En tiedä, mistä näkökulmasta aihetta nyt lähtisi pyörittämään...mutta tuli vain mieleeni vilkaistuani päivällä televisiota ja siellä pyörivää selluliittimainosta, että voisihan tästäkin hieman keskustella.
Jotenkin tuntuu sairaalta, että yhtäaikaa toisaalla maha pömpöttää aliravitsemuksen merkkinä, ja toisaalla maha pömpöttää ylensyönnin vuoksi. Tämän aiheen kanssa voi helposti jeesustella, mutta ehkäpä tähän löytyy rakentaviakin näkökulmia?
On ihan ymmärrettävää, että nuori, piukee nainen/mies kiinnittää positiivista huomiota. Mielestäni se ei ole millään tavoin moralisoitavaa tai tuomittavaa. Herättää vain aika paljon ajatuksia tällainen kiinteyden ja nuoruuden palvominen, jonka vuoksi ollaan valmiita kuvottaviin rasvaimuoperaatioihinin ja kalliisiin voiteisiin siinä toivossa, että näin "kelpaamme ja täytämme vaaditut mitat". En nyt tarkoita sitä, että hyvinvoinnista sinänsä pitäisi syyllisyyttä kokea, mutta...mutta...äh, en nyt oikein edes tiedä, mitä ajatella.
Tiedättekö te?
Jotenkin tuntuu sairaalta, että yhtäaikaa toisaalla maha pömpöttää aliravitsemuksen merkkinä, ja toisaalla maha pömpöttää ylensyönnin vuoksi. Tämän aiheen kanssa voi helposti jeesustella, mutta ehkäpä tähän löytyy rakentaviakin näkökulmia?
On ihan ymmärrettävää, että nuori, piukee nainen/mies kiinnittää positiivista huomiota. Mielestäni se ei ole millään tavoin moralisoitavaa tai tuomittavaa. Herättää vain aika paljon ajatuksia tällainen kiinteyden ja nuoruuden palvominen, jonka vuoksi ollaan valmiita kuvottaviin rasvaimuoperaatioihinin ja kalliisiin voiteisiin siinä toivossa, että näin "kelpaamme ja täytämme vaaditut mitat". En nyt tarkoita sitä, että hyvinvoinnista sinänsä pitäisi syyllisyyttä kokea, mutta...mutta...äh, en nyt oikein edes tiedä, mitä ajatella.
Tiedättekö te?