Rakastaako vai eikö rakastaa?
Nyt, kohta 34-vuotiaana olen monesti ajatellut sitä että mahdanko ikinä rakastua keneenkään. Kertaakaan tuota R-sanaa en ole yhdellekään tyttöystävälleni ääneen sanonut, ja syy on se että haluan sanoa mitä todella tarkoitan. Koskaan en ole ollut niin varma että sen olisin ollut valmis sanomaan. Kun on itse seurustellut vain kerran vähän enemmän tosissaan ja silloinkin vajaan kolmen vuoden ajan, eikä silloinkaan "päässyt" siihen tilanteeseen että tämä on HÄN, niin on tullut pikkuhiljaa melko kyyniseksi minkään tosirakkaustarinan suhteen.
Itse asiassa kavereiden ja tuttujen menoa seuratessa tulee monesti mieleen että "ajatteleeko nuo nyt yhtään mitään"? Niin moni tuttu lähtee suhteesen ja serusteluun hetken huumassa. Minä saatan lähteä hetken huumassa johonkin yöksi katsomaan että mikä neiti on todelliselta mieleltään. Tavallisesti mä olen sitten se "sika" joka ei sitten huomenna soitakaan.
Vaikka monella varmasti on sama käsitys kun minulla eli että katsotaan ensin mitä sängyssä tapahtuu ja tutustutaan sitten vasta, niin yhtä monella on täysin vastainen käsitys. Ensin ihminen tutuksi ja sitten vasta lähempää tuttavuutta. Eikä sekään ole väärin. Oikeastaan sellaisia ihmisiä jopa arvostan.
Täällä jatkoajassa on porukkaa jokaisesta yhteiskuntaluokasta, porukkaa oikealta vasemmalle ja pohjalta tähtiin.
Miten vaikeaa se on? Voiko rakastaa toista täysillä, leikkiä keskitietä vai elää itsekseen tyytyväisenä?
Nyt, kohta 34-vuotiaana olen monesti ajatellut sitä että mahdanko ikinä rakastua keneenkään. Kertaakaan tuota R-sanaa en ole yhdellekään tyttöystävälleni ääneen sanonut, ja syy on se että haluan sanoa mitä todella tarkoitan. Koskaan en ole ollut niin varma että sen olisin ollut valmis sanomaan. Kun on itse seurustellut vain kerran vähän enemmän tosissaan ja silloinkin vajaan kolmen vuoden ajan, eikä silloinkaan "päässyt" siihen tilanteeseen että tämä on HÄN, niin on tullut pikkuhiljaa melko kyyniseksi minkään tosirakkaustarinan suhteen.
Itse asiassa kavereiden ja tuttujen menoa seuratessa tulee monesti mieleen että "ajatteleeko nuo nyt yhtään mitään"? Niin moni tuttu lähtee suhteesen ja serusteluun hetken huumassa. Minä saatan lähteä hetken huumassa johonkin yöksi katsomaan että mikä neiti on todelliselta mieleltään. Tavallisesti mä olen sitten se "sika" joka ei sitten huomenna soitakaan.
Vaikka monella varmasti on sama käsitys kun minulla eli että katsotaan ensin mitä sängyssä tapahtuu ja tutustutaan sitten vasta, niin yhtä monella on täysin vastainen käsitys. Ensin ihminen tutuksi ja sitten vasta lähempää tuttavuutta. Eikä sekään ole väärin. Oikeastaan sellaisia ihmisiä jopa arvostan.
Täällä jatkoajassa on porukkaa jokaisesta yhteiskuntaluokasta, porukkaa oikealta vasemmalle ja pohjalta tähtiin.
Miten vaikeaa se on? Voiko rakastaa toista täysillä, leikkiä keskitietä vai elää itsekseen tyytyväisenä?
Viimeksi muokattu: