Proge

[oiler99]

Wigwam tuli viimein nähtyä livenä toissapäivänä Oulussa, aloin jo luulla ettei tilaisuutta tämän suomalaislegendan näkemiseen tule ikinä. Oli kyllä todella hieno keikka. Settilista oli hienosti rakennettu ja biisejä tuli koko uran varrelta. Luulosairasta tosin eivät soittaneet, koska Jukka Gustavsonin mukaan heillä oli paljon parempiakin biisejä mistä valita. Oli ilahduttavaa havaita myös se, ettei kolmea tuoreinta studiolevyä oltu unohdettu setistä. Kyllähän Losing Hold ja Do Or Die olivat ihan mahtavaa revitystä. No New Gamesissa Rekku veti kuin riivattuna. Jim Pembroke on jo alustavasti luvannut jatkoa ensi kesälle.

Setti:

Freddie Are You Ready
Lucky Golden Stripes & Starpose
Sandpainting
Bow Lane
Save My Money & Name
Simple Human Kindness
No New Games
Lost Without A Trace
Kabul Grill
Heaven In A Modern World
Eddie And The Boys
Just My Situation
Marvelry Skimmer
Friend From The Fields
Absalom
Nuclear Nightclub
Cheap Evening Return
Bitesize
Colossus
Losing Hold
Do Or Die

Bless Your Lucky Stars
Grass For Blades

 

[Heretic]

Tervehdys!

Arvelin ketjun kaipaavan päivitystä muutaman uutuusjulkaisun suhteen. Joten:

1. Puolalainen nelikosta - 2,5 vuotta sitten kitaristitaituri Pjotr Grudzinskin traagisen kuoleman vuoksi - kolmikoksi supistunut Riverside on julkaissut uuden levynsä Wasteland (tai kannen mukaan Waste7and = yhtyeen 7. virallinen pitkäsoitto) 28.9.
Kyseessä on teemalevy, dystopia elämästä tuhon jälkeisessä maailmassa, josta voinee suoraan vetää allegoriaa yhtyeen omaan selvitymiskamppailuun. Musiikki ja tunnelmat vaeltelevat tummasävyisesti sekä vihaisten, raskaiden kitarariffien että akustisen alakulon ja surun varjomailla. Kenties häviävän pieni toivon välähdyskin saattaa lohduttomuudesta pilkahtaa.

Itse olen levyä sulatellut ja sitä punninnut - ja pidän siitä kovastikin. Vierailevat muusikot (kitarasoolot soittavat Maciej Meller (joka on myös yhtyeen kiertuekitaristi) ja Mateusz Owczarek sekä neljällä kappaleella kuultava viulisti Michal Jelonek) hoitavat tehtävänsä hienosti.
Pienen varauksen voi ehkä asettaa sen suhteen, että onko levy oikeastaan kovinkaan proge - mutta se on nyt ainakin itselleni sivuseikka!

Vale Of Tears
River Down Below (video on myös visuaalisesti ytimessä)


2. The Flower Kingsin nokkamies Roine Stolt julkaisee uuden soololevynsä The Flower King: Manifesto Of An Alchemist 23.11.
Soittoryhmä soololla näyttää hyvin pitkälti samalta kuin The Flower Kings-bändinimelläkin julkaistuissa albumeissa, mitä nyt rumpuihin on löydetty kapulavirtuoosi Marco Minnemann.

Mielenkiintoisen kuuloinen maistiainen tässä, kas näin: Lost America (Jonas Reingold nousee kyllä levy levyltä kohti terävintä kärkeä omassa bassotaitureiden Top-listassani)


3. Andy Tillisonin loistava rakkauslapsi The Tangent on myös pukkaamassa uutta materiaalia marraskuussa, nimittäin 16.11, ja albuminimi on Proxy. Aika lailla tuttu jengi näyttää olevan kasassa tässäkin - Reingold mukaan lukien.

JuuTuubista ei vielä löydy muuta etukäteistä kuin 2-minuuttinen teaseri: Proxy (trailer), mutta jo se nostaa vähän syljeneritystäni.

Jään siis malttaen odottamaan!

(ja linkit ovat tietysti YouTubeen)

 

[Redrose]

Tutkimusmatkailuni Spotifyssä on edelleen jatkunut ja uusia suomalaisille vähemmän tuttuja progebändejä on taas löytynyt. Niistä ehdotonta eliittiä edustaa hollantilainen Leap Day, joka on perustettu vuonna 2008. Eka pitkäsoitto julkaistiin seuraavana vuonna. Bändin soundi on mielestäni erittäin lähellä 1970-luvun progea.

Leap Day on siis ollut kasassa reilut 10 vuotta ja on sinä aikana julkaissut 5 studioalbumia ja yhden livelevyn. Uusin "Timelapse" -albumi on ilmestynyt tämän vuoden heinäkuussa.

Bändin kokoonpano on tällä hetkellä:

Jos Harteveld (laulu, akustinen kitara)
Eddie Mulder (kitara, taustalaulu)
Gert van Engelenburg (kosketinsoittimet, taustalaulu)
Derk Evert Waalkens (kosketinsoittimet, taustalaulu)
Harry Scholing (basso) 2018 alkaen (Peter Stel, bassokitarassa 2008-2018)
Koen Roozen (rummut)

Laitan tähän muutaman näytteen YouTubesta löytyneistä biiseistä:

Leap Day - Walls (Multicam)

Leap Day - Deucalion (with Lyrics)

Leap Day PHAETON

Suosittelen tätä bändiä erityisesti nimimerkille @Sistis , koska tämän tyyppinen musa on ollut hänellä myös haussa.

 

[Sistis]

Suosittelen tätä bändiä erityisesti nimimerkille @Sistis , koska tämän tyyppinen musa on ollut hänellä myös haussa.

Tein tässä pientä koekuuntelua YouTube Musicin kautta. Kuuntelin pätkän debyyttialbumia sekä uusinta julkaisua. Etenkin debyyttialbumi vaikutti houkuttelevalta, vaikka soundit olivat paikoin hieman heikkolaatuiset. Kelpo kamaa, hieman täällä kehumani Wobblerin hengessä.

Täytyy jatkaa tutustumista. Kiitokset!

 

[heavy]

Yksi harvoista artisteista, jota olen Spotifyyn enää kaivannut, eli King Crimson, on sinne vihdoin tulossa: Pitkään suoratoistopalvelujen ulkopuolella pysytellyt progejätti taipuu merkkivuoden kunniaksi - "Tärkeintä on palvella musiikkia ja saattaa se kuunneltavaksi" - Soundi.fi

 

[hablaa]

Yksi harvoista artisteista, jota olen Spotifyyn enää kaivannut, eli King Crimson, on sinne vihdoin tulossa: Pitkään suoratoistopalvelujen ulkopuolella pysytellyt progejätti taipuu merkkivuoden kunniaksi - "Tärkeintä on palvella musiikkia ja saattaa se kuunneltavaksi" - Soundi.fi

Fucking finally!

Jos sattuu kohdille lähteä jonnekin ulkomaille (kiertue tuskin uloittuu Suomeen asti), niin ainakin pari vuotta sitten Kööpenhaminassa oli ihan helvetin tiukka keikka, silloinen kokoonpano oli kolmet rummut + basso/Chapman stick + huilu/puhaltimet + kitara/laulu (tribuuttibändistä bongattu) ja toki herra Fripp itse, istuen koko keikan tuolilla soittaen joko kitaraa tai koskettimia, tyylin mukaisesti ilman että ilme värähtääkään. Mutta oli sen arvoista, suosittelen.

 

[Sistis]

Yksi harvoista artisteista, jota olen Spotifyyn enää kaivannut, eli King Crimson, on sinne vihdoin tulossa: Pitkään suoratoistopalvelujen ulkopuolella pysytellyt progejätti taipuu merkkivuoden kunniaksi - "Tärkeintä on palvella musiikkia ja saattaa se kuunneltavaksi" - Soundi.fi

Aivan loistava uutinen!

Jotenkin olen varovaisesti tällaista osannut toivoakin, sillä bändi toi näitä uusia livealbumeitaan sinne aikoinaan aivan yllättäen, vaikka Fripp oli ollut aina lausunnoissaan hyvinkin voimakkaasti Spotify-kulttuuria vastaan. Jotenkin tuo sai silloin aikaan tunteen, että he kokeilevat nyt asiaa, ja kun vastaanotto oli hyvä, näitä livealbumeita ilmestyi sinne enemmänkin. Ja nyt ilmeisesti ovat todenneet, että aika on kypsä.

Mahtavaa!

 

[-Kantor-]

Jos sattuu kohdille lähteä jonnekin ulkomaille (kiertue tuskin uloittuu Suomeen asti), niin ainakin pari vuotta sitten Kööpenhaminassa oli ihan helvetin tiukka keikka, silloinen kokoonpano oli kolmet rummut + basso/Chapman stick + huilu/puhaltimet + kitara/laulu (tribuuttibändistä bongattu) ja toki herra Fripp itse, istuen koko keikan tuolilla soittaen joko kitaraa tai koskettimia, tyylin mukaisesti ilman että ilme värähtääkään. Mutta oli sen arvoista, suosittelen.

Kovasti olisi suunnitteilla nähdä tämä nykyinen varsin massiivinen kokoonpano elävänä, varsinkin kun mukana setissä on enenevissä määrin myös vanhoja klassikoita 70-luvulta, joita yhtye ei ole paria poikkeusta lukuunottamatta soittanut juuri lainkaan livenä ko. aikakauden jälkeen. Harmi, ettei Belew ole enää mukana, sillä vaikka Jakszyk ihan sympaattinen kitaristi ja laulaja onkin, niin vähän semmonen valjuhko ja karismaton "cover-bändin keulakuva"-fiilis hänestä tulee. Kyllähän Belew ennenkaikkea innovatiivisen soittotekniikan omaavana kitaristina oli aivan eri planeetalta kyseisellä tontilla ja täydensi bändin soundia ihanteellisesti; jos ette usko, niin tsekatkaa vaikka se Thrak-aikojen Deja Vrooom -live-DVD, jossa oli vielä myös se kaikkien aikojen KC-rumpali, eli Bill Bruford, mukana kokoonpanossa.

Vuoden 2003 keikka Finlandia-talolla on edelleen itselleni yksi tärkeimmistä keikkakokemuksista koskaan vaikka toki mielummin olisin tuon 90-luvun "tuplatrion" ehtinyt todistamaan.

 

[Zeic]

Proge ketju saa yllättävän sivuhuomautuksen kun todetaan, että Elli Haloosta on tullut Proge-Elli. Ainakin soittajat Ellipsi projektissa on kovaa luokkaa kun itse Sami Kuoppamäki on rummuissa, Timo Kämäräinen kitarassa ja Saimaa yhtyeessä kovaa jälkeä tehnyt Matti "Tehosekoitin" Mikkola tuottamassa. Oletteko vaikuttuneita?

 

[heavy]

Proge ketju saa yllättävän sivuhuomautuksen kun todetaan, että Elli Haloosta on tullut Proge-Elli. Ainakin soittajat Ellipsi projektissa on kovaa luokkaa kun itse Sami Kuoppamäki on rummuissa, Timo Kämäräinen kitarassa ja Saimaa yhtyeessä kovaa jälkeä tehnyt Matti "Tehosekoitin" Mikkola tuottamassa. Oletteko vaikuttuneita?

Yhden biisin kuuntelin, mutta en sitä Ellin laulua jaksa kyllä yhtään.

 

[eriatarka]

Yhden biisin kuuntelin, mutta en sitä Ellin laulua jaksa kyllä yhtään.

On kyllä aivan helvetin rasittavan kuuloista narinaa.

 

[Moto]

Proge ketju saa yllättävän sivuhuomautuksen kun todetaan, että Elli Haloosta on tullut Proge-Elli. Ainakin soittajat Ellipsi projektissa on kovaa luokkaa kun itse Sami Kuoppamäki on rummuissa, Timo Kämäräinen kitarassa ja Saimaa yhtyeessä kovaa jälkeä tehnyt Matti "Tehosekoitin" Mikkola tuottamassa. Oletteko vaikuttuneita?

Olen. SIinä määrin, että piti käydä Joensuussa asti katsomassa livenä. Sami Kuoppamäen en olekaan aiemmin nähnyt laulavan taustoja... ja livenä tuo bändi oli helvetin kova.

 

[Erkka Lapanen]

Kävin viikko sitten Berliinissä katsomassa maailman kovimman bändin kunnon ja täytyy sanoa, että vielä viikon päästäkin on vähän epätodellinen olo. TOOL on aivan käsittämättömän kovassa vedossa ja vienyt oman soittamisensa ja rock-spektaakkelin aivan uudelle tasolle. Jos jollakin on pienikin mahdollisuus käydä väijymässä bändiä euroopan kiertueella niin teette elämänne virheen jos skippaatte sen mahdollisuuden. Tässä maistipalaksi jonkun amatöörin kuvaama pätkä juuri samaiselta keikalta. https://youtu.be/FnezOVUQ-dg
Jos saisin valita, tekisin tästä kuvaussuorituksesta tämän uuden biisin virallisen videon. Täydellinen suoritus alusta loppuun.

 

[Sistis]

Itse yleensä välttelen Spotifyn valmiita soittolistoja. Tänään kuitenkin tein jostain kumman syystä poikkeuksen ja valitsin sieltä "Prog Rock Monsters"-listan. Alkuun sieltä tulikin tuttuja nimiä ja kappaleita, artistien ollessa sellaisia kuin Yes, King Crimson, ELP, Camel ja Genesis. Sitten yhtäkkiä jotain uutta. Ja ihan hyvältä kuulostavaa, vaikka soundit olivatkin hieman liian futuristisia makuuni, tai ainakin lähellä sitä.

Kyseessä oli saksalainen Eloy, ja heidän vuoden 1977 julkaistun albuminsa Oceanin avausraita. Oli pakko kuunnella tuo albumi kokonaan, ja se oli kyllä paras uusi tuttavuus aikoihin. AllMusicin arviossa tuo levy on saanut 4.5 tähteä viidestä, mikä on toki vain yhden arvioijan mielipide. Mutta ilmeisesti kuitenkin progeihmiset ovat tuota albumia arvostaneet. Minulta se on vain mennyt täysin ohi.

Onko tuo kanssapalstalaisille tuttu albumi? Tässä linkki Wikipedian artikkeliin kyseisestä levystä. Tuon perusteella tuo oli varsin suuri menestys Saksassa aikoinaan.

Ocean (Eloy album) - Wikipedia

Saksassa 1970-luvulla tehtyä omaleimaista progea (tai sen alalajia) kutsuttiin tunnetusti krautrockiksi. Kaikki saksalaiset progeyhtyeet eivät kuitenkaan krautrock-lokeroon sovi, mistä ELP-vaikutteinen Triumvirat on hyvä esimerkki. En minä tätä Eloyta myöskään sinne laske. Hyvää kamaa kyllä, kuten toki moni krautrockyhtyekin (Amon Düül II ja CAN parhaina esimerkkeinä).

Tähän ketjuun liittyen: Olen taas yrittänyt alkaa pitää Rushista. Se on yhtye, joka ei ole hypeensä nähden ikinä iskenyt meikäläiseen suuremmin. Siis kyllä nuo kaikki minulta löytyvät levyt (studioalbumit 2112:sta Moving Picturesiin) hyviä ovat, mutta löydän vain niin helposti miellyttävämpääkin kuunneltavaa. Edelleen biisit ovat kaikista koukuista ja kiemuroista huolimatta jotenkin tylsiä. Mutta uskon jotenkin edelleen, että ne eivät vain ole auenneet minulle kokonaan. Ei Moving Pictures voisi muuten olla niin korkealla progeharrastajien listoilla...

Farewell to Kings taitaa olla se omistamistani albumeista, joka miellyttää eniten, Permanent Waves vähiten.

Mutta minä yritän vielä. Yesiinkin pääsin sisälle vasta pienen perehtymisen kautta. Pakko myöntää, että kun kuuntelin Spotifysta Moving Picturesin, sen perään tuli Yesin komea Roundabout. Kyllä se kontrasti Rushiin oli vain hurja Yesin eduksi... Eikä syy voi oikein olla Geddyn äänessä, kun korkealta laulava Jon Andersonkin toimii meikäläiselle.

 

[lemponen]

Kasarilla tuli joskus kuunneltua isoveljen Eloyn Metromania levyä. Ei kyllä enää ole mitään varsinaisia muistikuvia biiseistä, ihan hyvää oli, ja vielähän tuo olisi netin suoratoistopalveluissa kuultavana. Ihan kivan näköisiä levynkansia bändin albumeilla.

 

[Sistis]

Viime syksynä Tampere Jazz Happeningissä tuli vastaan ehkä yksi kovimmista näkemistäni keikoista koskaan. Kyseessä oli vieläpä minulle ennalta täysin tuntemattomasta yhtyeestä, mikä teki kokemuksesta ehkä jopa vielä vaikuttavamman - kaikki tuli oikeastaan vähän kuin sen kuuluisan puun takaa.

Kyseessä oli ruotsalaisen Fire! -trion ympärille koottu laajennettu kokoonpano, joka kantoi nimeä Fire! Orchestra. Kokoonpanossa oli tuolloin vaatimattomat 13 soittajaa. Festivaalin nimi huomioiden on vähän makuasia, että laskeeko tämän keikan nyt free- tai fuusiojazziksi vai progeksi, mutta aika lailla sisargenrejähän nuo ovat.

Niin, se musiikki... Itselläni tuli melkein heti mieleen monesta asiasta Larks’ Tongues in Aspic:n tai Red:n aikainen King Crimson. Keikan jälkeen kuulin, kun pari vanhempaa herrasmiestä keskusteli kovaan ääneen samasta asiasta. "Jumalauta, se oli kuin King Crimson!". Mutta kyllä sieltä löytyi myös esimerkiksi Bitches Brew:n aikaisen Miles Davisin ja vaikkapa avantgardea soittavan Radion Sinfoniaorkesterin sävyjä. Kokonaissoundi oli jopa varsin raskas, eli sillä perusteella lasken tämän enemmän progen kuin jazzin puolelle.

Yhtyeen kuvaus löytyy mm. Tampere Jazz Happeningin sivuilta: Fire! Orchestra – Tampere Jazz Happening 2018

Tuossa esimerkkiä yhtyeen livekunnosta:

Linkki: https://m.youtube.com/watch?v=8yGZR1l6HmY

Tampereen keikalla heillä oli tosin vain yksi laulaja, eli tuo videollakin esiintyvä pitkähiuksinen portugalilaisnainen.

On tuo vaan perkeleen kova... Jos tulevat joskus Suomeen, pitää yrittää päästä paikalle.

 

[Joe Plop]

Pink Floyd’s The Wall at Pyynikki

Music event in Tampere, Finland by lippu.fi and 2 others on Saturday, September 7 2019 with 4.2K people interested and 1.1K people going. 84 posts in the discussion.

www.facebook.com

Tähän ketjuu sopii tämä uutinen. Ehkä suurin proge-levy ikinä eli Pink Floydin The Wall täyttää tänä vuonna 40v ja sen innoittamana suomalainen tribuutti Pulse järjestää ensi lauantaina Tampereella juhlakeikan tämän merkkipäivän kunniaksi. Ilmeisen taitavasta bändistä kyse ja jos suinkin aikataulut natsaa niin tuonne olisi tarkoitus mennä. Pink Floyd ollut itselle iso bändi jo kauan ja David Gilmoure kitaristina suuri esikuva...

 

[Sistis]

Ilmeisen taitavasta bändistä kyse ja jos suinkin aikataulut natsaa niin tuonne olisi tarkoitus mennä. Pink Floyd ollut itselle iso bändi jo kauan ja David Gilmoure kitaristina suuri esikuva...

Kannattaa mennä. Olen itse nähnyt Pulsen livenä kahdesti, ja kyllä nuo ovat olleet hienoja keikkoja molemmat. Ei toki millään muotoa alkuperäiseen rinnastettavissa (tai näin luulisin, kun itse en Pink Floydia jostain kumman syystä livenä nähnyt), mutta hyvin pätevästi porukasta on kyse. Tampere-talossa vetivät hienon shown monenlaista visuaalista tehokeinoa käyttäen. Ymmärtääkseni jopa David Gilmour olisi antanut tunnustusta tälle tribuutille. Pulsen laulajahan on toiminut Pink Floydin turvamiehenä aikoinaan, joten sitä kautta lienee Gilmour tietoinen tästä proggiksesta.

Itse en valitettavasti tälle keikalle pääse. Jos olisi ollut vähänkin järjestettävissä, olisin tullut paikalle.

 

[Joe Plop]

@Sistis juu olen kuullut pelkkää hyvää tuosta Pulsesta ja siksi kova yritys päällä että tuonne pääsisin paikalle... Ilmeisesti aika isolla kokoonpanolla tuollakin ovat liikkeellä joten varmasti tekevät kunniaa alkuperäiselle.

Toinenkin aika kova PF tribuutti suomesta löytyy eli Drink Floyd. Siinä musisoivat mm. Bryn Jones, Jukka Jylli ja Ben Granfeld... Nimet soittavat varmasti kelloa joten kovia ukkoja... Jos vaan reitille osuu niin kannattaa sekin käydä tarkistamassa...

 

[Joe Plop]

Juuri kotiuduin Tampereelta ja olipa ennakko odotuksiakin parempi. P.U.L.S.E siis soitti Pink Floydin The Wall albumin alusta loppuun. Homma oli viety isolleen. Oli lapsikuoro Another Brick in the Wall:ssa ja taustakankaalla pyöri kokoajan leffasta tuttuja elementtejä marssivine vasaroineen ym. Ihmettelin mennessä että onpa rajusti kuvaus kalustoa mutta selvisipä tuokin kun keikka tuli suorana Alfatv:ltä. Toivottavasti tulisi vielä uusintana joskus. Huikea show ja porukkaakin mukavasti(yli 3000...). Miinuksena vain pari kalja telttaa ja molempiin hitokseen pitkät jonot mutta kun olin autolla niin itseä ei haitannut. Muutamia muita kyllä. Kohokohtana mainittakoon Comfortably Numbin soolo joka meni itsellä kyllä ytimiin. Kitaristi näytti ihan siltä Lidlin mainoksen nuorelta räppäriltä mutta soitti kyllä pirun hienosti. Kyseessä kuitenkin kohtuu legendaarinen soolo ja sen olisi voinut ryssiäkin komeesti mutta nyt osui ihan napakymppiin...

 

[Ferris]

Ihmettelin mennessä että onpa rajusti kuvaus kalustoa mutta selvisipä tuokin kun keikka tuli suorana Alfatv:ltä. Toivottavasti tulisi vielä uusintana joskus.

Nopeasti katsottuna huomenna maanantaina tulee klo 8.45 alkaen ja kyseinen lähetys on ainakin alkavan viikon ainut uusinta.

 

[Pavlikovsky]

Niin se vain Robert Fripp on antanut periksi taiteellisessa vakaumuksessaan ja King Crimsonia löytyy Spotifysta. Ei toki koko materiaalia tainnut olla kun viimeksi asian tarkistin, mutta sen verran tärkeitä levyjä, että orkesterin materiaalin haltuunotto onnistuu konstailettomasti, jos sitä ei vielä ole tehnyt. Äärimmäisessä hädässähän nuo kuuntelee kaikki putkeen, jos vakavasti asiaan on aikeissa suhtautua. Turheempaankin voi valveillaolonsa tuhlata.

 

[Sistis]

Niin se vain Robert Fripp on antanut periksi taiteellisessa vakaumuksessaan ja King Crimsonia löytyy Spotifysta. Ei toki koko materiaalia tainnut olla kun viimeksi asian tarkistin, mutta sen verran tärkeitä levyjä, että orkesterin materiaalin haltuunotto onnistuu konstailettomasti, jos sitä ei vielä ole tehnyt. Äärimmäisessä hädässähän nuo kuuntelee kaikki putkeen, jos vakavasti asiaan on aikeissa suhtautua. Turheempaankin voi valveillaolonsa tuhlata.

Mielestäni kaikki keskeiset studioalbumit löytyvät. 80-luvun alun albumien jälkeisestä ajasta en ole varma, mutta kun kaikki tuota aiemmat löytyvät, niin sekin riittää. Huikea yhtye ja huikeita levyjä. Starless And Bible Black on oikeastaan ainoa levy, joka ei oikein ole iskenyt.

Sattumalta muuten stereoissani soi parhaillaan Red. Starless on ehkä hienoin kappale ikinä ja missään.

 

[Leon]

Hapokkaan progen ystäville voisin suositella Elephant9:iä. Kymmenen minuutin kuuntelun perusteella laadukasta hiukan jatsahtavaa instrumentaali-trippailua.

 

[Sistis]

Hapokkaan progen ystäville voisin suositella Elephant9:iä. Kymmenen minuutin kuuntelun perusteella laadukasta hiukan jatsahtavaa instrumentaali-trippailua.

Ei paha. Hyvin rattoisasti menee puolen tunnin bussimatka kotiin tätä kuunnellessa. Jotenkin näistä satunnaisesti soitetuista biiseistä tulee paikoin mieleen Wigwam, ilman laulua siis. Olisiko ollut samanlainen urkusoundi ja joku poljento...

Norjassa on kyllä laadukas tämä nykyprogen taso. Wobbleria olen täällä kehunut, ja kehun edelleen. Oletko siihen tutustunut? Voisin uskoa sen jopa putoavan teikäläiselle. Magic Pie on myös ihan pätevä yhtye, mutta hieman epätasaisempi. Heiltä on ilmeisesti uusi levy tulossa...