Viime vuonna kisat olivat tulokaspitoiselta Uwe Kruppin jengiltä mainio esitys. Hetkellisen paniikin jälkeen puristettu voitto Norjasta, hieno yllätysvoitto Tsekistä ja V-Venäjä nurin jatkosarjassa. Viime vuonna joukkueen ehdoton ykkösnyrkki oli Gogulla-Hackert-Wolf, lisäksi molarit olivat jälleen hyviä. Myös monet ensikertalaiset mykistivät ennakkoluulottoman kypsällä pelillään.
Tänä keväänä asetelma on aika mukava, itse ehdin jo maiskutella mahdollisella Dream Teamilla, mutta se ei ihan toteudu.
Molaripuolella asetelma on hyvä. DEL-liigassa Dimitri Kotschnew ja Alexander Jung ovat olleet hyviä, ja nyt keväällä Robert Müller on ollut kerrassaan inspiroitunut. Robin prosentit pleijareissa ovat tällä hetkellä noin 95, kun hän on johdattamassa Kölniä finaaliin. Muistellen, että viime vuonna Müller taisteli aivokasvaimen kanssa on tämä loistava juttu joka suhteessa. Tämä kolmikko hoitaa varmastikin MM-kisat. P-Amerikassa Kölzig ilmoitti jo kerran ettei ole tulossa, mutta tänään Krupp jutteli että mitään ei ole suljettu pois, mutta itse en missään nimessä laske Olien varaan. San Jose menee varmastikin pitkälle, enkä usko, että Pätzöld tai Greiss pääsevät reservistä pois. Molemmat maistelivat tällä kaudella jo NHL-pelejäkin.
Pakistosta sen verran, että olen etäisesti huolestunut, mutten vakavasti. Sascha Gocin puuttuminen kirpaisee kyllä joka kerta. Miehen polvi on varmasti loppu-uran puoliksi lunastuskunnossa ja melkein poikkeuksetta keväät pitää pyhittää levolle. Harmi. kausi oli jälleen vakaa ja hyvä. Viime vuoden parhaimpiin tulokkaisiin kuulunut Robert Dietrich on ollut suurimman osan kautta loukkaantunut, mutta pelaa ihan mukiinmenevästi nyt pleijareissa. Pelituntuman puute estänee kisamatkan.
Pakistoon on kuitenkin kourallinen paikkoja jo käytännössä jaettu. Martin Ancickan kausi ei ollut mikään paras mahdollinen, mutta Krupp ottanee hänet kiekollisen osaamisensa takia. Peruspakit Michael Bakos ja Andreas Renz ansaitsevat paikkansa. Uusina ja mielenkiintoisina hahmoina jengissä ovat kahden passin kanukit, Jason Holland ja Chris Schmidt, joista Krupp sanoi, ettei tarvitse koskaan olla huolestunut kun tämä pari on jäällä. Molemmat varsin oivia yleispakkeja, joilla yhteensä vajaa 100 NHL-ottelua. Nuoriso-osastolta veikkaan Tobias Draxingerin olevan vahvin ehdokas mukaan. Sebastian Osterloh, Felix Petermann, Frank Hördler ja Jens Baxmann ovat aika lähellä. Yllätyskortti voisi olla viime vuonnakin kisakoneeseen puskista noussut Robin Breitbach, joka pelaa Sveitsin finaaleja. Carolinan Dennis Seidenbergillä on pieniä vammoja, mutta haluaisi pelata kisoissa, uskon vakaasti hänen mukanaoloonsa, toisi todella tervetullutta kiekollista roolia alakertaan. NHL:n pleijareissa Ottawan tappio on täysin realistinen, joten Christoph Schubert olisi mainio lisä. San Josen Christian Ehrhoff olisi täysi lottovoitto, mutta San Jose tuskin kompuroi. AHL:ssä hyvää kautta Milwaukeessa pelaava Alexander Sulzer olisi helposti kisoissa, mutta on nyt ollut jo pari viikkoa loukkaantuneena joten en laske mitään hänen varaansa.
Hyökkäyksen suhteen on kiehtovia asetelmia. Heti kärkeen pitää harmitella Jochen Hechtin hiusmurtumaa kädessä, leikkausta ja kuuden viikon lepoa, eli kisat jäävät väliin. Olin jo laskenut hänen varaansa. Bostonin putoaminen on mielestäni ilmassa, joten Marco Sturmia odotellaan. San Josen Marcel Goc ulkona laskuistani.
Ehkä mielenkiintoisin asia on Robert Hockin paluu maajoukkueeseen. Käytännössä aina ilman konkreettista näyttöpaikkaa jäänyt Hock joutui aikoinaan Hans Zachin hampaisiin, ja sillat paloivat. Sittemmin olen joka kevät nurissut hänen puuttumisestaan. Nyt Krupp on pyytänyt miestä mukaan, johon Hock on suhtautunut uhmakkaasti ja vaatinut varmaa kisapaikkaa. Ainakin mies on tällä hetkellä mukana leirillä. Hockin kausi oli yksinkertaisesti loistava! DEL-liigassa tehot 24+63=87 puhuvat puolestaan, ensimmäinen saksalainen pistepörssin voittaja 10 vuoteen. Hock muodosti Michael Wolfin kanssa tappavan tutkaparin ja Wolf paukutti 44 kassia Hockin tarjoilusta. Krupp ei syystäkään voi sivuuttaa näin loistavaa tutkaparia. Hockin hyökkäyspään taito on hyvin tiedossa, mutta oman pään pelaaminen on ollut varsin laiskaa, ratkaiseeko Krupp tämän keissin?
Sentteriosastolle on Hockin lisäksi tarjolla Michael Hackert, nuori Buffalon varaus Felix Schütz ja ilahduttavasti paluun tekevä ex-kippari Stefan Ustorf, jonka tämän kauden pelaamista Krupp kehui paremmaksi kuin koskaan aiemmin. Christoph Ullman voi pelata laitaa ja sentteriä. Alexander Barta loukkaantui ja on pari kuukautta poissa, olisi ollut heittämällä mukana. Tino Boos lopetti maajoukkueuransa.
Laidoista jos puhutaan, niin Philipp Gogulla on ensimmäisiä varmoja. Viime kisoissa läpilyönyt Gogulla on pelannut mainion kauden ja oli vakuuttava jo syksyllä Buffalon leirillä. Michael Wolf on tietysti yhtä varma. Berliinin kokenut Sven Felski ja nuori salama Florian Busch ovat käytännössä varmoja, molempien kausi ollut loistava kuten koko Berliinin joukkueen. Nuorisokaartista on tunkua. Yannic Seidenberg pelasi taas hyvän tehokkaan kauden. Berliinin Andre Rankel oli talvella loukkaantunut, mutta on terävä nyt pleijareissa. Düsseldorfin Patrick Reimer on latonut hyvin maaleja ja pleijareissa ollut liekeissä. Ullmann pelannee laitaa. Kokeneet Petr Fical ja John Tripp ovat siinä ja siinä, kisapaikka pitää ansaita. Ja nyt taitaa käydä niin, että viime vuoden kippari, ja monivuotinen arvokisajyrä Daniel Kreutzer jää rannalle. Loukkaantuminen on kiusannut, ja jotain on puuttunut. Viimevuotisissa kisoissa oli yksi suurimpia pettymyksiä. Monet kokeneet pelaajat ovat pudonneet Kruppin aikana kisoista. Kathan, Martinec, Morczinietz ja myöskin Edi Lewandowsky. Edi putosi viime vuonna kisoista, eikä päässyt nyt edes leirille.
Potentiaalisia ketjuja:
1. Gogulla-Hock-Wolf
Tutkapari tältä kaudelta, ja viime vuonnahan Wolf ja Gogs pelasivat hyvin yhteen. Sturm voisi myös ilmestyä vasemmalle laidalle.
2. Ullmann-Hackert-Rankel/Reimer
Mannheimin parivaljakko+yksi nälkäinen nuorukainen.
3. Felski-Ustorf-Busch
Berliinin kolmikko yhteen.
4. Y.Seidenberg-Schütz-Rankel/Reimer/Tripp/Fical
Nuorisoketju, tai vaihtoehtoisesti yhdellä konkarilla höystettynä.
Pakistossa:
D.Seidenberg-Renz
Ancicka-Bakos
Holland-Schmidt
Draxinger-Hördler
MACK
Tänä keväänä asetelma on aika mukava, itse ehdin jo maiskutella mahdollisella Dream Teamilla, mutta se ei ihan toteudu.
Molaripuolella asetelma on hyvä. DEL-liigassa Dimitri Kotschnew ja Alexander Jung ovat olleet hyviä, ja nyt keväällä Robert Müller on ollut kerrassaan inspiroitunut. Robin prosentit pleijareissa ovat tällä hetkellä noin 95, kun hän on johdattamassa Kölniä finaaliin. Muistellen, että viime vuonna Müller taisteli aivokasvaimen kanssa on tämä loistava juttu joka suhteessa. Tämä kolmikko hoitaa varmastikin MM-kisat. P-Amerikassa Kölzig ilmoitti jo kerran ettei ole tulossa, mutta tänään Krupp jutteli että mitään ei ole suljettu pois, mutta itse en missään nimessä laske Olien varaan. San Jose menee varmastikin pitkälle, enkä usko, että Pätzöld tai Greiss pääsevät reservistä pois. Molemmat maistelivat tällä kaudella jo NHL-pelejäkin.
Pakistosta sen verran, että olen etäisesti huolestunut, mutten vakavasti. Sascha Gocin puuttuminen kirpaisee kyllä joka kerta. Miehen polvi on varmasti loppu-uran puoliksi lunastuskunnossa ja melkein poikkeuksetta keväät pitää pyhittää levolle. Harmi. kausi oli jälleen vakaa ja hyvä. Viime vuoden parhaimpiin tulokkaisiin kuulunut Robert Dietrich on ollut suurimman osan kautta loukkaantunut, mutta pelaa ihan mukiinmenevästi nyt pleijareissa. Pelituntuman puute estänee kisamatkan.
Pakistoon on kuitenkin kourallinen paikkoja jo käytännössä jaettu. Martin Ancickan kausi ei ollut mikään paras mahdollinen, mutta Krupp ottanee hänet kiekollisen osaamisensa takia. Peruspakit Michael Bakos ja Andreas Renz ansaitsevat paikkansa. Uusina ja mielenkiintoisina hahmoina jengissä ovat kahden passin kanukit, Jason Holland ja Chris Schmidt, joista Krupp sanoi, ettei tarvitse koskaan olla huolestunut kun tämä pari on jäällä. Molemmat varsin oivia yleispakkeja, joilla yhteensä vajaa 100 NHL-ottelua. Nuoriso-osastolta veikkaan Tobias Draxingerin olevan vahvin ehdokas mukaan. Sebastian Osterloh, Felix Petermann, Frank Hördler ja Jens Baxmann ovat aika lähellä. Yllätyskortti voisi olla viime vuonnakin kisakoneeseen puskista noussut Robin Breitbach, joka pelaa Sveitsin finaaleja. Carolinan Dennis Seidenbergillä on pieniä vammoja, mutta haluaisi pelata kisoissa, uskon vakaasti hänen mukanaoloonsa, toisi todella tervetullutta kiekollista roolia alakertaan. NHL:n pleijareissa Ottawan tappio on täysin realistinen, joten Christoph Schubert olisi mainio lisä. San Josen Christian Ehrhoff olisi täysi lottovoitto, mutta San Jose tuskin kompuroi. AHL:ssä hyvää kautta Milwaukeessa pelaava Alexander Sulzer olisi helposti kisoissa, mutta on nyt ollut jo pari viikkoa loukkaantuneena joten en laske mitään hänen varaansa.
Hyökkäyksen suhteen on kiehtovia asetelmia. Heti kärkeen pitää harmitella Jochen Hechtin hiusmurtumaa kädessä, leikkausta ja kuuden viikon lepoa, eli kisat jäävät väliin. Olin jo laskenut hänen varaansa. Bostonin putoaminen on mielestäni ilmassa, joten Marco Sturmia odotellaan. San Josen Marcel Goc ulkona laskuistani.
Ehkä mielenkiintoisin asia on Robert Hockin paluu maajoukkueeseen. Käytännössä aina ilman konkreettista näyttöpaikkaa jäänyt Hock joutui aikoinaan Hans Zachin hampaisiin, ja sillat paloivat. Sittemmin olen joka kevät nurissut hänen puuttumisestaan. Nyt Krupp on pyytänyt miestä mukaan, johon Hock on suhtautunut uhmakkaasti ja vaatinut varmaa kisapaikkaa. Ainakin mies on tällä hetkellä mukana leirillä. Hockin kausi oli yksinkertaisesti loistava! DEL-liigassa tehot 24+63=87 puhuvat puolestaan, ensimmäinen saksalainen pistepörssin voittaja 10 vuoteen. Hock muodosti Michael Wolfin kanssa tappavan tutkaparin ja Wolf paukutti 44 kassia Hockin tarjoilusta. Krupp ei syystäkään voi sivuuttaa näin loistavaa tutkaparia. Hockin hyökkäyspään taito on hyvin tiedossa, mutta oman pään pelaaminen on ollut varsin laiskaa, ratkaiseeko Krupp tämän keissin?
Sentteriosastolle on Hockin lisäksi tarjolla Michael Hackert, nuori Buffalon varaus Felix Schütz ja ilahduttavasti paluun tekevä ex-kippari Stefan Ustorf, jonka tämän kauden pelaamista Krupp kehui paremmaksi kuin koskaan aiemmin. Christoph Ullman voi pelata laitaa ja sentteriä. Alexander Barta loukkaantui ja on pari kuukautta poissa, olisi ollut heittämällä mukana. Tino Boos lopetti maajoukkueuransa.
Laidoista jos puhutaan, niin Philipp Gogulla on ensimmäisiä varmoja. Viime kisoissa läpilyönyt Gogulla on pelannut mainion kauden ja oli vakuuttava jo syksyllä Buffalon leirillä. Michael Wolf on tietysti yhtä varma. Berliinin kokenut Sven Felski ja nuori salama Florian Busch ovat käytännössä varmoja, molempien kausi ollut loistava kuten koko Berliinin joukkueen. Nuorisokaartista on tunkua. Yannic Seidenberg pelasi taas hyvän tehokkaan kauden. Berliinin Andre Rankel oli talvella loukkaantunut, mutta on terävä nyt pleijareissa. Düsseldorfin Patrick Reimer on latonut hyvin maaleja ja pleijareissa ollut liekeissä. Ullmann pelannee laitaa. Kokeneet Petr Fical ja John Tripp ovat siinä ja siinä, kisapaikka pitää ansaita. Ja nyt taitaa käydä niin, että viime vuoden kippari, ja monivuotinen arvokisajyrä Daniel Kreutzer jää rannalle. Loukkaantuminen on kiusannut, ja jotain on puuttunut. Viimevuotisissa kisoissa oli yksi suurimpia pettymyksiä. Monet kokeneet pelaajat ovat pudonneet Kruppin aikana kisoista. Kathan, Martinec, Morczinietz ja myöskin Edi Lewandowsky. Edi putosi viime vuonna kisoista, eikä päässyt nyt edes leirille.
Potentiaalisia ketjuja:
1. Gogulla-Hock-Wolf
Tutkapari tältä kaudelta, ja viime vuonnahan Wolf ja Gogs pelasivat hyvin yhteen. Sturm voisi myös ilmestyä vasemmalle laidalle.
2. Ullmann-Hackert-Rankel/Reimer
Mannheimin parivaljakko+yksi nälkäinen nuorukainen.
3. Felski-Ustorf-Busch
Berliinin kolmikko yhteen.
4. Y.Seidenberg-Schütz-Rankel/Reimer/Tripp/Fical
Nuorisoketju, tai vaihtoehtoisesti yhdellä konkarilla höystettynä.
Pakistossa:
D.Seidenberg-Renz
Ancicka-Bakos
Holland-Schmidt
Draxinger-Hördler
MACK