Otsikon aiheet ovat tällä kaudella olleet useammassakin ketjussa toistuvasti esillä. Milloin on ihmetelty puhtaiden taklauksien jälkeisiä tappeluita, milloin taivasteltu pelaajien saamien ottelurangaistusten epäjohdonmukaisuutta ja tappeluketjussa palataan säännöllisin väliajoin instigator -sääntöön ja epäoikeudenmukaisuuksiin, joihin se johtaa.
NHL-jääkiekko on mielestäni vedenjakajalla mitä tulee rangaistuskäytäntöihin ja pelaajien terveyden vaalimiseen. Miehet kaukalossa ovat yhä isompia ja vauhti kovempi kuin koskaan ennen, joten luonnollisesti askissa tapahtuu enemmän ja rajummin kuin ennen.
Liiga on pyrkinyt tietoisesti sääntömuutoksilla karsimaan pelaajien oikeuksia kaukalon sisäiseen kurinpitoon ja samalla ottamaan asiassa roolia itselleen. Kyynisempi on sitä mieltä, että vituiksi on mennyt. Rangaistuskäytännöissä ei ole selkeää linjaa, eikä rangaistusten pelotevaikutuksella ole pystytty ehkäisemään ylilyöntejä.
Kokonaan toinen ongelma on se, että pelaajia loukkaantuu enenevissä määrin myös sääntöjen puitteissa. Pelaajien nopeuden kehittyminen yhdessä punaviivan poiston kanssa on vauhdittanut keskialueen ylitystä siinä määrin, että näin nojatuolinäkökulmasta aivotärähdysriski on noussut vauhdin kasvaessa sekä keskialueella että päädyissä.
Ratkaisuja ongelmiin etsitään. GM:en kokouksissa on pohdittu mm. mahdollisuuksia hartiasuojien valmistamiseen siten, ettei taklaajan olkapää sattuisi yhtä pahasti taklattavan leukaperissä kuin nykyään. Säännöistä keskustellaan jatkuvasti ja pitkän kiekon vihellys on kestoaihe, johon palataan jokaisen kilpaluistelusta aiheutuneen "turhan" loukkaantumisen jälkeen.
Onko pelaajien terveys ylipäänsä suojeltavissa, vai onko vain tyydyttävä siihen, että jääkiekossa on vaaransa? Käytännössä tasapainoillaan ainakin osin pelin viihdyttävyyden ja vaarallisuuden välillä. Pelin hidastaminen ehkäisisi keskusyksikön äkkipysähdyksistä aiheutuvaa aivotärähdysvaaraa, mutta toisaalta vauhti on pelin suola. Viimeisen vuosikymmenen aikana rukatuilla viivasäännöillä on pyritty nimenomaan siihen, että peli etenisi päästä toiseen vauhdikkaasti, eikä seisoisi keskialueella.
Itselläni ei ole tämän aiheen tiimoilta kuin yksi kiveenhakattu mielipide: jos ja kun liiga ei pysty hoitamaan kurinpitovelvoitettaan, tuomarit tuomitsemaan kaukalossa nykyistä paremmin, niin instigator -sääntö on heivattava hiuksista Vihtiin. Kenenkään ei ole pakko tapella, mutta kaikkien on vastattava teoistaan. Joko liigalle tai kanssapelaajille. Ahdistaa katsella kaiken maailman jarretstollien selkääntaklauksia ja sitä kun oikeutta hakemaan lähtenyt taklattu pelaaja passitetaan istumaan ylimääräistä kakkosta. Se ei ole oikein.
NHL-jääkiekko on mielestäni vedenjakajalla mitä tulee rangaistuskäytäntöihin ja pelaajien terveyden vaalimiseen. Miehet kaukalossa ovat yhä isompia ja vauhti kovempi kuin koskaan ennen, joten luonnollisesti askissa tapahtuu enemmän ja rajummin kuin ennen.
Liiga on pyrkinyt tietoisesti sääntömuutoksilla karsimaan pelaajien oikeuksia kaukalon sisäiseen kurinpitoon ja samalla ottamaan asiassa roolia itselleen. Kyynisempi on sitä mieltä, että vituiksi on mennyt. Rangaistuskäytännöissä ei ole selkeää linjaa, eikä rangaistusten pelotevaikutuksella ole pystytty ehkäisemään ylilyöntejä.
Kokonaan toinen ongelma on se, että pelaajia loukkaantuu enenevissä määrin myös sääntöjen puitteissa. Pelaajien nopeuden kehittyminen yhdessä punaviivan poiston kanssa on vauhdittanut keskialueen ylitystä siinä määrin, että näin nojatuolinäkökulmasta aivotärähdysriski on noussut vauhdin kasvaessa sekä keskialueella että päädyissä.
Ratkaisuja ongelmiin etsitään. GM:en kokouksissa on pohdittu mm. mahdollisuuksia hartiasuojien valmistamiseen siten, ettei taklaajan olkapää sattuisi yhtä pahasti taklattavan leukaperissä kuin nykyään. Säännöistä keskustellaan jatkuvasti ja pitkän kiekon vihellys on kestoaihe, johon palataan jokaisen kilpaluistelusta aiheutuneen "turhan" loukkaantumisen jälkeen.
Onko pelaajien terveys ylipäänsä suojeltavissa, vai onko vain tyydyttävä siihen, että jääkiekossa on vaaransa? Käytännössä tasapainoillaan ainakin osin pelin viihdyttävyyden ja vaarallisuuden välillä. Pelin hidastaminen ehkäisisi keskusyksikön äkkipysähdyksistä aiheutuvaa aivotärähdysvaaraa, mutta toisaalta vauhti on pelin suola. Viimeisen vuosikymmenen aikana rukatuilla viivasäännöillä on pyritty nimenomaan siihen, että peli etenisi päästä toiseen vauhdikkaasti, eikä seisoisi keskialueella.
Itselläni ei ole tämän aiheen tiimoilta kuin yksi kiveenhakattu mielipide: jos ja kun liiga ei pysty hoitamaan kurinpitovelvoitettaan, tuomarit tuomitsemaan kaukalossa nykyistä paremmin, niin instigator -sääntö on heivattava hiuksista Vihtiin. Kenenkään ei ole pakko tapella, mutta kaikkien on vastattava teoistaan. Joko liigalle tai kanssapelaajille. Ahdistaa katsella kaiken maailman jarretstollien selkääntaklauksia ja sitä kun oikeutta hakemaan lähtenyt taklattu pelaaja passitetaan istumaan ylimääräistä kakkosta. Se ei ole oikein.
Viimeksi muokattu: