Philadelphia Flyers
No jos sitten minäkin... Eli
Fyysisin pelaaja: Dan McGillis - Murskasi vastustajan hyökkäjiä jatkuvilla pommeilla. Kehittyi fyysisesti kauden aikana valtavasti ja taklasi kaikkea liikkuvaa usein ja kovaa. Jos fyysisyydellä tarkoitetaan nyrkkien heiluttelua, niin sitten jääkaappipakastinyhdistelmä Chris McAllister. Kehittyi kauden aikana ja otti matsia ahkerasti kovia vastaan.
Kovin taklaaja: Dan McGillis - kts. edellinen
Paras puolustava hyökkääjä: Kent Manderville - Nelosketjun tärkeä keskushyökkäjä nosti profiiliaan kauden aikana ja oli eräs suurimmista yllättäjistä pudotuspeleissä. Pelasi paljon alivoimaa ja rikkoi peliä erinomaisesti. Loistava luistelija.
Paras hyökkäävä hyökkäjä: Mark Recchi - Edelleen loistava pelimies. Loistava laukaus ja pelisilmä, ylivoimapelin sieluja. Jalat liikkuvat vielä mainiosti, vaikka ikääkin alkaa olemaan.
Paras puolustava puolustaja: Luke Richarson - Kokenut puolustavan puolustajan prototyyppi. Pelasi täysillä tilanteessa kuin tilanteessa ja muistutti vastustajaa olemassaolostaan kovilla taklauksilla ja otteilla. Flyersin maalilla ei ole helppoa, kun Richardson on kaukalossa. Hitaus alkaa tosin painaa iän myötä, mutta pelastaa paljon hyvällä sijoittumisellaan.
Paras hyökkäävä puolustaja: Eric Desjardins - Kaikesta huolimatta. Joukkueen kapteeni oli lähinnä haittana puolustuspäässä viime kaudella, mutta hyökkäyspäässä aina uhka vastustajalle. Erinomaisen pelisilmän ja hyvien taitojen ansiosta ylivoimapelin sieluja. Potentiaalia olisi vieläkin parempaan, mutta kapteenius vaikutti peliin viime kaudella.
Paras all-around puolustaja: Dan McGillis - Selkeästi kauden paras pakki. Nousi aivan NHL:n huipulle, loistavaa peliä sekä hyökkäys- että puolustuspäässä. Erinomainen laukaus ja syöttötekniikka. Pelasi todella paljon sekä yli- että alivoimaa. Selkeä tulevaisuuden norris-ehdokas.
Suurin pettymys: Pudotuspelimenestys / Bobby Clarke / Eric Desjardins: Flyers tippui ensimmäisellä kierroksella heikkojen esitysten jälkeen Buffalolle. Clarke jatkoi surkeita esityksiään gm:nä, epäonnistuneet pelaajakaupat (tai niiden puute), sekavat lausunnot ja Lindros-saga huonoa pr:ää joukkueelle. Desjardins pelasi surkeimman kauden koskaan NHL:ssä eikä johtanut joukkuetta kapteenina yhtään mihinkään.
Suurin yllätys: Roman Cechmanek - Loistava tulokaskausi. Toki Cechmanekin taidot tiedettiin, mutta siltikin loistava tulokaskausi. Olisi ansainnut Vezina-trophyn, mutta joutui tyytymään "ainoastaan" kakkossijaan. Uskomaton runkosarja, hapuili hivenen pudotuspeleissä. Koko kauden hienoja esityksiä, ei notkahtanut oikeastaan missään vaiheessa.
Tulokas: Ruslan Fedotenko - Jos yli-ikäistä Cechmanekia ei lasketa, niin Fedotenko. Kukaan ei odottanut hänen murtautuvan joukkuseen, mutta niin vain venäläislaituri otti pelipaikan joukkueesta. Paransi peliään loppua kohden ja varmisti kypsillä esityksillään pelipaikan kolmosketjusta. Valoisa tulevaisuus edessäpäin.
MVP: Roman Cechmanek - kts. Suurin yllätys
Erikoismaininta: Keith Primeau - Ei "saanut" yhtään palkintoa, mutta oli Cechmanekin ja McGilliksen ohella kauden ylivoimaisesti tärkein pelaaja. Todellinen taistelija ja jokapaikan höylä, jonka pystyy heittämään kaukaloon tilanteessa kuin tilanteessa. Johti erinomaista ykkösketjua esimerkillisesti ja oli vahva pelin jokaisella osa-alueella. Lunasti lopultakin häneen asetetut odotukset. Eräs NHL:n monipuolisimpia hyökkääjiä.