Queensrÿche

  • 11 526
  • 89

Akseli

Jäsen
Kaikki innokkaat Queensrÿchefanit ovat varmastikin tietoisia, että Chris DeGarmo on tullut takaisin bändiin ja uutta levyä pukkaa. Henkilökohtaisesti tämä on varsin suuri uutinen. Iloitsen siitä kovasti ja levy menee luonnollisesti ostoon heti.

www.queensryche.com
 

Akseli

Jäsen
Pitkään odoteltu Operation: Mindcrime II on nyt sitten julkaistu. Onko kellään mitään mielipidettä aiheesta? Itsellä levy on nyt kovassa kuuntelussa.
 

Koira

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Operation Mindcrime I on tullut kyllä joskus kaaauun sitten kuunneltua puhki... Queensryche on (=oli?) kyllä legendaarisen hyvä bändi, pitääkin kaivaa vanhat C-kassut esiin :)

Mites onko tyyli muuttunut paljon uudella levyllä?
 

Thibauld

Jäsen
Suosikkijoukkue
Gwinnett Gladiators, Lukko
Astetta hiljaisempi tuntuu tämä ketju olevan mutta ilmeisesti jokunen fani kumminkin löytyy.

Tuli tuossa aihetta nostaa tätäkin ketjua ylös. Tuossa päivällä radiosta kuulin että bändi vierailee kaupungissa ja lippujakin vielä löytyy. Töitten jälkeen kävin lipun hommaamassa, joten torstaina pääsee bändin näkemään livenä.

Siitä tulikin mieleeni kysäistä josko jollain täällä on bändin nykykunnosta mitään hajua. Tuo Setin linkittämä video oli kyllä aika lupaava vaikkei ihan vastaavaa spektaakkelia torstaina varmaan nähdäkkään.

Ensimmäinen kosketus bändiin oli Queen Of The Reich musavideo jollain kerrang kokoelmalla, joskus silloin kun commodore 64 oli vielä se kovin tykki. Vaikka biisistä silloin tykkäsinkin en jostain syystä yhtään levyä ostanut ennen kuin joskus 90 luvun lopulla The Warning löytyi anttilan alekorista. Q2K levyn sain kaverilta lainaksi sen ilmestyttyä ja siihen sitten kiinnostus bändiä kohtaan lopahtikin. Tuota The Warningia on välillä tullut enemmänkin pyöriteltyä, tosin nyt sekin lepää pahvilaatikossa vanhempien varastossa missä 98% muistakin levyistäni sijaitsevat. Tuon hiljattain ilmestyneen kokoelman kävin tänään ostamassa jotta saa itseään edes hiukan sivistettyä ennen keikkaa. Toivottavasti soittelevat enemmän noita alkuvuosien biisejä, sillä ne iskevät meikäläiselle paremmin.
 

Lawless

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Tuolta Juutuubistahan sitä livekuntoa voi tsekkailla. Tate ei (tietenkään) pysty laulamaan yhtä korkealta kuin parikymmentä vuotta sitten, mutta ihan suht timmissä kunnossa yhtye on. Eikä se hullumpi tekele ole tuo Mindcrime II:kaan.
 

Thibauld

Jäsen
Suosikkijoukkue
Gwinnett Gladiators, Lukko
Tuolta Juutuubistahan sitä livekuntoa voi tsekkailla. Tate ei (tietenkään) pysty laulamaan yhtä korkealta kuin parikymmentä vuotta sitten, mutta ihan suht timmissä kunnossa yhtye on. Eikä se hullumpi tekele ole tuo Mindcrime II:kaan.

Kyllä se saakelin korkealta vieläkin vaan tuli. Itseasiassa nyt pitää kehua koko bändiä sillä sain noin kymmenen kertaa enemmän kuin osasin odottaakkaan. Hitto sedäthän rokkas niin että ensmäiset kome biisiä pystyin vaan tuijottamaan suu auki. Itse lähinnnä pelkäsin että homma menee Silent Lucidity ym. ym. hempeily linjalle. Väärin luulin sillä hitto soikoon sieltähän tuli ihan metallia taydeltä laidalta.

Upeaksi homman vielä teki se että paikka oli loistava. Jostain syystä 1200 henkeä vetävään teatteriin oli myyty vain 700 lippua. Keikka oli siis loppuunmyyty mutta koko yläparvi oli tyhjä. Sali oli suht täynnä mutta vaivatta pääsin noin 3-4 metrin päähän lavasta. Yleisö oli osin vähän ikääntynyttä mutta sitäkin omistautuneempiaa sorttia. Ehdottomasti meikkiksen keikkalistalla tämä menee top 10 ja ehkä jopa top 5 joukkoon, tosin hetken pitää sulatella ennen kuin lopullista sijoitusta päättää. Parasta kuitenkin oli että sedillä itsellään näytti lavalla olevan hauskaa ja se aina välittyy yleisöönkin.

Alkuun tuli jonkun verran meikäläiselle tuntemattomia biisejä mutta suurin osa kuitenkin tuolta Sign of the Times kokoelmalta löytyi. Harmittavasti Queen of the Reich jäi soittamatta mutta muuten olen settiin tyytyväinen. Uudelta take cover albumilta saatiin maistiaisia Pink Floydin Welcome to the Machinen muodossa. Upea biisi alunperin ja aivan loistava tulkinta. Take Hold of the Flame viimeisenä biisinä jätti kyllä mahtavan tunteen. Ei mulla muuta kuin hatunnosto vain herroille, ylittivät kyllä kaikki odotukset. Loistava bändi on kyseessä.
 

Myrkky

Jäsen
Kehutaan nyt vielä vähän. Kun olen musiikkimaussani jämähtänyt monessa tapauksessa nuoruusvuosiini, niin kyllä Queensrychellä on aina paikka sydämessä. Omat suosikkini löytyvät Rage for Order -levyltä, eniten miellyttävät ehkä (tällä hetkellä) London, Chemical Youth ja I will remember. Operation Mindcrime on aivan järkyttävän hieno "teemalevy".

Muita suosikkejani ehdottomasti MTV:n unplugged versiot: Lady wore black ja The Killing Words. Hemmetti, vieläkin tulee kylmät väreet tosta The Killing Wordsistä. Mutta kuunnelkaa hyvät ihmiset hyvää musiikkia... :)

Kun lähestyttiin 2000-lukua niin valitettavasti bändin tuotokset vieraannuttivat minut. DeGarmon lähtö tietysti vaikutti paljon.
 

ChosenTwo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalaiset NHL:ssä
Kesälevy-ketjussa kun oli Queensrÿchestä puhe, niin heitetäänpäs tänne bändin omaan ketjuun vähän ajatuksia tuotannosta.

1983 Queensrÿche (EP)

Nauhoitettiin alunperin bändin demoksi ja julkaistiin lopulta EP:nä, joka aiheutti suuren pöhinän bändin ympärillä ja myi muistaakseni nopeasti ihan kymmeniä tuhansia kappaleita. Ihan kivasti demoksi. EP:n sisällöstä pomppaa esiin Queen of the Reich, joka on bändin suurimpia klassikoita. Tate alistaa laulusuorituksellaan.

1984 The Warning

Bändin ensimmäinen albumi on jäänyt minulle vähän etäiseksi. Take Hold of the Flame on mahtava biisi, mutta muuten ei levy ole oikein avautunut. Ehkäpä senkin aika vielä tulee, mutta toistaiseksi pysyn kannassani, että bändi hakee tällä levyllä vielä identiteettiään ja sävellyskynän terävyyttä.

(1986 Hear 'n Aid - Stars)

Taten laulusuoritukset olivat herättäneet tässä vaiheessa jo sen verran huomiota, että Geoff päätyi laulamaan Hear 'n Aidin 1986 ilmestyneelle Stars-kappaleelle, jossa esiintyy joukko aikakauden (ja historian) parhaita metallimuusikoita. Jälleen voi todeta saavutuksen "ihan kivaksi", kun on tullut valituksi tuollaiseen joukkoon yhden albumin julkaisun jälkeen.

Etenkin kappaleen laulusuoritukset ovat kyllä kovaa tykitystä ja on hauska seurailla YouTubestakin löytyvästä making ofista, kuinka Tate vetäisee joukon nuorimpana (tämä omaa mutua) täysin överinä hersyävää tulkintaansa, taiteillen nerokkaan virtuositeetin ja naurettavuuden puolelle menevän ylitulkinnan välillä. Ronniella on mahtanut olla ihmettelemistä tarkkaamossa.

1986 Rage for Order

Tässä vaiheessa alkaa sävellyskynässä olla jo pää terävänä. Biisit ovat kyllä monilta osin hieman oudoiksi luonnehdittavia, mutta toimivia. Walk in the Shadows kuuluu omiin Queensrÿche suosikeihin ja muitakin kohokohtia kyllä löytyy tasaisen hyvän kokonaisuuden lisäksi.

1988 Operation: Mindcrime

Lämmittelyn ja jutun jujun löytämisen jälkeen on saatu kaikki palaset kohdilleen ja tuloksena on vaatimattomasti yksi parhaista albumeista mitä on koskaan julkaistu. Sävellykset ovat äärimmäisen laadukkaita alusta loppuun. Sanoitukset kertovat mielenkiintoisen tarinan tyylillä. Soundit ovat mahtavat. Kaikki toimii. Tämän albumin kuuntelemiseen ei väsy koskaan.

Sinällään typerä nostaa mitään kappaleita kokonaisuuden yli tässä tapauksessa, mutta jos olisi pakko jotain suositella, niin levyn parhaat omaan makuuni lienevät Revolution Calling ja The Mission... Ja sitten ne kaikki muut.

Myöhemmin 1991 vuonna ilmestyi levystä livetallenne nimeltä Operation: Livecrime. Jos on levy yksi parhaista albumeista koskaan, niin samaa voi kyllä sanoa sen liveversiostakin. Todella kovan biisimateriaalin lisäksi visuaalinen puoli on toteutettu tyylikkäästi. Yksi lisätähti tulisi jo pelkästä Rockenfieldin eeppisestä rumpusetistä!

1990 Empire

Bändin kaupallinen huipentuma. Ei sinällään häviä nyt kauheasti laadussa Operation: Mindcrimelle, mutta jonkun verran kuitenkin. Eli 5/5 tähteä ei ole vääryys tämän levyn kohdalla, mutta täyttä täydellisyyttä ei kuitenkaan enää tarjoilla. Nimikkobiisi, Silent Lucidity... Kyllähän tällä levyllä ässäbiisejä riittää.

On pakko mainita erikseen One and Only ja tarkemmin sen outro. Yksi valtaisa tekijä jolla Queensrÿche eroaa miljoonista muista bändeistä on sen rytmiosasto Rockenfield & Jackson. Rummut ja basso tarjoilevat hyvin usein jotain mielenkiintoista kuultavaa ja ihan jo perus groove on huomattavan hyvä. One and Onlyn outro onkin sitten ihan huikea osoitus tämän kaksikon yhteispelistä, kun kitarat soittavat samaa simppeliä riffiä uudestaan ja uudestaan ja rytmiosasto alkaa tehdä taikoja. Ihan huikea kohta, jota kuuntelen monesti erikseen repeatilla. Groovaa kuin perkele.

1994 Promised Land

Tässä vaiheessa taasen alkaa sävellyskynä olemaan teroittimen tarpeessa. Biisit eivät ole ihan helpoimmin omaksuttavia ja tunnelma on jotenkin synkän oloinen. Yleisesti ottaen kyllä hyvin puuduttavaa menoa ja aiempiin pariin levyyn verrattuna ihan valtava tasonpudotus.

Sanoisin Someone Else? -hempeilyn olevan paras yksittäinen biisi. Tosin jos mukaan lasketaan uusintajulkaisulta löytyvä, Last Action Heron soundtrackilta tuttu Real World, niin se kaappaa ehdottomasti parhaan kappaleen tittelin itselleen.

--

Sitten alkaakin sellainen vaihe bändin historiassa, josta en voi enää levykohtaisia mietteitä listata. Hyllystä kun ei löydy tästä eteenpäin enää mitään muuta kuin 2013 vuonna julkaistu "tateton" ja todella typerästi samaan tyyliin 1983 vuoden EP:n kanssa nimetty Queensrÿche. Sen mitä olen yksittäisiä kappaleita joskus koittanut kuunnella Taten kanssa vuosina 1997-2011 julkaistuilta seitsemältä albumilta, niin ei ole kyllä yhtään enempää innostusta aiheuttaneet kuin Promised Landin heikoimmat tekeleet. Pitäisi kyllä joskus yrittää antaa noille levyille mahdollisuus, sillä kai sieltä nyt sentään jotain yksittäisiä hyviä kappaleita olisi pakko löytyä. Sen verran kovasta bändistä kuitenkin on parhaimmillaan ollut kyse.

DeGarmo lähti bändistä, teki comebackin ja lähti taas. Siinähän se varsin looginen syy olisi materiaalin ideaköyhyydelle, kun Chrisin nimi löytyy erittäin usein sieltä kovimpien kappaleiden taustalta. Toisaalta jo Promised Land osoitti, että ei DeGarmoltakaan enää vain irronnut vanhaan malliin.

Sitten lopulta tuli nämä draamat Taten ja muun bändin välille, oikeudenkäynteineen ja kaikkineen, huipennuksenaan kaksi eri bändien julkaisemaan Queensrÿche-albumia vuonna 2013. Kuten kirjoittelin, niin tuo "lopun bändin" julkaisema levy minulla hyllystä löytyykin. Täytyy sanoa, että eipä sekään ole oikein valtaisasti iskenyt, vaikka La Torre laulaa komeasti ja kaikessa tuntuu olevan Promised Landia freesimpi ote. Sävellykset kuitenkin kaipaisivat lisää lihaa luiden ympärille.

Kahta seuraavaa Queensrÿchen julkaisua en ole sitten enää kuunnellut kuin sinkkujen yksittäisten toistojen osalta. Uusimmalle, The Verdictille, voisi kyllä kuunteluja varmaan antaa, kun pari sinkkuaan olivat ihan lupaavan oloisia. Innostusta kyllä laskee kovasti se, että ilmeisesti päättymättömälle isyyslomalle jäänyttä Rockenfieldiä ei enää rummuista löydy.

Taten tekemiset taasen ovat välillä olleet aika surkuhupaisia. Ensin omalla Queensrÿche-versiollaan ja sittemmin Operation: Mindcrime -nimen alla toimiessa on joukossa pyörinyt vaikka mitä nimimiehiä, mutta lopputulos on jättänyt valtaisasti toivomisen varaa. Kehnojen sävellysten ja täysin hengettömän livetoiminnan lisäksi itse maestron äänestä tuntui katoavan korkeimpia taajuuksia hyvin nopeasti kasarin puolivälin jälkeen ja lopulta tulkinnat menivät jo aika karuksi kuunneltavaksi.

Mutta ehkäpä kaikki ei ole kuitenkaan vielä menetettyä Tatenkaan osalta. Nimittäin yllätyin aika valtaisasti kuin näin ja kuulin tämän akustisen kahvikuppi-liven viime vuodelta, jossa Tate vetäisee Eyes of a Strangerin ihan vanhaan malliin: Geoff Tate "Eyes of a Stranger" Acoustic in San Antonio at The Eagle 106.7
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Joo kyllähän tämän joukkion ns. kullan huuhtomisen aika levyjen tasolla jäi harmittavan vähiin sinne Operation: Mindcrimen ympärille, kun tuolloin liekkiä olisi ollut isompaankin katalogiaan. Noh, hyvä näin kaikesta huolimatta.

Säälittävän kehno alkoi olla sittemmin uran suuntaus kun Promised Landilla oli jo kuultavissa ähky kaiken huipentuessa tuohon saippuaoopperaan 2013 kun Tate ja sen hetkinen Queensryche kornisti kilpailivat keskenään. Kyllähän näitä uudemman aallon levyjäkin kuuntelee ja multa niitä löytyy, mutta ne tulee käsitellä omankaltaisina käsitöinä progeheville, ei minään suurena jatkumona niihin ilotulituksiin. Yhtä kaikki, valtavan korren on tämä yhtye kantanut rock-kaanonin ketoon milloin milläkin kokoonpanolla ja projektilla mukaan mukien Taten viritelmät.
 

SOF1969

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, KKV
Itse rakastuin vuonna -84, itse 15-vuotiaana palavasti Warningiin, ja se plus ykkös-EP, ovat jääneet itselle ikisuosikeiksi.

Vaikka Mindcrime on hyvä levy, sen loputon hypetys on jäänyt itselle arvoitukseksi.
 

tinkezione

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pens, Ipa, Rod Weery
Olipas tuo lattelive aika tymäkkää tavaraa! Noinkohan Tate on laittanut korkkia kiinni ja kunnostanut itsensä, jos kyseessä on kuitenkin 2018 tekele; nuo muutamien vuosien takaiset festaritallenteet kun jättävät merkittävän paljon toivomisen varaa. Tilaankin tästä lähtien sumppini extra shotin sijaan Eyes of the Strangerilla.

Itse poppoosta sen verran, että The Warning oli ensikosketus ilmestyessään, mutta vielä ei roihahtanut. Eikä itse asiassa Operation: Mindcrimenkään kohdalla ilmestyessään. Vasta joskus 1990 vaiheilla antaessani Mindcrimelle uuden mahdollisuuden homma aukeni kerrasta ja täysillä. Omissa kirjoissani O:M on ehdottomasti kovin albumi koskaan missään ja Iron Maidenin tapaan sen viiden albumin värisuoran voi tältäkin posselta allekirjoittaa.

La Torren kanssa orkesteri tuli nähtyä Ruotsissa asuessani joskus 2013 tietämillä livenä ja läpi meni kuin väärä raha. La Torren aikaisiin levyihin ei ole kuitenkaan ollut aikaa (lue: tarpeeksi kiinnostusta) perehtyä. Ehkäpä tuo DeGarmon puuttuminen asettaa liikaa ennakko-odotuksia sävellystyön laatuun, vaikka kitaristin ruudun Parker Lundgren sinällään ihan sujuvasti täyttääkin.
 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Queensrüche oli syksyllä -84 lämmittelemässä Dioa Helsingin Jäähallissa, ja vaikka pääsääntöisesti lämmittelybändit eivät ole olleet kovin valuuttavia, niin he tekivät. Esikoisalbumi Warning oli silloin tuore, ep:n Queen of the Reich kappele pyöri ahkerasti vhs videolta. Ehkä siksi nuo pari ensimmäistä julkaisua ovat edelleen se juttu.
 

SOF1969

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, KKV
Queensrüche oli syksyllä -84 lämmittelemässä Dioa Helsingin Jäähallissa, ja vaikka pääsääntöisesti lämmittelybändit eivät ole olleet kovin valuuttavia, niin he tekivät. Esikoisalbumi Warning oli silloin tuore, ep:n Queen of the Reich kappele pyöri ahkerasti vhs videolta. Ehkä siksi nuo pari ensimmäistä julkaisua ovat edelleen se juttu.

Täsmälleen sama itsellä. Yksi kovimpia lämppäreitä ikinä. Sitten näin uudestaan Metallican(?) lämppärinä vähän myöhemmin, pääesiintyjänä en ole nähnyt ikinä. VHS:ltä tuli aikanaan pyöritettyä sitä Japanin liveä myös todella paljon.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Geoff Taten ääni on kyllä hieno. Tuubista kaiketi löytyy 80-luvulta peräisin oleva liveveto Take Hold Of The Flamesta, aika huikea veto huligaanilta. Ja Hear’n’Aid -projektin Stars-biisinkin Tate melkein varastaa, vaikka mukana on Dion, Halfordin ja Eric Bloomin kaltaisia sonneja. (Ja mikkihiiri Don Dokken, mutta ei enempää hänestä...)
 

lemponen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Nuo lattelivet ovat kyllä aika hyvät mitä kolme kappaletta löysin.

Aika helvetin mahtavaa, että ainakin hetkeksi löydettiin taas tämä hieno kasaribändi keskustelun kärjeksi. Queensrÿche ei ole ollut koskaan maailman tärkein bändi, mutta ansaitsee koska vain oman hetkensä.
 

Mäkelä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Durrels Palace
Mindcrime on jo kehuttu, niin jätetään se väliin..

Promised Land nousee kyllä omalla listalla kakkoseksi. Eipä se nyt erityisen heviä ole, mutta biisimateriaali on tasavahvaa, eikä totaalhutien sarakkeeseen mene kuin Out of Mind ja Disconnected.

Empire ei ole koskaan pudonnut ihmeemmin. Jotenkin kaikessa steriiliydessään siitä tulee mieleen 80- ja 90-lukujen Rush. Periaattessa kaikki on kohdillaan, on taitavaa soitantaa ja tuotanto viimoisen päälle, mutta biisit eivät vaan kolahda.

Hear in the Now Frontierillakin oli vielä muutamia loistobiisejä, mutta sen levyn soundimaailma oli kyllä ihan perseestä, mitä lie grunge-höyryjä sillä yriteltiin tavoitella, samanlaista siihen aikaan trendikästä möyrimistä kuin Kiss yritti Carnival of Soulsilla.

Triben, jolla DeGarmo teki paluun biisintekijäksi ja La Torren ajan ensimmäisen albumin tiedän kuulleeni, mutta ei niistä ole jäänyt minkäänlaisia muistikuvia. Mindcrime-saagan jälkilämmittelykin oli aivan turha.
 

lemponen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät

Tour: 30th Anniversary of Empire Winter/Fall European 2022 Tour:

02/22/22, Vaasa, Ritz
02/23/22, Tampere Yo-Talo
02/24/22, Turku, Utopia Club
02/26/22, Oulu, Club Teatria
 

Ferris

Jäsen

Tour: 30th Anniversary of Empire Winter/Fall European 2022 Tour:

02/22/22, Vaasa, Ritz
02/23/22, Tampere Yo-Talo
02/24/22, Turku, Utopia Club
02/26/22, Oulu, Club Teatria

Eli vuoden 2019 kiertueen toisinto? Mietin jo menemistä, mutta jos vetäävät taas samat levyt niin pitänee harkita uudelleen. Toki Empirehän on sen verran kova levy, että ei haittais uudelleen kuuleminenkaan, kun ihan hyvässä iskussa olivat tuolloin ainakin.
 

ChosenTwo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalaiset NHL:ssä
2020 olin Vaasassa katsomassa, kun Tate esitti bändeineen läpi Rage for Orderin ja Empiren. Melkein tasan kaksi vuotta myöhemmin Tate on tulossa jälleen Vaasaan ja settilista on mitä ilmeisemmin täysin sama. Ihan täysin varma tästä asiasta ei kyllä ennakkotietojen mukaan ole voinut olla. Nimittäin Taten sivuilla ja Facebook-tapahtumissa keikkoja promotaan edelleen samalla tekstillä kuin kaksi vuotta sitten. Sen sijaan Ritzin keikkailmoituksessa taidettiin puhua setistä Empire + best of ja Teatria taasen on mainostellut Facebookissa ihan kuvan kera, kuinka Tate tulee esittämään läpi The Warningin ja Operation: Mindcrimen.

Tuo jälkimmäinen vaihtoehtohan olisi aika mahtava (jos se kattaisi kaikki Suomi-keikat). Kuten vähän ylempää löytyvästä kommentoinnistani käy ilmi, The Warning ei ole henkilökohtaisesti oikein avautunut minulle, mutta olisihan se kiva kuulla tuokin kokonainen levy läpi. Ja etenkin sitten taasen Operation: Mindcrime kokonaisuudessaan olisi parhautta. Mutta, koska kiertue kulkee edelleen Empiren nimellä ja artistin julkaisemat infot viittaavat samaan settiin mitä soitettiin kaksi vuotta sitten, niin eiköhän se sitten sama kattaus ole kuin viimeksikin.

Vähän ehkä tuntuu kyllä hämmentävältä, että tuon tasoinen kaveri (joo, toki has been ja kaltaisiani boomereita kiinnostava vain enää nykyisellään) tulee siis kaksi kertaa saman juhlakiertueen aikana käymään Vaasassa. No en valita. Lippu on hankittuna.

Jos saisi oikein fantasioida, niin Empire + Operation: Mindcrime olisi settilistana toki täydellisyyttä.
 

lemponen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Jos saisi oikein fantasioida, niin Empire + Operation: Mindcrime olisi settilistana toki täydellisyyttä.
Huh huh! Ihqu fantasia.
Toivottavasti tämä käynnissä oleva koronaepisodi ei vaan pilaa noita helmikuun lopun Suomen keikkoja.
 

Jj

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Habs, FCB
Mielestäni Turunkin keikan yhteydessä mainittiin Warning/Mindcrime setti. No, vaikka vetäisi pelkkää Promised landia niin menisin kun on vielä näkemättä.
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Minkä takia tuo kiertue ei tule Helsinkiin? On aika harvinaista, että joku ulkomainen bändi kiertää Suomessa eikä tule pääkaupunkiin. Voi toki olla aikataulukysymys, mutta ihmettelen silti.

Niin ja Rage For Order oli kyllä kova levy silloin kasarilla.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös