Ronnie James Dio

[lemponen]

Varmaan sen takia perusti oman bändin, joka aika mukavasti breikkasi MTV:n myötävaikutuksella. Dion omassa bändissä ei rikastunut kuin Dio itse, minkä takia se hajosi kolmannen albumin jälkeen ja bändi joutui jonkin asteiseen syöksykierteeseen jo 80 luvun puolivälissä, kun siinä olisi ollut vielä useita vuosia aikaa (Bon Jovi, Def Leppard, Whitesnake, Priest, IM, DP, plus eri määrä hair metal bändejä) ennen kuin grunge lopetti suurimmalta osalta bändeistä uran.

En sanoisi Campbellin lähtöä bändin hajoamiseksi, maailma on kitarasankareita täynnä, mutta varmaan tuokin näkökulma osaltaan pitää paikkaansa, mutta sanoisin että kasarilla alkoi myös ikä tulla Diolla vastaan. Hän on kuitenkin peräti v. 1942 syntynyt (jumalauta, vanhempi kuin minun anoppi. Toki nuorempi kuin minun vanhemmat.) Kyllä se biisintekokynä alkoi Ronniella jo tylsymään Last in Linen jälkeen. Samoin ääneen tuli vähän liikaa sitten rosoa, ja sanoisin että myös yliyrittämistä. Keski-ikäisenä gubbena olisi pitänyt taistella alati nuorentuvan valtavirran mukana (nuoren sukupolven asenne!). Ei ollut helppo enää työmaa Ronniella tuossa vaiheessa. Kyllä hän oli tehnyt tuossa vaiheessa jo oman osuutensa rockkokonaisuudesta. Rikastumisen tarpeeseen en ota kantaa

 

[Derrick]

En sanoisi Campbellin lähtöä bändin hajoamiseksi, maailma on kitarasankareita täynnä, mutta varmaan tuokin näkökulma osaltaan pitää paikkaansa, mutta sanoisin että kasarilla alkoi myös ikä tulla Diolla vastaan. Hän on kuitenkin peräti v. 1942 syntynyt (jumalauta, vanhempi kuin minun anoppi. Toki nuorempi kuin minun vanhemmat.) Kyllä se biisintekokynä alkoi Ronniella jo tylsymään Last in Linen jälkeen. Samoin ääneen tuli vähän liikaa sitten rosoa, ja sanoisin että myös yliyrittämistä. Keski-ikäisenä gubbena olisi pitänyt taistella alati nuorentuvan valtavirran mukana. Ei ollut helppo enää työmaa Ronniella tuossa vaiheessa.

Campbell sai potkut, koska haastoi Dio lupauksen jonka mukaan kolmannesta levystä lähtien tuotot jaettaisiin bändin kesken tasan. Dio ei kuitenkaan tähän suostunut, joten Dion ex-vaimo Wendy Dio erotti Campbellin bändistä. Dio osti tuohon aikaan lukuisia kiinteistöjä Losista, joten ahneus oli ottanut vallan. Campbell on sanonut että olisi halunnut jäädä bändiin mutta niillä ehdoilla että valomestari tienasi enemmän kuin hän se ei käynyt hänelle.

Tuohon aikaan bändit laittoivat uuden levy joka vuosi ulos, usein levy-yhtiön toiveesta joulumyyntiin, joten on selvä että siellä oli fillereita mukana. Ronnie kyllä sanoitti biisit mutta en ole varma vastasiko kuitenkaan kitarariffeista. Ja sekin että ex-vaimo oli managerina ei ole hyväksi, koska niitä ammattimanagereitakin oli tuohon aikaan olemassa. Graig Goldy oli Ronnielle tuttu kitaristi, jonka ei varsinaisesti ole tunnettu biisien tekijänä, Rowan Robertson oli levyä tehdessä ehkä 17-18 vuotias ja aivan paineessa, ja ilmeisesti ei juurikaan osallistunut biisien tekoon. Tracy G oli varmasti pätevä kiertueilla, mutta Dion tuotanto 90 luvulla ei kestä kuuntelua, samoin kun Doug Aldrich on pätevä kitaristi mutta biisintekorintamalla ei mitenkään tunnettu. Campbelilta parhaimmat biisit ovat Dion albumeilla, muuten on ollut hänelläkin aika hiljaista.

 

[Turkoosisalpa]

Minusta ja monen muun mielestä tämä Dream Evil oli vielä kunnon levy. Sen jälkeen taso laski dramaattisesti. Tuolla levyllä suurimmassa osassa biiseistä creditit menivät koko bändille.

Seuraavassa hyvä arvio levystä:

All The Fools Sailed Away: Dion ”Dream Evil” 30 vuotta. - Metalliluola

Dion "Dream Evil" albumin julkaisusta on kulunut 30 vuotta: Metalliluolan tribuutti ja harvinaista videomateriaalia vuosilta 1987-1988.

metalliluola.fi

 

[Yläpesä]

Käsissä painokoneesta juuri saapunut musteesta vielä höyryävä omaelämäkerta. Sen viereen aseteltuna iso raskas lasi single malt-viskiä ja ilta jota kukaan ei häiritse. Avaan kirjan ja silmäilen paperikannen sisäkäännettä. Ilta on pilalla. (linkki kuvakaappaukseen tekstistä). Akka ja kakarat mäkeen, tervetuloa poliisit!!

edit. Kirja luettu ja varsin makoisa yhden illan lukukokemushan se oli. Ihan kuin olisi kuunnellut Ronnien rupattelua ja loppumatonta tarinointia. Enemmänkin noita kiertue- ja studiosekoiluja tietenkin olisi voinut lukea. Sujuvasti kirjoitettua tekstiä, missä näkyy Ronnien huumori. Vaimon postuumeja kommentteja oli siellä täällä, mutta niille ei oikeasti ollut edes tarvetta. Kuka nyt Ronnien sanaa olisi epäillyt? Osittain tuttuja juttuja mutta myös paljon perinpohjaisesti kerrottua uutta infoa.

 

[Mojo]

Virallinen Ronnie James Dio -dokumenttielokuva tulee nähtäville vielä tämän vuoden aikana.

Official RONNIE JAMES DIO Documentary To Be Released This Year: It 'Goes All The Way Through His Life Till The End'

Wendy Dio, widow and longtime manager of Ronnie James Dio, spoke to Argentinian journalist Lucas Gordon about the upcoming career-spanning documentary on the life and times of the legendary rock icon. It is the first documentary about Dio to be fully authorized by the artist's estate. BMG is...

www.blabbermouth.net

 

[Spire]

Käsissä painokoneesta juuri saapunut musteesta vielä höyryävä omaelämäkerta. Sen viereen aseteltuna iso raskas lasi single malt-viskiä ja ilta jota kukaan ei häiritse. Avaan kirjan ja silmäilen paperikannen sisäkäännettä. Ilta on pilalla. (linkki kuvakaappaukseen tekstistä). Akka ja kakarat mäkeen, tervetuloa poliisit!!

edit. Kirja luettu ja varsin makoisa yhden illan lukukokemushan se oli. Ihan kuin olisi kuunnellut Ronnien rupattelua ja loppumatonta tarinointia. Enemmänkin noita kiertue- ja studiosekoiluja tietenkin olisi voinut lukea. Sujuvasti kirjoitettua tekstiä, missä näkyy Ronnien huumori. Vaimon postuumeja kommentteja oli siellä täällä, mutta niille ei oikeasti ollut edes tarvetta. Kuka nyt Ronnien sanaa olisi epäillyt? Osittain tuttuja juttuja mutta myös paljon perinpohjaisesti kerrottua uutta infoa.

Joo hyvä kirja oli. Mielellään olisin vielä lukenut noista 90-luvun vuosista, kun kaikki ei mennyt putkeen.

 

[Derrick]

Joo hyvä kirja oli. Mielellään olisin vielä lukenut noista 90-luvun vuosista, kun kaikki ei mennyt putkeen.

Niistä on ilmeisesti tulossa oma teos, joka olisi Wendyn Ja Mickin tuotosta. Ronnien kirjoittamat tarinat loppuvat vuoteen 1986.

Toisaalta voi olla aika raskas teos kirjoittaa kun kyseessä on kuitenkin vuodet kun grunge tappoi musiikin ja Ronnien biisien kirjoituskynä oli jo ehtynyt. Kiertuetarinoita voi hyvinkin olla mutta ne ovat toisen käden tietoa. Voi tietysti olla että Wendy ja Mick keräävät tuon ajan Ronnien lehtihaastattelut ja laittavat ne sitten kansien väliin. Ja onhan noita bändikavereita vielä elossa, Vinny, Craig, Doug mutta Vivianilta on turha pyytää haastattelua.

 

[Spire]

Niistä on ilmeisesti tulossa oma teos, joka olisi Wendyn Ja Mickin tuotosta. Ronnien kirjoittamat tarinat loppuvat vuoteen 1986.

Toisaalta voi olla aika raskas teos kirjoittaa kun kyseessä on kuitenkin vuodet kun grunge tappoi musiikin ja Ronnien biisien kirjoituskynä oli jo ehtynyt. Kiertuetarinoita voi hyvinkin olla mutta ne ovat toisen käden tietoa. Voi tietysti olla että Wendy ja Mick keräävät tuon ajan Ronnien lehtihaastattelut ja laittavat ne sitten kansien väliin. Ja onhan noita bändikavereita vielä elossa, Vinny, Craig, Doug mutta Vivianilta on turha pyytää haastattelua.

Pitää katsastaa jos joskus ilmestyy. Häiritsi sen verran paljon tuo vuoteen 1986 loppuminen. Sacred Heart on toki itselleni herran sooloalbumeista rakkain, mutta silti.

Mielenkiintoisinta oli kirjassa kuitenkin ensinnäkin Dion lapsuus ja nuoruusvuodet, joista en aiemmin tiennyt mitään. Hervottomia juttuja keikoilta ja niiden ulkopuolelta. Rainbow ja Black Sabbath ajat kiinnosti myös paljon, niitä kyllä kaluttiinkin läpi.

 

[Zeic]

Niistä on ilmeisesti tulossa oma teos, joka olisi Wendyn Ja Mickin tuotosta. Ronnien kirjoittamat tarinat loppuvat vuoteen 1986.

Toisaalta voi olla aika raskas teos kirjoittaa kun kyseessä on kuitenkin vuodet kun grunge tappoi musiikin ja Ronnien biisien kirjoituskynä oli jo ehtynyt. Kiertuetarinoita voi hyvinkin olla mutta ne ovat toisen käden tietoa. Voi tietysti olla että Wendy ja Mick keräävät tuon ajan Ronnien lehtihaastattelut ja laittavat ne sitten kansien väliin. Ja onhan noita bändikavereita vielä elossa, Vinny, Craig, Doug mutta Vivianilta on turha pyytää haastattelua.

Elämänkerran esipuheessa mainitaan että Wendy auttoi kirjoittamaan tilanteita ja muistilappuja lähes nykyhetkeen asti, että Dio oli kyllä mukana hieman loppuosassakin. Viihdyttävä kirja minustakin.

 

[ChosenTwo]

Elämänkerran heikkous oli se, että Ronnie on selvästi paneutunut alkupään tarinoiden ylöskirjaamiseen, mutta Dio-orkesterin vuosiin saapuessa tapahtumien kuvaus muuttuu aika nopeaksi kertaamiseksi. Ja sehän on aikamoinen harmi se, kun ne Dio-vuodet ovat itselleni kiinnostavimmat.

Mutta, varsin mielenkiintoinen ja viihdyttävä tuo kirja oli silti loppuun asti ja tosiaan on varsin harmittavaa, että jäi noin pahasti kesken. Toki, jos ja kun saavat toisen kirjan aikaiseksi seuraavista reilusta 20:stä vuodesta, niin ainakin on sitten syytä yrittää paneutua huomattavasti tarkemmin sen ajan tapahtumiin, siinä missä ne oltaisiin helposti voitu ohittaa muutamalla luvulla osana yhtä elämän kattavaa kirjaa.

Mielestäni myös on vähän ristiriitaista, että Wendy on ollut osana kirjoittamassa kirjaa ja sitten Ronnien suulla kuullaan ylistystä Wendystä ja hänen tärkeydestä uralleen... Noh, tottahan toki vaimo on tärkeä osa elämää ja managerivaimo eritoten, mutta ehkä ymmärrätte mitä tarkoitan.

Jatkoa kovasti toivoen ja odotellen.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=rNK4wHZ2hQc

Tässä oli muuten mielenkiintoinen Ronnien haastattelu vuodelta 1994. "Brutally honest" on osuva titteli. Hieman huomaa Ronnieta vituttavan Black Sabbath -hommien uusimman kariutumisen.

Diskografian läpikäymisessä yllätti lähinnä se, että Dio haukkuu Risingin B-puolen. Sieltä kuitenkin löytyy Stargazer... Ja toki Strange Highwaysin ylistys parhaaksi Dio-albumiksi ja kyseisen albumin kokoonpanon ylistys parhaaksi Dio-kokoonpanoksi on aikamoinen väite, mutta ymmärtäähän tuon, kun ajattelee koska haastattelu on tehty. Kai se tuorein albumi tuntuu aina parhaalta ja ei kai tuossa vaiheessa mieti, että Tracy G on muuten kehnoin kitaristi joka on tässä bändissä ollut.

 

[Stolk-2]

Elämänkerran heikkous oli se, että Ronnie on selvästi paneutunut alkupään tarinoiden ylöskirjaamiseen, mutta Dio-orkesterin vuosiin saapuessa tapahtumien kuvaus muuttuu aika nopeaksi kertaamiseksi. Ja sehän on aikamoinen harmi se, kun ne Dio-vuodet ovat itselleni kiinnostavimmat.

Mutta, varsin mielenkiintoinen ja viihdyttävä tuo kirja oli silti loppuun asti ja tosiaan on varsin harmittavaa, että jäi noin pahasti kesken. Toki, jos ja kun saavat toisen kirjan aikaiseksi seuraavista reilusta 20:stä vuodesta, niin ainakin on sitten syytä yrittää paneutua huomattavasti tarkemmin sen ajan tapahtumiin, siinä missä ne oltaisiin helposti voitu ohittaa muutamalla luvulla osana yhtä elämän kattavaa kirjaa.

Mielestäni myös on vähän ristiriitaista, että Wendy on ollut osana kirjoittamassa kirjaa ja sitten Ronnien suulla kuullaan ylistystä Wendystä ja hänen tärkeydestä uralleen... Noh, tottahan toki vaimo on tärkeä osa elämää ja managerivaimo eritoten, mutta ehkä ymmärrätte mitä tarkoitan.

Jatkoa kovasti toivoen ja odotellen.

Saman olen havainnut monessa musiikkielämäkerrassa. Lapsuudesta ja bändin tai artistin alkutaipaleesta kirjoitetaan satoja sivuja, mutta kun päästään klassikkoalbumeihin, niin ne ohitetaan muutamalla sivulla. Muutenkin rockin sivuilmiöistä tässä kirjassa ei oikeastaan ole kuin Dion omat sekoilut mainittuna.

Vähän harmittaa kun kirjassa Dion (bändi) kultavuodet eli kolmen ensimmäisen albumin aika on melko lyhyesti kuvattu kirjassa. Ronnie kertoo myös oman puolensa tarinasta Viv Cambellin lähtöön bändistä. Kirjassa avautui minulle kuinka Ronnien tie Elfistä vei Rainbowiin. En ollut tietoinen Deep Purple yhteydestä levytyssopimuksessa.

Muuten nautin kirjasta täysillä ja suosittelen sitä muillekin. Mietin mitä seuraavaan osaan saadaan liitettyä tarinoiden suhteen.

 

[Jj]

Kuuntelin kirjan (Metallilliiton Klasu luki!) ja tosiaan vähän samoilla laduilla myös. Yllätyin rajauksesta. Toisalta Dion "soolot" ovat minulle läheisempiä kuin uroteot Sabbathissa tai Rainbowssa ja kun nyt kirja loppui oliko Intermissioniin, oli silläkin kokoonpanolla ne parhaimmat jo tehty. Dio on niitä joka jäi aikanaan näkemättä, Sonisphereen nevöfoget 2010 oli Dio julkistettu mutta siinä kävi miten kävi.

 

[Derrick]

Saman olen havainnut monessa musiikkielämäkerrassa. Lapsuudesta ja bändin tai artistin alkutaipaleesta kirjoitetaan satoja sivuja, mutta kun päästään klassikkoalbumeihin, niin ne ohitetaan muutamalla sivulla. Muutenkin rockin sivuilmiöistä tässä kirjassa ei oikeastaan ole kuin Dion omat sekoilut mainittuna.

Vähän harmittaa kun kirjassa Dion (bändi) kultavuodet eli kolmen ensimmäisen albumin aika on melko lyhyesti kuvattu kirjassa. Ronnie kertoo myös oman puolensa tarinasta Viv Cambellin lähtöön bändistä. Kirjassa avautui minulle kuinka Ronnien tie Elfistä vei Rainbowiin. En ollut tietoinen Deep Purple yhteydestä levytyssopimuksessa.

Muuten nautin kirjasta täysillä ja suosittelen sitä muillekin. Mietin mitä seuraavaan osaan saadaan liitettyä tarinoiden suhteen.

Itse en ole tuota teosta vielä lukenut, mutta erään arvion mukaan Ronnien itse kirjoittama tarina päättyisi jo vuoden 1976 kohdalla ja siitä eteenpäin jutut olisivat koonneet Wendy Dio ja Mick Wall.

Ronnie oli aikonut kirjoittaa elämänkertansa jakaen sen moneen kirjaan mikä ehkä selittäisi sen että alkuvuosista on kirjassa paljon materiaalia. Kaiketi koko urasta olisi ollut paljon materiaalia kerrottavana mutta Ronnielta vain loppu aika kesken.

Wendy ja Mick voivat toki kirjoittaa Ronniesta mitä vaan mutta se on Wendyn ja Mickin näkemys, ei Ronnien.

 

[Roger Moore]

Itse en ole tuota teosta vielä lukenut, mutta erään arvion mukaan Ronnien itse kirjoittama tarina päättyisi jo vuoden 1976 kohdalla ja siitä eteenpäin jutut olisivat koonneet Wendy Dio ja Mick Wall.

Itse kuuntelin äänikirjana ja jäin kyllä siihen käsitykseen että tuo olisi kyllä kokonaan (esipuhetta yms lukuunottamatta) Ronnien kirjoittamaa, mutta toki voihan se olla että sellainen pidempi päiväkirja on olemassa johonkin -76 asti ja siitä ne loput on sitten erinäisiä muistiinpanoja sun muuta ja niistä on sitten koottu tuollainen päiväkirjan tyylinen.

Ihan miellyttävä kuuntelukokemus tuo oli ja varsinkin Klaus Flamingin lukemana voin suositella kaikille, mutta siitä kyllä samaa mieltä mitä tuossa @Jj @Stolk-2 ja @ChosenTwo sanoivat että sitä alkupäätä ja uraa käydään liiankin tarkkaan läpi ja kaikki mahdolliset pienetkin musakokeilut käydään läpi, mutta sitten kun hommat alkaa olla ns. oikeasti isollaan jostain Rainbow'sta alkaen niin siitä eteenpäin se onkin todella tiivistetysti käyty läpi. Dion kirjassa juurikin sinne Elfin aikaan ja vähän siitä eteenpäin Rainbowin perustamiseen asti ollaan todella tarkkoja, mutta loput mennään pikakelauksella. Harmi sinänsä vaikka muuten mukavaa kuunneltavaa onkin.

 

[Stolk-2]

Itse en ole tuota teosta vielä lukenut, mutta erään arvion mukaan Ronnien itse kirjoittama tarina päättyisi jo vuoden 1976 kohdalla ja siitä eteenpäin jutut olisivat koonneet Wendy Dio ja Mick Wall.

Ronnie oli aikonut kirjoittaa elämänkertansa jakaen sen moneen kirjaan mikä ehkä selittäisi sen että alkuvuosista on kirjassa paljon materiaalia. Kaiketi koko urasta olisi ollut paljon materiaalia kerrottavana mutta Ronnielta vain loppu aika kesken.

Wendy ja Mick voivat toki kirjoittaa Ronniesta mitä vaan mutta se on Wendyn ja Mickin näkemys, ei Ronnien.

Minusta kirjan tyyli ei muutu kesken kirjan vaan siellä on Ronnien perspektiivistä kirjoitettu loppuun asti. En usko sitä, Wendy ja Mick alkaisivat kirjoitellla Ronnien suulla mielipiteitä jotka eivät olisi hänen. Jos Mick olisi kirjoittanut vuodesta eteenpäin, niin kirja olisi varmasti muuttunut faktaperäisemmäksi kirjoitustyyliltään ja varmaan jos näin olisi, niin kirjoja saisi vielä pari kolme lisäosaa kirjoitettua.

 

[Derrick]

Minusta kirjan tyyli ei muutu kesken kirjan vaan siellä on Ronnien perspektiivistä kirjoitettu loppuun asti. En usko sitä, Wendy ja Mick alkaisivat kirjoitellla Ronnien suulla mielipiteitä jotka eivät olisi hänen. Jos Mick olisi kirjoittanut vuodesta eteenpäin, niin kirja olisi varmasti muuttunut faktaperäisemmäksi kirjoitustyyliltään ja varmaan jos näin olisi, niin kirjoja saisi vielä pari kolme lisäosaa kirjoitettua.

En kyllä jaksa usko että kirjassa olisi suoraan Ronnien kirjoittamaa tavaraa, joka sitten vaihtuisi Mickin kirjoittamaan tavaraan. Mick on vaan katsonut mitä Ronnie on kirjoittanut (Ronniehan ei ollut kirjailija) ja lähtenyt editoimaan sitä luettavan kirjan muotoon, näin ollen tyylin muuttumista ei pysty huomaamaan, asia mitä tuosta teoksesta on huomattu on se että alkuvuosia on käsitelty seikkaperäisesti ja sen jälkeisiä vuosia ei niinkään. Voi olla että esim. Wendy on editoinut Ronnien ensimmäisen vaimon pois kirjasta samoin kuin Ronnien ainoan lapsen.

Luultavasti Mickillä ja Wendyllä on tallella lukuisia Ronnien haastatteluja sen aikakauden Metal lehdistä, joita oli ainakin amerikassa useita (Circus, Hit Parader, Metal Edge, jne), erilaiset kitaralehdet, ja euroopalaiset lehdet. Monet näistä on jo kuopattu, joten ne ovat vain olemassa painetussa muodossa, ja on siis vaikea tarkastaa mistä Ronnien sanomiset on otettu, varsinkin jos lähdettä ei ole mainittu.

En tiedä onko Ozzy tehnyt omaelämänkertaa, mutta ainakaan 80-luvulta hän ei muista mitään, joten kyllä noissa pitäisi melkein turvautua sen aikaisiin haastatteluihin ja Sharonin muistikuviin ''Ozzy, Jake pyytää liksaa, mä annan sille kenkää, onks ok?, kyllä me jostain joku Zakki tms löydetään!''

 

[Roger Moore]

En tiedä onko Ozzy tehnyt omaelämänkertaa, mutta ainakaan 80-luvulta hän ei muista mitään, joten kyllä noissa pitäisi melkein turvautua sen aikaisiin haastatteluihin ja Sharonin muistikuviin ''Ozzy, Jake pyytää liksaa, mä annan sille kenkää, onks ok?, kyllä me jostain joku Zakki tms löydetään!''

On tehty ja kirja taitaa alkaakin sanoilla "Vittu en muista mitään" tms.

 

[Jj]

Wendyn omat jutut oli kai eroteltu omiksi mielipiteikseen. Tuskin he alkuperäistä sisältöä oleellisesti muuttivat. Tiettyä subjektiivisuutta tarinoissa oli, tietenkin. Lisäksi ystävinä erottiin -osiot hieman poikkeavat tuubista löytyvistä haastatteluista missa RJD ei juuri sanojaan säästele.

 

[CuJo#31]

En tiedä onko Ozzy tehnyt omaelämänkertaa, mutta ainakaan 80-luvulta hän ei muista mitään, joten kyllä noissa pitäisi melkein turvautua sen aikaisiin haastatteluihin ja Sharonin muistikuviin ''Ozzy, Jake pyytää liksaa, mä annan sille kenkää, onks ok?, kyllä me jostain joku Zakki tms löydetään!''

On tehty ja kirja taitaa alkaakin sanoilla "Vittu en muista mitään" tms.

Piti ihan tarkistaa omasta opuksesta kun pääsin raahautumaan töistä kotiin.

Kirjan nimi on Minä, Ozzy (2009, suom. 2010).

Sanoivat, etten ikinä kirjoittaisi tätä kirjaa. Vetäkööt käteen - tässä se tulee. Nyt vain pitäisi muistaa jotain. Paskat. En muista yhtään mitään. Paitsi nämä jutut...

(lisäksi pienellä präntättynä maininta, että minä muistan nämä asiat näin ja joku muu voi muistaa ne toisin ym. ym.)

Pahoittelut ohi aiheen kirjoittamisesta. Suosittelen RJD:n omaelämäkerran lisäksi myös Ozzyn vastaavaa. Viihtyisää luettavaa.

 

[Stolk-2]

En kyllä jaksa usko että kirjassa olisi suoraan Ronnien kirjoittamaa tavaraa, joka sitten vaihtuisi Mickin kirjoittamaan tavaraan. Mick on vaan katsonut mitä Ronnie on kirjoittanut (Ronniehan ei ollut kirjailija) ja lähtenyt editoimaan sitä luettavan kirjan muotoon, näin ollen tyylin muuttumista ei pysty huomaamaan, asia mitä tuosta teoksesta on huomattu on se että alkuvuosia on käsitelty seikkaperäisesti ja sen jälkeisiä vuosia ei niinkään. Voi olla että esim. Wendy on editoinut Ronnien ensimmäisen vaimon pois kirjasta samoin kuin Ronnien ainoan lapsen.

Luultavasti Mickillä ja Wendyllä on tallella lukuisia Ronnien haastatteluja sen aikakauden Metal lehdistä, joita oli ainakin amerikassa useita (Circus, Hit Parader, Metal Edge, jne), erilaiset kitaralehdet, ja euroopalaiset lehdet. Monet näistä on jo kuopattu, joten ne ovat vain olemassa painetussa muodossa, ja on siis vaikea tarkastaa mistä Ronnien sanomiset on otettu, varsinkin jos lähdettä ei ole mainittu.

En tiedä onko Ozzy tehnyt omaelämänkertaa, mutta ainakaan 80-luvulta hän ei muista mitään, joten kyllä noissa pitäisi melkein turvautua sen aikaisiin haastatteluihin ja Sharonin muistikuviin ''Ozzy, Jake pyytää liksaa, mä annan sille kenkää, onks ok?, kyllä me jostain joku Zakki tms löydetään!''

Sitähän haamukirjoittajat tekevät. He kirjoittavat kirjan luettavaan muotoon. Kuten mainitset toisessa kappaleessasi, niin Mickiltä olisi varmaan löytynyt täytettä kirjaan, jos olisi tarvinnut sivuja lisää. Mick pystyisi kirjoittamaan varmaan omat kirjat Ronnien ajan Sabbathista ja Diosta. Kuka sitten on vaimon ja adoptiolapsen jättänyt pois kirjasta. Onhan se voinut olla Ronnie itsekin.

Dion alkuvuosien lyhyehkö kertominen voi olla myös seurausta Ronnien ja Vivianin riitelystä (myös Bain) ja Ronnie on päättänyt vaieta niistä vuosista. Ne voivat olla olleet tuskaista muistelua ja Ronnie itse on päättänyt sen, että ei anna palstatilaa kirjassa Vivianille.

 

[Stolk-2]

Wendyn omat jutut oli kai eroteltu omiksi mielipiteikseen. Tuskin he alkuperäistä sisältöä oleellisesti muuttivat. Tiettyä subjektiivisuutta tarinoissa oli, tietenkin. Lisäksi ystävinä erottiin -osiot hieman poikkeavat tuubista löytyvistä haastatteluista missa RJD ei juuri sanojaan säästele.

Kirjassa oli selvästi eroteltu Wendyn kirjoittelut omiksi kappaleiksiin. Samoin kirjaan olisi voinut kirjoittaa paljon sen aikaisia juttuja kuten esimerkiksi Mötley Cruen kirjoissa. Tästä kirjasta ne oli jätetty pois oli syy mikä tahansa.

 

[Nosebleed]

Linkki: https://youtu.be/63kEbvSfRh8

Diosta kertova Dreamers Never Die-dokkari tulee ensi kuussa maailmalla elokuvateattereihin.

 

[Ferris]

Linkki: https://youtu.be/63kEbvSfRh8

Diosta kertova Dreamers Never Die-dokkari tulee ensi kuussa maailmalla elokuvateattereihin.

Oli parempi mitä odotin. Hyvin oli hyödynnetty vanhoja filmimateriaaleja ja haastatteluja sekä mieheltä itseltään että muilta muusikoilta ja ystäviltä. Nopeasti meni vajaa parituntinen ja elokuvateatterin äänimaailma toimi mukavasti. Jos joku haluaa tämän vielä nähdä niin näyttää toiset näytökset olevan tulevana sunnuntaina Tampereella ja Helsingissä.

 

[ChosenTwo]

Sain viimein Dreamers Never Dien katsottua ja sinällään siitä ei voi ihan kauheasti valittaa, sillä vaikea olisi valita mitä jättäisi tuotoksesta pois... Mutta minulle oli kuitenkin ongelma se, että mitä ei ollut mukana ollenkaan. Toki täydellinen onnistuminen olisi vaatinut varmasti sen, että kyseessä olisi (vähintään) kolmen tunnin dokkari kahden sijasta. Ja sehän olisi varmasti suurimmalle osalle potentiaalisista katsojista ihan liikaa. Mutta onhan History of Eagleskin kolme tuntinen ja minun makuuni ihan parhaasta päästä mitä bändi/artisti-dokumentteihin tulee...

Eli siis tosiaan tässä mentiin siinä mielessä samalla linjalla kuin kirjassa, että Sacred Heart on viimeinen levy mitä käsitellään edes jossain määrin. Sitten vain mutistaan pari sanaa, että no tuli siellä jotain levyjä vielä. Kunnes viimeiseksi jäänyt Heaven & Hellin The Devil You Know saa vähän huomiota osakseen. Mutta kun sieltä Dion omasta tuotannosta löytyisi levyjä kuten Dream Evil, Lock Up the Wolves & Killing the Dragon, niin olisin erittäin mielelläni kuullut ja nähnyt juttua noista ja niiden kokoonpanoista. Myös Black Sabbath -hommat ysäriltä tulivat sivuutetuksi.

No, kaikkea ei voi saada ja yleisenä kuvauksena Dion musiikkiurasta tämä oli varsin pätevä. Lopussa meinasi myös vähän herkistyä. Hieno mies oli tämä RJD.

 

[adolf]

Rock-musiikin kaikkien aikojen kovin laulusuoritus. Biisi on myös todella hyvin tehty palvelemaan Ronnien tykitystä.

Linkki: https://youtu.be/rVXy1OhaERY?si=DP7G0dYTZhvJF8hN