Ensimmäinen viiden päivän erä kissaisovanhemmuutta nyt 17-viikkoiselle bengalille takana. Oikein ihastuttava tapaus, tosi ihmisrakas ja puhelias. Päivän aikana tulee monta kertaa syliin tai viereen kehräämään ja kertomaan viimeiset kuulumiset, päivä- tai yöunille tulee mukaan viereen (mielellään peiton alle) ja samalla pesee antaumuksella minkä ruumiinosan päälle sattuukaan asettumaan. Kieltäydyn tosin tuosta, kieli on tosi karhea. Kerta kyseessä on vielä ihan pentu, nukkuu myös enemmän kuin aikuiset, joten pelin sekaan tulee luonnostaan pieniä jäänhuoltotaukoja.
Riittävä lepo takaa sen, että pelin jatkuessa liike pysyy hyvänä. Energiatason laskiessa vastaamaan normikissaa käyttäytyykin kuten sellainen - lähtötaso on vain niiiin paljon korkeampi. Osaa tuo itseäänkin viihdyttää välillä, joskus tulee sellaisia maanisia episodeja että ihan turha edes yrittää osallistua, korkeintaan siirtää tavaroita pois kissahurrikaanin reitiltä ja siirtyä ihailemaan luonnonilmiötä sivusta.
Mutta usein ei tunnu löytyvän rakentavaa, tai pikemminkin ei-tuhoavaa, kohdetta johon purkaa ylimääräistä energiaa. Silloin on kaksi vaihtoehtoa - joko liittyä itsekin joukkueen vahvuuteen, tai kärsiä mahdolliset vauriot asunnolle ja irtaimistolle. Mutta sopimusneuvottelut ovat äärimmäisen lyhyet, turha pyytää että voisiko vaikka syödä leivän loppuun ensin.
Lelujoukkueen UTJ:nä olen yrittänyt kasata mahdollisimman monipuolisen ja tasapainoisen rosterin. Sopimus laserosoittimen kanssa päättyi try-outiin, hyvää peruspeliä, mutta jotain kiinteämpää kaivattiin. Liityin siis Musti&Mirrin jäseneksi ja aloin scoutaamaan pelaajamarkkinoita. Hankinnat toistaiseksi ovat osoittautuneet ihan päteviksi, päivästä riippuen jokainen saattaa olla suuremmassa tai pienemmässä roolissa, mutta peliaikaa löytyy silti. Ainoa poikkeus on tuollainen puinen aktivointilelu missä voi työnnellä palloja eri suunnista, ei ole oikein löytänyt paikkaansa joukkueessa. Hankittiin korvaamaan täysin vastaavaa, mutta pahvista valmistettua, jonka kausi päättyi loukkaantumiseen bengalitulokkaan revittyä sen palasiksi jo puolen päivän jälkeen.
Mutta vaikka rosteri ja ketjukoostumukset elää, ykkösketju on pysynyt samana koko ajan ja saa ehdottomasti eniten peliaikaa. "Pahvilaatikko - Mittanauha - M&M-jäsenyydestä kylkiäisenä saatu hiiri" tekee huikeaa tulosta illasta toiseen, ja hinta/laatu-suhde on lyömätön. Ei se ole ne nimet selässä.
Jos tälle tulokkaalle pitäisi antaa pelaaja-arvio heti näin kauden alussa, niin fysiikkapuolella on jo melkein valmis paketti erittäin nuoresta iästä huolimatta. Nopeus on täysin riittävä paljon isompiinkin sarjoihin, ja koordinaatio on erinomainen. Tavarat pysyy hyllyissä ja niiden päällä, eikä juomia kaadeta lattialle. Hyppytarkkuudessa ja -korkeudessa on vielä hakemista, mutta eiköhän tuo osin johdu ihan fyysisestä koosta, korjaantuu varmasti sitä myötä kun kasvaa. Enemmän se on mentaalipuolen jutut. Tämä on kuitenkin joukkuelaji ja yhteisten pelisääntöjen noudattamisessa on vielä paljon kehitettävää. Ruokapöydän koskemattomuutta rikotaan jatkuvasti, ja vaikka keittiö on julistettu kissavapaaksi vyöhykkeeksi, sinne mennessä ja sieltä tullessa oven avaamiseen ja sulkemisen väliin mahtuu nykyään uusi vaihe "kissa kiinni - kissa ulos".
Mutta joka tapauksessa erittäin mielenkiintoinen ja kehityskelpoinen juniori, potentiaalia on ihan huipulle saakka. Toinen erä alkaa perjantaina, sitä ennen pitää tehdä pieni halliremontti. Heti ensimmäisen erän alussa tuli ilmi kehityskohteita huonekalujen ja tavaroiden sijoittelun suhteen, mutta niitä oli mahdoton toteuttaa pelin ollessa käynnissä.
