nouse rakkaani! Paljon olet minulle antanut ja paljon olemme yhdessä kokeneet. Siksi sanon sinulle: nosta katseesi ja katso minuun, sillä rakkautemme on kuljettava meidät läpi synkimmänkin yön ja niin on rakkautemme ainutlaatuinen ja ylevä, ettei mikään tule sitä meiltä pois viemään. Ja todellakin sinua rakastan, enkä rakkauttamme vaihtaisi kultaväätyihin, en valtaan, en maineeseenkaan. Pyyhi siis kyyneleesi, jotka poveani jo nuolevat ja nouse ylpeänä ylös, ylpeänä rakkaudestamme!".
Mitä kerrottavaa sinulla on rakkaudesta? Muuta kuin, että sen on palapeli vailla vertaa, eikä koskaan valmis.
Olipa hienosti sanottu, vaikka valistunut arvio on, että palstaveli tulevaton ei ihan itse ole tätä kaunista tekstiä tuottanut. Yleensä olen hyvin kyyninen ja lähinnä naureskelen näille nettilatteuksille, mutta tämä teksti osui hyvin kohdalle. Tuotos on hieman liian runollista, mutta kuvaa melko hyvin omaa suhdettani rakkaaseen vaimooni, varsinkin kun nyt ollaan tässä muutama päivä riidelty ja vietetty mykkäkoulua.
Oma kokemus on, että lähes viidentoista avioliittovuoden jälkeen rakkaus muuttaa väkisinkin muotoaan. Latteuksia tässä ladellaan, mutta ensihuuman jälkeen arki vaan ennemmin tai myöhemmin tulee esiin ja luulisin, että juuri tässä onkin se pointti. Jotkut haluavat jatkuvasti jonkinlaista säpinää elämäänsä ja eroavat melko helposti ensimmäisten vastoikäymisten tullessa vastaan. Eihän se meilläkään todellakaan mitään helppoa ole aina ollut, mutta toistaiseksi ainakin ollaan vaikeuksista päästy yli ja jonkinlainen sielunkumppanuus meitä yhdistää. Peittokin vielä heiluu, vaikka ei tietenkään enää samaan tahtiin, mitä suhteen alkuaikoina.
Sitä olen joskus miettinyt, että jos ero tulisi tai jäisi leskeksi, niin voisiko sitä enää rakastua samalla tavalla johonkin uuteen ihmiseen? Luulen, että jos yksin jäis, jäisin suurella todennäköisyydellä omasta valinnastani sinkuksi. Seksiä olettaisin vielä tarpeen tullen saavani, mutta mihinkään uuteen parisuhteeseen en ihan helpolla lähtis. Olishan se kauhea vaiva opetella uuden ihmisen tavoille. Avioliitto rakkaan ihmisen kanssa on hieno asia, mutta jos kohtalo toisin päättää, pärjäisin ihan hyvin yksiksenikin.