Samat fiilikset. Vähän tosin on kaksijakoiset fiilikset Löwin suhteen, kun kuitenkin vie toisaalta aina joukkueen mitalipeleihin(joiksi lasken myös EM- välierät). Mutta sitten ratkaisuotteluissa on kieltämättä usein jääty taktisesti alakynteen, mistä valmentaja saa kyllä kantaa vastuun. Kokoonpanoissa en ymmärrä Gomezin peluutusta. OK, kaverin tyyli on juuri tuo, ja teki 3 maalia alkusarjassa, mikä hämäsi vähän itseänikin. Oli kuitenkin jatkuvasti jotenkin pelin ulkopuolella, ja pääsi todella harvoin edes palloon. Klosen ollessa kentällä Saksan peli rullasi aina iloisemmin, kun Klose teki itseään pelattavaksi muutenkin kuin vain 16 sisällä. Toivon hartaasti, että super- Mario Saksan kärkenä on nyt lopullisesti kuopattu. Kyllähän Balotellikin osallistuu peliin muutenkin, vaikka on toisaalta kärkkäänä hakemassa pistosyöttöjäkin. Gomez on aivan liian yksipuolinen mestarijoukkueen kärjeksi. Reus olisi ehkä myös ollut Poldia parempi valinta, mutta tämä ratkaisu saa vielä siunaukseni. Jälkikäteen on helppo huudella. Gomezin kohdalla homma oli maaleista huolimatta koko ajan samanlaista jäykkää mitättömyyttä.
Välierän katsoin laivalla, ja siitä vielä sen verran, että minustakin tappio oli täysin ansaittu, vaikka paremmalla onnella(nimenomaan onnella) olisi voitu voittaakin. Ekalla jaksolla Buffon otti pari pahaa kaukolaukausta, mutta todellisia tuhannen taalan maalipaikkoja ei saatu rakennettua. Italia sai 2 ja teki molemmista maalin. Ja se onnen osuus oli tässä: Jos Balotelli olisi ryssinyt toisen ja Saksalta olisi joku tilanne mennyt sisään, niin peli olisi ollut erilainen. Mutta korostan siis, että tämä olisi nimenomaan ollut onnea, nyt saatiin mitä ansaittiin.