Nyt kun heinäkuu lähenee loppuaan ja ensi viikolla alkavat joukkueen harjoitukset, päätin kirjoittaa muutamia mietteitä tulevaa kautta ajatellen.
SaiPan vahvimpia osa-alueita tulevalla kaudella ovat ehdottomasti valmennus ja keskikaista. Muilla osastoilla riittää kyllä leveyttä, mutta onko laatua kuitenkaan riittävästi, se jää nähtäväksi. Terve kilpailu parantaa kaikkien otteita, se on selvä, mutta miten saadaan kaikille riittävästi peliaikaa? Positiivista tässä kilpailutilanteessa on se, että Pekka Virta ei tunnetusti nojaa kokoonpanovalinnoissaan aikaisempiin meriitteihin. Hyvin harjoittelemalla ja pelaamalla saat varmasti näytönpaikan. Tämän luulisi motivoivan nuoria ja nälkäisiä pelaajia. Samalla tämä tekee myös tulevan kauden kokoonpanojen ennakoinnin haastavaksi, sillä muutama isompi kehitysaskel voi nostaa pelaajaa merkittävästi peliaikahierarkiassa.
Valmennus
Pekka Virran ei tarvitse todistella kenellekään mitään ja veikkaankin, ettei pukukopissa juurikaan kyseenalaisteta Johtaja Virran sanomisia. Pikkulinnut ovat laulaneet, että organisaation sisälläkin on herännyt ihmetystä harjoittelun kovuudesta, vaatimustasosta ja laadusta. Eteenpäin menevässä organisaatiossa näiden edellä mainittujen luulisi olevan jo valmiiksi kunnossa, mutta signaali on kokonaisuudessaan ollut siis positiivinen. Myös luistelun olen kuullut olleen harjoitusten keskiössä, mikä on luonnollista Virran pelitapaa ajatellen.
Kokoonpanossa tapahtuu tulevalle kaudelle melkoinen myllerrys. Tämä on hyvä, sillä Pekka Virta pääsee luomaan jo alusta alkaen mahdollisen omannäköisensä joukkueen. Myös jatkuvuutta on pyritty saamaan tekemällä vähintään kahden vuoden sopimuksia. Tällainen taktiikka kuulostaa järkevältä, sillä tunnetusti Virran projekteissa hedelmiä kerätään vasta toisella tai kolmannella kaudella, jolloin myös joukkueen iskukyvyn on oltava parhaimmillaan.
Tässä on havaittavissa selvä muutos edelliseen, Tero Lehterän ajanjaksoon, sillä kuulemani mukaan Lehterä ”yritti keksiä jääkiekon uudelleen”. Jääkiekko on loppupeleissä hyvin yksinkertainen peli, enkä usko juurikaan siihen, että johtamiskirjoja lukemalla voisi tulla paremmaksi jääkiekkovalmentajaksi, vaikka yksilöitä ”johdetaankin”.
Ville Hämäläinen ja Santeri Immonen toimivat apuvalmentajina. Hämäläinen tuntee SaiPan ja haluaa varmasti nähdä taistelevan ja periksiantamattoman SaiPan. Santeri Immonen on itselleni tuntematon nimi, mutta kytkös Pekka Virtaan löytyy entuudestaan, sillä herrat ovat pelanneet samassa joukkueessa. Luulen myös Markkasen tietävän Santerin velipoika Waltterin kautta. Janne Valtonen on ollut pitkään maalivahtivalmentajana, joten hän varmasti täyttää oman ruutunsa. Valmennus on kiistatta liigan kärkeä, sillä Pekka Virta osaa varmasti organisoida ja delegoida työtehtävät alaisilleen vastaten kuitenkin itse työn tuloksista.
Keskushyökkääjät
Sentteriosasto jäi viime kaudella vajaaksi. Kenties seuralla oli liian suuret odotukset Koskirannan pisteidentekopotentiaalin suhteen, vaikka valtaosa jääkiekkoa seuraavista arveli Koskirannan olevan riittämätön ykkössentterin paikalle jo ennen kauden alkua. Koskiranta on luotettava joukkuepelaaja ja erittäin taitava omassa roolissaan, kahden suunnan pelaamisessa. Kuitenkaan esimerkiksi ylivoimalle hänestä ei ole, muuta kuin korkeintaan maalin edustalle ohjaamaan kiekkoja. Nyt ykkössentterin saappaisiin hankittiin McIntyre, jolla on allaan rikkonainen kausi Itävallassa. Monet ovat kyseenalaistaneet McIntyren kunnon ja iän, mutta itse en olisi niinkään huolissani.
McIntyre tuo apuja ylivoimalle ja pystyy varmasti Liigassa tehtailemaan vieläkin 30-45 pistettä. Lantta on todennäköisesti kolmossentteri ja häneltä on lupa odottaa läpimurtoa. Taitoa on olemassa, hyvän pelitavan myötä Lantta voi hyvinkin kolkutella jopa 30 pisteen rajapyykkiä. Petman on luotettava nelossentteri, jolla on yhteistä taustaa Pekka Virran kanssa.
Edellä mainittujen lisäksi ainakin myös Krivosik, Sedlak, Loimaranta ja Metsävainio omaavat Eliteprospectsin tietojen mukaan sentteriosaamista. Mieltäisin heidät kuitenkin enemmän laitureiksi, vaikka Loimaranta pelasi keskelläkin mukiinmenevästi. Mikä itseäni erityisesti lämmittää sentteriosastossa on se, että kaikki osaavat ainakin tilastojen valossa aloittaa. Sillä on valtava merkitys pelin virtauksen kannalta, mikä varmasti korostuu myös Pekka Virran kiekollisessa pelitavassa.
Laitahyökkääjät
Laituriosasto on lähtökohtaisesti nimellisesti heikoin osa-alue. Uusimmista hankinnoista pelaavassa kokoonpanossa ovat todennäkösesti ainakin Lakatos ja Okuliar. Lakatos aiheuttaa allekirjoittaneessa hieman samanlaisia tuntemuksia kuin mitä Frank Banham aikanaan aiheutti. Eksoottinen, riittävän tulisieluinen, taitava, röyhkeä ja viihdyttävä. Toivon näkeväni hänen osaltaan sellaista peliä, jollaista edelliset adjektiivit edustavat. Okuliar on paperilla taitava, mutta hänen kohdallaan hedelmiä saatetaan kerätä vasta toisella kaudella. Muutaman videoklipin kaverista katselleena käsiä kuitenkin löytyy, eikä hän varmaankaan turhaan ole ollut Slovakian juniorimaajoukkueiden vakiokasvoja. Slaavilaisissa on yleensä positiivista se, että he taitavat maalinteon. Logoonlaukojia meillä on viime kausina nähty liikaakin. Sedlak, Juusola ja Metsävainio nousevat esiin haastajina. Sedlak omaa näistä suurimman potentiaalin, mutta Juusola ja Metsävainio ovat ehtineet pelata enemmän miesten tasolla, josta voi pelipaikan nappaamisessa olla hyötyä.
Jo aiemmin SaiPassa pelanneista Loimaranta, Krivosik ja Piipponen/Vainikainen löytänevät paikkansa pelaavasta kokoonpanosta. Loimaranta voisi sopia pelintekijäksi esimerkiksi Koskirannan ketjuun. Krivosik voisi vastaavasti tehdä läpimurtonsa ensi kaudella, mikäli hän pääsee pelaamaan terveenä. Maalintekopotentiaalia on ja Krivosikista saadaan varmasti eniten hyötyä tulosyksiköissä. Toivotaan hänelle ehjää kautta. Piipponen ja Vainikainen ovat työmyyriä ja hyviä joukkuepelaajia, mutta valitettavasti molemmat eivät ideaalitilanteessa ole pelaavassa kokoonpanossa. Piipposella on enemmän käsiä, Vainikainen puolestaan on nopea ja vahva vääntäjä. Sijoituspaikka molemmilla on lähtökohtaisesti neloskentässä.
Puolustus
Puolustuksen isännäksi hankittiin pitkällä sopimuksella Kalle Maalahti. Hän on erittäin hyvä yleispelaaja, omaa hyvän pelikäsityksen, on kiekkovarma ja pystyy ylivoimalla pitämään kiekon alueella. Filip Pyrochta tulee pelaamaan varmuudella kahdessa ensimmäisessä pakkiparissa, sijoittaisin itse hänet kakkospakkipariin, jotta laatua löytyy mahdollisemman laajalla rintamalla. Olkkonen sopii vääräkätisenä mainiosti joko Kallen tai Filipin pakkipariksi, mutta kiekollisuuden vuoksi sijoittaisin hänet ennemmin Pyrochtan pariksi. Joona Huttula puolestaan olisi ollut ennen viime kevättä täysin tuntematon nimi, mutta loppukevät ja Kärppäkannattajien kommentit nostavat hänet SaiPan tasoisen joukkueen kärkiosastoon.
Kahden ensimmäisen puolustajaparin jälkeen pelaajien sijoittaminen onkin haastavampaa, sillä tasonsa osoittaneita puolustajia ei kovinkaan montaa ole, vaikka potentiaalia toki onkin. Paljon parjattu Simo-Pekka Riikola pelasi hyvän loppukauden väläytellen kiekollista osaamistaan. Rightin pakkina sopii loistavasti kolmospakkipariin. Ennakoin kolmikosta Viitasalo-Peltomäki-Jalonen jonkun ottavan kolmannen pakkiparin paikan, mutta heidän ennakkoarviointinsa on haasteellista.
Maalivahdit
Maalivahtiosasto herättää ainakin itsessäni kysymyksiä, sillä vaikka Westerholm pelaa todennäköisesti valtaosan otteluista, mitä tapahtuu, jos hän loukkaantuu? Lasketaanko liikaa yhden hevosen varaan? Pari kautta sitten tuomitsin Westerholmin ikuiseksi lupaukseksi, joka ei saa edes alkulämmittelyissä kiekkoja kiinni. Edellisen kauden loppupuoli osoitti kuitenkin toista ja Westerholm pelasikin ajoittain vakuuttavaa peliä. Käsi ylös virheen merkiksi.
Markkasessa on valtavasti potentiaalia, sen kertoo jo NHL-varauskin. Olen kuullut, että kyseessä on erittäin kilpailuhenkinen kaveri, joten hän ei anna varmasti tuumaakaan periksi. Tulevaisuudessa Markkanen voi olla hyvinkin SaiPan kantavia voimia, mutta miten hänelle saadaan riittävästi pelejä kehittymistä ajatellen, mikäli Westerholm pelaa suurimman osan?
Yhteenveto
Ihannetilanteessa tulosyksikköihin tarvittaisiin vielä yksi tasonsa osoittanut pelimies sekä hyökkäys- että puolustuspäähän. Annetaan kuitenkin terveen kilpailun näyttää, ketkä lopulta ansaitsevat pelipaikkansa.
Malttia täytyy löytyä myös meiltä kannattajilta, sillä pikavoittoja ei luonnollisesti ole jaossa, vaan pitkäjänteinen ja päämäärätietoinen tekeminen palkitsevat. En usko SaiPan floppaavan tulevalla kaudella ja realistinen arvio runkosarjasijoituksen suhteen on se, että SaiPa taistelee tulevalla kaudella sijoista 9-12.
Mieli on pitkästä aikaa odottavainen ja kausikortti löytyy takataskusta. Toivottavasti kausi päästään pelaamaan lähes normaaliin tapaan. Alla oma kokoonpanohahmotelmani. Käsittelin kirjoituksessani vain todennäköisimpiä kokoonpanossa olevia pelaajia, juniorit kasvakoot ja ottakoot omat paikkansa ajan kanssa.
Kapteenisto: Koskiranta (C), Maalahti (A), McIntyre (A)
Lakatos – McIntyre – Okuliar
Loimaranta - Koskiranta – Krivosik
Juusola – Lantta - Sedlak
Metsävainio – Petman - Piipponen
Vainikainen – Heikkinen - Lipiäinen
Reservi: Kautiainen - Ojantakanen – Karvinen - Kangasniemi
Maalahti – Huttula
Pyrochta – Olkkonen
Viitasalo – Riikola
Peltomäki – Jalonen
Koskimies - Karjalainen
Westerholm
Markkanen
Edit. Kirjoitusvirheitä