Mä ymmärrän sen hyvin, että ihmiset ovat halukkaita maksamaan tekniikasta ja tyylistä. Rannekello on hieno värkki, vaikka sen käytännön merkitys on ehkä vähän laskenutkin. Kello kun on nykyään esillä niin monessa vehkeessä, että harvemmin ilman sitä omaa kelloa olisi mitenkään pulassa.
Kullasta ja timanteista maksaminen on minusta arabien ja ryssien hommaa. Ja kun kullasta puhutaan, niin mustalaiset ja Etelä-Pohjalaiset ovat kansakuntamme harakoita, kovasti ovat kiiltävälle persoja he.
Itsellä löytyy pari vanhaa kelloa, yksi Certina ja yksi Citizenin Pro Master sukeltajankello. Jälkimmäinen on kätevä tiskatessa.
Lisäksi omistan vielä pari halpiskelloa. Toisen tilasin netistä, toisen taas ostin kadulta Saigonissa. Kelloja myynyt tyttö pyysi Rolex-kopiosta 60 dollaria, minä tarjossin kuusi. Senkin tarjouksen tein päästäkseni hänestä eroon, sillä sana "no" ei tarkoita Vietnamissa oikein mitään. No friidu sanoikin, että kaupat tuli. Minä maksoin, sillä kotona on opetettu, ettei koskaan pidä tinkiä, ellei ole tosissaan. Semmoinen on vittuilua ja vastapuolen halveksimista. Tarjosin kuusi dollaria ja kello on mulla edelleen, tosin pöytälaatikossa. Yhdellä mun kaverilla on "samaa" mallia oleva aito Rolex. Jos etukäteen tiedän hänet tapaavani, niin ihan vaan häntä ilahduttaakseni laitan rantarolexini käteen. Toimii aina.
P.S. Se rantarolexini on tarkempi käymään aikaa kuin kaverini aito versio. Eli halpakin quartz-kello on yleensä ajannäyttäjänä kronometriä tarkempi.