Kausi oli sitten siinä. Eilen otti päähän niin paljon, ettei mitään viitsinyt kirjoittaa. Syksyllä nimittäin ajattelin, että tämä on se kausi, jolloin minä pääsen ensimmäistä kertaa yli 40-vuotisen elämäni aikana juhlistamaan SaiPan voittamaa mitalia. Silloin ennusmerkit olivat kohdillaan, koska joukkue oli kova ja tulosta tuli. Nokelaisen loukkaantuminen oli lopulta valtava isku, ja vaikka siirtorajalla tehtiin kunnianhimoisia liikkeitä, oli loukkaantumissuma lopulta niin suuri, ettei näin pieni organisaatio sitä kestänyt.
Tämän piti olla SE kausi, mutta nyt kävikin ilmi, että SE kausi odottaa vielä tulevaisuudessa. Ollaan siis Meidän poikien mukana jatkossakin.
Mutta tämän kauden pelaajista joitakin huomioita.
LASSE LAPPALAINEN
Moni olisi viime kauden jälkeen ollut valmis ulkoistamaan kaverin, ja Lappalaisen jatkosopparia ihmeteltiin Jatkoajassa. Valmennus kuitenkin tiesi paremmin. Lappalainen nosti tällä kaudella tasoaan huomattavasti ja nyt varmaan jokainen on iloinen, että Lappalainen kuuluu SaiPa-vahvuuteen myös pari seuraavaa kautta.
KALLE MAALAHTI
Toinen ilahduttava tassonnostaja. On saanut niin itsevarmuutta kuin kiekollista varmuutta lisää. Oli pari vuotta sitten omassa päässä todella pahoissa vaikeuksissa. Ei Maalahdesta ikinä tule oman pään pelotetta, mutta on parantanut myös puolustuspeliään niin paljon, että ansaitsee paikkansa myös siellä. Osoitti pudotuspeleissä keijosäilynojamaisia kykyjä viedä luistellen kiekko hyökkäysalueelle. Ensi kaudella entistä isompi rooli ja 20-25 pistettä on realismia.
BRETT CARSON
Tästä kaverista minä tykkään. Eleettömän varma pelaaja. Ei koskaan tule voittamaan pakkien pistepörssiä, mutta on todella arvokas palanen omaan päähän. Tämä oli ensimmäinen kausi Liigassa, ja kun oppirahat on nyt maksettu, voi ensi kaudelta odottaa vieläkin enemmän. Huikeaa, että jatkaa meillä.
SAM LOFQUIST
Syksyllä tätä kaveria rakasti varmaan jokainen SaiPa-fani. Lofquistin lämäri oli Liigan pahin pelote ja tulosta tuli hurjaan tahtiin. Mutta kauden edetessä Lofquistin taso romahti. Se käy hyvin ilmi, kun vertaa hänen tehojaan syys- ja kevätkausilla:
SYKSY: 34 ottelua, 9+14=23 pistettä, 0,68 p/o
KEVÄT: 25 ottelua, 1+3=4 pistettä, 0,16 p/o
Kun Lofquistin vahvuudet eivät alun perinkään olleet oman pään pelaamisessa, ja senkin puolen suoritukset tuntuivat hiipuvan entisestään kauden edetessä, ollaan jännässä tilanteessa. Tässä on siis pakki, joka teki 10+17 pistettä, mutta silti huomaan, että en ole yhtään harmissani hänen lähdöstään. Jos esimerkiksi olisi pitänyt valita, hänenkö ensi kaudella SaiPassa mieluummin Lofquistin vai Carsonin, olisi valinta osunut jälkimmäiseen. Ja nyt olen hiton onnellinen, ettei SaiPa-toimistolla hätiköity syksyllä Lofquistin tehoputken aikana ja menty tarjoamaan mottipäistä summaa kaverin pitämiseksi täällä. Nyt olisi nimittäin harmittanut. Ja huhujen mukaan eräs toinen liigaseura on ajanut juuri tähän miinaan ja tarjonnut Lofquistille sen 200k+ euroa jo ennen joulua...
SAVILAHTI-NAGANDER
Oli toivottu paluumuuttaja tullessaan kesken kauden takaisin SaiPaan. Ei ihan ollut parin vuoden takaisessa iskussaan, mutta en harmittelisi vaikka PSN jatkaisikin täällä. Hyvät kesätreenit alle ja ensi kaudella taas top4-pakki. Carson ja PSN olisivat kivan kokoiset tukipilarit omaan päähän.
RIIKOLA JA LARSSON
Kiitos ja hei hei. En jää kumpaakaan kaipaamaan.
MCINTYRE
Huh huh, syömähammas numero yksi. McIntyren parhaita lättysyöttöjä katsoessa ei voinut olla ihmettelemättä, miten tämä kaveri on voitu Pohjois-Amerikalssa luokitella puolustavaksi hyökkääjäksi. Iso menetys, mutta onneksi lähtee KHL:ään eikä jää kilpailevaan liigajoukkueeseen.
RAU
Odotin, että Rau voisi tehdä sen 18-20 maalia, mutta 29 maalia ja maalipörssin voitto oli kyllä jotain, mitä varmaan kukaan ei odottanut. Rau ei luultavasti jatka meillä ja yllättäen en ole hänenkään lähdöstään kauhean huolissani. Kovista tehoistaan huolimatta Rau oli kuitenkin aika yksipuolinen pelaaja. Teki maalit 2 metrin säteellä maalista, jossa olikin Liigan paras, mutta muuten näkisin hänen paikallaan ehkä kokonaisvaltaisemman pelaajan. Raun maaleista iso osa oli McIntyren huikeiden lättyjen ansiota, ja jos Rau jatkaisi meillä ilman McIntyreä, pelottaisi se, että Raun tehot romahtavat. Toissa kaudella Itävallassa Rau teki 24 ottelussa 3 maalia, eli siellä ilmeisesti vastaava tarjoilu puuttui. Maalipörssin voitto nostanee Raun hintalappua niin, että SaiPan ei ole järkevää olla tarjouskisassa. Luotetaan, että Tuomenoksa löytää taas uudet Raut jostain.
KAKSONEN
Olipa hienoa saada Elmeri takaisin. Hän jatkoi siitä, mihin aikanaan SaiPassa jäi ja teki runkosarjan viimeisissä 14 ottelussa saman verran pisteitä (2+3), mitä sai Tapparassa aikaan kauden 44 ensimmäisessä ottelussa. Elmeri on pelaajana kuin koko SaiPa organisaationsa. Ei ehkä isoin, vahvin tai taitavin, mutta paikkaa kaiken helvetinmoisella taistelulla ja suurella sydämellä. Ja kun vielä kysessä on yksi omista pojista, on hienoa, että hän on taas kotona.
STRÖMBERG
Tämä hankinta mietitytti vähän, koska alla oli heikko kausi heikommassa liigassa. Mutta hyvinhän Strömberg lopulta teki tasonnoston, vaikka loukkaantuminen päätti kauden etuajassa. Ensi kaudella 30 pisteen raja ei ole lainkaan mahdottomuus. Top6-hyökkääjä?
KURONEN
Yksi kauden iloisimmista yllättäjistä. Nosti tasoaan paljon ja pelasi uransa parhaan kauden. Vuosi sitten pidin Kurosen panosta joukkueelle aika yhdentekevänä, mutta nyt harmittaa, koska huhut vievät häntä pois Lappeenrannasta.
JOKINEN
Siirtyy KalPaan eikä tule iso ikävä. Pelasi ihan hyvin, mutta kuitenkin polki kolme vuotta aika paikallaan tuloksellisesti. Tämän kauden piste-ennätys johtui siitä, että pääsi pelaamaan huippuvireisten McIntyren ja Raun kanssa.