Viimeisten pelien jälkeen tulee mieleen väkisinkin, että mitä hyötyä on oman joukkueen pelille jos annetaan kiekko suosiolla vastustajalle. Siis menestyksekäs pelihän perustuu yleensä kiekon hallintaan. Tämän Saipa on nyt hukannut.
Muistelen valmentaja Skrikon kauden alkupuolella sanoneen, että pyritään pitämään kiekko oman joukkueen hallussa ja luistelulla kontroloimaan peliä.
Missä on tämä kontrolointi?
Tiedän kyllä että Saipan "taitopelaajilla" ei taitokiekkoa pelata. Yksi kentällinen pystyy siihen, muut ei. Muut peruuttelee, roikkuu, lopettaa luistelun kun päästään ukon vierelle. Tästä johtuu myös suuret jäähymäärät.
Yhden ketjun eliminointi onnistuu joukkueelta kuin joukkueelta pitkässä juoksussa. Ja tämän onnistumisen jälkeen Saipa joutuu turvautumaan yksittäisiin vastaiskuihin. Pelien voittaminen näin vaatii oman veskarin onnistumista ja vastustajan heikkoa peliä.
Vastustajan ehdoilla pelaamisella ja pelkällä peruuttelulla on vain yksi suunta, ja se suunta vie pois play-off paikalta. Pelkään vain pahoin, että kun tälle "varmistelu"-pelityylin linjalle on lähdetty, on oman kiekollisen pelin löytäminen vaikeaa.
Saipa luistelee hyvin, joten miksi vain tyytyä ottamaan vauhtia pois vastustajalta. Tyly tulos Oulun pelistä: 57 torjuntaa/5 maalia, Dubalta siis hyvä peli. En usko että oli viimeinen kerta kun maalivahti oli ylityöllistetty. Oululaisten hallinta jo tilastojen valossakin oli jotain mitä ei tällä tasolla pitäisi nähdä. Pahasti kummittelee viime kausi nyt mielessä.
Lopetan tämän sekavan kirjoittelun mielipiteeseen: Saipa pystyy omin avuin pelaamaan itselleen pisteitä. Ei siihen tarvita vastustajan virheiden kyttäilyä, vaan oman pelin kasaamista alkukauden tasolle. Vai onko tämä kaikki viimeisten pelien kohellus vain kovan harjoittelun ja tukkoisten käsien ja jalkojen aikaansaamaa..
Muistelen valmentaja Skrikon kauden alkupuolella sanoneen, että pyritään pitämään kiekko oman joukkueen hallussa ja luistelulla kontroloimaan peliä.
Missä on tämä kontrolointi?
Tiedän kyllä että Saipan "taitopelaajilla" ei taitokiekkoa pelata. Yksi kentällinen pystyy siihen, muut ei. Muut peruuttelee, roikkuu, lopettaa luistelun kun päästään ukon vierelle. Tästä johtuu myös suuret jäähymäärät.
Yhden ketjun eliminointi onnistuu joukkueelta kuin joukkueelta pitkässä juoksussa. Ja tämän onnistumisen jälkeen Saipa joutuu turvautumaan yksittäisiin vastaiskuihin. Pelien voittaminen näin vaatii oman veskarin onnistumista ja vastustajan heikkoa peliä.
Vastustajan ehdoilla pelaamisella ja pelkällä peruuttelulla on vain yksi suunta, ja se suunta vie pois play-off paikalta. Pelkään vain pahoin, että kun tälle "varmistelu"-pelityylin linjalle on lähdetty, on oman kiekollisen pelin löytäminen vaikeaa.
Saipa luistelee hyvin, joten miksi vain tyytyä ottamaan vauhtia pois vastustajalta. Tyly tulos Oulun pelistä: 57 torjuntaa/5 maalia, Dubalta siis hyvä peli. En usko että oli viimeinen kerta kun maalivahti oli ylityöllistetty. Oululaisten hallinta jo tilastojen valossakin oli jotain mitä ei tällä tasolla pitäisi nähdä. Pahasti kummittelee viime kausi nyt mielessä.
Lopetan tämän sekavan kirjoittelun mielipiteeseen: Saipa pystyy omin avuin pelaamaan itselleen pisteitä. Ei siihen tarvita vastustajan virheiden kyttäilyä, vaan oman pelin kasaamista alkukauden tasolle. Vai onko tämä kaikki viimeisten pelien kohellus vain kovan harjoittelun ja tukkoisten käsien ja jalkojen aikaansaamaa..