IFK keikkuu sarjan kärjessä ja minkäänlaista pelitapaa ei ole ollut viimeiseen neljään vuoteen (tulee sieltä kyllä alas ennen pitkää).
Kai tämä liiga on vain nykyään niin paska, että pelkillä yksilöillä tai jollain yksittäisillä osa-alueilla onnistumalla pystyy pelejä voittamaan.
Lukolla oli kyllä ihan pelitapa kun viimeksi IFK:ta vastaan pelasi.
Oli kyllä eilen kova kolmas erä, ja se sopi hyvin Saarelan kommentteihin: kun aukeaa, niin aukeaa. Täysi halli, kotijoukkueen vahva nousu ja urheilullisesti taidokasta menoa, tuo oli hyvää Liigakiekkoa, huipputapahtuma.
Pelitavan näkyminen tai näkymättömyys on mielenkiintoinen asia. Jos katsoi eilisen ottelun kolmannen erän eikä vieläkään nähnyt kummallakin joukkueella erittäin selkeää ja hyvin harjoiteltua pelitapaa, kannattaa ehkä siirtyä toiseen lajiin. :)
Lukon hidas lähtö Ässien tiukkaa träppiä vastaan on oppikirjamateriaalia molemmilta joukkueilta. Tuo pelitapa on vaikea toteuttaa selkeämmin. Ässien kenttäetäisyydet ovat lähes millintarkkoja ja todella kurinalaiset. Lukko pyrkii välillä keskialueen yli jopa viittä kaistaa pitkin vauhdissa. Kun he käyttävät eri vaihtoehtoja, kuten laitasyöttöjä, tämä onnistuu vähitellen paremmin, ja laitahyökkääjä voi päästä vauhdissa jopa puolustajan ohitse. Hyökkäys- ja puolustusalueella sama juttu: erittäin selkeää peliä.
Ässät ryhmittää maaliedustan todella selkeästi, ja Lukko pyörittää kulmapelinsä selkeästi. Loppua kohden maskipeliä tehostettiin, ja se toi ratkaisun.
Ässät oli lopulta ajallisesti lähellä ryöstöä. Lukon erittäin kova liike avasi lopulta tilan erityisesti laidoilla. Jääkiekko-ottelu ratkeaa usein pieniin asioihin, ja maalien ryöpsähtäminen kuvasi tätä erinomaisesti. Niin sanottua onnea voi aina lisätä kaikissa peleissä tekemällä asioita, jotka tilastollisesti kannattavat. Se näkyy kaikissa peleissä. Henkinen osuus tuli selvästi esiin.
Jäin pohtimaan, kumpaa peliä ”pudotuspelisäännöt” suosivat enemmän: puolustamista vai hyökkäämistä. Valitettavasti Liigassa tähän on aiemmin saatu selkeä vastaus.
