Todella hieno ja monipuolinen kolmikko @SamSpade! GMT Master II ja Datejust ovat todella monikäyttöisiä ja todellisia klassikoita. Speedmaster Broad Arrow Replica on varmaan aliarvostetuimpia manuaali-Speedyjä, mutta mulle se on suosikki-Speedy. Kyllähän noilla pärjää lähes tilanteessa kuin tilanteessa.
Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Keskiympyrä: 4 Nations Face-Off -kokoonpanot ennakoinnissa – Suomen ja Ruotsin puolustuksiin tarjotaan jymy-yllätyksiäLue lisää »
-
Ilveksen uusi hankinta Carl Klingberg osui heti kahdesti, joskin vain kerran hyväksytystiLue lisää »
-
Kärppien tuska jatkuu, mutta Ohtamaan mukaan kaikki ei ole valmentajasta kiinniLue lisää »
-
Granathin sykähdys pelasti kauden kolmannen Tampereen paikallisen TapparalleLue lisää »
-
Aina saa hävetä − tämä Pelicansin alkoholimainoksessa meni pieleenLue lisää »
-
Jere Karjalainen vahvistaa KalPa-hyökkäystäLue lisää »
Rannekello-ketju
- Viestiketjun aloittaja Ride
- Alkaa
- 294 733
- 1 011
Kiitos. Kaapissa on sitten vielä aika monta 40-60-lukujen Omegaa, Certinaa, Tissotia ja yksi uudempi Seikon harvinaisuus, mutta ei juuri ranneaikaa saa. Ps Broad Arrow on myytävänä ;)
Auttakaas kellotietäjät tietämätöntä.
Joskus kirjoittelin tänne kuinka olen aina haaveillut automaattikoneistolla ja safiirilasilla varustetusta kellosta. Kuitenkin budjettini on melko pieni kelloihin, en vain ole valmis laittamaan kelloon isompia summia rahaa. Kerkesin jo tilata Tissotin Gent XL Swissmaticin, mutta: Lueskelin nyt jälkeenpäin netistä, että esimerkiksi tuo Tissotin Swissmatic-koneisto ei ole oikeastaan huollettava, vaan se vaihdetaan kokonaan uuteen mikäli probleemia tulee.
Minkä verran ylipäätään automaattikelloja tarvitsee huoltaa ja kauanko on oletettavissa elinikää tuollaiselle kellolle? Kävi tuossa mielessä, että pitäisikö palauttaa tuo ja katsella hitusen kalliimpaa kelloa, mutta en ole silloinkaan valmis laittamaan hirveästi 500e enempää. Kannattaako tällaisessa tilanteessa unohtaa automaatti ja ostaa kvartsi, katsoa käytettyjä, vai jotain hieman kalliimpaa. Esimerkiksi Tissotin Powermatic 80-koneiston mallit ovat kohtalaisen edullisia myös, onkohan siinä eroa tuohon Swissmaticiin?
Joskus kirjoittelin tänne kuinka olen aina haaveillut automaattikoneistolla ja safiirilasilla varustetusta kellosta. Kuitenkin budjettini on melko pieni kelloihin, en vain ole valmis laittamaan kelloon isompia summia rahaa. Kerkesin jo tilata Tissotin Gent XL Swissmaticin, mutta: Lueskelin nyt jälkeenpäin netistä, että esimerkiksi tuo Tissotin Swissmatic-koneisto ei ole oikeastaan huollettava, vaan se vaihdetaan kokonaan uuteen mikäli probleemia tulee.
Minkä verran ylipäätään automaattikelloja tarvitsee huoltaa ja kauanko on oletettavissa elinikää tuollaiselle kellolle? Kävi tuossa mielessä, että pitäisikö palauttaa tuo ja katsella hitusen kalliimpaa kelloa, mutta en ole silloinkaan valmis laittamaan hirveästi 500e enempää. Kannattaako tällaisessa tilanteessa unohtaa automaatti ja ostaa kvartsi, katsoa käytettyjä, vai jotain hieman kalliimpaa. Esimerkiksi Tissotin Powermatic 80-koneiston mallit ovat kohtalaisen edullisia myös, onkohan siinä eroa tuohon Swissmaticiin?
Hienoa, että olet kiinnostunut rannekelloista! Swissmatic on rakennettu Swatchin kehittämän Sistem51-koneiston pohjalle. Tätä Swatchin koneistoa ei ole tarkoitus huoltaa eikä ilmeisesti edes vaihtaa uutta tilalle. Swissmaticissa ilmeisesti sentään voidaan vaihtaa uusi tilalle, kun vanha alkaa olemaan huollon tarpeessa.
Mekaanisia kelloja, niin manuaaleja kuin automatteja, täytyy huollattaa yleensä noin 7-10 vuoden välein. Jotkut huollattavat tiuhempaankin, osa jopa harvemmin (tätä en suosittele), mutta pääasiassa noin. Tuon Swissmaticin elinikää on kaiketi mahdotonta ennustaa. Riippuu myös paljon käytöstä. Jos on päivittäisessä käytössä niin voihan se silti hyvin vetää 10 vuotta ilman ongelmia, miksei enemmänkin. Isäni Zenith veti 60 vuotta ilman huoltoa ja toimi hienosti. Toki siinä onkin laadukas koneisto, mutta tuollaista "stinttiä" ei toki suositella millekkään kellolle.
Noin 500 euron hintaluokassa kannattaa ehdottomasti edelleen katsella mekaanisia kelloja, jos ja kun sellainen viehättää. Kvartsi on toki myös oikein pätevä peli, mutta jos haluaa mekaanisen kellon niin sellaisenkin saa hyvin 500 eurolla.
Käytetyt on yksi juttu ja huolettomia, jos ostaa uudehkon, vuoden pari vanhan kellon, jossa on ehkä vielä takuutakin. Näitä liikkuu valtavasti esim. Facen kellopalstoilla myynnissä, koska jengi tykkää vaihtaa niin usein kellojaan. Toinen ja kaikista huolettomin vaihtis on toki takuunalainen uusi kello, kuten juuri joku Tissot, Certina, Mido jne. tuolla Powermatic 80 koneistolla. Se on laadukas, hyvä automaattikoneisto pitkällä käyntivaralla ja huollettavissa. Selkeästi Swissmaticia parempi tältä osin ja näin kelloharrastajan silmin houkuttelevampi koneisto. Esim. suosittua Tissot PRX-sarjaa saa tuolla koneistolla uutena reilulla 600 eurolla, käytettynä tyyliin 450-500 eurolla. Kvartsiversion saa vielä halvemmalla. Toinen hyvä vaihtis tuossa hintaluokassa ovat Seikon tai Citizenin mekaaniset kellot.
Jos on vielä jotain kysyttävää niin laita ihmeessä lisää kysymyksiä niin jeesaillaan.
Kiitos vastauksesta.
Ehkäpä minulle paras vaihtoehto voisi olla uusi kello helppouden ja riskittömyyden takia ja koneistona tuo Powermatic. Pidän kuitenkin kynnyskysymyksenä tuota kellon huoltomahdollisuutta, koska en ole ostamassa mitään kertakäyttökamaa vaikka voikin olla todennäköistä, että muutaman vuoden päästä (tai aiemmin) sitä on jo katselemassa uutta kelloa.
Tissotilta miellyttää esimerkiksi Gentleman -sarja, pitääpä perehtyä noihin muihin merkkeihin.
Jep, sama juttu täällä eli mekaaniset kellot viehättävät juuri niiden kestävyyden, korjattavuuden ja huollettavuuden takia, kertakäyttöisinä eivät viehättäisi.
Tissot Gentleman on mainio ja tosi monipuolinen kello.
Monipuolisuus juuri kiinnostaa. Eli että voisi olla arkikäytössä, mutta myös puvun kanssa sopisi. Siinä suhteessa voisi olla hyvä kello.
Seastarista on myös hienoja malleja. Onko tuolla mitä eroa käytännössä Powermatic 80 ja Powermatic 80 Silicium koneistolla? Useimmissa Seastareissa ei ilmeisesti ole tuo Silicium.
Tuossa on Piistä tehty balance spring joka antaa jonkin verran antimagneettisia ominaisuuksia, eli ei ole niin herkkä magnetisoitumaan ja muuttamaan käyntiään.
Ira Cooperstein
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Pelicans
Itselläkin oli aina nuoruudessa rannekello mutta osittain kännykänkin tulon takia jäi kello pois parikymmentä vuotta sitten. Kelloja on kyllä aina tullut katseltua myymälöissä tms. paikoissa mutta ei sen pidemmälle tullut sitten mentyä.
Muutamia vuosia taaksepäin kiinnostuin osittain työnikin takia puukelloista ja niitä tuli sitten katseltua lähinnä netin kautta. Ja pari vuotta sitten sain lahjaksi Aarnin puukellon joka oli ihan mukava ranteessa. Laatu oli tosin aika heikkoa: ranneketta meni ja kerran jopa koko kehä repesi mutta takuu toimi kyllä hyvin. Yhden kerran kello tilttasi kokonaan ja sainkin korvaukseksi päivitetyn paremman mallin. Se upposi lopulta järvikivikkoon lauturihommien yhteydessä joten Aarnit jäi sitten siihen. Tilalle hommasin toisen puukellon, Holzkernin automaattikellon Itävallasta. Ihan näyttävä luurankokello mutta näin jälkikäteen vousi todeta että samalla 400:lla eurolla olisi varmasti saanut enemmän laatua esim Seikolta.
Rannekehan kellosta meni rikki vuodessa ja sitä korjautettaessa tuli sitten paikallisesta kelloliikkeestä ostettua aivan heräteostoksena Tag Heuerin Formula 1 kvartsikello. Kvartsi ihan sen takia kun tuo Holzkernin automaatti edisti suht pirusti ja halusin ihan helppoa käyttöä.
Mutta tuon Tagin laatu ja ulkonäkö viehätti ja viehättää niin pirusti että nyt palo syttyi kelloihin ihan todenteolla ja arvatkaa vaan; iltaisin tulee selailtua sivustoja ihan kuin vahingossa. Enempää en kelloja ala keräilemään mutta toisen, automaattisen, laatukellon kyllä haluaisin ostaa lähivuosina. Nyt on silmään osunut Omegan Speedmaster kuukello ruskeana sekä ruskealla nahkarannekkeella. Tätä tulee kyllä silmäiltyä koko ajan ja hyvä ettei jo uniinkin tule. Hintaa on kyllä sen verran paljon että Tagin tapaiseen heräteostoksiin en kyllä rupea vaan tätä asiaa pitää kyllä harkita pitkään ja hartaasti.
Ja nyt samalla muuten löysin isältä vuonna 1991 saamana Orientin kultakellon. Isä keilasi tuolloin kilpailussa 300 pistettä ja sai palkinnoksi em. kellon. Kello tuli siis minulle ja ikinä sitä ei sitten tullut edes pidettyä mutta tallessa on edelleen laatikossaan uuden veroisena. Varmasti pelittää kun paristot vaan vaihtaisi.
Muutamia vuosia taaksepäin kiinnostuin osittain työnikin takia puukelloista ja niitä tuli sitten katseltua lähinnä netin kautta. Ja pari vuotta sitten sain lahjaksi Aarnin puukellon joka oli ihan mukava ranteessa. Laatu oli tosin aika heikkoa: ranneketta meni ja kerran jopa koko kehä repesi mutta takuu toimi kyllä hyvin. Yhden kerran kello tilttasi kokonaan ja sainkin korvaukseksi päivitetyn paremman mallin. Se upposi lopulta järvikivikkoon lauturihommien yhteydessä joten Aarnit jäi sitten siihen. Tilalle hommasin toisen puukellon, Holzkernin automaattikellon Itävallasta. Ihan näyttävä luurankokello mutta näin jälkikäteen vousi todeta että samalla 400:lla eurolla olisi varmasti saanut enemmän laatua esim Seikolta.
Rannekehan kellosta meni rikki vuodessa ja sitä korjautettaessa tuli sitten paikallisesta kelloliikkeestä ostettua aivan heräteostoksena Tag Heuerin Formula 1 kvartsikello. Kvartsi ihan sen takia kun tuo Holzkernin automaatti edisti suht pirusti ja halusin ihan helppoa käyttöä.
Mutta tuon Tagin laatu ja ulkonäkö viehätti ja viehättää niin pirusti että nyt palo syttyi kelloihin ihan todenteolla ja arvatkaa vaan; iltaisin tulee selailtua sivustoja ihan kuin vahingossa. Enempää en kelloja ala keräilemään mutta toisen, automaattisen, laatukellon kyllä haluaisin ostaa lähivuosina. Nyt on silmään osunut Omegan Speedmaster kuukello ruskeana sekä ruskealla nahkarannekkeella. Tätä tulee kyllä silmäiltyä koko ajan ja hyvä ettei jo uniinkin tule. Hintaa on kyllä sen verran paljon että Tagin tapaiseen heräteostoksiin en kyllä rupea vaan tätä asiaa pitää kyllä harkita pitkään ja hartaasti.
Ja nyt samalla muuten löysin isältä vuonna 1991 saamana Orientin kultakellon. Isä keilasi tuolloin kilpailussa 300 pistettä ja sai palkinnoksi em. kellon. Kello tuli siis minulle ja ikinä sitä ei sitten tullut edes pidettyä mutta tallessa on edelleen laatikossaan uuden veroisena. Varmasti pelittää kun paristot vaan vaihtaisi.
Ei ole kallis kello, mutta Alpinistia olin himoinnut useamman vuoden ja vaihteeksi kun googlailin löytyi 34 prosentin alennuksella niin pitihän se tilata… On kyllä hieno.
Yllättävän laadukas ranneke tuli mukana. Todella paksua nahkaa ja tarvitsee kunnon käyttöönoton pehmentyäkseen.
Yllättävän laadukas ranneke tuli mukana. Todella paksua nahkaa ja tarvitsee kunnon käyttöönoton pehmentyäkseen.
Liitteet
Kävin tänään Turun Skanssin Kultavirrassa. Varasin kellon ja huomenna, kun saan rahaa, niin haen pois. Remonttiale on siellä ja 30%-50% saa hinnasta pois. Pudjetti oli 300 euroa ja tää Seiko Limited Edition maksoi sen, mutta alennuksella 210 egeä. 140-vuotis juhlamalli ja aivan pirun tyylikäs omaan silmään. Muutamia kalliimpia helmiä siellä vielä on mutta kun halusin juuri teräsrannekkeella.
Liitteet
Lueskelin ketjua taaksepäin ja oli hauska huomata, että olit haaveilut Alpinistista tällä palstalla jo vuonna 2019. Onnittelut hankinnasta.
Vaikka Seiko viimeaikojen hinnankorotuksistaan on saanut ihan aiheestakin kritiikkiä, on itselleni useampikin noista Seikon uudemmista Prospex-malliston tuotoksista edelleen hintansa väärti. Varsinkin kun huomioidaan, että kivijalkakaupoissa näistä on kuitenkin mahdollista yleensä saada jonkin verran hinnasta pois sen enempää tinkimättä.
Tyypillisesti näissä Seikon hieman arvokkaammissa (1000-1500 €) Prospex divereissa tikkaava 6R35 koneisto ei ehkä aivan kestä vertailua saman hintaluokan sveitsiläisverrokkeihin, ainakaan jos puhutaan laadun tasaisuudesta. Tai näin olen kuullut ja lukenut, itselleni ei ole mitään maanantaikappaleita kohdalle sattunut. Mutta missä Seiko on osunut napakymppiin, on kellojen muotoilu ja ulkonäkö. Esimerkiksi mustavalkosävyinen SPB143J1 ja sinimusta "baby marinemaster" SPB187J1 (kuvassa) kolahtavat allekirjoittaneen tyylitajuun. Jotenkin näistä huokuu tietynlainen persoonallisuus, joka puuttuu vaikkapa halvemmanpuoleisilta Oriksilta tai Longinesseilta. Ja onhan esimerkiksi tässä SPB187:ssa tietyt yksityiskohdat aivan mielettömän upeita. Syvän sininen kellotaulu näyttää hämärässä lähes mustalta, mutta valossa sininen sävy tulee kauniisti esille. Punavalkoinen sekuntiosoitin tuo itselleni mieleen poijun ja sopii sikäli hyvin sukeltajankellon tunnelmaan. Harjatun ja kiillotetun teräksen kontrasteilla on leikitelty niin osoittimissa kuin kellon rungossakin. Eikä tähän ole lisätty mitään ylimääräistä suurennuslasia häiritsemään, vaan päivyri on pidetty hyvin yksinkertaisena. Kaiken kaikkiaan todella tyylikäs kokonaisuus. Niin sitä pitää, Seiko!
Liitteet
Haha!
Niin se vaan menee, että nälkä kasvaa syödessä kun näistä peleistä innostuu. Kaverin Tudor Black Bay kävi ranteessa ja siinä vasta kello. Huh olipa upea.
Nyt tosiaan joku suklarikin pitää saada tuon Alpinistin ja Seikon Cosmicin kaveriksi. Taidanpa kokeilla jotain halpaa 5-sarjan Seikoa ensin ja katsotaan sitten joskus…
Näinhän tämä kaninkolo toimii. Nälkä kasvaa syödessä ja vauhti kiihtyy helposti siihen asti, että lompakko sanoo stopin.
Minä henkilökohtaisesti olen huomannut, että rannekelloissa parempi (eli kalliimpi) poistaa kyllä tarpeen niille halvemmille kelloille, mutta ei päin vastoin. Jos rahaa haluaa säästää, niin kannattanee suosiolla tähdätä siihen Tudoriin, tai muuten laatikossa makaa pian kaksi suklaria. Ei sekään tietysti huono tilanne ole.
Jos ei omasta boksista löytyisi jo vanhempaa SKX:ää, niin varmaan olisin jo kotiuttanut GMT-ominaisuudella varustetun SSK:n. Ei spekseiltään kai virallisesti ole suklari, mutta eihän noilla kukaan oikeasti sukella. Jos lähdetään tonnin ja kahden välistä etsimään kelloja, niin Sinnillä on U50, Oriksella Aquis ja Seikolla kasa Prospexejä erinomaisina vaihtoehtoina.
Toisaalta siinä hintaluokassa ollaan jo puolivälissä sitä Tudoria. Ja Tudor on jo aika likellä Omegaa ja parilla tonnilla Omegan päälle voisi (teoriassa) ostaa jo Submarinerinkin. Tämä ei lopu ikinä.
Onko tossa mallissa tuo ranneke linkulla vai ilman? Itsellä on tuosta teräksenvärisenä ja sillä kuvioidulla nahalla versio. Itsellä on kohtalaisen iso ranne, joten linkku on muotoiltu omaan ranteeseen inhottavasti hiukan liian lyhyeksi tai liian kovaan kulmaan.
Muutoin on kyllä mainio kello vaikka kyklooppi varmaan jakaa mielipiteitä.
Knoppina sanoisin muuten, että Tommi Niemelällä oli finaaleissa ranteessa SARB017.
Linkulla on tämäkin. Mulla on keskikokoinen ranne ja kieltämättä varsinkin alkuun tuntui hieman epämiellyttävältä. Nyt kun nahka on pehmennyt, niin jotenkin istuu paremmin ja se linkku ei enää samalla tavalla painaudu ihoon. Oon mä kuitenkin miettinyt, että vaihtaisin johonkin nahkaiseen nato-rannekkeeseen. Ei tämä mukavuudessaan ihan nappisuoritus ole.
Tykkään tuosta ulkonäöstä ja itse nahka on mennyt ihan kohtuullisen pehmeäksi käytössä. Olisi mukava jos saisi vaan sopivammalla linkulla, koska linkku on ihan kätevä kuitenkin.
En tiedä istuisiko tähän joku metalliranneke myöskin. Menee kyllä hiukan mielestäni kellon fiilis pieleen sellaisella, vaikka itse pidän yleensä metallirannekkeisia mieluummin.
Somessa tuli mainos saksalaisista Nomos Glashütte -kelloista. Aivan vieras merkki mulle vaikka jotain näistä tiedänkin. Erityisesti tämä Club Sport mallin muotokieli miellyttää kovasti. Muitakin mukavan hillittyjä malleja löytyy. Odottaa veikkauksen sponsorointia.
Tulipa laitettua GMT-Oriksen kaveriksi köyhän henkilön GMT Master, eli Tudor Black Bay GMT. On kyllä mainion tuntuinen ranteessa ja koneistossa on kiva tuntien hyppyytys ja muutenkin vertailussa esim Rolexiin ei voi äkkiseltään havaita oikein mitään viimeistelyn laatueroja.
Liitteet
Näin kirjoittelin noin kolme ja puoli vuotta sitten. Ensimmäinen oikea rannekello oli Hamilton Khaki ja tänään tuli AD:lta viestiä, että yli vuoden jonottamani kello olisi noudettavissa.
36mm Rolex Exploreria teräksisenä siellä oli tarjolla, joten ympyrä tavallaan sulkeutui kenttäkellosta vähän arvokkaampaan kenttäkelloon. Ainakin juuri nyt tuntuu, ettei heti tarvitse alkaa suunnittelemaan seuraavaa hankintaa ja se on tilanteena uusi. Expin kavereina on valkotautuinen Omega SMP 300 suklarina ja isoisä-vainaan vintage Seamaster 60-luvulta toimittamassa pukukellon virkaa, joten vähissä on ne tilaisuudet, joihin sopivaa välinettä ei boksista löytyisi.
Saatoin parantua addiktiosta ainakin hetkeksi. Ilmeisesti sekin oli mahdollista.
Edellisessä viestissä kun oli Hamiltonista puhe, niin täytyy taas ihmetellä miksei kyseisellä brändillä ole Suomessa virallista jälleenmyyjää. On harrastajien piireissä ihan arvostettu merkki ja luulisi esimerkiksi Khaki Fieldin tai Jazzmasterin kaltaisten mallien uppoavan myös vähemmän harrastautuneisille kellonkäyttäjille. Saman hintaluokan Tissotia ja Certinaa on kuitenkin käytännössä joka kauppakeskuksessa tarjolla.
Tämä siis nimimerkillä "Field King kiinnostaisi, muttei uskalla tilata kokeilematta".
Tämä siis nimimerkillä "Field King kiinnostaisi, muttei uskalla tilata kokeilematta".
Eräällä tutulla oli kyllä pirun hienon näköinen Omega Seamaster. Siitä tuli mieleen kelloista tietäville, onko se ihan vain heijastuksen esto vai joku muu ominaisuus lasissa jonka johdosta lasia ei melkeinpä näe kun kelloa katselee? Tuossa Omegassa ainakin oli sellainen ominaisuus.
AR-pinnoite lasikkeessa eli juurikin heijastuksen estävä pinnoite. Myös mm. Breitling on noiden osalta todella hyvä.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy