Lankershim
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ilves, Detroit Red Wings, Los Angeles Dodgers
Tää nyt ei liity viimeisimpiin keskustelunaiheisiin mitenkään, mutta itse olen enemmän tai vähemmän aina tykännyt Ranskasta maana. Ysärin alkupuolella tuli käytyä Pariisin Disneylandissa, ja siitä innostuneena rupesi Ranska kiinnostamaan entistä enemmän. 1998 futiksen MM-kisoilla ja 2000 EM-kisoillakin on oma osuutensa asiassa. Allekirjoitan osan tässäkin ketjussa esiintyneistä stereotypioista, mutta sama vanha virsi pätee frankkomaassa kuin muuallakin, notta omalla pärstäkertoimella ja asenteella on aika usein tekemistä sen kanssa, millaiseksi interaktiot muodostuvat.
10+ vuotta sitten olin myös Ranskassa jonkun aikaa toimistoduunissa, ja asuin pienehkössä kylässä lähellä Geneveä ja Sveitsin rajaa. Ihan helvetin makea paikka vuoristomaisemineen ja keskiaikaisine rakennuksineen, ja expateja löytyi yllättävän paljon. Asuintalon pihalta näkyi myös Mont Blanc, oli ihan helkkarin hieno. Hintataso oli asuntoja lukuun ottamatta ihan maltillinen, joten paikallisista Carrefoureista, Lidleistä ja Migroseista tuli osteltua aika paljon erinomaisia juustoja, viinejä, ja tietenkin herkullista leipää. Sveitsin puolelle mentäessä hinnat tosin nousivat aika nopeasti kaksinkertaisiksi lähes kautta linjan, ja varsinkin Genevessä tuli harvemmin käytyä safkalla, kun perus lounaspizzakin oli 20 egen korvilla, mutta tämähän ei tähän ketjuun oikeastaan kuulu.
Yleisesti ottaen suurin osa ihmisistä, jotka kohtasin, olivat suhteellisen ystävällisiä, tai ainakin ystävällisempiä kuin Suomessa. Asiakaspalvelualttiuden kanssa sen sijaan oli pari kertaa vähän ongelmaa, vaikka mukanani ollut ranskis hoitikin ne ilman, että itse tarvitsi avata suuta. Muun muassa SFR:n kotinettiä hommatessa myyjiä ei oikein kiinnostellut mun tarpeeni, ja itseasiassa irtisanomisehdoista puhuttaessa mua ja kaveria höynäytettiin ihan huolella. Toki tämä olisi voinut sattua missä vaan, eli en syytä koko maata tästä.
Englannin kielen osaaminen oli laajalti selkeästi kehnohkoa, joten meikäläinen joutui välillä koittamaan joko kurkkuäänteitä tai käsien heilutusta asioiden hoitamiseksi. Summa summarum, kertaakaan ei jäänyt mikään asiakaspalvelutilanne sen takia täysin piippuun, ettei yhteistä kieltä löytynyt. Jouduin myös käymään muutaman kerran lääkärin vastaanotolla, ja siellä vedin kyllä aika monta kertaa arvalla, että mitä lekuri mulle oikein totesi. Oikeat tropit löytyi silti joka kerta.
Joidenkin asioiden hoitaminen oli muutenkin sekä Suomi-, että jenkkibyrokratiaan tottuneelle ihan kummallisen vaikeaa. Tästä esimerkkinä pankkitilin avaaminen; kävin neljän eri pankin konttorissa kyselemässä mahdollisuutta tilin avaamiseen, ja kolme ensimmäistä totesivat, että kolmen viikon päästä olisi vapaa aika, kävisikö silloin? Neljännen pankin nätti tytteli sanoi, että jos odotat vartin, niin eiköhän me saada homma hoidettua. Tässäkin asiassa oli pienen sortin dilemma, sillä vuokravälittäjä vaati paikallisen pankkitilin, jotta saisin asunnon vuokrattua. Pankki sen sijaan vaati asunnon vuokrasopimuksen, jotta tili saataisiin avattua. Myös asuntovakuutuksen kanssa oli melkoista veivaamista, mutta ei siitä sen enempää.
Paikallisväestöä enemmän minua vitutti juurikin tuo aiemmin mainitsemani paikallinen expat-yhteisö, jonka edustajista todella moni käyttäytyi oman kokemukseni perusteella ihan räikeän elitistisesti ja vittumaisesti. Parissa picnic-meetingissä käyneenä totesin aika nopeasti olevani liian tavallinen gubbe siihen porukkaan, kun tittelinäni ei ollut minkään luokan manageri tai isokenkä, ja tuloni olivat alle 100k vuodessa. Siinä sakissa oli humble bragit pientä. Aika moni siinä sitten ihmetteli, että mitä mä oikein siellä edes teen ja kuka oikein luulen olevani, sekä totesi, että parempi pysyä muissa ympyröissä. Ihan hyvä tipsi sinänsä, kun taisin säästyä vielä suuremmalta vitutukselta. Voi tietysti olla, että itselläni kävi vaan paska säkä ja tuli "ajauduttua" tuollaiseen porukkaan, mutta muitakaan expat-ryhmiä en silloin netin kautta löytänyt.
Kaiken kaikkiaan Ranskasta on jäänyt itselleni pääosin positiivinen kuva, ja voisin kuvitella asuvani siellä vielä jossain vaiheessa. Mieluiten ehkä kuitenkin eläkeiässä, jos kroppa kestää sinne saakka.
10+ vuotta sitten olin myös Ranskassa jonkun aikaa toimistoduunissa, ja asuin pienehkössä kylässä lähellä Geneveä ja Sveitsin rajaa. Ihan helvetin makea paikka vuoristomaisemineen ja keskiaikaisine rakennuksineen, ja expateja löytyi yllättävän paljon. Asuintalon pihalta näkyi myös Mont Blanc, oli ihan helkkarin hieno. Hintataso oli asuntoja lukuun ottamatta ihan maltillinen, joten paikallisista Carrefoureista, Lidleistä ja Migroseista tuli osteltua aika paljon erinomaisia juustoja, viinejä, ja tietenkin herkullista leipää. Sveitsin puolelle mentäessä hinnat tosin nousivat aika nopeasti kaksinkertaisiksi lähes kautta linjan, ja varsinkin Genevessä tuli harvemmin käytyä safkalla, kun perus lounaspizzakin oli 20 egen korvilla, mutta tämähän ei tähän ketjuun oikeastaan kuulu.
Yleisesti ottaen suurin osa ihmisistä, jotka kohtasin, olivat suhteellisen ystävällisiä, tai ainakin ystävällisempiä kuin Suomessa. Asiakaspalvelualttiuden kanssa sen sijaan oli pari kertaa vähän ongelmaa, vaikka mukanani ollut ranskis hoitikin ne ilman, että itse tarvitsi avata suuta. Muun muassa SFR:n kotinettiä hommatessa myyjiä ei oikein kiinnostellut mun tarpeeni, ja itseasiassa irtisanomisehdoista puhuttaessa mua ja kaveria höynäytettiin ihan huolella. Toki tämä olisi voinut sattua missä vaan, eli en syytä koko maata tästä.
Englannin kielen osaaminen oli laajalti selkeästi kehnohkoa, joten meikäläinen joutui välillä koittamaan joko kurkkuäänteitä tai käsien heilutusta asioiden hoitamiseksi. Summa summarum, kertaakaan ei jäänyt mikään asiakaspalvelutilanne sen takia täysin piippuun, ettei yhteistä kieltä löytynyt. Jouduin myös käymään muutaman kerran lääkärin vastaanotolla, ja siellä vedin kyllä aika monta kertaa arvalla, että mitä lekuri mulle oikein totesi. Oikeat tropit löytyi silti joka kerta.
Joidenkin asioiden hoitaminen oli muutenkin sekä Suomi-, että jenkkibyrokratiaan tottuneelle ihan kummallisen vaikeaa. Tästä esimerkkinä pankkitilin avaaminen; kävin neljän eri pankin konttorissa kyselemässä mahdollisuutta tilin avaamiseen, ja kolme ensimmäistä totesivat, että kolmen viikon päästä olisi vapaa aika, kävisikö silloin? Neljännen pankin nätti tytteli sanoi, että jos odotat vartin, niin eiköhän me saada homma hoidettua. Tässäkin asiassa oli pienen sortin dilemma, sillä vuokravälittäjä vaati paikallisen pankkitilin, jotta saisin asunnon vuokrattua. Pankki sen sijaan vaati asunnon vuokrasopimuksen, jotta tili saataisiin avattua. Myös asuntovakuutuksen kanssa oli melkoista veivaamista, mutta ei siitä sen enempää.
Paikallisväestöä enemmän minua vitutti juurikin tuo aiemmin mainitsemani paikallinen expat-yhteisö, jonka edustajista todella moni käyttäytyi oman kokemukseni perusteella ihan räikeän elitistisesti ja vittumaisesti. Parissa picnic-meetingissä käyneenä totesin aika nopeasti olevani liian tavallinen gubbe siihen porukkaan, kun tittelinäni ei ollut minkään luokan manageri tai isokenkä, ja tuloni olivat alle 100k vuodessa. Siinä sakissa oli humble bragit pientä. Aika moni siinä sitten ihmetteli, että mitä mä oikein siellä edes teen ja kuka oikein luulen olevani, sekä totesi, että parempi pysyä muissa ympyröissä. Ihan hyvä tipsi sinänsä, kun taisin säästyä vielä suuremmalta vitutukselta. Voi tietysti olla, että itselläni kävi vaan paska säkä ja tuli "ajauduttua" tuollaiseen porukkaan, mutta muitakaan expat-ryhmiä en silloin netin kautta löytänyt.
Kaiken kaikkiaan Ranskasta on jäänyt itselleni pääosin positiivinen kuva, ja voisin kuvitella asuvani siellä vielä jossain vaiheessa. Mieluiten ehkä kuitenkin eläkeiässä, jos kroppa kestää sinne saakka.
Viimeksi muokattu: