Tepsin rosterissa on omat puutteensa, joista on monet kerrat täällä palstalla ollut puhetta, joten turha niitä on tässä kerrata. Puutteistaan huolimatta tällä kokoonpanolla on mahdollisuus pärjätä ja päästä finaaleihin asti. Se on sitten eri asia, että riittääkö pelaajamateriaali haastamaan Kärpät ja Tappara ihan tosissaan. Tämä on vähän fifty-fifty. Mutta jos kaikki palaset loksahtelevat kohdalleen, niin kyllä pitäisi olla mahdollisuus haastaa finaalivastustaja oikein kunnolla. Viimeisen 10 runkosarjapelin kuntopuntarissa Tepsi on sarjan toiseksi huonoin, eikä se lupaa kyllä hyvää. Vaikka herra Kaskinen sanoisi mitä, niin ei kyllä tässä vaiheessa kautta enää opetella ja opiskella asioita, eikä opita uutta, vaan nyt homman pitäisi olla hyvällä mallilla ja joukkueen olla valmis tosipeleihin. Nyt ei enää harjoitella uusia kuvioita ja luoda ja rakenneta pelitaktiikkaa. Jotain pientä hienosäätöä voidaan tehdä, mutta kyllä nyt paketin pitäisi olla valmis. Se on selvää, että Tepsi lähtee haastajan asemassa pudotuspeleihin. Seuraavat viikot ratkaisevat, että millaiseksi tämä kausi muodostuu ja ennusmerkit eivät tällä hetkellä ole hyviä. En kuitenkaan pidä mahdottomana, että suunta kääntyy ja kausi päättyy vielä positiivisissa merkeissä. Paljon se vaatii ja kaiken on mentävä nappiin.
Ensiarvoisen tärkeää olisi se, että kaikessa tekemisessä ajatus mukana sekä hyökkäys- että puolustuspäässä. Pitää pelata rohkeasti, mutta fiksusti. Nyt homman pitäisi sujua niin, että asiat tulevat selkäytimestä. Tämä on iso kysymysmerkki, että onnistuuko, mutta toivotaan parasta. Pelaajien sijoittumisen pitää olla kohdallaan, eikä kaikki voi vain säntäillä paikasta toiseen, kuin päättömät kanat. Ajoitukset pitää saada kuntoon ja pelaajien pitää olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Nyt myös pitää viimeistään saada asennepuoli kuntoon heti ensimmäisestä pelistä alkaen. Yhtään ei saa antaa vastustajalle ylimääräistä tilaa, eikä aikaa. Jokaisesta irtokiekosta pitää taistella viimeiseen asti ja sinne vastustajan maalille on mentävä. Kulmissa pyörimisen voi unohtaa. Vastustajan kulmissa pyöriminen on hyödyllistä siinä vaiheessa, kun ottelun lopulla johdetaan maalilla ja pitää varjella omaa johtoaan. On se silloinkin paikallaan, kun vastustajalla on ollut momentum ja pitää ottaa tilanne haltuun. Siinä ei ole mitään järkeä, että pyöritään kulmassa suurin osa pelistä, kun sieltä harvemmin niitä maaleja tulee. Korostaisin nyt sitä asennepuolta ja kaikkien pelaajien pitää nyt tehdä kaikkensa menestyksen eteen. Kukaan ei voi löysäillä yhtään. Huolellisuutta myös kaivataan eli syötöt eivät voi mennä minne sattuu, eikä kiekot pomppia lavassa. Helppoja kiekonmenetyksiä ei saa tulla. Niitä on tullut ihan liikaa välillä.
Joukkueen pitää muistaa sekä hyökätä että puolustaa joukkueena. Myös siihen pitää kiinnittää huomiota, että miten vastustajan kovan paineen alta päästää omista hyvin pois. Kyllä sen tuolla materiaalilla pitäisi onnistua ja olenkin ihmetellyt, että miten se voi tällä materiaalilla olla välillä niin älyttämän vaikean tuntuista. Samoin tuntuu olevan yllättävän vaikeaa välillä ylittää keskialuetta ja päästä vastustajan päätyyn sekä hyville maalipaikoille. Ehkä meiltä sitten kuitenkin puuttuu tietynlaisia pelaajatyyppejä, mutta ei se koko ongelmaa selitä. Suurimmat huolenaiheet liittyvät kuitenkin puolustusmateriaaliin, kun Piskulakin on poissa. Kyllä se Tepsin heikoin lenkki on puolustus, mutta tällä on nyt pärjättävänä. Kaskisen tehtävänä olisi yrittää minimoida heikkouksien negatiivinen vaikutus lopputulokseen. Yksi valmentajan tehtävä on maksimoida vahvuuksien positiivinen vaikutus menestykseen ja minimoida heikkouksien negatiivinen vaikutus. Tässä ei olla onnistuttu. Toki joukkuetta rakennettaessa olisi ehkä pitänyt enemmän kiinnittää huomiota puutteisiin, mutta onhan joukkueen rakentaminen aina kompromissien tekemistä. Kaikkea ei voi saada. Kaskisen pitää nyt lopettaa ylivalmentaminen (marjamäkeläisyys) ja antaa pelaajien pelata. Hänen pitää myös uskaltaa tehdä ratkaisuja ja muutoksia, kun tarvetta ilmenee. Onhan tuo Tepsin valmennus liian kokematon, mutta näillä mennään. Kaskisen pitää ymmärtää myös se, että pelkällä pikkunäppärällä kiekollisella pelillä ei mestaruutta voiteta. Henkilökohtaisesti inhoan träppiä, mutta kyllä sekin kuuluu menestyvän joukkueen työkalupakkiin. Työkalupakista pitäisi myös löytyä avaimet vastustajan träpin purkamiseen. Kumpikin tuntuu tällä hetkellä puuttuvan. Träpin avulla myös voidaan jonkin verran peittää puolustuspelin heikkouksia. Kun puolustetaan, niin pitäisi muistaa myös lyödä vastustajaan painetta ja ottaa aika sekä tila pois. Ei voi vain odotella, että mitä vastustaja tekee. Nyt on vähän liian myöhäistä opetella keskialueen ja oman puolustusalueen tukkimista, mutta tämä olisi olennaisen tärkeä asia. Olennaista on myös se, että hyökkäyspäässä mennään sinne maalille ja kiekkoa myös toimitetaan sinne.
Jotain tuon keskialueen tukkimiseksi on pakko tehdä. Peli toisensa jälkeen näyttää siltä, että vastustaja tulee vauhdilla Tepsin viisikon läpi keskialueella, kun taas meidän vastaavat yritykset kilpistyvät vastustajan muuriin, josta ei päästä millään läpi. Sitten syötellään poikittain ja alaspäin ja ollaan sormi suussa, että mitä nyt tehtäisiin. Tepsi pelaa myös liian hitaasti ja syötöt menevät valitettavan usein paikallaan olevalle pelaajalle.
Yksi keskeinen ongelma pudotuspelikiekossa on se, että meiltä puuttuu Leo Komarov -tyyppiset pelaajat, jotka painivat, taistelevat ja pelaavat jokaisen tilanteen loppuun saakka. Enemmän pitäisi olla niitä pelaajia, jotka repivät ja raastavat sekä voittavat kaksinkamppailuja. Kyllä jokainen tällä palstalla varmaan tietää, että mitä pudotuspelikiekko on. Siellä ei vastustajalle armoa anneta. Meillä on paljon pieniä kiekollisia pelaajia, mutta kaksinkamppailuvoimaa puuttuu ja sopivaa ilkeyttä. Jossain määrin tätäkin pystyy joukkuepelillä kompensoimaan, mutta aika näyttää, että pystyykö tarpeeksi hyvin. Tepsiltä puuttuvat ne pahat pojat. Jollain Kärpillä on Sailiota, Karvista, Humalojaa, Hakanpäätä jne. Pelicansiltakin löytyy kaikenlaista. Hifki nyt ei ehkä niin paha ole, kuin joskus menneinä vuosina. Mielenkiintoista on se, että Tepsiltä puuttuu ilkeyttä ja fyysisyyttä, mutta toisaalta joukkue on ottanut tosi paljon jäähyjä. Liikaa on hölmöilty ja pään pitää pysyä kylmänä. Jäähyaitiosta ei pelejä voiteta. Sitten, kun Tepsi yrittää olla vähän ilkeä ja fyysinen, niin siitä ei seuraa muuta, kuin alivoimaa. Hölmöt pystypainit ja mailalla hakkaamiset pitää unohtaa.
Kyllä tässä toivoa on, mutta paljon pitää tapahtua.