Rummut katsomossa?

[Lapanen]

Tuolla SM-liigapuolella yritettiin viritellä keskustelua katsomokäyttäytymisestä. Taisi mennä jopa pari viestiä ennenkuin ensimmäinen urpo aloitti kuittailun toisen joukkueen faneista.

Tuli vain mieleeni että kyllä tälle suljetulle käyttöä taitaa sittenkin olla. Ehkä Oivan jutuissa on kerrankin jotain järjen hiventä kun hän kehoittaa pieremään yhteiseen nuotioon, vai kuinka se nyt oli?

Ja itse asiaan.

Mielestäni suomalaiset jäähallit ovat turhan pieniä paikkoja rummun päristelylle. Tilanne on erilainen avonaisessa fudiskatsomossa jossa viisikymmentätuhatta ihmistä huutaa, laulaa ja karkeloi. Suomalaisissa jäähalleissa on aika vähän jengiä, joista enin osa on yleensä hiljaa. Jäähallit ovat, ehkä Ilmalan moskeijaa lukuunottamatta, melkoisia kaikuluolia joissa pannujen kolistelu kumisee mallikkaasti.

Rummunpaukutus peittää muut äänet alleen. Jossain Hippoksella on aivan sama huutaako katsomo omiensa puolesta, vai istuuko tuppisuuna turpa kiinni. Ainoa mikä hallissa kuuluu on kuitenkin sambaryhmän paukutus. Länsi-auto areenalla tilanne on melkein surkuhupaisa kun piskuisen fanijoukon ainoa rumpalipoika paukuttaa tahtia pau-pau läpi matsin. Siinä saattaa viikonpäivät mennä sekaisin kun kuvittelee monotonista pauketta päässään kankkuskuminaksi keskellä viikkoa, kun virallinen kanuunapäivä on sentään lauantai.

Jyväskylän sambaryhmällä on hienot perinteet. Posse on osa kaupungin lätkäkulttuuria. Kaikki musiikkiharrastus on periaatteessa kannatettavaa. En halua olla kieltämässä tai neuvomassa ketään. Minä vain itse viihdyn kiekko-ottelussa paremmin vaikka Moskeijan muutaman vuoden takaisessa hiljaisuudessa kuin kaiken peittävässä pärinässä tai paukutuksessa.

Onks' täst niinku muilla mielipiteitä?

 

[Oiva]

Katsomokäytös

Sinällään rummut eivät minua hirveästi haittaa, mutta kieltämättä joskus on käynyt niin, että vieressä istuu innokas, pienessä etukenossa oleva hihhuli, joka paukuttaa epävireistä virveliä miten kuten sattuu. Se häiritsee.

Minusta esim. fanikatsomossa rummut voivat olla hyväkin asia. Esim. isot tomit paukkuvat aika miellyttävästi, kun kalvot ovat riittävän löysällä. Virveli on aivan vihonviimeinen hökötys jäähalleissa. Silti toivoisin mieluummin, että hallit täytettäisiin muullakin äänellä, enkä tässä tarkoita "nuija"-huutoja tuomareille tai vihellystä vastustajalle. Jostain syystä kannattajien energia tahtoo suuntautua negatiivisiin asioihin, eikä positiivisiin.

Saipa-faneilta oli hieno ele osoittaa kunnioitusta Machuldalle, vaikka hän loppukaudeksi leiriä vaihtoikin.

Itsekin huomasin, että taputin yhdessä Kärpät-HPK pelissä HPK:n Savijoen tekemälle maaille, vaikka pääsääntöisesti hurraan Kärppien puolesta, kun olen Raksilassa pelejä katsomassa. Hienoille suorituksille voi taputtaa, vaikka ne tekisi vastustajakin. Ymmärrän kyllä sen, että ei siinä tilanteessa usein tule mieleen aploodeerata, kun vituttaa toisen tekemä pöyssä.

 

[Suomi-Salama]

Jyväskylän miehenä en voi muuta sanoa kuin että Hippos ilman sambaryhmää olisi kuollut. Tässä on nyt syytä tehdä ero satunnaisen rummunpäristelijän ja perinteitä pursuavan fanikatsomon rumpuryhmän välillä. Jyväskylän tapauksessa sambaryhmällä on kaiken lisäksi rytmi veressä, ei sieltä mitään musiikkimiehen oksennuksen partaalle saavaa sekamelskaa kuulu, joskaan ei nyt aivan viimeisiä hienouksiakaan. Satunnainen rumpupoika taas saattaa olla juuri sellainen tapaus, mitä jäähalli ei kaipaa. Se pistää vain ärsyttämään. Mutta ne sumutorvet vasta järkyttäviä ovatkin! Siinä ei käyttäjällä paljon järki päätä pakota. Omasta kuulosta viis, mutta pitäisi ajatella vähän muitakin!

Summa Summarum: Hippos = sambaryhmä

 

[Patarouva]

Katsomoiden tunnelmasta

Rummut eivät erityisesti miellytä minua kiekkokatsomossa, mutta taiten käytettynä nekin ovat joskus paikallaan. Jos ne ovat perinne, kuten Hippoksella, ne kuuluvat osaltaan jo hallin tunnelmaan.

Rumista huudoista sanoisin sen verran, että antaa mennä vain. Niin kauan kuin ei mennä törkeisiin henkilökohtaisuuksiin tai hoeta monotonisesti vittua, homoa tai jotain muuta yhtä omaperäistä asiassa ei pitäisi olla suurempaa valittamista. Nimenomaan monotonisesti. Onhan meillä sitä paitsi paljon värikkäämpiäkin tunteen ilmaisimia.

Esimerkiksi kiroilu katsomossa on äkillisen voimakkaan tunteen ilmaisuna ihan paikallaan. Pääasia, että se tulee hetkellisesti tunteella ja sydämestä, ei tietoisena lähinnä muille suunnattuna mantrana, jolloin pyritään näyttämään muille, kuinka kovia ollaan, kun uskalletaan huutaa tällaistakin. Jonkun yksittäisen tai useammankin ruman sanan tai tunteella heitetyn ilkeän piikin ei pitäisi olla kenellekään ylivoimaista kuunneltavaa. Katsomoiden ylilyönnit ovat asia erikseen ja ymmärrettävästi ne saavat useimmilta niskakarvat pystyyn. Huumori ja sanojen sattuvuus ovat kuitenkin aina niitä parhaita katsomohuutojen rakennusaineita eivät homottelut.

Useimmat katsojat eivät kuitenkaan taida haluta olla hiljaisessa hallissa, vaikka huutelu joskus jurppisikin. Tunnelmahan on osa kiekko-ottelun viehätystä. Joku haluaisi laulua ja kannustusta ulkomaiden malliin, mikä on ihan hieno ajatus. Faniryhmät tätä yrittävätkin jo osittain toteuttaa. Vaan kuinkahan moni näistä vaatijoista itse pystyy laulamaan ja kannustamaan joukkuetta läpi ottelun? Tai vaikka ihan sieltä omalta istumapaikaltaan yksinään taputtamaan ja kannustamaan reilusti, vaikka muut ympärillä olisivat kuin pystyyn kuolleita ja kenties vielä katsoisivat kannustajaa nenän varttaan pitkin? Niinpä, raskastahan se on se "ihannekannustaminenkin" ja sen vuoksi saattaa peräti leimautua hulluksi.

Kuitenkin vain sillä omalla kannustuksellaan jokainen voi vaikuttaa hallin tunnelmaan. Sillä saattaa jopa temmata muutaman muunkin mukaan kannustamaan. Eniten ärsyttää, että ne, jotka itse istuvat matseissa puu-ukkoina, esittävät vaatimuksia muun katsomon kannustamiselle. Maksamalla (tai usein vielä saamalla) lippu kuvitellaan, että ollaan ikään kuin oikeutettuja vaatimaan muiden katsojien viihdyttävän minua luomalla katsomoon hyvän, minulle sopivan tunnelman. Pelkkien vaatimusten sijaan olisi rakentavampaa joskus keskittyä näyttämään muille esimerkkiä.

 

[sannifan]

Rummut mahtuvat kyllä Sannifanin kanssa samaan jääkiekkokatsomoon, mutta niitä pitää osata käyttää.

Hyvänä esimerkkinä voisin mainita Lappeenrantalaisen punaviivakerhon.

SaiPan faniryhmän iso tom kuulostaa koomiselta, koska se on epävireessä. Se kaveri kuka sitä HAKKAA voisi myös opetella huoltamaan / virittämään soitintaan.

 

[JypFabu]

Jyväskylän miehenä(entisenä) täytyy puoltaa tuota rumpu osastoo, mutta todellakin niin, että näillä tamppaajilla on edes nimeksi rytmitajua ja jos on rumpuryhmä, sillä pitää olla liideri ja sovitut klikit erilaisiin tunnelmarytmeihin.

Silloin aikoinaan kun Jyp oli liigauransa alulla, siellä rumpuryhmässä taisi olla useampikin ammatikseen rummuttaja, joten jälkikin oli sen mukaista-joskus kun sattui paskempi peli, saattoi kuitenkin fiilistellä kunnon rytmeillä ja kun peli oli kiihkeää ja tuimaa, entistä tulisemmat rytmit ryyditti.

Tälläisiksi katsomo rummuiksi parhaiten mallaisi jembet, congat, talkin'drumit tai muut vastaavat. Hallien akustiikkaan ei oikeen virvelit tai patarummut istu, vihonviimeisin olisi umpihumalainen rytmitajuton vastajoukkueen kannattaja, jolla on matkassa äitin kattila ja metallikauha.

Eräs todella ärsyttävä asia muutettuani tsadiin oli tää järjetön lippujen huiskuttelu, siellä kun ddr:ssä istu lippujen huiskeessa puupenkeillä ei nähny kun puolet pelistä ja kun oikeen intomieli sattu eteen ei nähny sitäkään. En tiedä, jykylään kun harvoin pääsen, onko tuo syöpä pesiytynyt sinnekin, mutta aikoinaan siellä näki esteettömästi kaukaloon.

 

[Kelpie]

Rumpuihin kuten muuhunkin metelinpitoon pätee mielestäni yksi tärkeä sääntö: erittäin hyvä juttu, kunhan siinä on ideaa. Pelkkä bang-boing-bang ei kuulosta hyvältä, jos se on sitä samaa koko ajan riippumatta siitä, mitä kentällä tapahtuu. Vai tapahtuuko yhtään mitään. JybFabun kuvailema rumpumusisointi toimisi varmasti, ja tuskin häiritsisi kohtuutonta määrää katsojia. Vielä kun siihen saisi yhdistettyä osuvat kannustushuudot, niin tunnelma tiivistyisi kuin suojalumi kevätauringossa.

Erilaiset räikät ja peltipurkkiin tungetut kuulat helistiminä eivät oikein istu katsomoon. Niillä on hankalaa tuottaa fiilikseen sopivaa ääntä, ja tulos on yleensä kakofonista meteliä. Ei kiitos.

Kaiholla tulee muisteltua Manchester Steelersin faniporukkaa Rinkelinmäellä. Tuo porukka todellakin lauloi ja huusi koko pelin ajan. Luonnollisesti soitinrepertuaarista löytyi myös rummut, joilla tahditettiin kannustushuutoja. Heiltä löytyi myös trumpetisti, joka oli harvinaisen hyvin tilanteen tasalla. Erilaisia fanfaareja tuli aina tilanteen mukaan. Hauskin taisi olla se, kun tappelun jälkeen tappelupukareiden matkaa kohti pukukoppia säesti tunteella vedetty Iltasoitto. Osaisimmepa ottaa oppia tuosta porukasta.

 

[Paitselo]

JypFabu hei...

Koskahan sinä olet siellä DDR-hallissa viimeksi joutunut tuon kuvailemasi "lipputerrorin" uhriksi? Nimittäin ainakin minä olen jo monet vuodet paikanpäällä käyneenä huomannut, että niitä lippuja heilutettaan vain ja ainoastaan silloin, kun pelissä on jostakin syystä taukoa. Liput laskeutuvat heti kun peli jatkuu, tosin tietysti tässäkin asiassa aina porukkaan mahtuu muutamia ääliöitä, jotka eivät ymmärrä ettei punaisen hulmuavan kankaan takaa näe mitään.

Sitten tuosta fanien esittämästä "musiikipuolesta" tuli mieleeni, että mitähän tapahtuisi jos raahaisin sinne katsomoon tuollaisen keskikoisen akuilla toimivan vahvarin ja sähkökitaran. Sitten aina välillä kääntäisin nupit KAAKKOON ja revittäisin niin maan perkeleesti! Siis osaan kyllä soittaa, tarkoitukseni ei olisi aiheuttaa pelkkää älämölöä. Jotenkin vaan tuntuu, että järjestysmiehillä olisi minulle kovasti asiaa heti kun olen vetäissyt ensimmäisen kerran Get Ooonin intron vaikkapa HIFK:n tekemän maalin kunniaksi. Vai kuinkahan kävisi? Voisin tietysti puolustautua sillä, että minulla on kamala tarve esiintyä ja muutenkin kaikki on Remu Aaltosen syytä, koska olen kerran 70-luvulla soittanut tamburiinia Tavastiaklubin lavalla Hurriganesin esiintyessä... silloin päässäni napsahti jotakin...

 

[JypFabu]

No niin, preda hyvä.

Tässä noin kymmenen vuotta on tullu sillon tällön käytyä (pääasiassa Jyp-matsit), tosin tänä vuonna olen hylännyt brändin, koska hinta/laatu-suhde on jo periaatteessa persiillään.

Mutta tuo lippuongelma ei pelkästään koske siis brändiä, vaan myös narripakkahan siellä pelas ennen ilmalantoria.

Mene tiedä sitten, mutta olen kokenut sen paljon häiritsevämmäksi kuin mitkään rummut, peliähän mä haluun kattoo, enkä kenenkään paskasia rättejä(eli mieluummin ääntä kuin rättejä), ja todellakin mulle on sattunut ympärille sitten näitä junanlähettäjiä liikaakin. Osaltaan kai vaikuttaa sekin, että ddr on intiimimpi halli, en nimittäin oo samaa häiriötä kokenut katsomisen suhteen hjallissa, vaikka huiskijoita riittää sielläkin.

Ja toden totta tuolla aiemmin luettelin joitain soinniltaan hallien akustiikkaan sopivia perkussioita, eli se sun nupit kaakossa styge ja keppi esim. on ainakin tilaan nähden vähän väärällä taajuudella ja riippuen minkätehoinen styge sulla olis, vois lähiympäristössä tulla sulkasato. Yleensäkin ylä-ja keskitaajuus on vähän huonoja isossa tilassa, eli keskustelu taajuudet pitäis jäädä vapaaks.

Mutta näin kepin revittäjänä voin luvata Sävykästä "säestystä", jos meinaat käytännössä tuon testata.

 

[mission16W]

Viestin lähetti Designer
Heiltä löytyi myös trumpetisti, joka oli harvinaisen hyvin tilanteen tasalla. Erilaisia fanfaareja tuli aina tilanteen mukaan. Hauskin taisi olla se, kun tappelun jälkeen tappelupukareiden matkaa kohti pukukoppia säesti tunteella vedetty Iltasoitto. Osaisimmepa ottaa oppia tuosta porukasta.

Tämähän on Englannissa tapana. Maajoukkueen mukana kiertää myös pari herrasmiestä trumpettien kanssa. Nämä pojat sitten vetävät kannustusta soitollaan. Erittäin mukavaa. Itse harkitsin vähän aikaa vitsinä ostaa kazoon ja megafonin. Köyhän miehen vastaava.

"Tepsi (honk honk honk), Tepsi (honk honk honk), Tepsi (honk honk honk)" jne...

 

[Oloneuvos]

Rytmistä ja rytmihäiriöistä

Eilisessä TPS-Pelicans ottelussa vierasjoukkueen faneilla oli mukanaan rumpu. Ainakin minusta oli mukavan kuuloista kun kaveri sitä paukutteli. Äänestä päätellen ei tainnut olla ihan ensimmäinen kerta. Ikävä kyllä soittoa tuli lopulta suht vähän, mikä taisi johtua paljolti ottelun tapahtumista.

Yleensäkin kaikki taiten tehty kannustus, olipa se sitten hyvä letkautus, yhteishuutoa tai vaikka musisointia on omiaan elävöittämään tunnelmaa katsomossa. Eilenkin ensimmäisessä erässä Nurmisen osuessa toisen tai kolmannen kerran johonkin muualle kuin mihin hän tarkoitti huusi joku älypää;"Kaitsu, ota ens vaihdos lefti!" Tilannekomiikka on aina hauskaa, vaikka ei toisille jälkeen päin kerrottuna läheskään yhtä hykerryttävää. Hetken tunnelmaa on vaikea välittää, vaikka oivallus olisikin hyvä.

Yleensäkään Turussa ei ole sen paremmin juuri rumpuja kuin muitakaan soittimia kuultu. Johtuneeko varsinais-suomalaisesta luonteesta vai mistä, mutta tällainen sooloilu koetaan täällä ehkä vieraaksi. Oikeastaan pelissä pitää olla aivan erityinen katsomoon saakka aistittava lataus ennen kuin hyvään tottunut ja menestyksellä kyllästetty turkulaisyleisö lämpenee.

Fanikatsomo on tietysti asia erikseen. Meillä se on ikärakenteeltaan huomattavasti erilainen kuin esimerkiksi HIFK:lla. Ikävä kyllä Turussa ehkä hieman vierastetaan fanikulttuuria itsessään varttuneemman kiekkoväen keskuudessa tai pitäisikö sanoa sen muotoutuneen toisen näköiseksi. Nuorten ja lasten parissa ei monikaan näy tuntevan oloaan kotoisaksi ja näin ollen osallistuminen koko touhuun jää suosiolla.

Ainakaan minua eivät ääntä pitävät vempeleet katsomossa häiritse. Toisin voi olla vaikka jonkun kausikorttilaisen kohdalla. Taidollakin soitettu rumpupatteri saattaa alkaa häiritä vieressä istujaa möykän ollessa alituista ja ottelusta toiseen jatkuvaa.

Tässäkin asiassa kohtuus kaikessa, pullo päivässä. Esiintyvien taiteilijoiden on syytä ottaa huomioon toistenkin viihtyvyys. Jos kuitenkin palikat polttavat sormissa jatkuvasti ennen peliä, on syytä hakeutua fanikatsomon puolelle musisoimaan. Vierasjoukkueen fanit ovat aina tervetulleita värittämään omalla olemuksellaan ja (hyvällä) käytöksellään sekä soitannollaan tunnelmaa ottelussa.