Tekin olette varmasti käyneet ihailemassa huonekalukaupoissa jotakin näyttävää kirjahyllyä, taikka kaapistoa, sijoittaen sitä sielunne silmin omaan kotiinne. Sommittelette tuota mööpeliä olemassa olevien kalusteiden kanssa yhteen. Kaikki natsaa, joten teet ostopäätöksen ja lasket hillot tiskiin tilaten kotiin kuljetuksen ko. kirjahyllylle. Kauppaat naapurin Pentille hyvissä ajoin vanhan hyllykkösi poiskantohintaan säästyäksesi julmetun painavan rohjon kanniskelulta. Sijottelet huoneen muut kalusteet valmiiksi silmällä pitäen tuota uutta tulokasta jättäen kunniapaikalle tuon uljaan hyllykön vaativan tilan tyhjäksi. Vaimo vekslaa tohkeissaan verhoja ja mattoja paremmin kokonaisuutta tukeviksi. Ostaa muutamia uusia koriste-esineitä pikanttia silausta olohuoneeseen luomaan. Kaikki on valmista toimitukselle. Odottelet valmista -helppo elämä viehättää.
Toimituspäivä koittaa. Vaimo ottaa kotona hyllykön vastaan, kaiketi tuo on järjestellyt sinne tulevan krääsänkin sijoilleen saapuessani kotiin. Hän, jos kukaan on aikaan saapa tuollaisissa asioissa. Olen hyvällä tuulella ajaessani pihaamme. Kipaisen sisään ja olohuoneeseen uutukaista ihailemaan. Alaleukani valahtaa vasten aataminomppuani. Monitahoisen upean hyllykön sijaan lattialla, hyllykölle varatulla paikalla, kyhjöttää kasa litteitä pahvilaatikoita pino, sekä selkärepullinen muuta pienempää tilpehööriä pikku pussukoissa. Tivatessani vaimolta hyllyn kohtaloa, osoittaa tuo juuri samaista läjää lattialla soperrellen sen kasaamisen tarpeesta. Sappeni kuohahtaa ja soitan oitis läjän myynelle älverölle. Myyjä kuuntelee häkeltymättä vuodatukseni, ja henkeä sisään vetäessäni toteaa hän kaikien huonekalujensa toimitettavan osina. Saatuani kylliksi happea toiseen aaltoon utelen kuinka voi olla mahdollista , että maksettuani kirjahyllystä yli 7000 mk, saan tuolla rahalla kasan levyn palasia myymälässä ihailemani huonekalun sijaan -vitutti ankarasti. Pössö selittelee varastoinnista ja kuljettamisesta yms. kannltani yhdentekevistä käytännön seikoista lopuksi mainiten kuitenkin yhteistyökumppanistaan, jolta tuon kokoamisen voisi tilata -eri rahaan luonnollisesti. Lepyin hiukan ja otin kyseisen kaverin numeron muistiin.
Päätin hoitaa asian pois päiväjärjestyksestä saman tien. Valitsin saamani kännykkkänumeron puhelimestani . Ei vastausta -noh olihan toki jo säädyllinen työaika ohi, joten ymmärsin kiukkuni keskellä, jotta tuo kokoaminen jäänee huomiseksi. Aamusella tartuin toimeen uudemman kerran -ei vastausta. Toistin yrityksiä pitkin päivää -tuloksetta. Sama tulokseton rimputtelu toistui pitkin viikkoa, kunnes viimein väsynyt ääni vastasi. Esitin lyhyesti asiani, kiukkuni salaten. Kaveri kertoili oleensa viimeaikoina vähän isommissa urakkahommissa vanhainkodin saneerauksessa, ja antoi rivien välistä ymmärtää, jottei moinen harrastelu hyllykköni kanssa voisi vähempää kiinnostaa. Penäsin kuitenkin sinnikkäästi kyseisen huonekaluliikkeen kanssa solmitun yhteistyösopimuksen moraalisen sitoutumisen perään. Uhkailin vielä välittäväni tiedon tästä kyseiselle kauppiaalle, mikäli homma ei pikkuhiljaa ala kiinnostamaan. Muistutin vielä vanhainkodin remontin loppuvan aikanaan udellen mistä tuo penseä puuseppä sitten makkaraa leipänsä päälle tienaa. Kuvittelin nöyristäneeni noilla nokkelilla ukaaseilla hänet, mutta sen koomin en miekkosesta kuullut pihaustakaa -saati sitten, että tuo olisi tullut sovittuna päivänä hommansa hoitamaan.
Olin pulassa. Keskusteluyhteys vaimooni oli katkennut jo toisella viikolla laatikoiden toimittamisesta. Muija asetti kursailematta miehisyyteni kyseenalaiseksi vanhempiensa hääkuvaa käsissään pyöritellen, joka oli muuten tuleva uutta kirjahyllyä kunniapaikalta koristamaan. Tuon pikku seikan vuoksi tunsin jopa kieroutunutta mielihyvää asian viivästymisen johdosta, vaikkei siinä oikeasti mitään hyviä
puolia ollutkaan. Tulin mainninneeksi ongelmastani myös Pentille parkkipaikallamme. Noh, Pentti osaaottavana ja empaattisena miehenä oli oitis valmis ystävää hädässä auttamaan. Suhtauduin kuitenkin varauksella Pentin avun tarjoamiseen, sillä mielessäni kirvelsi vielä viimekesän puiden kaadon aiheuttamat arpeutumattomat haavat. Tuolloin nimittäin tuhoutui kolmen koivun kaadossa lähes puolet mökkini irtaimesta, mutta se lienee oman tarinansa väärtti. Suostuin kuitenkin paremman puutteessa tarjottuun apuun, sillä vaihtoehtoja ei juurikaan enään ollut -edes huonompia, luulin.
Koitti siis tuo perjantai, jolloin meidän oli määrä ryhtyä toimeen. Olin hankkinut kuuliaisesti Pentin
tilaamat tykötarpeet. Hain pullon kossua, 1,5 litraa vissyä, sekä sikspäkin Karjalaa. Näillä eväin Pentti arveli homman sujuvan luonnikkaasti kaikkia tyydyttävään lopputulokseen Oman viihtyvyyteni takaamiseksi varasin jääkaappiin myös runsaasti Koffia.
Käärimme hihat ja hyökkäsimme tuon haasteellisen askareen kimppuun. Pentti asetti tärkeän näköisenä lukulasinsa nenälleen, joiden toinen sanka näytti olevan ilmastointi teipillä korjattu. Työnjako sovittin siten, että Pentti huutelee listasta kulloisiakin osia, joita minun oli määrä asetella näkyville. Purin pakkauksia ja yritin parhaani mukaan arvailla kuulutetun osan mallia, muotoa, sekä pituutta.
Pentin piti tuon tuostakin kostuttaa jatkuvan pajattamisen kuivattamaa suutansa kossuvissyllä. Tärkeänä hän kuitenkin merkkasi ruksilla kuuluttamansa osan hihkaisuni saatuaan. Paketit oli purettu ja osat tuntuivat täyttävän asuntomme kauttaaltaan lattioille leviteltynä. Pentti arveli homman olevan hyvällä mallilla, koska oli saanut ruksinsa jokaisen osasen jälkeen. Positiivisuus tarttui minuunkin, sillä hän kertoili kokeneena kokoojakettuna usein osia toimituksista puuttuvan. Otimme hieman lisäää neuvoa-antavaa ja siirrymme seuraavaan vaiheeseen.
Seuraavaksi oli määrä saattaa tuo levyläjä hyllykön muotoon. Mestari näytti luottavan itseensä. Asiantuntevasti hän tulkitsi minusta ylimalkaisilta näyttäviä piirrustuksia, ja käänteli palasia tarvittavia nippeleitä ja työkaluja apupojaltaan -siis minulta, peräten. Toimitin parhaani mukaan pussukoista pyydettyjä ruuveja, puutappeja, liimataskuja, sekä kuusiokoloavaimia. Homma näytti sujuvan. Pentti hyräili puuhastellessaan hyväntuulisena 70-luvun ikivihreitä iskelmiä. Yhdyin kuorossa sanojen loppuosiin. Hyllykön osioita alkoi muotoutua pitkin olohuonettamme -vaimoakin jo hymyilytti ahkerointimme.
Pentti oli tuossa vaiheessa jo horinut kossunsa ja pyöritteli tyhjää lasiansa kysyvästi taholleni. No ei siinä mitään, korkkasin potin Ballantinesia, jottei hyvässä vauhdissa oleva urakka viinan puutteeseen hyytyisi. Pikkuhiljaa riehaannuimme, ja otimme pikku kisoja puutappien naputtelussa ja tausta levyjen naulaamisessa. Paikkasin osaamistani hurjalla yrittämisellä. Mätkimme palasia läjään kilvan. Vaimo lakkasi jossain vaiheessa hymyilemästä ja poistui makuuhuoneeseen, mutta me poijat painoimme ottamamme homman loppuun saakka. Viinakset loppuivat taas, mutta niin valmistui uljas hyllykömmekin. Kaulakkain sitä Pentin kanssa kotvasen ihailimme -kenties hiukkasen horjuen.
Sopertelimme toisillemme ylistystä hyvin hoidetusta työstä ja poistuimme paikalliseen. Minä tarjosin.
Aamulla herättyäni kummeksuin yllättävän kireää tunnelmaa kodissamme. Olin tullut säädyllisissä ajoissa kotiin, enkä ollut laskenut alleni, taikka oksentanut vuoteeseen. Ihmettelin penseää ilmapiiriä kovasti, sillä olimmehan eilen illalla tehneet Pentin kera hyvän työn. Lohnin vaivihkaa kuselle ja horin litran grapemehua vallitsevaa tilannetta ihmetellessäni. Asiaa vaimolta varovasti tiedustellessani hän talutti minut aikaansaannostemme eteen. Näky ei ollut erityisen kaunis. Komeaksi tarkoitetusta hyllyköstämme törrötteli vinoon lyötyjä taustalevyjen nauloja sieltä täältä hyllykön kupeista. Lasiovien saranapuolelta risteili muutama särö liiallisen kiristyksen seurauksena keskustaan päin. Valkoista maalipintaa kirjavoitti useiden liian kovien ohilyöntien painuksiin vajuneet vasaran jäljet. Laatikoston tasopinnalla pullisteli liian syvälle moksittujen puutappien kohottamia paiseita. Muuan levy näytti myöskin lipsahtaneen pyöristetty puoli taaksepäin. Sanalla sanoen tuo hylly oli pilalla. Vaimo lupasi sen kyllä autotalliini, joten eihän siinä sitten mitään. Missähän muuten myydään valmiiksi koottuja kirjahyllyjä. Ostopäätökseen johtaneesta vihjeestä sadanmarkan palkkio!!!
Että silleen....
Terv. Rööri
Toimituspäivä koittaa. Vaimo ottaa kotona hyllykön vastaan, kaiketi tuo on järjestellyt sinne tulevan krääsänkin sijoilleen saapuessani kotiin. Hän, jos kukaan on aikaan saapa tuollaisissa asioissa. Olen hyvällä tuulella ajaessani pihaamme. Kipaisen sisään ja olohuoneeseen uutukaista ihailemaan. Alaleukani valahtaa vasten aataminomppuani. Monitahoisen upean hyllykön sijaan lattialla, hyllykölle varatulla paikalla, kyhjöttää kasa litteitä pahvilaatikoita pino, sekä selkärepullinen muuta pienempää tilpehööriä pikku pussukoissa. Tivatessani vaimolta hyllyn kohtaloa, osoittaa tuo juuri samaista läjää lattialla soperrellen sen kasaamisen tarpeesta. Sappeni kuohahtaa ja soitan oitis läjän myynelle älverölle. Myyjä kuuntelee häkeltymättä vuodatukseni, ja henkeä sisään vetäessäni toteaa hän kaikien huonekalujensa toimitettavan osina. Saatuani kylliksi happea toiseen aaltoon utelen kuinka voi olla mahdollista , että maksettuani kirjahyllystä yli 7000 mk, saan tuolla rahalla kasan levyn palasia myymälässä ihailemani huonekalun sijaan -vitutti ankarasti. Pössö selittelee varastoinnista ja kuljettamisesta yms. kannltani yhdentekevistä käytännön seikoista lopuksi mainiten kuitenkin yhteistyökumppanistaan, jolta tuon kokoamisen voisi tilata -eri rahaan luonnollisesti. Lepyin hiukan ja otin kyseisen kaverin numeron muistiin.
Päätin hoitaa asian pois päiväjärjestyksestä saman tien. Valitsin saamani kännykkkänumeron puhelimestani . Ei vastausta -noh olihan toki jo säädyllinen työaika ohi, joten ymmärsin kiukkuni keskellä, jotta tuo kokoaminen jäänee huomiseksi. Aamusella tartuin toimeen uudemman kerran -ei vastausta. Toistin yrityksiä pitkin päivää -tuloksetta. Sama tulokseton rimputtelu toistui pitkin viikkoa, kunnes viimein väsynyt ääni vastasi. Esitin lyhyesti asiani, kiukkuni salaten. Kaveri kertoili oleensa viimeaikoina vähän isommissa urakkahommissa vanhainkodin saneerauksessa, ja antoi rivien välistä ymmärtää, jottei moinen harrastelu hyllykköni kanssa voisi vähempää kiinnostaa. Penäsin kuitenkin sinnikkäästi kyseisen huonekaluliikkeen kanssa solmitun yhteistyösopimuksen moraalisen sitoutumisen perään. Uhkailin vielä välittäväni tiedon tästä kyseiselle kauppiaalle, mikäli homma ei pikkuhiljaa ala kiinnostamaan. Muistutin vielä vanhainkodin remontin loppuvan aikanaan udellen mistä tuo penseä puuseppä sitten makkaraa leipänsä päälle tienaa. Kuvittelin nöyristäneeni noilla nokkelilla ukaaseilla hänet, mutta sen koomin en miekkosesta kuullut pihaustakaa -saati sitten, että tuo olisi tullut sovittuna päivänä hommansa hoitamaan.
Olin pulassa. Keskusteluyhteys vaimooni oli katkennut jo toisella viikolla laatikoiden toimittamisesta. Muija asetti kursailematta miehisyyteni kyseenalaiseksi vanhempiensa hääkuvaa käsissään pyöritellen, joka oli muuten tuleva uutta kirjahyllyä kunniapaikalta koristamaan. Tuon pikku seikan vuoksi tunsin jopa kieroutunutta mielihyvää asian viivästymisen johdosta, vaikkei siinä oikeasti mitään hyviä
puolia ollutkaan. Tulin mainninneeksi ongelmastani myös Pentille parkkipaikallamme. Noh, Pentti osaaottavana ja empaattisena miehenä oli oitis valmis ystävää hädässä auttamaan. Suhtauduin kuitenkin varauksella Pentin avun tarjoamiseen, sillä mielessäni kirvelsi vielä viimekesän puiden kaadon aiheuttamat arpeutumattomat haavat. Tuolloin nimittäin tuhoutui kolmen koivun kaadossa lähes puolet mökkini irtaimesta, mutta se lienee oman tarinansa väärtti. Suostuin kuitenkin paremman puutteessa tarjottuun apuun, sillä vaihtoehtoja ei juurikaan enään ollut -edes huonompia, luulin.
Koitti siis tuo perjantai, jolloin meidän oli määrä ryhtyä toimeen. Olin hankkinut kuuliaisesti Pentin
tilaamat tykötarpeet. Hain pullon kossua, 1,5 litraa vissyä, sekä sikspäkin Karjalaa. Näillä eväin Pentti arveli homman sujuvan luonnikkaasti kaikkia tyydyttävään lopputulokseen Oman viihtyvyyteni takaamiseksi varasin jääkaappiin myös runsaasti Koffia.
Käärimme hihat ja hyökkäsimme tuon haasteellisen askareen kimppuun. Pentti asetti tärkeän näköisenä lukulasinsa nenälleen, joiden toinen sanka näytti olevan ilmastointi teipillä korjattu. Työnjako sovittin siten, että Pentti huutelee listasta kulloisiakin osia, joita minun oli määrä asetella näkyville. Purin pakkauksia ja yritin parhaani mukaan arvailla kuulutetun osan mallia, muotoa, sekä pituutta.
Pentin piti tuon tuostakin kostuttaa jatkuvan pajattamisen kuivattamaa suutansa kossuvissyllä. Tärkeänä hän kuitenkin merkkasi ruksilla kuuluttamansa osan hihkaisuni saatuaan. Paketit oli purettu ja osat tuntuivat täyttävän asuntomme kauttaaltaan lattioille leviteltynä. Pentti arveli homman olevan hyvällä mallilla, koska oli saanut ruksinsa jokaisen osasen jälkeen. Positiivisuus tarttui minuunkin, sillä hän kertoili kokeneena kokoojakettuna usein osia toimituksista puuttuvan. Otimme hieman lisäää neuvoa-antavaa ja siirrymme seuraavaan vaiheeseen.
Seuraavaksi oli määrä saattaa tuo levyläjä hyllykön muotoon. Mestari näytti luottavan itseensä. Asiantuntevasti hän tulkitsi minusta ylimalkaisilta näyttäviä piirrustuksia, ja käänteli palasia tarvittavia nippeleitä ja työkaluja apupojaltaan -siis minulta, peräten. Toimitin parhaani mukaan pussukoista pyydettyjä ruuveja, puutappeja, liimataskuja, sekä kuusiokoloavaimia. Homma näytti sujuvan. Pentti hyräili puuhastellessaan hyväntuulisena 70-luvun ikivihreitä iskelmiä. Yhdyin kuorossa sanojen loppuosiin. Hyllykön osioita alkoi muotoutua pitkin olohuonettamme -vaimoakin jo hymyilytti ahkerointimme.
Pentti oli tuossa vaiheessa jo horinut kossunsa ja pyöritteli tyhjää lasiansa kysyvästi taholleni. No ei siinä mitään, korkkasin potin Ballantinesia, jottei hyvässä vauhdissa oleva urakka viinan puutteeseen hyytyisi. Pikkuhiljaa riehaannuimme, ja otimme pikku kisoja puutappien naputtelussa ja tausta levyjen naulaamisessa. Paikkasin osaamistani hurjalla yrittämisellä. Mätkimme palasia läjään kilvan. Vaimo lakkasi jossain vaiheessa hymyilemästä ja poistui makuuhuoneeseen, mutta me poijat painoimme ottamamme homman loppuun saakka. Viinakset loppuivat taas, mutta niin valmistui uljas hyllykömmekin. Kaulakkain sitä Pentin kanssa kotvasen ihailimme -kenties hiukkasen horjuen.
Sopertelimme toisillemme ylistystä hyvin hoidetusta työstä ja poistuimme paikalliseen. Minä tarjosin.
Aamulla herättyäni kummeksuin yllättävän kireää tunnelmaa kodissamme. Olin tullut säädyllisissä ajoissa kotiin, enkä ollut laskenut alleni, taikka oksentanut vuoteeseen. Ihmettelin penseää ilmapiiriä kovasti, sillä olimmehan eilen illalla tehneet Pentin kera hyvän työn. Lohnin vaivihkaa kuselle ja horin litran grapemehua vallitsevaa tilannetta ihmetellessäni. Asiaa vaimolta varovasti tiedustellessani hän talutti minut aikaansaannostemme eteen. Näky ei ollut erityisen kaunis. Komeaksi tarkoitetusta hyllyköstämme törrötteli vinoon lyötyjä taustalevyjen nauloja sieltä täältä hyllykön kupeista. Lasiovien saranapuolelta risteili muutama särö liiallisen kiristyksen seurauksena keskustaan päin. Valkoista maalipintaa kirjavoitti useiden liian kovien ohilyöntien painuksiin vajuneet vasaran jäljet. Laatikoston tasopinnalla pullisteli liian syvälle moksittujen puutappien kohottamia paiseita. Muuan levy näytti myöskin lipsahtaneen pyöristetty puoli taaksepäin. Sanalla sanoen tuo hylly oli pilalla. Vaimo lupasi sen kyllä autotalliini, joten eihän siinä sitten mitään. Missähän muuten myydään valmiiksi koottuja kirjahyllyjä. Ostopäätökseen johtaneesta vihjeestä sadanmarkan palkkio!!!
Että silleen....
Terv. Rööri
Viimeksi muokattu: