ilves.com:n keskustelussa käydään hyvää vääntöä ensi kauden rooleista ja ketjukoostumuksista, mutta koska en sattuneesta syystä kirjoita kyseiseen foorumiin, ajattelin aukaista tänne saman tyylisen ketjun.
Eli pohdintaa ensin hyökkääjistä.
Jotenkin on aistittavissa eräiden puheissa/teksteissä pakonomaista tarvetta löytää peliaikaa ja tilaa Jesse Niinimäelle. Fakta on kuitenkin se, että Niinimäki on kaukana siitä kunnosta, mitä vaaditaan SM-liigassa kahden ensimmäisten ketjun sentteriltä, jolta kuitenkin odotetaan myös pisteitä. Lepsuilua kiekottomana, typeriä jäähyjä ja varsinkin luistelutempo ovat todellisia puutteita. Itseasiassa nähdyn perusteella Niinimäki ei mahdu edes kunnolla kokoonpanoihin, mikä on kyllä aika huolestuttavaa.
Raimo Helminen ja Marek Vorel tulevat taistelemaan kynsin hampain ykkössentterin paikasta. The Raimo heittää hienoja lättyjä ja on selkeästi paremmassa vireessä kuin esim. viime kaudella. Vorel taas on todella älykäs sentteri, joka ei esittele huikeita suorituksia, mutta on tasaisen varma suorittaja korkealla tasolla.
Vorelin laiturit Kucharczyk ja Luomala ovat toistensa vastakohdat. Tsekillä on hyvä pelikäsitys ja todella hyvä laukaus, mutta hän on pehmeä ja kiekottomana lepsu. Luomalalla taas ei ole mitään näkemystä peliin, mutta painaa duunia pirusti, luistelee, karvaa, vääntää ja taklaa. Paremmalla pelisilmällä varustettuna todellinen kultakimpale.
Ketjujen Snellman-Helminen-Viitakoski, Kucharczyk-Vorel-Luomala rikkominen olisi Sykoralta tässä vaiheessa sulaa hulluutta. Nyt vain loput harjoituspelit näillä koostumuksilla, että äijät oppivat vielä paremmin tuntemaan toisensa.
Rajamäki ei vielä ole ihan parhaassa mahdollisessa iskussa, mutta vaikuttaa kyllä juuri sellaiselta pelaajalta jota Ilves tarvitsee. Suvannon ja Peltomaan kanssa voisi muodostaa tarvittaessa hyvänkin kolmosketjun.
Tuntuu todella typerältä hehkuttaa käsittämättömästi etukäteen, mutta Martin Hlavacka on todellinen löytö. Ihme kun Hämeenlinnassa ei ole äijää huomattu. Jo kymmenen minuutin pelin jälkeen äijästä huomaa, että kyseessä on erikoislahjakkuus. Tinkimätön ammattilainen, jolla on kädet ja fysiikka huippuluokkaa.
Jukka Laamanen on tällä hetkellä riippakivenä Ilveksen minun mielestä tähän asti suurimmalle yllättäjälle, Henri Laurilalle. Laurila paikkaa jatkuvalla syötöllä Laamasen virheitä. Jos Laamasta ei olisi, Laurila voisi pelata Murphyn kanssa ja Jääskeläinen Hlavackan kanssa. Näin Jääskeläinen saisi ottaa vastuuta myös kiekollisesta pelaamisesta, Murphyn kanssa Jääskeläinen jää väkisinkin ns. varmistavaan rooliin koko ajan. Koistinen on pienemmän harmin versio Laamasesta, ei yhtä paljon virheitä, mutta silti liika typeriä harhasyöttöjä, kiekon kuljetusta päätyyn kun sen voisi nopeasti avata eteenpäinkin jne. Koistisen edut verrattuna Laamaseen ovat iässä ja hinnassa.
En voi olla mainostamatta Ismo Sireniä, edelleen. Äijä suorittaa takuuvarmasti illasta toiseen. Ei tee juurikaan virheitä, mutta on kaikin puolin järkevä pelaaja. Pelinlukutaito ihan huippuluokkaa Ilveksen puolustajista. Ainoana miinuksena on koko ja varauksin hitaus.
Eli pohdintaa ensin hyökkääjistä.
Jotenkin on aistittavissa eräiden puheissa/teksteissä pakonomaista tarvetta löytää peliaikaa ja tilaa Jesse Niinimäelle. Fakta on kuitenkin se, että Niinimäki on kaukana siitä kunnosta, mitä vaaditaan SM-liigassa kahden ensimmäisten ketjun sentteriltä, jolta kuitenkin odotetaan myös pisteitä. Lepsuilua kiekottomana, typeriä jäähyjä ja varsinkin luistelutempo ovat todellisia puutteita. Itseasiassa nähdyn perusteella Niinimäki ei mahdu edes kunnolla kokoonpanoihin, mikä on kyllä aika huolestuttavaa.
Raimo Helminen ja Marek Vorel tulevat taistelemaan kynsin hampain ykkössentterin paikasta. The Raimo heittää hienoja lättyjä ja on selkeästi paremmassa vireessä kuin esim. viime kaudella. Vorel taas on todella älykäs sentteri, joka ei esittele huikeita suorituksia, mutta on tasaisen varma suorittaja korkealla tasolla.
Vorelin laiturit Kucharczyk ja Luomala ovat toistensa vastakohdat. Tsekillä on hyvä pelikäsitys ja todella hyvä laukaus, mutta hän on pehmeä ja kiekottomana lepsu. Luomalalla taas ei ole mitään näkemystä peliin, mutta painaa duunia pirusti, luistelee, karvaa, vääntää ja taklaa. Paremmalla pelisilmällä varustettuna todellinen kultakimpale.
Ketjujen Snellman-Helminen-Viitakoski, Kucharczyk-Vorel-Luomala rikkominen olisi Sykoralta tässä vaiheessa sulaa hulluutta. Nyt vain loput harjoituspelit näillä koostumuksilla, että äijät oppivat vielä paremmin tuntemaan toisensa.
Rajamäki ei vielä ole ihan parhaassa mahdollisessa iskussa, mutta vaikuttaa kyllä juuri sellaiselta pelaajalta jota Ilves tarvitsee. Suvannon ja Peltomaan kanssa voisi muodostaa tarvittaessa hyvänkin kolmosketjun.
Tuntuu todella typerältä hehkuttaa käsittämättömästi etukäteen, mutta Martin Hlavacka on todellinen löytö. Ihme kun Hämeenlinnassa ei ole äijää huomattu. Jo kymmenen minuutin pelin jälkeen äijästä huomaa, että kyseessä on erikoislahjakkuus. Tinkimätön ammattilainen, jolla on kädet ja fysiikka huippuluokkaa.
Jukka Laamanen on tällä hetkellä riippakivenä Ilveksen minun mielestä tähän asti suurimmalle yllättäjälle, Henri Laurilalle. Laurila paikkaa jatkuvalla syötöllä Laamasen virheitä. Jos Laamasta ei olisi, Laurila voisi pelata Murphyn kanssa ja Jääskeläinen Hlavackan kanssa. Näin Jääskeläinen saisi ottaa vastuuta myös kiekollisesta pelaamisesta, Murphyn kanssa Jääskeläinen jää väkisinkin ns. varmistavaan rooliin koko ajan. Koistinen on pienemmän harmin versio Laamasesta, ei yhtä paljon virheitä, mutta silti liika typeriä harhasyöttöjä, kiekon kuljetusta päätyyn kun sen voisi nopeasti avata eteenpäinkin jne. Koistisen edut verrattuna Laamaseen ovat iässä ja hinnassa.
En voi olla mainostamatta Ismo Sireniä, edelleen. Äijä suorittaa takuuvarmasti illasta toiseen. Ei tee juurikaan virheitä, mutta on kaikin puolin järkevä pelaaja. Pelinlukutaito ihan huippuluokkaa Ilveksen puolustajista. Ainoana miinuksena on koko ja varauksin hitaus.