Muistan kevään 2002, kuin eilisen. 14.4., oma synttäripäivä, kaikki 11v tuli mittariin. Isäpuolen firman boksissa kattomassa, kun porkkanapöksyt taipuu ja kannu nousee ilmaan. Sen jälkeen on odotettu pitkään ja hartaasti sitä seuraavaa kertaa, kun päästäis juhlimaan.
Nyt on uus organisaatio, nuoria omia junnuja jotka osaa pelata, Messias Valtteri Filppula tulee ilmaiseks takas kotiin ja nyt vielä naftaliinista kaivettiin THE uimalakki, Risto matafakin Dufva. Pöytä on katettu, nyt ei tarvi ku istua omalle paikalle ja nauttia. Onko tämä meidän kausi? Nytkö se tapahtuu? Sukat pyörii jaloissa vaikka runkosarjan kotiavaukseen on vielä (pitkiä) tunteja.
Tää tuntuu vaan niin hyvältä, tähdet on kohillaan, kaikki tuntuu käsikirjotetulta elokuvalta. Onko nyt meidän vuoro? Joko se mun sisällä asuva pieni poika pääsee vihdoin kokemaan sen fiiliksen, jonka huhtikuussa 2002 viimeks sai tuntea.
On tää vaa niin v*tun upeeta