Yksi ehdokas sarjaan "kaikkien aikojen turhimmat viestiketjut".
Päätinpä hankkia pikku naposteltavaa oluen seuralaiseksi ja ostoskoriini tipahti neljä pussia Estrellan mikropopkornia (tarjous 10 mk). Siinä sitten monimutkaisia valmistusohjeita tavatessani, kiinnitin huomiota uudissanaan(?) poppaaminen. Popkornin valmistaminen on siis nykyään poppaamista. Minä kun kuvittelin, että se on lasten käyttämä sana sille, että joku polttaa tai vaihtoehtoisesti sitä, mitä popparit tekevät.
No, joka tapauksessa pussiin painettu ohje kertoi, että aikuisen ihmisen tulee seurata poppaamista, poppaaminen kestää 1,5 - 4 minuuttia ja jos poppaaminen ei ala kahden minuutin kuluessa, pussilla voi heittää vesilintua. Varoitettiin myös, että ei saa popata liian kauaa, sillä mikro voi rikkoontua tai popkornit kärähtää.
Minä sitten tietysti poppasin vähän liian kauan, osa pääsi kärähtämään. Vaikeaa tuo ruuanlaitto. Tuloksena pussillinen hieman tummunutta, lämmitettyä styroksia. (50% vähemmän rasvaa = 100% vähemmän makua?) Onneksi ei käynyt sentään yhtä huonosti kuin joku vuosikymmen takaperin, kun halkaisin vanhempien mikrosta pohjalevyn, kun vastoin ohjeita päätin popata (tuolloin siis vielä puhuttiin valmistamisesta) pussin ilman aluslautasta.
Eipä muutenkaan ole ilta mennyt oikein putkeen, kun kahvinkeitin päätti sanoa sopimuksen irti, juuri kun oli vieraita tulossa. Muutaman päivän oudon jäykästi toiminut virtakytkin päätti humahtaa aukostaan kokonaan sisään, eikä tullut sieltä ulos tai muutenkaan en pystynyt sitä enää päälle laittamaan. No, ei muuta kuin lähikauppaan hankkimaan uusi keitin. 199 mk, p*rk*l*... Onpa nyt ainakin kunnon merkkiä, toisin kuin se ein-mark-aparat, joka oli mistälie halpahallista hankittu. Ehkä silti olisi halvemmalla irronnut jostain alan liikkeestä keskustasta...
Tarjoilija, tuoppi täyteen!
Päätinpä hankkia pikku naposteltavaa oluen seuralaiseksi ja ostoskoriini tipahti neljä pussia Estrellan mikropopkornia (tarjous 10 mk). Siinä sitten monimutkaisia valmistusohjeita tavatessani, kiinnitin huomiota uudissanaan(?) poppaaminen. Popkornin valmistaminen on siis nykyään poppaamista. Minä kun kuvittelin, että se on lasten käyttämä sana sille, että joku polttaa tai vaihtoehtoisesti sitä, mitä popparit tekevät.
No, joka tapauksessa pussiin painettu ohje kertoi, että aikuisen ihmisen tulee seurata poppaamista, poppaaminen kestää 1,5 - 4 minuuttia ja jos poppaaminen ei ala kahden minuutin kuluessa, pussilla voi heittää vesilintua. Varoitettiin myös, että ei saa popata liian kauaa, sillä mikro voi rikkoontua tai popkornit kärähtää.
Minä sitten tietysti poppasin vähän liian kauan, osa pääsi kärähtämään. Vaikeaa tuo ruuanlaitto. Tuloksena pussillinen hieman tummunutta, lämmitettyä styroksia. (50% vähemmän rasvaa = 100% vähemmän makua?) Onneksi ei käynyt sentään yhtä huonosti kuin joku vuosikymmen takaperin, kun halkaisin vanhempien mikrosta pohjalevyn, kun vastoin ohjeita päätin popata (tuolloin siis vielä puhuttiin valmistamisesta) pussin ilman aluslautasta.
Eipä muutenkaan ole ilta mennyt oikein putkeen, kun kahvinkeitin päätti sanoa sopimuksen irti, juuri kun oli vieraita tulossa. Muutaman päivän oudon jäykästi toiminut virtakytkin päätti humahtaa aukostaan kokonaan sisään, eikä tullut sieltä ulos tai muutenkaan en pystynyt sitä enää päälle laittamaan. No, ei muuta kuin lähikauppaan hankkimaan uusi keitin. 199 mk, p*rk*l*... Onpa nyt ainakin kunnon merkkiä, toisin kuin se ein-mark-aparat, joka oli mistälie halpahallista hankittu. Ehkä silti olisi halvemmalla irronnut jostain alan liikkeestä keskustasta...
Tarjoilija, tuoppi täyteen!