Jaha, nyt kun pahimmat tunneryöpyt ovat tasoittuneet, niin voisi kai pistää pari ajatusta eilisestä näytelmästä tännekin.
Jukureista paistoi eilen sellainen voitonvarmuus, jota en vähään aikaan Kalevankankaalla ole nähnyt. Peli pysyi kokonaisuutena hyvin kasassa, vaikka Hokki painoi välillä hurjasti Suomalaisen maalin edessä. Nyt esimerkiksi pitkien kiekkojen ja muiden hätäpurkujen määrä oli minimaalinen verrattuna moneen muuhun peliin, jossa vastustaja on antanut Jukureille painetta. Hokin peli ratkesi osaltaan tehottomuuteen. Hokki oli kahdessa ensimmäisessä erässä aavistuksen terävämpi irtokiekoissa, mutta ratkaisevat syötöt ja vedot olivat keskinkertaisia. Kolmas erä oli tasapaksu kummaltakin joukkueelta.
Mun mielestäni Hokilla meni lataus eilen pikkaisen överiksi (siinä missä Jukureiden lataus kohdistui oikeisiin asioihin). Joukkue pelasi todella suurella sydämellä ja hyvin pelasikin, mutta tunne oli liiaksi pinnassa, ja joukkue sortui toisessa erässä takaa-ajoasemassa turhaan suunsoittoon ja käsienlevittelyyn. Kolekin olisi pitänyt vain rauhoitella omaa joukkuettaan, eikä itse lähteä suuna päänä huutamaan tuomarille. Peli olisi vielä hyvin voinut kääntyä, sen verran raivolla Hokki painoi vastaiskuihin. Vaarallisimpia olivat Virtalan ja Hapon luomat tilanteet. ja sitten tietty ne pari kertaa, kun Jaska pomputteli irtokiekkoja miten sattuu. Vaikeimmilla hetkillä Jaska kuitenkin teki kolme neljä ratkaisevaa torjuntaa, eikä Hokki päässyt iskuetäisyydelle.
Kolek oli osaltaan oikeassa arvostellessaan tuomaria, mutta Vepsäläisen linja heitteli kyllä tasapuolisesti. Ensimmäisessä erässä annettiin poikien pelata, toisessa oltiin tarkempia ja kolmannessa Öhberg kuittasi jäähykiintiön täyteen suunsoitollaan. Tuomarilinja heijasteli jokseenkin pelin tempoa. Ekassa erässä mentiin hurjalla vauhdilla, eikä pikkurikkeitä otettu. Toisessa erässä vauhti oli tasaantunut, ja niinpä linjakin tarkentui, koska pelissä sattui vähemmän. Kolmannessa peli oli jo ratkennut, eikä peruskoukkuja ja estämisiä enää juuri puhalleltu.
Mielestäni Jukureiden taistelun ja kovan työnteon ilmentymä oli eilen Petri Koskinen, joka paineli vaihdosta toiseen vastustajan iholle ja haki hanakasti maalipaikkaa. Yhden osuman olisin ilomielin suonut hänellekin, mutta hyvä esitys Koskiselta näinkin. Muutenkin karvauspeli oli Jukureilla uomissaan. Petri Lehtonen oli kentän kunkku ja Laakso oli myös hyvässä iskussa pitkästä aikaa.
Hokilta jäi mieleen Joni Myllykoski, joka pelasi tappiosta huolimatta tasaisen varman pelin. Ottelun ratkaisijaksi lehdissä uumoiltua Teemu Kolehmaista ei ensimmäisen erän muutaman hanakan nousun ja parin hyvän syötön jälkeen kentällä huomannut. Kimmo Happo säväytti muutaman kerran nopeudellaan, mutta hänkin vajosi muun joukkueen mukana soittamaan suutaan ja levittelemään käsiään.
Eilen Jukurit myös pelasi pitkästä aikaa sellaista ylivoimaa, jolla voidaan otteluita voittaa. Vetoja tuli kiitettävästi ja hyvistä paikoista, maalilla oli maskia ja irtokiekkoja kytättiin vaahto suupielissä.
Oma ennustus ottelusarjan kulusta meni tyystin poskelleen, sillä Hokki ylitti kaikki odotukseni, ja pelasi taitojensa ylärajoilla. Hokki ei pitänyt sarjaa tasaisena, vaan oli jopa hetken aikaa kuskinpukilla. Jukurit kuitenkin sysäsi haastajansa takaisin repsikan paikalle. Tästä teosta ilman muuta sulka hattuun joukkueelle.
Kaiken kaikkiaan eilinen peli lupaili hyvää finaaleja ajatellen. Jos pelin ilme pysyy yhtään eilisen laisena, tulee Jukureista Sportille kivinen ja kenties ylitsepääsemätön este. Vaikein paikka lienee lauantaina Vaasassa, kun Jukureilla on kolmas peli neljään päivään.
Finaaleista enemmän toisaalla.
Kiitos ja anteeksi.
