Tuo 2009 finaalijuoksun selostus on kyllä täysin ylivertainen suoritus, siinä on kaikki viimeistä piirua myöten kunnossa.
- Tapsa pitää jatkuvasti yllä tunnelmaa; ensin jännitystä ja odotuksia, sitten hurmosta ja lopulta ylistävää riemua
- Artikulointi on selkeää ja äänenkäyttö tasapainoista. Hän painottaa oikeita tavuja, rytmittää lauseitaan oikein ja käyttää aivan erityisen rikasta kieltä - ei sorru tautologioihin, ei puhekielisyyksiin eikä kömpelöihin vertauksiin - mutta ilman mitään kikkailuja.
- Lajituntemus on kunnossa, mutta mitään pätemistä ei tapahdu ollenkaan; hän selostaa kaikille ihmisille riippumatta siitä, kuinka perillä he ovat lajista tai urheilijoista.
Kaikki tämä vaatii taitoa, kokemusta, paneutumista, huolellisuutta ja huomion kiinnittämistä isoihin kokonaisuuksiin, mutta myös pienimpiinkin yksityiskohtiin. Toisin sanoen, rautaista ammattitaitoa. Ja sitä Tapsa Suominen oli: rautainen ammattilainen. Tuo 200 metrin finaalin selostus kuvaa sitä mielestäni kaikkein ytimekkäimmin.
Täydellinen selostus ja tekisi mieleni sanoa, että täydellinen oli selostajakin. Ja studioisäntä. Ja urheilutoimittaja.