisia tapauksia. Vastuu kotimaan liigassa on kasvanut ja se tietysti myös näkyy tuloksissa. Mielenkiintoisin nimi on tietysti Sascha Gocin pikkuveli 18-vuotias sentteri Marcel Goc(182cm/81kg), joka varattiin San Josen toimesta jo numerolla 20 viime kesänä. Mitään varsinaisia heikkouksia ei tältä ikäisekseen huikean kypsältä nuorukaiseltä löydy. Loistava aloittaja, hyvä kulmissa, terävä veto ja erittäin älykäs. Luistelua pyritään vielä kehittämään huipputasolle. Läpimurto DEL-liigassa jo viime kaudella ja myös hän on pääsemässä vauhtiin käsivammansa jäljiltä.
Daniel Kreutzer 22v(175cm/89kg), nopea ja sähäkkä laukoja. Alkusyksyn komeetta hiljeni pariksi viikoksi mutta sai jälleen tällä viikolla pistetilin käyntiin. Pelasi MM-kisoissa Sturmin rinnalla todella onnistuneesti. Suurin ongelma varsin pieni koko.
Thomas Greilinger 20v(182cm/96kg) onnistui viime vuonna hyvin maajoukkueturnauksissa ja loukkaantumisen jäljiltä vasta palannut mutta päässyt heti hirmuvauhtiin liigassa. Nämä kaksi varataan hyvin todennäköisesti ensi kesänä NHL:ään.
Tämän kauden yllättäjä on Vitali Aab 22v(187cm/90kg). Vahva kaveri, joka laukoo hyvin ja uskaltaa tunkea nenäänsä ruuhkaan. Edellä mainitut nuorukaiset pelaavat kaikki laidassa.
Kokeneita sotaratsuja ovat sentteri Mark McKay 37v, sentteri Jürgen Rumrich 33v, laituri Tobias Abstreiter 30v ja sentteri Leonardo Soccio 34v. Hiljalleen toivoisi että näistä alkaisi pääsemään eroon mutta kieltämättä McKay ja Soccio ovat olleet syksyllä hirmukunnossa. Myös maajoukkueen kapteeni Rumrich on yhä terävä ja henkisesti tärkeä pelaaja.
Sitten löytyy näitä jokerikortteja. Laiturit Klaus Kathan 24v, Sven Felski 27v ja Sven Valenti 26v ovat kaikki turhan epätasaisia mutta parhaimmillaan vaarallisia juuri maalintekijöinä. Thomas Daffner 30v kuuluu valmentaja Zachin lempipelaajiin mutta ikävä kyllä upeasta taistelutahdosta huolimatta en usko taitojen millään riittävän. Niki Mondt 23v on hauska tapaus. Joskus ’97 tästä pojasta puhuttiin uutena tähtenä. NHL-scoutit arvatenkin näkivät mitä puuttui eikä varausta koskaan tullut. Viime vuodet on ollut jatkuvaa laahaamista mutta viime viikot ovat itse asiassa tuoneet kaverille onnistumisia. Vähän samaan kastiin kuuluu Thomas Dolak 22v, lahjoja vaikka millä mitalla mutta asenne on uskomattoman ylimielinen ja itsekäs! Jos ei poika kohta avaa silmiään niin ura on pilalla.
Kaksi hyvin mielenkiintoista pelaajaa on vielä käsittelemättä. 27vuotias sentteri Robert Hock(177cm/80kg) on oudossa tilanteessa. Äijä johtaa koko DEL-liigan pistepörssiä ensimmäisenä saksalaisena ties kuinka pitkään ja pelasi myös viime kaudella mainiosti eikä hän kelpaa valmentaja Zachille!! Hockin rooli seurajoukkueessa on oikeastaan aivan vapaa ja jääaikaa tulee niin paljon kuin jalat jaksavat polkea. Zach on sanonut ettei näe Hockille tarpeeksi vastuullista roolia kansainvälisissä ympyröissä, joten hänen valitsemisensa on turhaa. Aika rankkaa?
Sitten on vielä Robert Francz 23v(188cm/103kg). Monta kautta on P-Amerikassa vierähtänyt, aluksi junnusarjoissa, jossa keräsi paljon jäähyjä mutta myös hyvin pisteitä. Sen jälkeen tämä Phoenixin varaama nuorukainen on etsinyt paikkaansa. Farmissa joutui neloskentän rooliin ja keräsi jäähyjä ja tappeluita. Sitten farmin farmissa soivat jälleen maaliverkotkin. Kaksi viikkoa sitten hän siirtyi lainaan rapakon takaa DEL-liigaan Frankfurtin joukkeeseen. Kohtalona taas neloskenttä! Miehellä on kova laukaus ja on todella kärkäs tappelemaan ja leikkii melkoista kovanaamaa. Mutta erittäin mielenkiintoinen tuttavuus!
Tässä tämä paketti nyt sitten oli. Kun mietin mahdollisia kenttiä niin on olemassa kaksi vaihtoehtoa. Se aivan ihanteellinen eli kaikki mukaan periaate tai sitten se että vähennetään Amerikan avut.
Näkemykset perustuvat omiin vaistoihin, kokemuksiin ja tämän hetkisiin esityksiin:
Hecht-Ustorf-Benda
Sturm-McKay-Kreutzer
Aab-M.Goc-Greilinger
Rumrich-Soccio-Kathan
Krupp-Lüdemann
Butenschön-S.Goc
Seidenberg-Ehrhoff
Schubert-Goldmann
Sitten tämä realistisempi vaihtoehto...
Aab-Ustorf-Benda
Rumrich-McKay-Kreutzer
Daffner-M.Goc-Greilinger
Francz-Soccio-Kathan
Seidenberg-Lüdemann
Schubert-Ehrhoff
Kunce-Goldmann
Molling-Bergen
Väittäisin että tuolla ensimmäisellä joukkueella taisteltaisiin realistisesti MM-kisoissa mitaleista, jos muilla mailla olisi suurin piirtein sellaiset joukkueet kuin yleensä MM-kisoissa on ja saksalaisilla paras mahdollinen ”dream-team“!
Toivottavasti joku jaksoi lukea…
MACK
Saksa aloittaa Olympia-kisat noin viikkoa aikaisemmin kuin Suomi ja muut isot maat pelaamalla karsintoja. Saksan kanssa samassa lohkossa ovat Slovakia, Latvia ja Itävalta. Lohkon selkeä suosikki on Slovakia ja olisi kyllä jonkun sortin ihme jos joku muu maa pääsisi 8 maan lopputurnaukseen. Latviaa ja Itävaltaa vastaan Saksan asetelma on vielä hyvä mutta Slovakiaa vastaan tarvittaisiin onnea, omien kavereitten ehdotonta onnistumista ja mielellään Slovakkien asennevammaa. Kaiketi kaikki tuo on kuitenkin urheilussa mahdollista joten katsotaan. Pari vuotta sitten asiasta ei olisi voinut haaveillakaan mutta viime kevään MM-kisojen muistot pitävät uskoa yllä. Jos kuitenkin käy että Saksa jää lohkon ykkössijan ulkopuolelle niin sillä taitaa olla enää yksi sijoitusottelu Salt Lakessa. Näin ollen maan vähäiset NHL-avut jäisivät todennäköisesti lepäilemään kotiinsa. Lisähuomautuksena pakko todeta että jos/kun Slovakia pääsee lopputurnaukseen niin vaihtaako se koko joukkueensa NHL-miehiin?
Saksan valmentaja Hans Zach on kova valmentaja, jonka kuri on myös ankaraa. Mies on herättänyt kovasti ristiriitaisia tunteita niin faneissa kuin mediassakin mutta tosiasia on tunnustettava. Zach on nostanut todella syvällä uineen Saksan maajoukkueen takaisin A-tasolle ja Olympialaisiin. Hän on nuorentanut joukkuetta kovalla kädellä ja pari vuotta sitten koetut tuskat uudella joukkueella on alkanut kantamaan hedelmää. Löytyy varmasti pelaajia jotka eivät Zachin valmennuskaudella mahdu joukkueeseen mutta toivottavasti hän pystyy rakentamaan joukkueen jonka itse haluaa.
Maalivahdit:
Niin ei epäilystäkään kuka on Saksan number one! ”Olie the Goalie”, ”Godzilla” eli Olaf Kölzig. Edelliskauden Vezina-voittaja on loistomolari, joka ei kuitenkaan harrasta mielettömiä teatraalisia paraatitorjuntoja, joten ehkä sen takia on jopa jossain piireissä ala-arvostettu! Kölzigiä ei tietenkään ole alkusarjan karsinnoissa, joten veräjänvartija on DEL-liigasta. Paikasta taistelevat varsin tasaisesti Marc Seliger, Christian Künast ja Robert Müller. On toki vielä muutamia outsidereita mutta ainakaan alkukausi ei ole lupaillut että veskari löytyisi tämän kolmikon ulkopuolelta. Nuori lahjakkuus Dimitri Pätzöld on vielä aivan liian vihreä tähän turnaukseen. Ainoana todellisena jokerina voisi pitää Oliver Jonasta. P-Amerikan junnuliigoissa kehittynyt Jonas tuli viikko sitten Saksan liigaan ja on aloittanut pirteästi mutta miehen näyttöjen täytyy olla huippuluokkaa, kuitenkin sen verran puskista hän on tullut. Veikkaisin että Seliger ja Künast ovat ne kaksi joiden varaan lasketaan.
Puolustus:
Aloitetaan P-Amerikan miehillä, jotka saadaan siis mukaan vain jos alkukarsinnoista selvitään. Saksan lätkän mittapuulla mitattuna Uwe Krupp 36v(198cm/110kg) on ehdoton legenda. Kahden ja puolen vuoden poissaolon jälkeen jääkaapin kokoinen Krupp on tehnyt hienosti comebackin, johon kukaan ei varmasti uskonut. Todella harmi että nyt on taas edessä ainakin kahden viikon pakkolepo olkapäävamman takia. Detroitissa uskotaan vahvasti että Krupp pystyy yhä auttamaan tiimiä. Krupp on isokokoinen peruspakki, joka hoitaa oman pään mutta olisi myös ylivoimissa laukauksensa kanssa kovaa kamaa.
New Jerseyn Sascha Goc on varmasti turhautunut kaveri. 22-vuotias Goc(189cm/105kg) on Devilsien puolustuksen ehdottomia prospecteja ja on kausi kaudelta parantanut peliään farmissa Albany River Ratsissa. Viime kaudella hän jo maisteli NHL:ää 11 matsin verran(+/- oli hyvä +7) ja saalisti Albanyssä 55 matsissa 39 pistettä. Vertailuna on hyvä käyttää Tapparassa aikoinaan esiintynyttä Josef Boumediennea, joka sai Albanyssä viime kaudella vähemmän pisteitä vaikka pelasi yli 20 matsia enemmän!! Tämän syksyn campilla Goc näytti puhjenneen kukkaan. Hän keräsi kovat kehut leirillä ja sai ylistystä sekä valmentaja Robinsonilta että joukkueen kapteeni Scott Stevensiltä, joka jopa halusi pelata nuorukaisen rinnalla! Kruunauksena Goc vielä voitti joukkueen sisäisen lämärikisan ja hänellä on nyt ”virallisesti” Devilsien kovin lämäri. Monet Devilsien fanit ja paikalliset mediaedustajat eivät tunnu vakuuttuvan miehestä ja povasivat häntä ennen leiriä Devilsien puolustuksen depth-chartissa vasta sijalle 9, edellä mm. Boumedienne…mutta niin vain kävi että kun kausi alkoi niin Sascha oli iskenyt itsensä kuuden ensimmäisen pakin joukkoon ja sai pelata kauden ensimmäisissä otteluissa niin ylivoimaa kuin alivoimaakin ja jääaikaa kertyi yli 20 minsaa, mutta…koko Devils-joukkue pelasi laimeasti ja myös Goc hermoili. Robinsonin mielestä hän reagoi tilanteisiin liian hitaasti ja käsky kävi takasin Albanyyn. Siellä on tuttu meininki jatkunut ja pisteitä on tullut piste/peli, ehdoton puolustuksen liideri. On varmastikin vain ajan kysymys koska uusi näyttöpaikka tulee tai sitten olisi jo toivottavaa että nuorukainen treidataan heikompaan joukkueeseen, koska hän tulee ehdottomasti kuulumaan NHL-pakistoon monta tulevaa kautta. Kuten varmasti on käynyt ilmi on Goc aika vahvasti hyökkäävä kiekollinen puolustaja mutta tuolla koolla uskaltaa myös odottaa niittejä.
Kolmas P-Amerikan saksalainen on jälleen isokokoisiin pelureihin kuuluva Edmontonin Sven ”Boots” Butenschön(193cm/103kg). Jouduttuaan monta kautta nielemään Pittsburghin pelaajapolitiikkaa hänet viimeinkin treidattiin viime keväänä Edmontoniin ja myönsi olleensa todella onnellinen siirrosta. Pingviineissä Sven pelasi neljän kauden aikana 32 ottelua saalistaen yhden syöttöpisteen mutta pelit farmissa sujuivat vahvasti, noin 40 pisteen kausia siellä ja toimi myös farmissa kapteenina. Viime keväänä hän pelasi uransa parasta peliään Oilersissa. 7 ottelussa tehot 1+1 ja todella hyvin hoidettu oma tontti. Play-offeissa hän oli 7’s pakki, joten peliaikaa ei tullut. Kesällä oli epäonnea, kun mieheltä piti olkapää operoida. Training-campilla hän ei saanut osallistua fyysisiin vääntöihin ja ehti pelata vain kaksi treenimatsia. Ne kuitenkin menivät mainiosti ja Edmontonista ilmoitettiin että Butenschön lähetetään kahdeksi viikoksi kuntoutumaan farmiin Hamilton Bulldogseihn. Onni ei kuitenkaan ole ollut miehelle myötä. Nimittäin Oilersin pelit ovat sujuneet varsinkin puolustukselta mallikkaasti ja samoista viimeisistä pakkipaikoista hänen kanssaan taistelleet Sean Brown ja Scott Ferguson ovat olleet syksyn suurimpia yllättäjiä. Kaiken lisäksi sopimuserimielisyydet Tom Potin kanssa sovittiin, joten Svenin tilanne on jälleen aika v-mäinen. Hamiltonissa hän on myös noussut ykköspakiksi ja tehot 2+2 on joukkueen puolustajista selkeästi paras.
”Boots” on myös varsin hyvä kiekollisena mutta on ennen kaikkea kehittänyt itsestään erittäin varman ja nöyrän omassa päässä. Olikin jännä lukea miten Pittsburghin farmia seuranneet kritisoivat Butenschönin asennetta ja pehmeää peliä omassa päässä, kun taas Edmontonin fanit ovat kehuneet vuolaasti Svenin takuuvarmaa työskentelyä. Monet huomauttavatkin että hän on kiekollisena parempi kuin Brown ja Ferguson ja pystyisi varmasti samaan puolustuspäässä. Koska hän saa lopullisen ”breikkinsä” NHL:ssä? Toivottavasti jo talvella? Saksan maajoukkueen suhteen miehen tilanne on kuitenkin pykälien tuhoama. Jo 17-vuotiaana Jenkkeihin lähtenyt Sven on hankkinut myös ymmärrettävästi USA:n kansalaisuuden ja koska hän ei ole vuosiin enää pelannut Euroopassa ei hän myöskään saa edustaa Saksaa IIHF:n kilpailuissa…täysin idioottimaista! Elän toivossa että joku päivä hän vielä luistelisi Saksan kotka rinnassaan mutta saa nähdä! Jos Goc ja ”Boots” olisivat helmikuussa farmikomennuksella niin olisi jopa pientä teoreettista toivoa heidän saamisessaan kisoihin ennen aikojaan? Lienee kuitenkin taas toiveajattelua.
Näiden kolmen äijän jälkeen onkin sitten katsottava mitä kotimaan liigasta löytyy.
NHL:ssä Ottawassa 99-00 kaudella yhden ottelun pelannut Erich Goldmann, 25v( 190cm/100kg) on kyseenalainen tapaus. Pelattuaan kolme kautta farmia hän palasi viime kaudella umpisurkeaan Moskitos Esseniin, jossa tälläkin hetkellä pelaa. Goldmannin pitäisi olla peruspakki, joka putsaa oman maalinedustan. Kun hän keskittyy omaan tekemiseensä niin kaikki on ihan OK, mutta miehellä on pakkomielle aina yrittää jotain liikaa. Jonkun pitäisi kertoa herralle ettei hän ole uusi Bobby Orr! Ehkä siirto parempaan joukkueeseen voisi todella auttaa. Kuvaavaa on myös ettei hän ole varsinaisesti saksalaisfanien suurimpia suosikkeja. Kokemus on kuitenkin tärkeää ja lienee joukkueessa. Itse näkisin hänet ehkä juuri ja juuri kolmannessa pakkiparissa.
Kiekollista osaamista DEL-liigassa edustavat kokenut ja taitava Mirko Lüdemann 27v(180cm/83kg), joka on tietyllä tavalla Saksan maajoukkueen puolustuksen päähahmo. Ilkeämpi versio Marko Kiprusoffista tulee aina mieleen. Myös NHL-kytköksistä on ollut jo kauan puhetta mutta lähtee kuulemma vain yhden suunnan sopimuksen tullessa kohdalle. Tätä kautta ovat häirinneet vammat mutta kyllä se kiekko hyvin on liikkunut. Ehdottomasti joukkueessa.
Nuoret Dennis Seidenberg(182cm/80kg), Christian Ehrhoff(188cm/80kg)ja Christoph Schubert(190cm/90kg) varattiin kaikki viime kesänä NHL:ään, eikä syyttä! Vasta parikymppiset nuorukaiset ovat Saksan lätkän tulevaisuuden ehdottomia helmiä. Seidenberg ja Schubert vakuuttavat kiekonkäsittelytaidoillaan mutta hoitavat myös puolustamisen ja Ehrhoffia on jo verrattu Darius Kasparaitikseen, joten pommeja riittää! Kaikki ovat saaneet hyvän roolin kovissa DEL-joukkueissaan, joten kehitys jatkuu varmasti hyvänä. Seidenberg valittiin keväällä Saksan joukkueen parhaaksi pakiksi MM-kisoissa, joten paikka tiimissä on selviö. Ehrhoff ja Schubert kuuluvat nuoresta iästään huolimatta myös kisakoneeseen. Vanhoista konkareista Daniel Kunce on ilahduttanut syksyn aikana. Kunce voisi tuoda ylivoimaan tiettyä rauhallisuutta. Myöskin erittäin kokeneet Jochen Molling ja Brad Bergen voisivat toimia todellisina peruspakin stereotyyppisinä varamiehinä.
Hyökkäys:
Saksalaisilla on NHL:ssä kaksi kovaa pelimiestä, joiden molempien kausi on alkanut terävästi. Tietysti kyseessä ovat San Josen Marco Sturm 23v(183cm/90kg) ja Edmontonin Jochen Hecht 24v(190cm/93kg). Sturm on Mike Riccin jälkeen arvatenkin San Josen tärkein puolustava hyökkääjä, jolle on tälle kaudelle viimeinkin suunniteltu ratkaisevampi ja hyökkäävämpi rooli. Nuoresta iästään huolimatta Marcolla alkoi jo viides kausi taalaliigassa ja toistaiseksi tällä kaudella tehot ovat 4+2. Erittäin nopea ja aktiivinen pelaaja, joka Saksan vuosinaan teininä pelasi sentterinä ja paljolti rakensi peliä. San Josessa rooli muuttui nopeasti vasemmaksi laidaksi, johon se myös on vakiintunut.
Hechtillä alkoi nyt kolmas kokonainen kausi ja hän on paljolti aina saanut varsin hyökkäävän roolin niin St.Louisissa kuin nyt Oilersissakin. Hechtin laukaus paranee koko ajan, eikä olisi ehkä Saksan vuosina ikinä uskonut että tämä luontainen pelinrakentaja koulitaan rapakon takana laitaan sniperiksi ja maalintekijäksi. Hechtin uran ehdoton highlight ajoittuu ironisesti samaan hetkeen kun oma seurajoukkue koki todella kovia. Keväällä 2000 St.Louis putosi dramaattisesti San Josea vastaan play-offien ensimmäisellä kierroksella mutta ensimmäisen kierroksen jälkeen koko liigan play-off pistepörssiä johti Jochen Hecht tehoin 7 ottelua, 4+6=10. Hecht sai myös rajusti loppuvaiheessa jääaikaa ja nimet kuten Turgeon ja Young saivat tyytyä vähempään. Tällä kaudella Hecht on ollut tasaisen hyvä ja tehot ovat 4+4.
Yleisesti Sturmia kyllä pidetään lahjakkaampana ja parempana kuin Hechtiä. Vaikea sanoa tuohon mitään ratkaisevaa. Asenne on molemmilla kohdallaan mutta varsinkin Sturmilla on selvä taistelijan luonne ja ehkä tuo kääntää vaa’an lievästi hänen puolelleen.
Suomalaisille erittäin tuttu Jan Benda 28v(190cm/97kg) pelasi neljä kautta sitten 9 matsia Washingtonissa ja myöskin hyvän farmivuoden. Sen jälkeen hän tietenkin viihtyi kolme vuotta täällä SM-liigassa. Jokainen varmasti muistaa Bendan pelityylin kovana kulmavääntäjänä ja loistavana maskimiehenä. Maajoukkueessa äijän taistelutahto on myös loputon. Tänä kesänä hän teki sopimuksen Edmontonin kanssa mutta vaikka leiri meni mukavasti putosi hän viimeisten joukossa lopullisesta Oilers-joukkueesta. Farmiin hän ei enää halunnut jäädä ja itse asiassa täytyy myöntää etten ole tietoinen miten pelit tällä hetkellä sujuvat ja missä!? Käsitykseni olisi että kesäisestä lentokenttäfiaskosta huolimatta hän kiekkoilisi Kazanin joukkueessa. Toivottavasti palaisi ainakin DEL-liigaan sieltä jostain. Ehdottomasti maajoukkueen tukipilareita.
Stefan Ustorf, joka myös on entisiä Washingtonin miehiä palasi monen P-Amerikan vuoden jälkeen takaisin Saksaan ja pelit ovat hiljalleen alkaneet luistaa Mannheimissa tältä älykkäältä pelintekijältä. Ihmettelisin suuresti jos ei maajoukkuepaita ole talvella päällä. Ustorfista puhun enemmän DEL-kirjoituksessani joka löytyy Euroliigapalstalta. Pidän häntä maajoukkueen ykkössentterinä.
Saksan nuoret hyökkääjät ovat erittäin mielenkiintoisia tapauksia. Vastuu kotimaan liigassa on kasvanut ja se tietysti myös näkyy tuloksissa. Mielenkiintoisin nimi on tietysti Sascha Gocin pikkuveli 18-vuotias sentteri Marcel Goc(182cm/81kg), joka varattiin San Josen toimesta jo numerolla 20 viime kesänä. Mitään varsinaisia heikkouksia ei tältä ikäisekseen huikean kypsältä nuorukaiseltä löydy. Loistava aloittaja, hyvä kulmissa, terävä veto ja erittäin älykäs. Luistelua pyritään vielä kehittämään huipputasolle. Läpimurto DEL-liigassa jo viime kaudella ja myös hän on pääsemässä vauhtiin käsivammansa jäljiltä.
Daniel Kreutzer 22v(175cm/89kg), nopea ja sähäkkä laukoja. Alkusyksyn komeetta hiljeni pariksi viikoksi mutta sai jälleen tällä viikolla pistetilin käyntiin. Pelasi MM-kisoissa Sturmin rinnalla todella onnistuneesti. Suurin ongelma varsin pieni koko.
Thomas Greilinger 20v(182cm/96kg) onnistui viime vuonna hyvin maajoukkueturnauksissa ja loukkaantumisen jäljiltä vasta palannut mutta päässyt heti hirmuvauhtiin liigassa. Nämä kaksi varataan hyvin todennäköisesti ensi kesänä NHL:ään.
Tämän kauden yllättäjä on Vitali Aab 22v(187cm/90kg). Vahva kaveri, joka laukoo hyvin ja uskaltaa tunkea nenäänsä ruuhkaan. Edellä mainitut nuorukaiset pelaavat kaikki laidassa.
Kokeneita sotaratsuja ovat sentteri Mark McKay 37v, sentteri Jürgen Rumrich 33v, laituri Tobias Abstreiter 30v ja sentteri Leonardo Soccio 34v. Hiljalleen toivoisi että näistä alkaisi pääsemään eroon mutta kieltämättä McKay ja Soccio ovat olleet syksyllä hirmukunnossa. Myös maajoukkueen kapteeni Rumrich on yhä terävä ja henkisesti tärkeä pelaaja.
Sitten löytyy näitä jokerikortteja. Laiturit Klaus Kathan 24v, Sven Felski 27v ja Sven Valenti 26v ovat kaikki turhan epätasaisia mutta parhaimmillaan vaarallisia juuri maalintekijöinä. Thomas Daffner 30v kuuluu valmentaja Zachin lempipelaajiin mutta ikävä kyllä upeasta taistelutahdosta huolimatta en usko taitojen millään riittävän. Niki Mondt 23v on hauska tapaus. Joskus ’97 tästä pojasta puhuttiin uutena tähtenä. NHL-scoutit arvatenkin näkivät mitä puuttui eikä varausta koskaan tullut. Viime vuodet on ollut jatkuvaa laahaamista mutta viime viikot ovat itse asiassa tuoneet kaverille onnistumisia. Vähän samaan kastiin kuuluu Thomas Dolak 22v, lahjoja vaikka millä mitalla mutta asenne on uskomattoman ylimielinen ja itsekäs! Jos ei poika kohta avaa silmiään niin ura on pilalla.
Kaksi hyvin mielenkiintoista pelaajaa on vielä käsittelemättä. 27vuotias sentteri Robert Hock(177cm/80kg) on oudossa tilanteessa. Äijä johtaa koko DEL-liigan pistepörssiä ensimmäisenä saksalaisena ties kuinka pitkään ja pelasi myös viime kaudella mainiosti eikä hän kelpaa valmentaja Zachille!! Hockin rooli seurajoukkueessa on oikeastaan aivan vapaa ja jääaikaa tulee niin paljon kuin jalat jaksavat polkea. Zach on sanonut ettei näe Hockille tarpeeksi vastuullista roolia kansainvälisissä ympyröissä, joten hänen valitsemisensa on turhaa. Aika rankkaa?
Sitten on vielä Robert Francz 23v(188cm/103kg). Monta kautta on P-Amerikassa vierähtänyt, aluksi junnusarjoissa, jossa keräsi paljon jäähyjä mutta myös hyvin pisteitä. Sen jälkeen tämä Phoenixin varaama nuorukainen on etsinyt paikkaansa. Farmissa joutui neloskentän rooliin ja keräsi jäähyjä ja tappeluita. Sitten farmin farmissa soivat jälleen maaliverkotkin. Kaksi viikkoa sitten hän siirtyi lainaan rapakon takaa DEL-liigaan Frankfurtin joukkeeseen. Kohtalona taas neloskenttä! Miehellä on kova laukaus ja on todella kärkäs tappelemaan ja leikkii melkoista kovanaamaa. Mutta erittäin mielenkiintoinen tuttavuus!
Tässä tämä paketti nyt sitten oli. Kun mietin mahdollisia kenttiä niin on olemassa kaksi vaihtoehtoa. Se aivan ihanteellinen eli kaikki mukaan periaate tai sitten se että vähennetään Amerikan avut.
Näkemykset perustuvat omiin vaistoihin, kokemuksiin ja tämän hetkisiin esityksiin:
Hecht-Ustorf-Benda
Sturm-McKay-Kreutzer
Aab-M.Goc-Greilinger
Rumrich-Soccio-Kathan
Krupp-Lüdemann
Butenschön-S.Goc
Seidenberg-Ehrhoff
Schubert-Goldmann
Sitten tämä realistisempi vaihtoehto...
Aab-Ustorf-Benda
Rumrich-McKay-Kreutzer
Daffner-M.Goc-Greilinger
Francz-Soccio-Kathan
Seidenberg-Lüdemann
Schubert-Ehrhoff
Kunce-Goldmann
Molling-Bergen
Väittäisin että tuolla ensimmäisellä joukkueella taisteltaisiin realistisesti MM-kisoissa mitaleista, jos muilla mailla olisi suurin piirtein sellaiset joukkueet kuin yleensä MM-kisoissa on ja saksalaisilla paras mahdollinen ”dream-team“!
Toivottavasti joku jaksoi lukea…
MACK