Kuinkahan monta kertaa olen koettanut sorvata tähän ketjuun postausta? Monta kertaa. Se on aina vain tahtonut jossain vaiheessa katketa siihen, kun tulee niin katkeraa ja masentavaa settiä, sydän vuotaa verta ja on pakko katkaista tajunnanvirta, että mielenterveys säilyisi.
Tämä on opettavainen tarina aktivismista ja aatteen palosta. Tämä on tarina siitä, että Suomi-laivassa tarvitaan määräsataman lisäksi myös jokapäiväistä ruorin kääntämistä laivan pitämiseksi matkallaan kohti määränpäätä. Tämä olkoot varoituksena siitä, kuinka ehdottomuudella voidaan pilata hyvätkin asiat.
Aiheena Vihreät eli Vihreä liitto.
Taustat, minä ja Vihreät
Olen Pohjanmaalta ja minulle on annettu Neuvostoliitto/Venäjä-vastaisuus jo äidinmaidossa. Olen lähtöisin maaseudulta, keskiluokkaisesta virkamiesperheestä. Menin lukioon ja menin yliopistoon. Ammatiltani olen koodari.
En kovin hyvin tiedä enkä muista lapsuudenmaisemieni kunnallispoliittista tilannetta, mutta vanhempien ja isovanhempien kautta tullut syvä epäluulo Neuvostoliittoa/Venäjää kohti esti minua alkamasta niihin aikoihin alkamasta SDP:n tai Kommunistien äänestäjäksi. SDP oli siis tuolloin kaupunkilaisten punainen maltillinen vasemmistokonservatiivinen työväenpuolue, ja maaseudun asukkaana se oli minulle aika kaukainen. Keskusta ja SMP olivat enemmän lapsuudenmaisemien maanviljelijöiden puolueita, ja itse virkamiesperheestä lähtöisin olevana en kokenut niitä kovin läheisenä itselleni.
Joskus silloin nuoruudessa minulle annettiin äänetykseen sen kaltainen ohje, että äänestä sitä, joka ajaa sinun asiaasi. Myöhemmässä vaiheessa muutin sen sellaiseen muotoon, että äänestä sitä, joka mielestäsi parhaiten ajaa kokonaisuutta: olen itse valmis luopumaan omista eduistani, jos se palvelee kokonaisuutta.
Vihreän liiton (puolue) tausta on Suomen luontoaktiviseissa. Maailmalla eli siis Saksassa luontoaktivistit ovat olleet aika lailla osa nk. "rauhanliittoa" eli eli siis sitä porukkaa, jolla on tunnuksena se lentävä ydinraketti. Vihreä liitto tuli puolueeksi -88 eli siis juuri niinä hetkinä, kun olin ensimmäistä kertaa äänioikeutettu. Vihreä liitto puolueena rakentui alun perin Liberalistisen kansanpuolueen, Kommunistisen puolueen ja Nuorsuomalaisten äänestäjien varaan.
Maaseudulta lähtöisin olevana ihmisenä minulle luonto on ollut jollain tavalla aina itseisarvo. Siksi vasta perustettu luonnonsuojelijoiden puolue puhutteli minua. Jollain tavalla ajattelin, että jos on jokin asia, josta ei kannata luopua, niin se on luonto. Vaikka tie Vihreiden kanssa on ollut pitkä ja kivinen, niin silti edelleen kyllä ajattelen luontoa itseisarvona.
Energiapolitiikka
Jos ajatellaan asioita, jotka voisivat olla luonnonsuojelua ajavan poliittisen tahon ihan kovimmassa ytimessä, niin uskoakseni niitä on kaksi: energia ja raaka-aineet.
Realiteetti on se, ettei öljyä riitä määrättömästi. Realiteetti on se, että fossiiliset polttoaineet ovat suurin yksittäinen syy ilmastonmuutokselle. Realiteetti on se, ettei uraania riitä määrättömästi. Realiteetti on myös se, että käytetty uraani on ongelmajäte, ja että kaivokset yleensä aiheuttavat paikallista tuhoa luonnolle.
Realiteetti on myös se, että yhteiskunta tarvitsee energiaa pyöriäkseen. Realiteetti on myös se, että energiapolitiikkaa tehdään sen hetkisen tilanteen ehdoilla: valtion ruorissa (eduskunnassa tai hallituksessa) ei voi tehdä päätöstä rakentaa fuusiovoimalaa jos sellaista ei voi rakentaa.
Vihreillä hirtti kiinni energiapolitiikka ihan kokonaan. Mikään ei kelpaa: kivihiili ei kelpaa, öljy ei kelpaa, kivihiili ei kelpaa, ydinvoima ei kelpaa, turve ei kelpaa (suot kuivatetaan), puu/hake ei kelpaa (metsiä hakataan), vesivoima ei kelpaa (kalat eivät pääse kutemaan; patoaltaat tuhoavat alleen luontoa). Puhuttiin tuulivoimasta ja aurinkopaneeleista, mutta tekniikka ei vielä antanut niille periksi, ja sitten kun antoi, niin se ei meinannut kelvata, koska tuulivoimalan generaattori tarvitsee harvinaisia metalleja (ja ihan valtavia määriä, jos sillä aiotaan kattaa yhteiskuntien energian tarvetta).
Siis eihän siinä nyt tietenkään mitään vika ole eikä ollut, että puhuu uusiutuvien energialähteiden puolesta ja pyrkii niiden kehitystä ja käyttöönottoa edistämään. Eikä siinäkään ole mitään vikaa, että puhuu energian säästämisen tärkeydestä.
Mutta ihan tupakka-askin kanteenkin raapustetut laskelmat osoittivat jo kauan sitten, ettei esimerkiksi hakkeella pidetä Suomea pyörimässä, ei ainakaan, jos aiotaan vielä lisäksi rajoittaa hakkuita. Vihreiden "ratkaisu" - kulutetaan energiaa vain sen verran, mihin metsästä risujen kerääminen riittää (kärjistys, mutta olkoot). Siis kun metsiä ei kuitenkaan saa kaataa energiakäyttöön (eikä muuhunkaan käyttöön) eikä tuulivoimalalle eikä aurinkopaneelille saa kaivaa metalleja maasta. Tai ei niitä ainakaan saa tuoda raskasöljyä käyttävällä rahtilaivalla Kiinasta.
Vihreiden suhtautuminen ydinvoimaan tunnetaan hyvin. Hack (2010): " Vihreiden suhtautuminen ydinvoimaan ei ole rationaalista vaan enemmänkin uskonnollista."
Tässä siis minusta se pahin juttu on vaihtoehdottomuus ja priorisoinnin puute. Totta kai kaikkea saa vastustaa, mutta se ei välttämättä ole järkevää, ei ainakaan sellaiselle taholle, joka tahtoo olla Suomi-laivan ruorissa. Jos et tahdo olla Suomi-laivan ruorissa, vaan huudella pelikentälle ohjeita katsomosta, niin älä perusta puoluetta äläkä tähtää eduskuntaan äläkä ainakaan hallitukseen. On ihan päivänselvää, että sitä määräsatamaa eli tavoitetta voi hahmotella, mutta kun on päättämässä päivänpolttavista asioista, niin olisi minusta pakko nähdä realiteetit.
Vihreiden vaihtoehdottomuus energiapolitiikassa näkyy sitten siinä, että loppuviimeksi puolue päättää, että kaikkein "luontoystävällisin" energianlähde on venäläinen maakaasu. Minun taustallani olevalle ihmiselle se oli kyllä silloin aikoinaan sellainen mitvit-hetki: ettäkö
fossiilinen polttoaine meitä kohtaan tavallisesti
aggressiivisesta maasta on se
ekologisen ajattelun kulminaatio?!?
Se on kyllä kaikkineen minusta yksi synkimpiä hetkiä Vihreiden menneisyydessä. Ymmärrän syyt, miten tulokseen päädyttiin, mutta onhan se nyt joka tapauksessa ihan kaikkia suomalaisen luonnonsuojelun lähtökohtia vastaan.
Vihreät vs maaseutu
Kerroin jo, että olen lähtöisin maaseudulta, ja että aloin äänestää Vihreitä. Kerroin myöskin syyt, että miksi.
Kun ajatellaan Vihreiden taustaa luontoaktivisteina, niin eihän se ole mikään ihme, että lähtökohtaisesti porukka oli hirveän maaseutuvastaista: oli kampanjat vesistöjen rehevöitymistä vastaan (syynä maaseudun asukkaat), kiistat metsänomistajia vastaan, kiistat metsästyksestä, kiistat tehotuotannosta, kiistat turkistarhauksesta ja niin edelleen. Luontoaktivistit ylipäätään silloin ja vielä nykyäänkin ovat hirveän maaseutuvastaisia.
Se on sinällään tosi epärationaalista. Samalla kun maaseutua syytetään suunnilleen kaikista ongelmista, halutaan mm. paikallista tuotantoa. Halutaan vähentää fossiilisten käyttöä lyhentämällä kuljetusmatkoja. Halutaan yhtä aikaa sitä, että ruoka on lähituotantoa, ja sitä, ettei sitä saa tuottaa.
Minulle itselleni tämä on näiden kolmenkymmenen vuoden aikana aiheuttanut hirveän ristiriitaisia tuntemuksia. Tuntuu, että valtaosa Vihreistä ei ole oikeastaan koskaan pysähtynyt ajattelemaan sitä, että mitä he oikeasti haluavat.
Kuten Hack (2010) sanoo: "Helsinki-keskeisyys. Vihreiden kannatus on suurinta Helsingissä. Tämä on vahvuuden lisäksi myös heikkous, sillä suurin osa kannatuspotentiaalista olisi maakunnissa. Tämänhetkinen vihreä politiikka kuitenkin suututtaa maakuntien ihmisiä."
On todella erikoista, että Vihreät onnistuivat karkottamaan maaseudun asukkaat pois äänestäjistään ottaen huomioon sen, että mitä puolueohjelmassa on vuosikymmeniä kirjattu esimerkiksi vaikkapa lähituotantoa koskien. Minullekin - saatikka sitten lähituottajalle - nuo kirjaukset ovat kyllä olleet ihan jotain unelmahöttöä ja utopiaa, koska kirjauksesta huolimatta Vihreät ovat jatkuvasti toimineet maaseutua vastaan.
Minusta se oikea lähestymistapa jo heti 90-luvulta alkaen olisi ollut tukea esimerkiksi maataloustukia. Vihreiden olisi pitänyt ensisijaisesti astua Keskustan varpaille tukemalla suomalaisen maaseudun asiaa: paikallista ruoan tuotantoa, paikallista ja hajautettua energian tuotantoa ja niin edelleen.
Vihreillä olisi ollut tähän ihan mahdottoman hyvä sauma juuri 2000-luvun taitteessa, kun SMP oli kuollut ja Keskusta lähti toivioretkelle kaupunkeihin. Vihreillä puolestaan kannatus oli jo hyvä kaupungeissa, olisi vain tarvinnut vähän ottaa realiteetteja haltuun ja sitä kautta ottaa haltuun Keskustan peliliikkeen avoimeksi jäänyt maaseutu. Maaseutu itsessään olisi Vihreille ihan luokkaa ykkösäänestäjäkunta, jos sitä olisi viitsitty lähteä kosiskelemaan: se on lojaalia ja se elää luonnosta.
Mutta ei kelvannut. Ei, koska Vihreille esimerkiksi vaikkapa "paikallinen tuotanto" on vain mainoslauseita: ei sitä oikeasti aiota tukea, ei ruoantuotannossa eikä energian tuotannossa. Vihreät halusivat pysyä "city-vihreinä" ja maaseutua arvostelevina kaupunkilaisina, jotka eivät ymmärrä, että mistä heidän ruokansa tulee, ja kritisoivat ihan kaikkea, niin Italiasta rahdattua appelsiinia kuin Sipoosta tulevaa perunaa.
Tämä on minusta isossa mittakaavassa ihan käsittämätön virhearvio. Vihreiden olisi pitänyt jo heti lähtökohtaisesti asettua tukemaan esimerkiksi maataloustukia ihan vain tukeakseen paikallista tuotantoa - kaikki maataloustuki on pois liikenteestä eli siis fossiilisten kulutuksesta. Mutta se ei kelvannut, koska heidän mielestään suomalainen maajussi ei tuota ravintoa oikealla tavalla. Ihan käsittämätön virhearvio luonnon suojelun kannalta aivan kuten ydinvoimankin suhteen.
Ideologiat tahtovat olla sokeita, koska ne eivät oikeasti halua ratkaista asioita. Niille ei ole niinkään tärkeää kannatus tai asioiden ratkaiseminen, kuin oikeanlainen ajattelu.
Mun täytyy sanoa, että vieroksun nykyistä Vihreää liittoa justiinsa näiden tekijöiden takia. Asia sinänsä voi edelleen olla minulle tärkeä, mutta Vihreät puolueena ei ole kyllä millään tavalla edistäneet asiaa.
- - -
Muu politiikka
Perusongelma minusta Vihreillä on ollut tämä: jos minä perustan yhden asian liikkeen, niin minä pitäisin suhtautumiseni muihin asioihin neutraalina. Jos perustaisin talousliberaalin puolueen, niin olisin esimerkiksi ulko-, turvallisuus- ja sisäpolitiikan suhteen melko keskellä, koska haluaisin äänestäjäksi kaikki talousliberalismia kannattavat. Jos perustaisin työväenpuolueen, niin olisin kaikilta muilta osin melko keskellä, koska haluaisin mukaan kaikki työläiset.
Kun luontoaktivisteista tuli puolue, niin on ymmärrettävää, että he tietysti toivat ensin mukanaan oman arvomaailmansa muistakin asioista. Mutta ajaakseen luonnon suojelemista demokratian keinoin olisi tietysti ihan hillittömän tärkeää koota yhteen kaikki ne, joille luonnon suojelu on tärkeää, muista arvoista riippumatta.
Tässä sitten iski vastaan se, että ydinporukalle kuitenkin luonnon suojeleminen demokraattisin keinoin ei ollutkaan se ydinasia:
Hack (2010): "Vihreät on oikeasti paljon vasemmistolaisempi ja konservatiivisempi puolue kuin annetaan ymmärtää. Sydäntäni särkee kirjoittaa näin, koska ainoinaan vihreisiin liittyessäni uskoin vakuuttelut, että Vihreät olisi se puolue joka kokoaisi kaikki ympäristönsuojelusta kiinnostuneet henkilöt saman katon alle edistämään yhdessä näitä tavoitteita. Tämä vaatisi tietenkin paljon suvaitsevaisuutta ja yhteistyökykyä erilaisten ihmisten kanssa. Vihreät vakuuttaa olevansa liberaalipuolue, mutta valitettavasti vihreissä liberalismin rajat ovat aika tiukat ja on lukuisia näkemyksiä, jotka eivät ole vihreässä liberalismissa hyväksyttäviä, ainakaan julkisesti esitettyinä."
Hack (2010): "En pidä sellaista liberalismia uskottavana, jossa etukäteen liberaaliksi julistettu kanta on ainoa oikea, ja se pitää kaikkien hyväksyä – tai olla hiljaa. Eikä todennäköisesti pidä äänestäjäkään. Ainakaan sellainen, joka pitää ydinvoimaa päästöjen kannalta kohtuullisen potentiaalisena vaihtoehtona vaikkapa kivihiileen verrattuna ja jonka mielestä Nato-jäsenyys voisi olla Suomellekin ihan hyvä idea, kun sadat miljoonat eurooppalaiset ovat jo niin todenneet. Tällainen vihreä henkilö ei löydä vihreistä poliittista kotia itselleen, vaikka kuinka olisi kasvissyöjä, lajittelisi kaiken mahdollisen, ostaisi vihreää sähköä, lähettäisi rahaa Plan-kummilapsille ja yrittäisi muutenkin suojella ympäristöä ja kannattaa globaalia solidaarisuutta."
Hack (2010): "Jotkut ystäväni ja tuttavani ovat kommentoineet minulle, etteivät voi äänestää Vihreitä, sillä vaikka heillä on myös todella hyviä ja osaavia ihmisiä, puolueella on pohjavireeltään markkinatalousvastainen ja äärivasemmistolainen änkyrämaine. ... Yhtä kaikki siihen voin yhtyä, että nämä nuoret eivät ymmärrä julkisen talouden kestävästä hoitamisesta yhtään mitään ja heidän merkityksensä on kasvamassa vihreissä. ... Olen itsekin ollut kyllä hieman pettynyt vihreiden talousosaamisen ja -tietoisuuden tilaan."
Vihreiden ongelmista se, että kun se aloitti yhden asian liikkeenä, niin sillä on tietysti ollut isot vaikeudet sopeutua poliittiseen päätöksentekoon, jossa pitää olla mielipide jokaisesta asiasta. Vihreiden mielipiteiden rakentuminen luonnonsuojelun ulkopuolella olevista asioista vierautti varmaan monet aiemmat äänestäjät.
Yksi iso virhearvio Vihreissä on
turvallisuuspolitiikka. Kun ajatellaan sitä, mitä luonnonsuojelupuolue voisi kuvitella ajavansa, niin mitä? No tietysti paikallista tuotantoa ja riippumattomuutta vaikkapa öljystä ja vastaavista.
Jos minä ajaisin riippumattomuutta fossiilisista polttoaineista maassa, joka ei itse tuota niitä, niin eikö olisi aika selvää sitoa se vaikkapa turvallisuuspolitiikkaan?
Siis aivan kuten paikallisen tuotannon kanssa. Jos minä haluan vähentää fossiilisten käyttöä kuljetuksissa, haluan tukea paikallista tuotantoa, eli haluan siis siirtää osan kuljetuksiin käytetystä rahasta maataloustukiin. Samalla tavalla käyttäisin keppihevosena turvallisuuspolitiikkaa halutessani valtion tukevan vaikkapa paikallista energiantuotantoa.
Vihreillä nämä asiat ovat koko 30-vuotisen historian aikana olleet ihan nurinkurisia. Vihreät ovat aina olleet vastaan about mitä tahansa, niin paikallista tuotantoa kuin globaalia markkinaa vastaan, mikään ei ole kelvannut ja sitten loppuviimeksi pakon sanelemana on valittu huonoja vaihtoehtoja.
Kuvitelkaa Vihreitä 90-luvun alussa, joka olisi ottanut sen kannan, että paikallista maataloutta pitää tukea verovaroin, paikallista energiantuotantoa pitää tukea verovaroin, ja että Suomen riippuvuutta fossiilisista polttoaineista pitää rajoittaa turvallisuuden takia? Vihreät voisivat tällä hetkellä nauttia lähes 20% suosiosta. Mutta kun ei kelpaa, niin ei kelpaa.
Hack (2010): "Vihreiden linjaukset eivät puhuttele kansaa, koska vihreät eivät vaikuta riittävän kiinnostuneilta enemmistön asioista."
- - -
Kaikenkaikkiaan kivikkoinen taipaleeni Vihreiden matkassa on saanit minut epäilemään niin demokratiaa, aatteita, puolueita kuin montaa muutakin asiaa.
Demokratia ei suoranaisesti ole mikään järjellisen ajattelun riemuvoitto. Äänestäjillä ei ole mitään velvollisuutta olla perillä siitä, mistä äänestävät: ei vaaleissa eikä myöskään eduskunnassa. Ehdokkailla ja puolueilla ei ole mitään velvollisuutta nojata kantojaan realiteetteihin.
Suomen demokratiassa ei paljoa järkeä käytetä. Valtaosa kaikesta makrotaloustieteestä sanoo about sillä tavalla, että nousukaudella kiristetään ja laskusuhdanteessa löysätään. Suomessa tilanne on kuitenkin ollut about aina se, että nousukaudella löysätään, kun siihen on varaa, että saadaan äänestäjiä. Se puolestaan aina tekee laskusuhdanteet meille todella kireiksi. Suomalaiset osaavat kyllä rakentaa hyvinvointia, mutteivät varallisuutta - me ollaan edelleen ihan persaukisia suhteessa viiteryhmäämme, vaikka meillä talous on ollut valtaosin ihan OK. Suomessa eletään edelleen kädestä suuhun, se, mikä tulee, kulutetaan pois, ja sitten ihmetellään, kun kädessä ei olekaan mitään.
Jos ajattelen sitä asiaa, joka on ollut eniten sydäntäni lähellä eli luonnonsuojelua, en voi olla miettimättä, että paljonko Vihreät oikeasti ovat sitä asiaa kyenneet edistämään. En voi olla ajattelematta sitä, että paljonko aktivismi ylipäätään edistää sitä asiaa, jonka puolesta sanovat taistelevansa. Tuntuu, että niin puolueilla kuin aktivisteilla itse ajettu asia ei ole niin tärkeässä roolissa kuin samanmielisyys: siis, että tärkeintä on löytää samaa mieltä olevat ihmiset, ei niinkään se, että asioille tehtäisiin jotain.
Näistä syistä johtuen pyrin äänestämään maltillisia, kompromisseihin kykeneviä puolueita (Keskustaa lukuunottamatta; en tiedä miksi, mutta se puolue jotenkin tökkii kaikesta niljakkaasta kompromissihalukkuudestaan huolimatta).
- - -
Lähdemateriaalia
Koska en millään voi muistaa kaikkea ulkoa, turvauduin erilaiseen "lähdemateriaaliin":
Jatkoaika, 2006. Jatkoajan seurantaketju vuodesta 2006 alkaen:
Vihreä liitto
Hack, 2010. Vesa Hack (2010):
Miksi Vihreiden kannatus hupenee? | Uusi Suomi Puheenvuoro