Positiivinen alku

[Mr.Bletch]

Mielestäni alkanut kausi 2003-2004 on alkanut erittäin loisteliaasti, (yritän olla objektiivinen) ottaen huomioon, että sarja on oikeasti todella tasainen.

Toisen ja kahdeksannen välillä on ainoastaan 4 pistettä ja toisen ja 11 välilläkään vain 6 pojoa. Parilla voitolla tai vastaavasti häviöllä voi joukkue löytyä lähes toisesta päästä taulukkoa.

Tietysti sarjan taso ei pelillisesti vastaa aivan sitä mitä se on ollut viisi, kuusi vuotta sitten, mutta näillä ukoilla tätä sarjaa pyöritetään joita on käytettävissä. Negatiivistä lienee yleisön innostus joka ei ole mitä hurmiomaista, monet äänestävät jaloillaan nykyistä kahva/sumppu kiekkoa, vaikka sinänsä sarjasta on tulossa, ainakin alkukauden perusteella erittäin tasainen.

 

[axe]

Heitänpähän ilmoille vaan sellaisen ajatuksen, että mitä jos se yleisö ei tulekaan peleihin sen takia, kun sarja on niin tasainen? Koska ainakin mun mielestäni tasaisuus johtuu siitä, että kaikki ovat nyt samaa harmaata massaa. Ei ole varmoja voittoja, ei ole ihania yllätysvoittoja. Kenen tahansa voitto kenestä tahansa on jos ei nyt aina ihan odotettavaa, niin kuitenkin mahdollista.

Ei ole värikkäitä joukkueita, joita voisi vihata niiden ylivoimaisuuden tai edes muun ominaisuuden takia, joukkueita joiden voittaminen tuo pienemmän seuran kannattajalle hymyn naamalle viikoksi eteenpäin pelkän harvinaisuutensa ja yllätyksellisyytensä takia.

Ei ole muita selvästi huonompia joukkueita, joita vastaan käytäviin peleihin yksi katsojatyyppi tulisi innolla odottamaan näkevänsä suosikkijoukkueensa ylivoimaa. Nyt niitä entisiä rupujakin vastaan voidaan ihan hyvin hävitä.

Ei meillä ole isoa pahaa ifk:ta, ei meillä ole mitään taitokiekkoilun jättiläistä ilvestä, ei meillä ole vauhdikkaita ja taidokkaita hpk:ta tai kärppiä, ei meillä ole sitä vanhaa hyvällä tavalla hullua ässistä... meillä on vain 13 SM-liigajoukkuetta, joista kaikki eivät aina edes huomaisi, mitkä kaksi ovat jäällä jos pelipaidat ja naamat eivät olisi tuttuja.

Tasaista on mutta onkohan se loppujen lopuksi sittenkään värittömyydessään ja tylsyydessään kovin hyvä asia?

 

[SergeiK]

Syy ja seuraus

Minusta katsojamääristä voidaan päätellä ihan mitä itse halutaan. Luistelunyrkkeilyn ystävät tietävät, että lehterit ovat tyhjiä, koska liigan mamolinja ei ymmärrä, että jääkiekko on maailman paras tekosyy nyrkkitappelulle. Ulkomaalaiskiintiön pienentäjät näkevät laskeneissa katsojamäärissä syyn, että katsojat haluaisivat nähdä kirkasotsaisia suomalaistoivoja uusiakoivujajaselänteitä tusinaulkomaalaisten sijaan. Ulkomaalaiskiintiöin suurentajat näkevät, että lehterit ovat tyhjiä koska yleisö haluaa nähdä taituruutta ja suuria persoonia tyyliin Jan Caloun ja Jaroslav Bednar sen Tuomas Vänttisen sijaan. Suljetun liigan vastustajan tietävät, että katsomot pullistelisivat jos liiga olisi avoin jne.

Minusta pelejä markkinoidaan median ja seurojen toimesta todella huonosti. Persoonia syntyy tekemällä ja uhoalla ja luomalla hypeä ja kihelmöiviä ennakkoasetumia. Ennen eilisiltaa esimerkiksi iltapäivälehdillä olisi ollut loistava mahdollisuus tehdä Pasi Häkkisestä uusi pasinurminen. Tuhkimotarina. Vaikeuksien kautta voittoon. Entä Toni Mäkiahon tarina? "Tappelijasta pistenikkariksi". Persoonia. Tarinoita. Kohtaloita. Sen sijaan lehtien päivittäinen kiekkoannos menee siihen kun kirjoitetaan miten Tuomo Ruudulla menee ja kerrotaan miten Coloradon voittaessa Minnesotan 12-0 Selänne oli joukkueen paras tehoin 0+1. Iltapäivälehtien kiekkokirjoittajat kirjoittavat itseään pikkuhiljaa työttömäksi, elleivät he ylläpidä ja luo asetelmia kotoiseen liigaan.

Ajat ovat kullanneet muistot. Itse katselen ajoittain vanhoja pelejä nauhalta ja se on aivan samanlaista söhläämistä kuin nykyäänkin. Ja mitä kauemmaksi ajassa mennään taaksepäin, sitä enemmän peli hidastuu. Jopa MM-tasoiset matsit ovat hirveää katsottavaa. Katsoin juuri vuoden 1989 MM-kisojen matsin Suomi-Kanada ja äkkivilkaisulla luulin katsovan naiskiekkoa. Sähläämistä. Kontroilloimattomia roiskaisuja. Luokatonta maalivahtipeliä.

Minun maailmanselitykseni on huono markkinointi yhdistettynä yhä jatkuvaan matalasuhdanteeseen. Vahva dollarin kurssi. Tai terrorismin pelko. Tai SARSin pelko....

 

[Teacup]

Negatiivinen alku

Hyviä pointteja Sergeillä. Itse olen kuitenkin todella pettynyt sarjan tasaisuuteen. Siitä on puhuttu pitkään ja nyt kun se saavutettiin niin... Mielenkiinto laskenut romahtamalla! Itse toivoisin sarjaa johon muodostuu kolme kastia: huiput, keskikasti ja heikot. Mielessäni tein jo jaon, joka allekirjoittanutta eniten miellyttäisi:

Huiput: Jokerit, HIFK, Blues ja TPS
Keskikasti: Ilves, Tappara, Kärpät ja Jyp
Heikot: HPK, Ässät, Lukko, Pelicans ja Saipa

Olen yllättynyt jos tuolle mallille löytyisi edes yksi toinen kannattaja... ;-)

 

[kharon]

Niin kyllähän sitä yleisöä on mahdollista sinne halliin saada, mutta kysymys ehkä kuuluukin, että mikä on oikea tapa houkutella yleisöä.
Tappelut nostaisivat epäilemättä katsojalukuja, mutta se olisi sama kuin naiset palaisivat tennistä alasti...eli tappeluista on itse pelille haittaa. Ja muutenkin luulen, että yleisö kyllästyisi niihinkin varsin nopeasti, kun kentille tuli ns. velvollisuus tappelijoita, eikä tunnetta olisi mukana yhtään...sitten sitä heilutellaan nyrkkiä samalla kun sovitaan kahveista pelin jälkeen...yleisön aliarvioiminen luultavasti vain pahentasi tilannetta.
Katsojakato ei voi olla muutenkaan tappeluista kiinni, sillä tämä muutos on tapahtunut todella nopeasti. Joku viitseliäs tilastonikkari (mane?) voisi hommata tilastot muista maista; onko tämä vain Suomen ongelma.
Tämä ei vältämättä ole vain yhdestä tekijästä kiinni. Varmaa on että nykyinen kahvakiekko ei varmasti ainakaan ole hyödyksi jääkiekolle.
Jotain pitää tehdä se on selvää, vastuu asiasta on niin yleisöllä, päättäjillä kuin joukkueillakin. Tosin joukkueet eivät ole tuolla meitä mielistelemässä, vaan voittamassa ja jos voittaminen on mahdollista kahvaamalla,niin tietenkin sitä harrastetaan.
Toisaalta pitää myös muistaa se, että me ei voida liikaa lähteä myöskään sooloilemaan, sillä ikävältä kun se kuulostaakin, myös kahvaaminen on taitolaji ja Sm-liigan katsoja luvut lieneevät suhteessa MM-kisa menestykseen.
Mutta, mutta ehkäpä tämä ongelma on ohi ensikaudella, jos saadaan nhl:ään lakko.

 

[SuperTero]

Media osasyynä?

Omasta mielestäni media on ainakin osasyyllinen tyhjiin halleihin ja mielenkiinnon vähenemiseen. Jokapuolella näkyy kirjoituksissa, lisääntynyt väkivalta, kahvakiekko yms. Valmentajien/pelaajien tunteiden purkauksista kirjoitellaan enemmän kuin nälänhädistä. Osalla, jotka eivät lajia niin paljon seuraa, ajattelevat että eihän sinne ole mitään mieltä mennä, negatiivista energiaa. Katsovat mieluummin salkkareita kotisohvalta.

Tasainen sarja ainakin lisää omaa kiinnostusta ja peleissä käyntiä. On kiva mennä katsomaan tiukkoja ja jänniä pelejä, jotka ei ole etukäteen selviä. Tietenkin on selvää, että tasainen peli voi kääntyä helposti nyhjäämiseksi keskialueella. Toivosinkin sarjan pysyvän tasaisena, mutta silti vauhdikkaana ja siistinä.

 

[Tykki]

Liigan tasaisuus ei ole mikään autuaaksi tekevä asia. Ainakaan silloin, kun tasaisuuden taustalla ovat heikentyneet huippujoukkueet. Eli siinä missä esim. Ässillä on peliesitykset parantuneet, vastaavasti Jokereilla ja Tepsillä ne ovat huonontuneet. Valitettavasti tuo parantaneiden ja huonontaneiden suhdekin taitaa olla sen verran vinksallaan, että kokonaisuutta ajatellen taso on mennyt alaspäin.

Noo, mutta. Kyllä se jännitys sieltä sitten taas löytyy kevään mittaan kun tosipelit häämöttää.

Ja tuosta teemukin löperöstä provokaatioyrityksestä joku voisi vetää pisum sativumin syvälle rhinokseen.

 

[Eddie]

Melko negatiivista

Jos tutkailen omia tuntoja miksi smliiga ei ole kiinnostanut tai siis miksi pelit eivät ole aiheuttaneet mitään suuria tuntoja. Syiksi tähän tulee mieleen maalipaikkojen vähyys maaleista puhumattakaan. Suurin osa pelistä on tiukkaa ja tasaväkistä painimista ilman suurempia irtiottoja. Näyttävät suoritukset jää yhden käden sormilla laskettaviksi per peli noin suurinpiirtein. Punaviivasäännön palauttaminen nostaisi hiukan puolustavan joukkueen karvausta, mutta ei se yksin riitä. Mielestäni kiekottoman pelaajan estämiseen tulisi ottaa nolla linja. Jos estää niin mies boxiin. Monta kertaa tai siis oikeestaan aina Karvaus loppuu siihen kun kiekoton pakki ottaa karvaajan vahvaan koukkuun ja syleilyyn ja kiekollinen luistelee vapaasti kohti puolustussumppua. Kiekotonta toki estetään paljoin muulloinkin. Sitten kahvaukseen tulisi ottaa tiukempi linja, se maila on tarkoitettu vain pelaamiseen, tätä sääntöä tulisi taas kunnioittaa. Minulle sopisi tähänki nollalinja, mutta onhan täällä ilmenny puolustajia tälle mailaviidakollekin. Radikaaljea päätöksiä kaivataan johtoportaalta pelin aukaisemiseksi.. Toivottavasti se tajutaan ennen kuin katsomot ovat entistä tyhjempiä. Mitä tulee tasaisuuteen, sehän on vain hyvä asia, mutta jos se tulee tällaisella rikkomisella ja roiskimisella se ei ole enään hyvä asia.

Nämä kaikki asiat ovat tulleet mieleen siis kärppien kotiotteluita seuraamalla.. en siis tiedä miten esim äijänsuolla on pelattu...

 

[JypFabu]

Hienoja pointteja olette löytäneet, mutta varsin suppealta alueelta. Uskon toki, että pelilliset asiat osaltaan vaikuttavat yleisömääriin, mutta marginaalisti. Markkinointi on yksi vaikea taitolaji, kun luot tuotteen yhdelle kohderyhmälle, pyllistät toiselle. Näissä seikoissa on varmaan siis osa tuosta selittämässä. Urheilullisuus toteutuu tasaisessa sarjassa parhaiten, eli siltä osin tilanne olisi ok, mutta keinotekoinen sarjajärjestelmä johtaa väistämättä siihen, että lopulta jotkut joukkueet vaan pelailee. Tämä vaikuttaa osin varmasti.

Kaikkein eniten minusta vaikuttaa kuitenkin raha. Hyvässä se vaikuttaa mahdollisuutena nähdä niitä staroja, mutta huonossa sen vaikutus taitaa olla päinvastainen: laskekaapa huviksenne minkälainen kulunki on nelihenkiselle perheelle käydä yhdessä lätkämatsissa.

Vaikka lipunhinnatkin tekevät tavalliselle suomalaisperheelle jo kipeetä on niille penskoille hommattava sitä mässyä sun muuta oheisviihdykettä, eikä se isikään ilman tuopposta koko matsia jaksa ja vaimonkin on saatava joku hyvitys siitä, että joutui halliin lähtemään, niinpä ykskaks ollaan sellaisissa lukemissa, että muutaman pelin hinnalla samainen perhe lököttää etelän auringossa ja elelee virikkeellistä elämää etelän eksotiikan lumoissa tai viettää luksusloman Tallinnassa herroiksi elellen jnps. Siis lopulta se kilpailuasetelma on sellainen, että mikään markkinointi ei tee haluttavaksi lätkävaihtoehtoa, hevijuusereita tietysti lukuunottamatta, kausikorttilaiset nököttäis siellä joka tapauksessa. Ne liikenevät perheen rahat kohdennetaan sitten niihin oikeisiin peleihin-keväämmällä.

Tavallaan koen tuon rutinan em. seikkoihin viitaten täysin turhana, kyseessä on ratkaisematon dilemma, jossa seurojen tulisi tarjota aivan jotain muuta kuin lätkää, jotta kansa katsoisi lätkää ja toisaalta lätkä viehättää kuitenkin vain x-osaa kansasta. laskien kuinka vain, jotta tilanne pysyisi edes jotakuinkin nykyisenä (katsojamäärien suhteen) koko paketin on oltava hinnaltaan keskiverto suomalaisperhettä houkutteleva jos se ei sitä ole, mitkään temput ei ja markkinakikat ei näy kun tilapäisenä piikkinä. Saa olla aika velho, jos nämä lainalaisuudet toiseksi kääntää.

 

[#76]

Muutama vuosi sitten kirjoitin Jääkiekko-lehteen avoimen kirjeen Mobergille, jossa kommentoin nousevia lipunhintoja ja miten 100 FIM on liikaa pelkästä voitosta, jos tunnelma on laihaa ja pelin tasokaan ei päätä huimaa. No, sen jälkeen lippujen hinnat on vuosittain nousseet ja nyt tuo mainitsemani 100 FIM on puolitoistakertautunut. Onko pelin taso muuttunut? Puolustuspelaaminen on parantunut ja hienoja kuvioitakin näkee, mutta edelleen hinta--laatu-suhde ei mielestäni ole sellainen, että halliin viitsisi mennä. Täytyy hyödyntää firman lippuja, kun voi. Omalla rahalla peleihin ei kannata mennä.

 

[Black Adder]

Hirveän sähellyksen jälkeen parilla tuurimaalilla 2-1, 3-1 voittoja ja jos niitä tuurimaaleja ei saada, niin samoilla futisnumeroilla häviöitä. Oulussa on tällä kaudella nähty 3 hyvää matsia ja muut ollu hirveää skeidaa.

 

[SuperTero]

Viestin lähetti #76
Onko pelin taso muuttunut?

Mun mielestä kyllä. Ylivarovaista puolustamista. Harmi, kun en muista kuka jääkiekon ammattilainen sanoi näin "pelejä voitetaan puolustuksen kautta, ei hyökkäyksen"...

Onhan se nyt semmoista peruuttelua...mut toivotaan et loppukaudesta näemme hienoja pelejä.

 

[Rodion]

Dynaamisuutta lipun hintoihin. Syksyn hälläväliä-pelit, etenkin ennalta huonoa joukkuetta vastaan lähes ilmaisiksi. Totta, että esim. Ilves-HIFK peli oli sellaista räpellystä, etten olisi maksanut siitä mitään, vaikka ennakkoon peli vaikutti lupaavalta. Mutta silti, 10 eurolla A-katsomoon pelikaanseja katteleen, ja jokereita vastaan 15++ euroa.

Lisäksi olisi huomioitava kausikorttiinkin nämä seikat, mutta en tässä ala mitään lippujärjestelmää suunnittelemaan, alkaa jo muutenkin ilmaiskonslultoinnit ottamaan päähän.

 

[pekoni]

Viestin lähetti SuperTero
Mun mielestä kyllä. Ylivarovaista puolustamista. Harmi, kun en muista kuka jääkiekon ammattilainen sanoi näin "pelejä voitetaan puolustuksen kautta, ei hyökkäyksen"...

Siinähän se tuli se ongelman ydin.

Liiga on täynnä joukkueita ja valmentajia, jotka lähtevät voittamaan otteluita päästämällä vähemmän maaleja kuin vastustaja - sen sijaan että lähdettäisiin tekemään niitä maaleja enemmän kuin vastustaja.

Miksi?

Siksi että liiga on itse ajanut itsensä tilanteeseen, missä pelejä voittaa todennäköisimmin tällä puolustusvoittoisella taktiikalla.

Itse peli on muuttunut 80-luvulta ja 90-luvun alustakin melkoisesti. Jäällä huseerataan taktisesti paljon kypsemmin ja pelaajien taso on noussut keskimäärin hurjasti. Siis paitsi kiekollinen osaaminen, niin myös fysiikka ja taktinen käsitys on parantunut. Samalla itse ympäristö on pysynyt samana - tai Suomen tilanteessa itseasiassa kaukalot ovat pienentyneet pykälän. Ongelma ei olisi näin suuri elleivät samassa ajassa huippupelaajiin kohdistuva kysyntä ja heille maailmalla maksettavat palkkiot olisivat houkutelleet ne taitavimmat pelaajat Suomen sijasta muille maille. Nämä yksilöt olisivat taitonsa avulla selvinneet kaukalossa hävinneestä tilasta ja ajasta ainakin jossain määrin paremmin, mutta tänne jääneellä materiaalilla pelattaessa taktiikka jyllää.

Jostain kumman syystä sm-liiga on vielä kaikessa viisaudessaan lähtenyt tukemaan tätä puolustavan taktiikan mielivaltaa. Onhan se tietenkin yksi tapa pyrkiä tasaisempaan sarjaan, mutta epäilen vahvasti ettei tippaakaan oikean suuntainen. Lähes kaikki varmaankin ovat samaa mieltä, että on helpompi rikkoa kuin rakentaa. Vaikka liigan taitavimmilla pelaajillakin tuottaa tämän tästä vaikeuksia selvitä kainaloon sujahtavasta mailaviidakosta kiekon alle valuvan vastustajan viisikon edessä, ei valtaa pitävä "kiekkoperhe" näemmä koe tämän eliminoivan kentältä katsojien sinne janoamaa viihdettä.

Päinvastoin.

Kiekkoon kohdistuvia kaksinkamppailuja kitketään sallimalla kiekottoman pelaajan estäminen käytännössä aina jos kyseessä on kärkikarvaaja ja suurimman osan ajasta myös muissa tilanteissa. Kannattaako siis kiekottoman joukkueen nostaa viisikkoaan ja karvausta? Ei. Sen kannattaa valua punaviivan alle. Hyökkäyspäässä ei kiekkoa kuitenkaan karvaamalla saa ja nostettu karvaus vain avaa vastustajalle tilaa pitkiin pystyavauksiin.

Ilmankos sinänsä näppärää punaviivasääntöä kritisoidaan harva se päivä. Oikeampi ratkaisu olisi kääntää yleiset sääntötulkinnat siihen suuntaan, että joukkueet innostuisivat hyökkäämään.

Ja ikäänkuin tässä ei olisi tarpeeksi, on jostain takataskusta päässyt vallalle ajatus, että jääkiekkoon ei kuulu kontakti. Paitsi jos se tapahtuu mailan välityksellä.

Alunperin taklaukset ilmaantuivat jääkiekkoon pyrkimyksenä riistää kumilätkä kiekolliseltä pelaajalta. Ajan myötä tähän rönsyili lieveilmiöitä. Mutta niitä pystyy kitkemään vähäisemmilläkin sääntömuutoksilla kuin tulkitsemalla koko kontaktiajatus laittomaksi. Raja on nykyisellään niin hatara ja epäselvä, että harva valmentaja sallii kurinalaisen taktiikan jyllätessä pelaajilleen vapauksia taklata. Ja pelaaja miettii valmentajan sanojen ja kasvavien pelikieltojen edessä omaa tulotasoaan ja siihen vaikuttavia sakkoja. Ja vihonviimeisenä pahana pieni katsoja miettii miten ihanaa se onkaan kun odottamattomat tapahtumat jäällä lisääntyvät...

Kun koko liigan yleinen toiminta ohjaa joukkueita, valmentajia ja pelaajia pelaamaan nykyiseen suuntaan, vaatii melkoista rohkeutta ja itseluottamusta ryhtyä puskemaan päinvastaiseen suuntaan. Joko pitää onnistua kokoamaan harvinaislaatuinen keskittymä kiekollista osaamista (luoko kirjainyhdistelmä HPK jotain mielikuvia...?) tai sitten pitää olla itsepäinen reliikki.

Suurin osa seuroista elää kädestä suuhun ja tukimarkoista pidetään kiinni kynsin hampain. Vaikka yleisö ei välttämättä katsomossa viihdykään, saattaa se sarjasijoitus riittää vakuuttamaan yhteistyökumppanin hellittämään kukkaronsa nyörejä. Vastatuuleen pyrkivä valmentaja asettaa välittömästi päänsä pölkylle ja suuntaa perheensä kukkarolle. Harvalla riittää kantti uskoa omaan muutosvoimaansa.

Liigaa ei käännetä tukemaan hyökkäävää pelityyliä kuin koko yhteisön yhteisellä päätöksellä. Sen takana tulee seisoa järkkymättä niin liigan kuin jokaisen seuran johto, valmentajat, pelaajat, tuomarit kuin yleisökin. Muutos ei nimittäin tapahdu yhdessä yössä, vaan oppiminen vie aikansa. Ja sen muutoksen aikana peli tulee olemaan vieläkin syvemmältä kuin se nyt pahimmillaan on ollut. Jäähyä jäähyn perään, kärkeviä sanoja ja terävää kieltä.

Jotain olisi kuitenkin syytä tehdä. Kuten aiemmin tuli todettua parhaat pelaajat viedään nykyään käsistä ja jotta heistä voisi nauttia edes sen hetken verran pitää löytyä pätäkkää. Sitä löytyy helpoimmin - ja pelin luistaessa varmimmin - yleisötuloista. Nykyisin vaan vähenevässä määrin. On varmaankin näppärää korostaa sarjan kokonaisyleisömäärää ja hiiskua samalla kasvaneesta ottelumäärästä. Ehkä media ei sitä huomaa tai edes halua huomata, mutta itse sm-liigan olisi se parempi itselleen myöntää.

Värikkyyttä ja persoonia sinne jäälle kaivataan. Nykyisellään lähes joka kerta vierasjoukkue pelaa sitä samaa harmaata ja passiivista kyttäyspeliä. Rikkoo ja rikkoo. Kun se on odotusarvoltaan kaikkein järkevintä. On turha väittää etteikö tämä heijastuisi kotijoukkueenkin peliin. Omaa yleisöä tulisi yrittää viihdyttää, vaan siihen 25 euron lippupanostukseen ei ihan pieni viihde riitä. Ei varsinkaan jos sen panostuksen on tehnyt useampi perheenjäsen.

Katsojan luottamus on helppo menettää, mutta tavattoman vaikea haalia takaisin. Sitä vaikeampaa mitä pidempään sen ymmärtämiseen kuluu.

Herätys sm-liiga!

 

[Hakkeri]

Miten olisi jos pikkuseuroja yritettäisiin "suurentaa" esim. isojen tai liigan taholta -> nähtäisiin niitä tähtiä kentällä niiden kädettömien koohottajien sijaan.

Miksi juniorit asetetaan tiettyyn muottiin jo niin varhaisessa vaiheessa -> puolustuksen kautta pelaavia kädettömiä koohottajia. Miksei anneta poikien pelata vain kiekkoa ja antaa muutamasta yksilöstä tulla uusia koivuja, selänteitä, mölli keinosia, martti jarkkoja ja niin edelleen???????????

Bosman -> liigan taso laski, kun ei saatukaan omasta huippulahjakkuudesta kunnon korvausta lähtiessään seurasta.

 

[Arnold]

Positiivista:

-Pienten joukkueiden liitäminen (vrt. Ässät)

-Muutenkin entistä tasoittuneempi liiga



Negatiivista:

-Turhat ulkomaalaishankinnat

-Taklauskielto

-Tappelukielto

 

[tapio]

Re: Negatiivinen alku

Viestin lähetti Teacup

Huiput: Jokerit, HIFK, Blues ja TPS
Keskikasti: Ilves, Tappara, Kärpät ja Jyp
Heikot: HPK, Ässät, Lukko, Pelicans ja Saipa

Olen yllättynyt jos tuolle mallille löytyisi edes yksi toinen kannattaja... ;-)

Nykyisessä tilanteessa ostan mielelläni yhden osakkeen tuota mainitsemaasi mallia.

 

[domy]

Viestin lähetti Mr.Bletch
Mielestäni alkanut kausi 2003-2004 on alkanut erittäin loisteliaasti, (yritän olla objektiivinen) ottaen huomioon, että sarja on oikeasti todella tasainen.

Mitä yhtäläisyyksiä on löydettävissä seuraavista tokaisuista?

"Tehdään Parhaamme - Katsotaan Mihin Se Riittää"
"Nuori ja Nälkäinen Joukkue"
"Taisteleva Ilme"
"Huipputasainen SM-liiga"

Kaikista on muodostunut vakiintunut sanonta, jota mantranomaisesti tasaisin väliajoin hoetaan. Höpinät ennätystasaisesta SM-liigasta ovat yhtä selvä syksyn merkki, kuin mitä Vujtekin paluupuheet ovat indikoimaan kevään tuloa Porin suunnalla.

Viime vuosina on totuttu siihen, että muutama joukkue aloittaa kauden yllättävän vahvasti, tämän taas luodessa näennäisesti tasaisen kuvan SM-liigasta. Liito loppuu kuitenkin usein jo marraskuussa kuin kananlento.

Otetaan esimerkeiksi kolme joukkuetta tältä kaudelta. Kyseiset joukkueet pelasivat marraskuun alkuun asti ensimmäiset n. 20 ottelua varsin hyvin:

Ässät 24 p (1,26 p / ottelu)
JYP 19 p (1,00 p / ottelu)
SaiPa 18 p (0,94 p / ottelu)

Marraskuun alun jälkeen tahti kuitenkin muuttui rajusti. Viimeiset 25 ottelua on mennyt seuraavasti:

Ässät 16 p (0,64 p / ottelu)
JYP 19 p (0,76 p / ottelu)
SaiPa 13 p (0,52 p / ottelu)

Maalaisjärjellä voidaan päätellä, että kauteen valmistautumisessa lienee merkittäviäkin strategisia vivahde-eroja tiettyjen joukkueiden välillä. Ja mikäpä siinä. Parrasvaloissa on kiva paistatella edes pikku hetki. Mikäli liito katkeaa, ei sekään haittaa, koska loppukaudesta ei ole tarviskaan menestyä - kiitos suljetun sarjan. Tammikuussa voidaan kaiken lisäksi vielä tyhjentää pelaajapajatso, mikäli oikein pahalta näyttää, niin ei tarvitse taloudellista persnettoakaan kaudesta tehdä. Hyvissä ajoin huhtikuussa aloitetaan taas treenaus tulevan kauden 20 ensimmäistä ottelua silmälläpitäen.

Merkillepantavaa on myös, että usein syksyn ns. sensaatiojoukkueissa ilmenee suhteellisen mittavaakin loukkaantumiskierrettä kauden vanhetessa. Kaikkea ei voi varmastikaan pistää koruttoman epäonnen piikkiin, vaan syitä löytynee myös muualta - aina kesäharjoittelusta asti. Puhumattakaan siitä, että alkukauden aikana joukkueesta otetaan kaikki mahdollinen irti, joukkueen ainoan tähtipelaajan pelatessa vaikka toinen jalka kainalossa, jos niikseen tulee.

Yhtälö on ymmärrettävä. Sponsoreille ja yleisölle on hyvä näyttää, että kaikilla on mahdollisuus maistaa menestystä. Jos kuitenkin käy niin ikävästi, että menestys loppuukin yllättävän nopeasti, voidaan selitystä hakea vaikkapa juuri kohtuuttomasta loukkaantumiskierteestä. "Rouva Fortuna hylkäsi jälleen joukkueemme." "Miksi meille aina käy näin?" Ja niin edelleen..

Summa summanen: Käsikirjoitus on selvä. Alkukausi näennäisesti tasaista, koska joukkueet aloittavat kauden todella eri lähtökohdista. Loppukausi onkin sitten kaikkea muuta kuin tasainen, kun tasoerot asettuvat oikeisiin uomiinsa. Kokoinaiskuvaksi jää mielestäni lähinnä se, että SM-liiga on ollut, ja kenties tulee olemaankin hyvin epätasainen.

Kuitenkin sanoisin, että jälleen n. 8 kuukauden kuluttua Timo Jutila vaahtoaa oranssissa takissaan pullaposket kirjaimellisesti väpättäen SM-liigan ennätyksellisestä tasaisuudesta.

 

[Mosabacka]

Re: Re: Positiivinen alku

Viestin lähetti domy
Alkukausi näennäisesti tasaista, koska joukkueet aloittavat kauden todella eri lähtökohdista. Loppukausi onkin sitten kaikkea muuta kuin tasainen, kun tasoerot asettuvat oikeisiin uomiinsa.

Näin voipi olla, mutta syistä olen eri mieltä. Luulisi silläkin olevan merkitystä, että useimmat loppukaudesta mestaruudesta tosissaan taistelevat joukkueet ovat rostereiltaan hieman erilaisia kuin alkukaudesta. Toisin sanoen pelaajakaupat vasta alkavat suuremmilla joukkueilla, kun pienemmät joukkueet ovat jo pitkään pyristelleet ohuilla valmiilla paketeillaan.

Toisaalta en jaksa uskoa, että heikommat joukkueet satsaisivat vain alkukauteen. Pikemminkin materiaalierot vain näkyvät pitkässä juoksussa, kun pienet seurat uuvuttavat muutamat tähtensä loppuun ja parin loukkaantumisen jälkeen joutuvat pelaamaan junnumiehityksillä, kun suurempien seurojen rivistöistä löytyy loukkaantumisvaraa (tai uuden miehen ostamisvaraa) ja kovia kavereita moneen ketjuun, jotta väsymistä ei tapahdu.